Suomi-vapari ja juniorityö

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
Käsittelin podcastissa potkunyrkkeilyn ja thainyrkkeilyn junioritoimintaa, mutta käytännössä vapaaottelu on ihan samassa suossa kuin pystylajit. Myös keinot asian auttamiseksi ovat mielestäni samat, joten tämän voi kuunnella ihan vaan vaihtamalla mielessään lajin nimeksi vapaaottelu.


View: https://www.youtube.com/watch?v=evsaPVQlILg

Andyn Alapotku podcast #13 - Junioritoiminta
Potkunyrkkeilyn ja thainyrkkeilyn junioritoiminta ei ole sillä tasolla kuin se voisi olla ja sen pitäisi olla - kaukana siitä. Mitä asialle voisi tehdä ja kenen se pitäisi tehdä?
Click to expand...
 
IMMAF päätti sitten muuttaa alle 18-vuotiaiden vapaaottelun taekwondolukkopainiksi.
https://www.immaf.org/wp-content/uploads/2015/07/IMMAF-Youth-Rules-2019.pdf

IMMAF Youth A 16-17s (U18) 3 x 2 minute rounds duration with a 1 minute rest period.
IMMAF Youth B 14-15s (U16) 1 single round of 4 minutes duration.
IMMAF Youth C 12-13s (U14) 1 single round of 3 minutes duration.
...
There shall be no striking to the head or face for any and all levels of Youth A, B
and C competition permitted.
Click to expand...
 
On kyllä järjetön keksintö. Ymmärtäisin, jos tuo olisi C-junnuilla eli alle 14v mutta että alle 18v. Jos nyt mietitään, että Abdul Hussein voitti MM-kultaa 18-vuotiaana ja olisi siis muutama kuukausi aiemmin joutunut ottelemaan ilman pääkontaktia. Tai Lauri Suomela, joka 17-vuotiaana veti K1-matsia Rasul Khataevin kanssa. Ei mitään tolkkua moisessa.

Mutta eipä siinä, seuraavaksi aikuisille vapaaottelu ilman pääkontaktia, niin saadaan kilpailijamäärät BJJ-luokkaan. :cool::cool::cool:
 
AndyS sanoi:
Nyt on siis ainakin vuodesta 2010 asti vedetty kamppailutreeniä lapsille. Eli vähintään 6 vuotta. Onko näitä selkeästi lapsena aloittaneita vielä saatu tekemään mitään pidempää kilpauraa tai jopa voittamaan nuorten SM-kisoja?
Click to expand...

FFG:n junnuissa aloittanut Riku Nurro voitti viime viikonloppuna ekan vaparimatsina. Rikusta tehtiin toukokuussa 2014 iso juttu Iltalehteen. Silloin poika oli 12-vuotias ja treeniä useampi vuosi alla. Eiköhän kaverista kuulla vielä.
6079CEA0-D5CE-4078-BD54-644FB43FF8DA.jpeg
 
En kyllä voi pitää toiminnan hyötysuhdetta erityisen hyvänä, jos sillä 10 vuoden aikana eräässä Suomen johtavista seuroista on saatu aikaan yksi junnumatsi. Uskaltaisin väittää että FFGltäkin on tullut vuoden 2010 jälkeen häkkiin aika paljon enemmän ottelijoita, jotka ovat aloittaneet treenaamisen teini-ikäisinä.

Ja tämän tarkoituksena ei missään nimessä ole vähätellä saati dissata ko. ottelijaa. Ongelma on nimenomaan se, että muut eivät ole päässeet yhtä pitkälle kuin hän.
 
AndyS sanoi:
En kyllä voi pitää toiminnan hyötysuhdetta erityisen hyvänä, jos sillä 10 vuoden aikana eräässä Suomen johtavista seuroista on saatu aikaan yksi junnumatsi. Uskaltaisin väittää että FFGltäkin on tullut vuoden 2010 jälkeen häkkiin aika paljon enemmän ottelijoita, jotka ovat aloittaneet treenaamisen teini-ikäisinä.

Ja tämän tarkoituksena ei missään nimessä ole vähätellä saati dissata ko. ottelijaa. Ongelma on nimenomaan se, että muut eivät ole päässeet yhtä pitkälle kuin hän.
Click to expand...

Joo, oon tästä kanssasi tavallaan samaa mieltä. Aikoinaan kun juniorikamppailusta alettiin puhua nimenomaan suorana polkuna junnuvaparista ammattilaiseksi, niin ajattelin että tuolla matkalla on niin monta mutkaa, ettei kukaan pääse kehään asti. Esimerkiksi 10-vuotiaana aloittanut ehtii kyllästyä moneen kertaan, löytää seurustelun, mopot, pussikaljoittelun tai eurheilun ennen kuin pääsee ekan kerran kunnolla häkkiin.

