Suomen koulujen oppikirjojen objektiivisuus

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Vulgrim
  • Aloitettu Aloitettu
Kerro ihmeessä lisää tästä. Miltä osin historian opetus on Suomessa voittajien historiaa?

Heh. Tarkotan sitä, että jos katotaan vaikka Rooman sotaretkiä, niin tiedetään kyllä kenen kantilta tarina on kerrottu.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onko tuo yleisempikin linjaus, että ylioppilaskirjoituksissa oikeina vastauksina pidetään punavihreitä yms. hörhömäisiä mielipiteitä?
Enemmän tai vähemmän.

Kiinnostuin tuosta yo-mallivastausten objektiivisuudesta juuri viime keväänä poliitikkoystäväni innoittamana, ja kahlasin melko systemaattisesti läpi koko 2000-luvun ylioppilaskirjoitukset mallivastauksineen, poislukien tietysti luonnontieteet, matematiikan jne. Sain kasattua mielestäni melko hyvän tiivistelmän aiheesta, mutta tiedosto tietysti unohtui vanhalle kovalevylle uuden tietokoneen ostaessani. Sinne meni.

Nuo viime kevään filosofian kokeen kysymykset ja vastaukset taisivat olla jakauman oksettavimmasta päästä, mutta hienovaraisempia asennelatauksia oli kyllä havaittavissa koko vuosikymmenen ajalta, oli sitten kyse kysymysten asettelusta tai mallivastauksista. Ainakin jos riittävän tarkasti ryhtyi analysoimaan ;). Kehitysavun tarpeellisuuden ehdottomuus ja yleinen valkoinen pahuus jäivät erityisesti mieleen, sekä tietysti päällimmäisenä tuo suvaitsevaisuusliturgia.

Äidinkielen ylioppilaskokeessa on lisäksi joka vuosi jokin uskontoon liittyvä tehtävä. Näistä tehtävistä jäi mieleen se, että kun otsikko antaa aihetta uskonnon kritisoimiselle, ei islam saa mallivastauksissa kovinkaan suurta huomiota. Kyllä punavihersokeus on saanut nykypäivänä aivan uuden merkityksen.




Ja mitä itse ilmiöön tulee, niin tietysti se on valitettava. Nykyinen systeemi on kuitenkin äärettömän paljon parempi kuin mikään oppikirjojen "pätevyyden" tarkistava valtion sensuurielin. Ajatuskin puistattaa.
 
Entä jos katsotaan vaikka Suomen liittymistä EU:hun? Kenen kantilta se tarina on kerrottu?

EU:n. Ja voittajahan se EU on ainakin mitä Suomeen tulee.

Anyways, se on öitä. Jatketaan tai ollaan jatkamatta huomenna. :pano:
 
Enemmän tai vähemmän.

Kiinnostuin tuosta yo-mallivastausten objektiivisuudesta juuri viime keväänä poliitikkoystäväni innoittamana, ja kahlasin melko systemaattisesti läpi koko 2000-luvun ylioppilaskirjoitukset mallivastauksineen, poislukien tietysti luonnontieteet, matematiikan jne. Sain kasattua mielestäni melko hyvän tiivistelmän aiheesta, mutta tiedosto tietysti unohtui vanhalle kovalevylle uuden tietokoneen ostaessani. Sinne meni.

Nuo viime kevään filosofian kokeen kysymykset ja vastaukset taisivat olla jakauman oksettavimmasta päästä, mutta hienovaraisempia asennelatauksia oli kyllä havaittavissa koko vuosikymmenen ajalta, oli sitten kyse kysymysten asettelusta tai mallivastauksista. Ainakin jos riittävän tarkasti ryhtyi analysoimaan ;). Kehitysavun tarpeellisuuden ehdottomuus ja yleinen valkoinen pahuus jäivät erityisesti mieleen, sekä tietysti päällimmäisenä tuo suvaitsevaisuusliturgia.

Äidinkielen ylioppilaskokeessa on lisäksi joka vuosi jokin uskontoon liittyvä tehtävä. Näistä tehtävistä jäi mieleen se, että kun otsikko antaa aihetta uskonnon kritisoimiselle, ei islam saa mallivastauksissa kovinkaan suurta huomiota. Kyllä punavihersokeus on saanut nykypäivänä aivan uuden merkityksen.




Ja mitä itse ilmiöön tulee, niin tietysti se on valitettava. Nykyinen systeemi on kuitenkin äärettömän paljon parempi kuin mikään oppikirjojen "pätevyyden" tarkistava valtion sensuurielin. Ajatuskin puistattaa.
Aivan, ylioppilastutkintolautakuntahan on jossain mielessä tuollainen elin, joka tarjoaa "oikeaa" tietoa ja oikeita tulkintoja juuri noiden mallivastaustensa ja arvosteluohjeidensa muodossa. Noista mainitsemistasi esimerkeistä nähdään, että tällainen elin ei suinkaan automaattisesti ole mitenkään puolueeton, ja silloin kun se ei ole, niin se saa aikaan huomattavasti pahempaa vahinkoa kuin mitä yksittäinen opettaja voi kirjavalinnoillaan tehdä.
 
