Suomi-vapari ja juniorityö

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Junnutyö on pirun hyvä juttu, siinä on jo ihan yhteiskunnalistakin näkökulmaa kun saadaan lapset liikkumaan pienestäpitäen. Toollainen kamppailukoulu systeemi varsinkin tuntuu aika ässältä, sillä tavoin saadaan kenties muihinkin kammapilulajeihin tekihöitä lisää. Andy on kyllä oikeassa ton nuorisotyön suhteen silti. Siinä murros/teini-iässä ne vanhat harrastukset herkästi loppuu ja uudet alkaa. Ittekkin teini-iässä kamppailulajit löysin ja vaikka musta ei mitään tullukkaan niin jostain reippaamasta ois voinu tulla. Muutoinkin kriittistä aikaa nuo iät, jos silloin saadaan nuori mukaan niin siitä voi oikeasti moni taho hyötyä
 
Epäsuorasti tilanne onkin toinen, aliarvioit pitkäaikaisemmat vaikutukset. Juniorityö tuo konkreettisesti lisää harrastajia lajin pariin. Tämä puolestaan lisää lajin tunnettavuutta ja tuo lisää euroja kotimaisiin vaparihäkkeihin.

Millä perusteella tämä tapahtuu tehokkaammin panostamalla lapsiin kuin panostamalla nuoriin?
 
Mitä nuorempana sen parempi. Toki lapsena aloitettava liikkuminen on ihan erilaista kun myöhemmällä iällä. Mielestäni paras vahvuus on lapsena aloitettuna se, että pääsee kilpailemaan paljon jo nuorena. Itsekin kun lapsena aloitin painikilpailut, niin sitä oli jo 15 vuotiaana useampi sata matsia alla. Ne kehittävät paljon.

Pystylajeja pystyy oppimaan myöhemmällä iällä, mutta paini, jossa vaaditaan hyvää motoriikkaa (vrt teleinevoimistelu) täytyy aloittaa jo varsin nuorena.

Yhtä takuuvarmasti kun aloitetaan liian tosissaan pienen lapsen valmennus tai aloitetaan mma myöhemmällä iällä, ollaan ulkona maailman huipusta. Leikkimielinen lajiin kasvaminen jo pienestä pitäen, jota aseteittain kovennetaan hiljalleen on avainasemassa tulevia mestareita tehtäessä. Jos mietitään esim. FFG: n tietotaitoa lukkopainin osalta, niin voi vaan kuvitella minkä tasoisia tulevaisuuden kamppailijoita sieltä tulee kun tekniikoita aletaan oppia jo lapsesta lähtien. Ne jää silloin niin selkärankaan, kuin joku fillarilla ajo tai hiihtäminen. Myöhemmällä iällä em. lajien opettelu on vaikeampaa.

Ykä Leinon tuntien tulen odottamaan loistavia tulevaisuuden otteleijoita hänen valmennuksestaan. Kun lapsi saa olla tuollaisessa yhteisössä opettelemassa kamppailun alkeita ja kamppailijaksi kasvamista, niin hyvää tulee. Voin taata, että tässä ryhmässä on juuri sitä kokonaisvaltaista valmennusta, jossa on muutakin elementtejä, kuin verenmaku suussa vääntämistä.
 
Mitenkäs Alexandr Karelin, joka aloitti 14-vuotiaana? Tai Rami Hietaniemi, joka aloitti 17-vuotiaana?

Kreikkalais-roomalaisen painimuodon, jossa voimaominaisuudet ovat ratkaisevassa asemassa isoissa sarjoissa, pystyy lahjakas kaveri oppimaan myöhemmälläkin iällä. Vapaapainissa se ei onnistu, eikä pienemmissä sarjoissa ylipäätään. Kun mennään niinkin vaativaan lajiin kuin mma huipulla, niin tulevaisuudessa sinne pääseminen on lähes mahdotonta jos ei ole motoriikkaa opittu jo aivan nuorena.