Kuitenkin pelkästään meillä FFG:llä on useita junnuja, jotka ovat aloittaneet Ykän luotsaamana jo Tuton kamppailukoulussa ja pysyneet mukana tähän päivään asti ja nyt siirtyneet aikuisten treeneihin. Lehtijutun Riku on innostunut vaparista, Robin on kisannut jujutsussa hyvällä menetyksellä. Muista junnuista en tiedä kun en ole Kamppailukoulun systeemeissä niin mukana, mutta eiköhän niitä useampia ole. Jos siis meiltä löytyy kasa noita lapsesta asti treenanneita, niin löytyy varmasti muistakin isoista seuroista ja kaikissa näissä tapauksissa varmasti pitkä tekeminen näkyy hyvänä rutiinina.

Kiinnostavaa olisi toki verrata tekemisen tasoa juuri vaikka muista lajeista tulleisiin vasta myöhäisemmällä teini-iällä aloittaneisiin. Itse olen sitä koulukuntaa, että uskon lapsena hankitun yleisen liikunnallisuuden näyttelevän suurempaa osaa kehittymisessä kuin varhaisen erikoistumisen. Poislukien tietenkin varhaisen erikoistumisen lajit kuten voimistelut jne.

Junnukamppailun hyödyt lapsille ja nuorille luonnollisesti ovat suuret, vaikka näistä ei kisaajia tulisikaan, mutta se on eri keskustelun paikka.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Ella Elefantti sanoi:
Hyötysuhde on erinomainen. Junnutyötä pitää katsoa kansanterveydellisestä näkökulmasta eikä kilpailullisesta näkökulmasta.
Click to expand...
Ei nyt ihan noinkaan. Jos tyyliin sadasta 10-vuotiaana vapaaottelun aloittaneesta 1-2 on vielä 18-vuotiaanakin lajin parissa (mikä on usein valitettavan lähellä totuutta), niin junnutoiminnassa on hukattu seuran voimavaroja oikein huolella. Kun sama panostus olisi ohjattu aikuisten tai ainakin yli 15-vuotiaiden toiminnan kehittämiseen, niin tuloksia olisi tullut monessa mielessä paljon paremmin. Esim. pallopelit (ja pitkien junnutoimintaperinteiden paini ja judo) sopivat lapsille paljon paremmin, niin kansanterveydellisesti kuin kilpailullisestikin ajateltuna. Vapaaottelu toimii harrastuksena paljon paremmin sitten n. 15 vuoden iästä eteenpäin ja seuran panostus tuottaa paremmin tulostakin.
 
Se on varmasti ihan hyvä, että juniorivapari on enemmänkin sellaista teknistä ja vielä leikinomaista läpsyttelyä. Laji on kuitenkin niin kova henkisesti kuin fyysisestikkin, että se ei vaan yksinkertaisesti sovellu kovinkaan monelle ns. perustyypille. Juniorityön ja aikuistenkin kanssa ohjaajat varmasti tietävät, että menon koventuessa alkaa porukkaa putoilla kyydistä. Moni vain ei ole kiinnostunut ottamaan turpaan useana iltana viikossa ja muut harrastukset alkavatkin näyttäytyä mieluisampina vaihtoehtoina. Jäljelle jäävät helposti vain ne kovapäisimmät tyypit, mutta valitettavasti lahjakkuus ja kovapäisyys eivät tarkoita samaa asiaa.
 
1-2/1000 lienee lähempänä kuin 1-2/100, mitä niistä 10-vuotiaana aloittaneista jatkaa vapaaottelua täysi-ikäiseksi.

Kansanterveysnäkökulma on tietysti ihan oma juttunsa. Näkemykseni on kuitenkin se, että lasten liikuntatottumukset riippuvat enemmän vanhempien asenteista kuin siitä, onko paikallisella vapaaotteluseuralla lasten ryhmiä. Jos ei ole niin vanhemmat vievät lapsen nassikkapainiin tai koripalloon, mistä saa ihan samat terveyshyödyt. Minun on vaikea kuvitella, että vapaaottelutarjonta voisi kovin paljon lisätä lasten kokonaisliikuntamääriä.

Seuran talouden takia pidettyjä treenejä pitää sitten miettiä erikseen. Voihan toiminnan järjestää esim. niin että kilparyhmä vetää muksukamppailua (tai aikuisten kuntonyrkkeilyä) ja rahoittaa sillä oman saliaikansa ja ehkä kisareissujakin. Tällöin se on tietenkin tuloksekasta toimintaa myös urheilullisesti.