Heh. Tarkotan sitä, että jos katotaan vaikka Rooman sotaretkiä, niin tiedetään kyllä kenen kantilta tarina on kerrottu.

Tämähän on mm lähdeaineistollinen ongelma. Mistä näkökulmasta asioista olisi relevantimpaa kertoa jos katsotaan mitä opintosuunnitelmaan mahtuu?
 
Voi kuule, se ei tarkoita sitä että paska pitää syödä sellaisenaan tai että parempaan ei pitäisi pyrkiä. Kyllä mä ymmärrän mielipiteesi ja pointtisi, mutta toivon että ymmärrät myös minun.
Ymmärrän toki pointtisi, ja nuoruuden ehdottomuutesi on toki virkistävääkin. Vaikka olisin itse jättänyt tuon lauseen kirjoittamatta kirjaan, niin en kyllä edellenkään näe tässä mitään vääryyttä tapahtuneen.

Omana kouluaikanani ei ollut Internettiä, joten kirjoissa oli vaikka mitä virheitä ja vanhentuneita tietoja. Lähdekritiikkiinkään ei todellakaan kannustettu. Esimerkiksi biologiassa meille opetettiin, että ihminen kuolee nopeasti yli 4km korkeudessa. Olin juuri lukenut Rheinhold Meissnerin kirjan hänen nousustaan Mt. Everestille ilman lisähappea, mistä kerroin tietysti opettajalle. Opettaja totesi, että joko olin ymmärtänyt lukemani tekstin väärin tai sitten herra Meissner valehteli kirjassaan, koska juurihan opimme, että hän olisi kuollut jo puolimatkassa ilman happipulloa.

Historian kirjassa olivat kaikki Neuvostoliiton johtajat hienoja miehiä, mitä nyt Stalin olisi voinut miettiä pehmeämpiä keinoja toteuttaa sinänsä välttämättömiä puhdistuksiaan.
 
Foorumin aihepiiriin liittyen vastustin kotitalouden tunnilla liemikuutioiden laittamista tekemääni ruokaan lisäaineisiin vedoten. Opettajan mielestä lisäaineiden syömisessä ei ollut mitään ongelmaa, koska en ollut niille allerginen. Myöhemmin huomasin ilokseni, etten ole allerginen myöskään viinalle. :D

Elämässäni on tullut vastaan useita kipeitä kasvukokemuksia. Ensin tajusin, ettei isäni ole aina oikeassa. Sitten tajusin, etteivät opettajat ole aina oikeassa. Sitten tajusin, etteivät kirjat ole aina oikeassa. Sitten tajusin, etteivät viralliset auktoriteetit ole aina oikeassa. Pahinta oli kuitenkin tajuta, etten minä itsekään ole aina oikeassa. :(
 
Elämässäni on tullut vastaan useita kipeitä kasvukokemuksia. Ensin tajusin, ettei isäni ole aina oikeassa. Sitten tajusin, etteivät opettajat ole aina oikeassa. Sitten tajusin, etteivät kirjat ole aina oikeassa. Sitten tajusin, etteivät viralliset auktoriteetit ole aina oikeassa. Pahinta oli kuitenkin tajuta, etten minä itsekään ole aina oikeassa. :(
Voiko tätä enää paremmin sanoa?
 
1386011306966.jpg

Ei mulla muuta. Jatkakaa.
 
Äidinkielen ylioppilaskokeessa on lisäksi joka vuosi jokin uskontoon liittyvä tehtävä. Näistä tehtävistä jäi mieleen se, että kun otsikko antaa aihetta uskonnon kritisoimiselle, ei islam saa mallivastauksissa kovinkaan suurta huomiota. Kyllä punavihersokeus on saanut nykypäivänä aivan uuden merkityksen.




Ja mitä itse ilmiöön tulee, niin tietysti se on valitettava. Nykyinen systeemi on kuitenkin äärettömän paljon parempi kuin mikään oppikirjojen "pätevyyden" tarkistava valtion sensuurielin. Ajatuskin puistattaa.

Tuota noin...nyt sitä kokaiinin käyttöä vähemmäksi: Äidinkielen esseekokeessa, johon nyt selvästi viittaat, ei ole mallivastauksia. Tekstitaidonkokeessa, johon on ns. mallivastaukset, ei ole kuvatunlaisia tehtäviä.

Mistä hemmetistä siis puhut?
 
Tuota noin...nyt sitä kokaiinin käyttöä vähemmäksi: Äidinkielen esseekokeessa, johon nyt selvästi viittaat, ei ole mallivastauksia. Tekstitaidonkokeessa, johon on ns. mallivastaukset, ei ole kuvatunlaisia tehtäviä.

Mistä hemmetistä siis puhut?
Joo, ajatusvirhe. Tarkoitin, että esseekokeessa pisteitä vähenetään islam-kritiikistä, oli se kuinka objektiivista tahansa. Myös otanta melko minimaalinen tämän havainnon suhteen.

E: Minun mielestäni objektiivista siis. Subjektiivinen se sekin mielipide on. Mutta joo, takaisin aiheeseen -->
 
Back
Ylös Bottom