Nämä nykyisetkin mestarit ovat järjestäen aivan huippupainijoita olleet jo lapsena. Ja suunta sen kuin jatkuu samanlaisena. Laji kehittyy ja vaativuustaso nousee sen myötä. Mitä vaativampi laji yleensä on niin sen pitempi harjoittelutausta huipulle kiivetessään.

Tämä on siis yleistys ja poikkeus vahvistaa säännön. Aina on olemassa superlahjakkuuksia, jotka oppivat käsittämättömän nopeasti eri asioita.

- - - Updated - - -

Varmasti toimiva setti olisi myös pikkupoikana aloitettu paini, jossa myös pärjätty vapaapainissa Suomen huipulla. Seuraavaksi thainyrkkeilysalille 15 vuotiaana ja laittamaan pysty SM tasolle. Ei siitä puutukaan kuin tekniikan hiontaa muutama vuosi lukkopaini/bjj treeneissä, niin aikamoinen paketti kasassa.
 
Azerbaijanin (vai oliko Valko-Venäjä tai joku muu maa) päävalmentaja oli sanonut, että Suomessa on maailman parhaat alle 35 kiloiset.
Heillä kuulemma pelaillaan ja tehdään perusmotoriikkaa teini iän kynnykselle saakka ja sitten vasta ruvetaan opettelemaan painimista.
 
Azerbaijanin (vai oliko Valko-Venäjä tai joku muu maa) päävalmentaja oli sanonut, että Suomessa on maailman parhaat alle 35 kiloiset.
Heillä kuulemma pelaillaan ja tehdään perusmotoriikkaa teini iän kynnykselle saakka ja sitten vasta ruvetaan opettelemaan painimista.

Ei kyllä ole totta. Kyllä pikkusarjoissakin veli venäläinen vie suomalaista vapaapainijaa mennen tullen. Ehkä sitten siellä on niin lahjakkaita kavereita, että ilman painitreeniä, mutta joka tapauksessa. Nimim. kokemusta on niistä sarjoista.

Kyllä se vaan niin on, että joka maassa painissa kilpaillaan jo alkaen 30 kilosissa ja suht tosissaankin. Kyllä nämä suomalaiset arvokisamitalistit ovat jo niissä poikasarjoissa pärjänneet lähes poikkeuksetta. Kaverini oli jenkeissä aikoinaan vaihdossa ja paini siellä tosissaan. Sanoi, että taso on siellä aivan eri luokassa. Voitti palattuaan vapaapainin SM hopeaa 66 kilosissa ja siellä ei päässyt kuin muistaakseni koulunsa kisoissa kuudenneksi. Kaksi parasta olisi päässyt osavaltion kisoihin. Ja sieltä taas 50 painijan joukosta paras koko maan mestaruuskisoihin. Eli kun aletaan esim. Jenkkien vapaapaini mestaruuskisoissa nuortenkin tasolla menestymään, niin aika vaikeaa on jos aloittaa treenin teini-iässä. Niin ja todettakoon, että nämä Azerbaizanit ym muut ovat menneet Jenkkien ohi reippaasti vapaapainissa.

Olin joku 15 v kun painin oman ikäisteni Jenkkien kanssa leirillä ja kyllä silloin jo eroa vapaapainitasossa. Itse olin tuolloin poikasarjoissa SM1. Maailman taso on vapaassa niin kova ettei siellä ole mitään jakoa jos aloittaa yli 12 v painin. MMA tuskin kauan on enää yhtään sen helpompi laji. Jos nytkään.
 
Jenkkien järjestelmähän on ihan erinlainen kun meillä. Siellä sen myllyn läpi menee huomattavasti isompi prosentti ikäluokastaan (lajissa kun lajissa) Ja sitä massaa siinä ikäluokassa on ihan eritavalla kun meillä. Tähän kun vielä lykätään se harjoittelun ja valmennuksen ammattimaisuus sieltä ihan lapsesta aikuiseen asti, niin se on selvioö, että sieltä tulee paljon kovempaa materiaalia kun meiltä.