Mutta sitten jos "päätoimisten" valmentajien saliaikaa aletaan siirtää nuorten ja aikuisten valmennuksesta lapsiryhmien vetämiseen, niin ei kyllä puhuta enää kovin järkevästä toiminnasta huippu-urheilun näkökulmasta.

Täyskontaktikamppailussa menestyminen - siis edes amatööritasolla - vaatii tietyn yhdistelmän henkisiä ominaisuuksia, joita on harvalla ja siksi jopa ihan huipulla on yllättävän paljon sellaisia urheilijoita, joiden atleettisista ominaisuuksista ei sitä uskoisi. Lahjakkuus kamppailu-urheilussa ei ole sama asia kuin hyvä fyysinen koordinaatio.
 
AndyS sanoi:
No vaikka nyrkkeilyssä Eva Wahlström ja Robert Helenius tulevat ensimmäisinä mieleen. Veikkaan että Mira Potkonen kuuluu myös joukkoon, mutta en ole hänen yleisatleettisuuteensa perehtynyt niin paljon, että voisin sanoa varmasti. Moni seikka kuitenkin viittaa siihen.
Click to expand...

Kävin viime vuonna Paavo Nurmi-keskuksen kuntotestissä. Testistä vastaava kaveri puhui korkealla kunnioituksella Wahlströmin yleiskunnosta, muistaakseni termi "kovakuntoisin tapaamani naishenkilö" heitetiin useampaan otteeseen.

Wahlströmillä oli testin perusteella varsin poikkeuksellinen hapenottokyky ja maitohapon sietokyky.
 
Niitä saa jokainen treenaamalla ja kovien ja joskus tylsienkin treenien sietokyky on yksi tärkeä henkinen ominaisuus, jota ilman ei tule menestymään. Yleensä heikot motoriset ominaisuudet kannattaakin korvata juuri kovilla kestävyys- ja voimaominaisuuksilla. Käytin itseasiassa itsekin tätä taktiikkaa urallani, jolla en toki päässyt lähellekään Wahlströmin saavutuksia.

Wahlström oli myös aikanaan TV-ohjelmassa, jossa oli muitakin huippu-urheilijoita ja he tekivät kaikenlaisia motorisia suoritteita, eikä Eva ollut niissä huippu-urheilijamittapuulla kovinkaan hyvä. Nyrkkeily on silti sujunut vähintään kohtalaisesti.
 
aidan sanoi:
Ei nyt ihan noinkaan. Jos tyyliin sadasta 10-vuotiaana vapaaottelun aloittaneesta 1-2 on vielä 18-vuotiaanakin lajin parissa (mikä on usein valitettavan lähellä totuutta), niin junnutoiminnassa on hukattu seuran voimavaroja oikein huolella. Kun sama panostus olisi ohjattu aikuisten tai ainakin yli 15-vuotiaiden toiminnan kehittämiseen, niin tuloksia olisi tullut monessa mielessä paljon paremmin. Esim. pallopelit (ja pitkien junnutoimintaperinteiden paini ja judo) sopivat lapsille paljon paremmin, niin kansanterveydellisesti kuin kilpailullisestikin ajateltuna. Vapaaottelu toimii harrastuksena paljon paremmin sitten n. 15 vuoden iästä eteenpäin ja seuran panostus tuottaa paremmin tulostakin.
Click to expand...

Niin siis viittasin Aidan Hatsan postiin, jossa todettiin harrastelijoiden jääneen hyvällä prosentilla harrastamaan "lajia" juniori-ikäisestä aikuisten ryhmiin asti. Mikä on siis hyvä hyötysuhde (kansanterveydellisesti). Sen verran menee tosin ohi, että ei enää välttämättä vapaaottelusta puhuta vaan vapaaottelun tukilajeista kokonaisuudessaan. Tietysti juniorityön mielekkyyttä voidaan tarkastella vaikka mistä näkökulmista mutta kyllä ne kansanterveydelliset syyt juniorityön (riippumattamatta lajista) pohjimmaisena pointtina taitavat olla (valtion/kuntien tuet tähtäävät käsittääkseni juuri tähän). Mutta tämä menee jo offtopic.
 
Jos 10 vuoden aikana aloittaneista varmaankin sadoista junnuista "useita" on jatkanut harrastusta ja yksi otellut, niin minusta se ei vain ole kauhean hyvä prosentti. Keskittymällä teini-ikäisiin aloittajiin saataisiin sekä enemmän ottelijoita että enemmän kansanterveydellistä hyötyä, kun junnuille tulisi uusi liikuntamuoto sen lapsena aloitetun koripallon tilalle sen sijaan että liikunta jää kokonaan. Tähän vapaaottelu lajina soveltuu paljon paremmin kuin lasten terveysliikunnaksi.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom