Suomi D: Mies, joka murhasi Remun veljen

[kahlaajalintu]

No vähän sama asia taitaisi olla esim. tilanne jos haluttais tutkia vaikkapa geneettistä lahjakkuutta penkistä nostamiseen ja testiin lyötäisiin sitten ikänsä painoja nostellut painonnostaja ja jossain suola-aavikolla henkihieverissä elänyt pullea vatsainen elämänsä nälkiintyneenä elänyt "pitkän matkan juoksija". Luulempa, että tuo joka on treenannut pesisi tässä testissä tämän "pitkän matkan juoksijan" mennen tullen mutta kertoisiko se nyt tästä geneettisestä lahjakkuudesta, vaikka testi oli molemmille täysin sama...?

Eipä se nyt ihan sama ole

 

[hartsajartsa]

pystyyks tota videoo enää katsomaan mistään ?

 

[Jube666]

ainaki viel alkuviikosta katoin ruutu.fi:stä. Late vaikutti tosiaan ihan täysillä käyvältä kaverilta, mitä nyt noi Jesse hommat on aina menny multa vähän yli. Toinen haastattelun perusteella älykkään olonen ek-vanki on Eikka Lehtosaari (jonka kuva oli syystä tai toisesta siinä Johanssonin kuvaseinällä).

Ja vaikka kukaan tuskin kuunteleekaan niin älkää nyt ainakaan selittäkö enää yhtään siitä prossamerkistä kun vituiks menee kuitenkin.

T. ÄO 124.

 

[Adalwolf]

Ei liity tähän rotukeskusteluun, mutta ei murhaaja ole välttämättä mitenkään erityisen poikkeava yksilö. (toki murhaaminen nyt on melko harvinaista, joten jo sillä erottuu joukosta, mutta noin muuten voi olla ihan normaali yhteiskunnan jäsen.) Suuri osa suomalaisista on esim. sodassa valmis tarttumaan aseeseen ja tappamaan säälimättä "keltaisen valtion" hyökkääjiä. Yksinkertaistettuna hommassa on pitkälle kyse siitä, löytääkö tarpeeksi hyvät perustelut, että sen voi itselleen oikeuttaa. Tällä ei mielestäni ole juurikaan tekemistä älykkyyden kanssa. Aineissa tehty murha tuskin on ihan loppuun asti harkittu ja yön pimeinä tunteina saattaa omatuntoa kolkuttaa. Katsoin tässä taannoin haastattelun talvisodan ensimmäisen laukauksen ampuneesta rajajääkäristä. Herran puheissa ei ollut katumuksen tai syyllisyyden häivääkään miehen kuvaillessa kuinka rajan ylittänyt tiedustelija kaatui. Lupaa ampua ei oltu saatu esimieheltä.

 

[Juoni]

Yksinkertaistettuna hommassa on pitkälle kyse siitä, löytääkö tarpeeksi hyvät perustelut, että sen voi itselleen oikeuttaa. Tällä ei mielestäni ole juurikaan tekemistä älykkyyden kanssa.

Rikoksen ja sodankäynnin välinen ero ei ole siinä hyväksyykö tekijä itse tekonsa, vaan siinä hyväksyykö yhteisö ne. Totta toki on että (luonnon)tieteellistä erottelua sodankäynnille ja rikollisuudelle ei voida tehdä, vaan kyse on siitä minkä ihmiset kokevat oikeaksi. Ennemminkin arvokysymys kuin tosiasia sellainen siis.

Murhan ollessa kyseessä ympäröivä yhteiskunta pitää tekoa jo määritelmällisesti rikollisena, joten tekijän pitää jollain tavalla olla normista melko paljonkin poikkeava yksilö kyetäkseen tekoonsa. Tätä puoltavat mm. jo mainitut murhaajien äo- sekä persoonallisuusprofiilit, jotka molemmat poikkeavat keskiarvoista melkoisesti.

Huomattavaa toki on että maissa joissa yhteiskunta toimii miten kuten ja lainvalvojat saattavat olla yhtä rikollisia kuin varsinaiset rikollisetkin, syntyy käytännössä aina järjestäytynyttä rikollisuutta, joka toimii kuin yhteiskunta yhteiskunnan sisällä. Rikollisjärjestön jäsenethän pitävät itseään usein yhteiskunnan ulkopuolisina, joten vaikkapa ulkopuolisen murhaa ei välttämättä pidetä murhana, vaan oikeutettuna oman ryhmän puolustamisena.

 

[Adalwolf]

Hyviä pointteja Juoni. En ihan noin jyrkästi kuitenkaan korostaisi tuota normista poikkeamista. Esim. (en nyt muista missä Euroopan maassa, mutta alle vuosi sitten kuitenkin) tapaus jossa entinen nyrkkeilijä hakkasi hengiltä miehen, joka oli pahoinpidellyt ja raiskannut ko. hepun ottolapsen. Suuri osa kansasta vaati, ettei tappajaa tuomita lainkaan, eikä tappaja joutunut olemana edes vangittuna ennen oikeudenkäyntiä. Ei ollut tosin kyse mistään harkitusta murhasta mutta kuitenkin.. En sitten tiedä miten tarina päättyi. Jenkeissä on monessa osavaltiossa kuolemantuomio edelleen käytössä, eli siellä kuolemaa pidetään oikeutettuna rangaistuksena erittäin vakaviin rikoksiin.