Toisaalta tuolla vaparin puolella kun katsoo jenkkien haastatteluita, nin todella moni kertoo aloittaneensa painin junior high tai highschool vaiheessa, eli siellä teini iässä ja siltikin kiivenneen esim NCAA mestariksi asti. Se on saavutus mihin monellakaan Suomalaisella painijalla ei riittäisi rahkeet kuin unelmissa.
 
Siellä tekee valmentajat miljoonaluokan sopimuksia yliopistopesteihin, joten eipä se mukava ole vertailla meidän puuhasteluihin. Kaveri, joka siellä treenasi vaihdossa sanoi, että kun hän meni sinne niin kaikki veti punttia paljon ja oli todella vahvoja. Hän sanoi ajatelleensa, että kun juoksu alkaa kevään myötä, niin hän näyttää möykyille miten juostaan. Kaveri, joka on todella kova juoksija sanoi, että taas meni karjut ohi joka puolelta. Sitä hän ihmetteli jälkeenpäin, että miten niin isot kundit voivat juosta niin kovaa.

Kyllä Suomesta voi huipulle päästä, mutta kuten totesit, että jos on miljoona painijaa vrt Suomen muutamaa sataa, niin vaikeaa se on siitä pienestä urheilijamäärästä päästä pyramidin huipulle. Pekka ja Jukka Rauhala olivat aikoinaan vapaapainin MM huipulla ja se kyllä kertoo, että kyllä sinne voi täältäkin määrätietoisella treenillä päästä. Itseäni mietityttää, että koskahan näistä Azerbaizanin naapurimaista alkaa mma touhuihin tulemaan porukkaa. Se vaan on tosi, että Jenkit ovat pahasti pudonneet painin saralla heidän kyydistä.


Nämä Jenkkien painimestarit ovat joka tapauksessa niin poikkeuksellisen lahjakkaita urheilijoita, että sellaisen jalostaminen mma n pariin on jo suht helppoa. Kun tuollaisesta massasta nousee huipulle, niin on oltava poikkeusyksilö. Sellainen oppii yleensä helposti mitä vaan liikuntaa. Näkee miten kova pysty on tullut monelle painijallekin hyvässä valmennuksessa.

Suomalaisilla ovat vahva keho ja geeniperimä pärjäämään kamppailussa. Harjoittelusta se kaikki taitaa olla kiinni miten tulevaisuudessa pärjätään.
 
hola!

nyt on ketju, joka saa minutkin innostumaan.

on totta, että jos kurssille tulee 30 junnua, niin luultavasti niistä jää alkeiskurssin jälkeen 15 ja hieman sen jälkeen 6 jatkaa pidemmälle, ehkä jopa kaks niistä otteleekin. voi prosentti olla myös paljon suurempi tai jopa pienempi, mutta uskon myös vahvasti siihen, että persoonallinen/hyvä valmentaja vaikuttaa prosenttiin todella paljon. näiden lajien haaste on kuitenkin myös siinä, että ei näitä ole koulutusjärjestelmässämme(siis liikutatunneilla), joten lähes kaikki näistä alkeiskurssilaisista ottaa ekan kamppailukokemuksensa sieltä, joten voitko edes odottaa, että prosentti olisi jatkamiselle 90% pintaan ? junnujen kanssa toimiminen on energiaa vievää puhaa, mutta toivottavasti sitä löytyisi täältä pohjolastakin.

moni myös miettii, että onko se nyt ihan oikeen, että junnut ottelevat vapaaottelua ? huihai sanon minä. aina voi sattua kaikkea, niin urheilussa kuin elämässäkin, mutta mitä tulee esim. junnu fighttiin, niin ei siellä esim. tuomaria mistään lähikaupasta haettu, ei myöskään ottelijoita/valmentajia. jos olisi mennyt liian hurjaksi, niin peli olisi vihelletty poikki, luonnollisesti. kun otellaan näillä melkeen "tekniikka" säännöillä, niin se junnu voi rohkeasti kokeilla tekniikoitaan, eikä siitä tule sitä yhden tekniikan miestä aikuisiällä.

