Heitän vähän yleistä lynkkaysmielialaa haastamaan, että onko sitten syy vai seuraus, mutta Suomi on yksi maailman vähärikoksisemmista ja turvallisimmista paikoista. Voisin myös väittää, että kovin monessa maassa ei ole yhtä kevyet rangaistukset ja hyvät olot vankiloissa kuin Suomessa. Maailmasta löytyy myös lukuisia paikkoja, joissa on aivan äärimmäisen kovat rangaistukset, ja rikostilastot sekä turvallisuuskin ovat hieman toista luokkaa kuin Suomessa.
Sellainen osittainen mutu vielä, että väittäisin äkkiseltäni, että ihmiset voi jakaa tässä asiassa karkeasti kolmeen luokkaan:
A) Tämä ryhmä ei tee rikoksia siksi, että se on väärin. Jos rikoslaista poistettaisiin murha huomenna, niin tämä ryhmä ei silti alkaisi murhaamaan ihmisiä.
B) Tämä ryhmä tekee rikoksia välittämättä laista. Nämä ovat niitä, jotka varastelivat silloinkin, kun varkailta leikattiin käsi poikki kiinni saadessa.
C) Vaikeammin määriteltävä ryhmä, josta lisää kohta.
Ryhmiin A ja B ei siis voi tässä ajattelumallissa juurikaan vaikuttaa lainsäädännöllä. Ryhmä C:hen sen sijaan voi. Mieltäisin heidät ns. kunnollisiksi ihmisiksi, jotka keikkuvat hieman rajalla. Eli välillä tulee ylilyöntejä (hakkaa kännissä nakkikioskilla jonkun, vaikka muuten on aika rauhallinen), hölmöilee nuorena, henkilökohtainen tragedia lyö vähän kapuloita rattaisiin suistaen normaalin elämän raiteiltaan ja sitten tehdään tyhmyyksiä, jne. Väittäisin, että tällaisten tapausten kohdalla voidaan koittaa ehkäistä tilannetta ennalta rangaistuksen pelotevaikutuksella, mutta toisaalta, jos vahinko ehtii tapahtua, niin kova tuomio tuhoaa tekijän elämän, jonka jälkeen on hyvin vaikea koittaa pysyä kaidalla tiellä, jolloin ryhmän C henkilö tipahtaa ryhmään B. Kun katsoo tilastoja maiden väliltä, niin väittäisin, että tämä skenaario on yleensä yleisempi kuin ennalta ehkäisevä vaikutus.
