On mahdollista perustellusti pelätä kuolemaa. On myös mahdollista hakata ihan vaan siksi että sinähän et saatanan paska mun ukkooni koske, ja sen jälkeen väittää pelänneensä kuolemaa. Juuri siksi on perusteltua, että asia etenee tuomioistuimiin asti ja sitten porukalla pohditaan kukas nyt oikeastaan teki ja mitä. Suljen ympyrän toteamalla että siksi minusta on täysin oikeudenmukaista että nainen sai syytteen, ja olosuhteisiin nähden perusteltua että jätettiin rangaistukseen tuomitsematta, vaikka vähän ehkä överiksi menikin sen puukon kanssa.
Siksi että sen on kannattavaa, koska uhrin käyttäytyminen ennen tekoa voi muodostaa lieventämisperusteen, ja se voidaan huomioida rangaistusta tai vahingonkorvausta määrättäessä.
Täysin ok ampua pakenevaa, mutta takaa-ajoa ei tietenkään?
Jos mun makuuhuoneeseeni tunkeutuu joku aseistettu kaveri, menis kyllä iloisesti kohtuullisena voimankäyttönä jos puolustatuisin aseellisesti. Mutta jos tämä kaveri säikähtäisi mun auktoritääristä olemustani niin paljon että lähtisi jonkhaan, mulla ei ole oikeutta "puolustautua" ampumalla pakenijaa ikkunasta selkään.
Mä yritän tässä nyt viitata siihen, että joku asia on tuomittavampaa kuin joku toinen, vaikka molemmat olisi väärin. Kun musta jotenkin tuntuu että sun mielestä vaihtoehdot on "on ihan ok ja kiva kun teit niin" ja "sulla ei ole oikeutta, saat linnaa ja raippatuomion". Onko sun mielestä joku asia tuomittavaa käytöstä, mutta ymmärrettävää kyseisissä olosuhteissa?
Jättäisikö puolustautumatta, koska pelkäät sitä että tulee tuomio hätävarjelun liiottelusta, mutta ei rangaistusta?
Näetkö sä mitään tarvetta ylipäätään käsitteelle 'hätävarjelun liiottelu'? Vai oisko ne vaihtoehdot aina joko hätävarjelu tai tahallinen teko? Saisiko susta missä tahansa puolustautumistilanteessa, ihmisen tai omaisuuden, hakata toisen tuusannuuskaksi, toisen vaikka tönäistyä sua? Musta on ihan perusteltua, että jokaista nakkikiskalla töninyttä ei saa teloa ihan miten vaan ilman pelkoa siitä, että tulee jonkinlainen tuomio.