oletteko te miettinyt sellaista, että kun valmenatte jotain junnua vaikka 7 vuotiaasta asti ja sitten menette vasta 15 vuotiaana ensimmäisen kerran kehään ja kaveri toteaa teille, että tuohan yritti tosissaan voittaa mut ja huikea ura on jo ohi.. siinä vaiheessa olet voinut tuhota jo loistavan käsipalloilijan väärällä lajivalinnalla :). monille nuorille tekniikan opettaminen on myöskin aika haastavaa ja moni opetus menee suoraan toisesta korvasta ulos. juuri niissä kilpailuissa he tajuavat, että miksi se mountista poistulo on niin tärkeää, vaikka salilla se ei oikeen napannutkaan. he tajuavat myös sen mitä tulevaisuudessa pitää parantaa/mitkä ovat heidän bravuureitaan ja "onko se heidän juttunsa"ollenkaan.

yksi tärkeä junioroiden kanssa toimiessa on myöskin treenimäärät. niissä pitääkin olla tarkkana ja nostaa niitä progressiivisesti, jotta ei käy niin, että yhtäkkiä kerrommekin että nämä kolme kertaa viikossa vaihtuvat nyt 10 kertaan ja sitten ihmetellään, kun kroppa ei oikeen sitä kestänytkään, niinkuin usein käy aikuisten kanssa, jotka ovat katsoneet muutaman van dammen leffan, ilmoittautuneet peruskurssille ja yrittävät heti kävellä käsillään andien läpi. niille suosittelen cross fittiä.

tärkeimpiä asioita mitä itse olen saanut junnuna on kokemukset, kaverit, hieman selkääni etc etc.. vasta nyt olen kuitenkin huomannut, että mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä hieman toisin. itselläni ei ollut juuri sparrikavereita turussa paininpuolelta ja olisi pitänyt muuttaa jonnekkin muualle. se on monen ongelma myös tällä hetkellä suomessa kamppailulajeissa, joten toivonkin, että ne jotka eivät lähde seurastamme kilpailemaan jäisivät kuitenkin lajin pariin: harrastajiksi, valmentajiksi tai huoltajiksi. onhan niitä hommia vaikka kuinka, puhumattakaan seuran talouasioiden hoidosta.

lajista riippumatta olen myös sitä mieltä, että se raha jaetaan ihan vääriin paikkoihin täällä suomessa. se kuuluisi ohjata seurojen valmentajille, eikä millekkään pajulahden kirjekurssilta tulleelle. jotka sitten urheiluruudussa selostaa huikeita suunnitelmiaan ens vuostuhannelle.

nyt täälläkin puhutaan karelinista.. jopa tyhmä tajuaa, että se sankari reenas aivan mielipuolisen paljon ja kun herra oli kunnossa, nii kuvatkin sen jo osoittaa. karelin oli varmasti lähes ainoa, joka pystyi tekemään pienempien sarjojen tekniikoita, eikä se taito ole tullut haribon pussista. suomenkaan olympiavoittajista ei ole varmasti lähes yksikään ollut ns lahjakas heti ensimetreistä mitä tulee kisamenestykseen juniorina. he ovat tehneet sen kauhealla työllä. itse olen mielestäni tavannut poikkeuksellisen lahjakkaita urheilijoita elämäni aikana, mutta heiltä onkin puuttunut se kova halu reenaamaan. näin jälkeenpäin ajateltuna se ei siis ollutkaan lahjakas. myös sillä on huima ero, kun vaihdat juniorisarjasta aikuisiin ja se onkin sitten monelle kova pala, kun ei välttämättä se käsi aina nousekkaan voittajan merkiksi.

mitä tulee amerikkalaiseen järjestelmään, niin uskon et niiden paras puoli on henkisellä puolella ja siitä johtuen on myös helpompi tietysti reenata kovaa, niinkuin wääntäjän esimerkki heidän reenamisestaan kirjoitti tai siitä kuinka isotkin äijät meni pikkusarjojen miesten tahtiin. siellä siis muokataan henkisesti ottelijasta voittajaa, kun täällä taas voidaan ilmoitella, että hei! nyt tulee venäläinen vastaan, ne on kovia ja puolikas kakka on jo lahkeessa ennenkuin matsikaan on alkanut. on myös totta, että heidän järjestelmästään menee valtava massa läpi ja kyllähän sieltä aina joku mitali arvokisoista tuleekin. enemmän nosta hattua kuitenkin esim. eestin puolelle missä vapari on noussut kohisten, puhumattakaan pienen maan painista.
nyt nämä painipohjaiset sankarit esim ufc:ssä ovat todella hyviä painijoita, mutta eivät sitä maailman ihan kovinta eliittiä ja niin on myös ehkä muiden lajien osalta myös(en tosin ole ihan varma), mutta kun rahaa rupeaa nyt oikeasti löytymään vaparissakin, niin kyllä sinne tulevaisuudessa on kova tunku, niinkuin jo nyt. joten kyllä se ehkä kannattaa aloittaa valmennustyö jo aika pienenä.

teksti on poukkuilevaa ja hieman kiireellä veivattua. jatketaan, kun on enemmän aikaa.

mvh. jerry kvarnström
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Siellä tekee valmentajat miljoonaluokan sopimuksia yliopistopesteihin, joten eipä se mukava ole vertailla meidän puuhasteluihin. Kaveri, joka siellä treenasi vaihdossa sanoi, että kun hän meni sinne niin kaikki veti punttia paljon ja oli todella vahvoja. Hän sanoi ajatelleensa, että kun juoksu alkaa kevään myötä, niin hän näyttää möykyille miten juostaan. Kaveri, joka on todella kova juoksija sanoi, että taas meni karjut ohi joka puolelta. Sitä hän ihmetteli jälkeenpäin, että miten niin isot kundit voivat juosta niin kovaa.

Kyllä Suomesta voi huipulle päästä, mutta kuten totesit, että jos on miljoona painijaa vrt Suomen muutamaa sataa, niin vaikeaa se on siitä pienestä urheilijamäärästä päästä pyramidin huipulle. Pekka ja Jukka Rauhala olivat aikoinaan vapaapainin MM huipulla ja se kyllä kertoo, että kyllä sinne voi täältäkin määrätietoisella treenillä päästä. Itseäni mietityttää, että koskahan näistä Azerbaizanin naapurimaista alkaa mma touhuihin tulemaan porukkaa. Se vaan on tosi, että Jenkit ovat pahasti pudonneet painin saralla heidän kyydistä.


Nämä Jenkkien painimestarit ovat joka tapauksessa niin poikkeuksellisen lahjakkaita urheilijoita, että sellaisen jalostaminen mma n pariin on jo suht helppoa. Kun tuollaisesta massasta nousee huipulle, niin on oltava poikkeusyksilö. Sellainen oppii yleensä helposti mitä vaan liikuntaa. Näkee miten kova pysty on tullut monelle painijallekin hyvässä valmennuksessa.

Suomalaisilla ovat vahva keho ja geeniperimä pärjäämään kamppailussa. Harjoittelusta se kaikki taitaa olla kiinni miten tulevaisuudessa pärjätään.

Pysyäkseni aiheen vieressä tai aiheessa kuinka sen nyt ottaa...
Eli jenkkiläisessä koulujärjestelmässä.

JOtain kertoo se, että esim ameriikkalaisen jalkapallon pelaajista linjamiehet, kyllä ne isot möykyt jotka tönii toisia isoja möykkyjä, vetää stasen melkein samaan aikaan kun suomen huippu pikajuoksijat. Siellä on linjamiehilläkin satasen ajat jotain alle 11sek. Se kertoo jotain siitä miten saadaan isosta massasta valikoitua oikeesti lahjakkkaat ja tehtyä heistä huippu-urheilijoita.
 
Minäkin olen miettinyt näitä juttuja viimeaikoina tahollani.

Allekirjoitan Andyn sanoman siitä, että yleensä suureltakaan peruskurssilta ei "mustalle vyölle" pääse kuin prosentti, jos sitäkään. Tätä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä vaan keskittyä enemmän siihen Jerryn pointtiin, että miksi osa sitten jatkaa treeniään. Tuo on erittäin hyvä pointti, että karismaattinen valmentaja vaikuttaa hurjasti siihen jatkaako nuori vai ei. Tämän saman näkee myös esimerkiksi koulussa, jossa hyvien opettajien aineista jatkaa useampi lukion jälkeen yliopistoon. Väitän, että kamppailulajeissa peruskurssien veto nähdään usein pakkopullana ja peruskurssiryhmien pyöritys vain rahasampona, joten peruskurssin vetäjä on usein joko epämotivoitunut tai muuten osaamaton. Pitäisikö todellakin keskittyä jatkossa seuroissa valmentajaan eikä yksittäisiin urheilijoihin? Tämähän olisi hurja muutos ajattelussa. Pyrittäisiinkin saamaan seuroihin ensiksi valmentajat ammattilaisiksi ja vasta sitten tuettaisiin yksittäsiä urheilijoita. Väitän, että olisi pitkässä juoksussa se oikea ratkaisu.

Tuohon, miten nuorten tulisi harjoitella on aika vaikea vastata. Jos ajatellaan että tavallisesti tuollaiselle alle 12vee junnulle seura järjestää kolmet 1-1,5h treenit, niin oleellista onkin että mitä nuori tekee sen muun ajan. Se riippuu sitten nuoren vanhemmista, mutta eritoten nuoresta itsestään. Jos poika pelaa kavereiden kanssa pleikkaria niin eipä hänestä tule koskaan huippu-urheilijaa. Jos taas käy voimistelussa 2x viikossa ja pelaa pihalätkää kavereiden kanssa, niin se vapari/judo/paini kulkee ihan eri tavalla. Seuran pitäisi jotenkin pystyä rohkaisemaan nuoria monipuoliseen liikuntaan ihan tästäkin syystä. Valitettavasti useassa seurassa on kuitenkin mustasukkaisuutta nuorten muista harrastuksista vaikka järkevintähän se olisi että eri lajien seurat rohkaisivat nuoria käymään mahdollisimman paljon toisten lajien treeneissä. Jos jostain judokasta tuleekin lätkän pelaaja, niin jostain lätkän pelaajasta saattaakin tulla judoka.
 
Millä perusteella tämä tapahtuu tehokkaammin panostamalla lapsiin kuin panostamalla nuoriin?

Suuremmissa kaupungeissa asuvilla nuorilla on jo tällä hetkellä mahdollisuus aloittaa harrastus. Itse viittasin juniorityöllä siihen, että tarjotaan vastaava mahdollisuus perehtyä lajin saloihin jo nuoremmalla iällä. Totta kai lasten vuorot syö saliaikaa vanhemmilta harrastajilta, mutta onnistunut juniorivalmennus tuottaa muutaman vuoden jälkeen valmiimpia urheilijoita myös nuorten (ja aikanaan aikuisten) vuoroille.
 
Ei ole mitään nuorten vuoroja, joille lapsiryhmistä tulisi valmiimpia urheilijoita. Suomessa on pian 70 vapaaotteluseuraa, mutta monessako on erillinen harjoitusryhmä yläaste-/lukioikäisille nuorille? Onko edes viidessä? Pääsääntöisesti on vain se yksi harrastajaryhmä, jonka ikäräaja on yleisimmin 15 joskus jopa 16 vuotta. Esimerkkejä tässä:

TJJK 16v. http://www.pakkotoisto.com/kurssi-i...-ju-jutsukoulun-peruskurssit-kevaalla-2014-a/
Gladiator Factory 16v. Gladiator Factory - Gladiator Factory
MMA Kuopio 15v. https://www.facebook.com/events/469984443094001

Kickboxing Teamilla ikäraja on 13 vuotta koska meillä(kään) ei ole resursseja laittaa erillistä nuorten ryhmää, mutta yleisesti raja on tosiaan 15-16 vuotta, mikä on aivan älyttömän korkea, eikä tue nuorisotyötä mitenkään. Se tyypillinen lajin aloittaja ei edes ole mikään 15-17v. nuori vaan pikemmin 20-25v. mies, josta ei useimmiten ole toivoa saada kansainvälisen tason ammattilaisottelijaa, vaikka tekisi mitä.

Minusta tässä mennään nyt ihan perse edellä puuhun, kun aloitetaan lapsitoiminnasta. Ikärakenteen nuorentamiseksi kiireellisyysjärjestyksessä tehtävät asiat ovat mielestäni seuraavat:

1. Laskea yleisen peruskurssin ikärajaa 12-13 vuoteen ja huolehtia kurssilla siitä että nuoret kurssilaiset saavat onnistumisen kokemuksia eivätkä joudu esim. painimaan jonkun satakiloisen mörssärin kanssa. Tämän toteuttaminen ei ole kuin asennekysymys.

2. Perustaa erillisiä nuorten vapaaotteluryhmiä suunnilleen 12-17-vuotiaille. Näissä tavoite on otteleminen esim. D-säännöin. Kun tämä saadaan aikaan, voi aikusten peruskurssin ikäraja olla 18v.

3. Perustaa "kamppailukoulu" noin 9-11-vuotiaille. Harjoittelun ei tarvitse edes olla suoraan vapaaottelua vaan siinä voi sekoittaa erikseen positiopainia, pystypainia, potkunyrkkeilynomaista ottelua runsailla suojilla ja kevyellä kontaktilla jne. Tässä on kuitenkin järkeä vasta kun on olemassa se nuorten ryhmä, johon kamppailukoulusta voi siirtyä.

(4. Perustaa "kamppailuesikoulu" noin 5-8-vuotiaille, jossa pääpaino on motoristen valmiuksien kehittämisessä.)

Ensin pitää tosiaan saada niitä nuoria treenaamaan ja ottelemaan ennen kuin kannattaa miettiä lapsitoimintaa. Moniko alle 18-vuotias on edes ottanut tänä syksynä virallisen vapaaottelumatsin? Onko aktiivisia junioriottelijoita kymmentäkään? Vai onko yhtään?
 
Ilahduin tänään melkolailla, kun luin hyvän artikkelin aamun hesarista. Taisi olla vielä urheilusivujen ensimmäinen artikkeli ja ihan parilla sivulla! Hienoa!
 
Viime viikonlopun IL:ssä oli juttu turkulaisista FFG-junnuista, joka ei juurikaan tehnyt oikeutta kohteillaan, eikä kunniaa tekijöilleen. Sen innoittamana tehtiin Kanveesiin-ohjelmaan pätkää aihepiiristä ja jutusteltiin Ykä Leinon kanssa pitkällisesti aiheesta - tästä Kanveesiin #12 -podcast.
 
Vapaaotteluliitto laati juniorisäännöt. Nyt saa ja pitää ottaa kantaa, vaikuttaako tämä toimivalta setiltä?

Nythän nuorten otteluita onkin saatu aiempaa enemmän. Kuitenkin C-junioreiden otteluita ei ole vielä otettu yhtään matsia koko vuonna. Olenkin saanut kuulla, että Vapaaotteluliitto valmistelisi uusia C-junioreiden sääntöjä, joissa mm. pääkontakti ja lopetukset olisi kielletty.
 
Back
Ylös Bottom