Ajelinpa tuossa muutama vuosi sitten kahden kainuulaisen tuppukylän väliä pimeänä iltana, valtavassa räntäsateessa, kun yhtä-äkkiä tiellä haahuili jalkaisin vanha mummeli! Pysähdyin rouvaa toki jututtamaan, eihän ihmistä sellaisessa paikassa ja kelissä yksin uskalla jättää (teiden ritari kun olen). Tällä yli 80v. rouvalla oli ongelma. Hän oli totaalisesti eksyksissä autollaan, jonka oli jättänyt vähän matkan päähän ja lähtenyt etsimään jalkaisin apua. Oikean suunnan kertominen ei tällä kertaa kuitenkaan riittänyt, vaan hän kertoi, että ei autoaan uskalla itse ryhtyä vastakkaiseen suuntaan kääntämään . Eihän se toki minulle mikään ongelma ollut. Hyppäsin tämän vanhan 80-lukulaisen D-Kadettin rattiin ja käänsin koslan menosuuntaan. Lukuisten Jumalan siunausten ja kiitosten jälkeen rouva ja hänen pelkääjän paikaltaan löytämäni 90-100v. toinen mummeli lähtivät köröttelemään kotiinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tässä tapauksessa kyseessä oli todennäköisesti hyvin huono kuljettaja, mutta hän ei ainakaan tehnyt virheitään tietoisesti tai tyhmyyttään/ajattelemattomuuttaan, vaan ikänsä ja sen mukanaan tuomien ominaisuuksien vuoksi. Hän itse tunnusti heikkoutensa, eikä yrittänytkään ylittää omaa ajotaitoaan, johon mielestäni myös yksinkertainen suunnistaminen 15km kotoa kuuluu. Monesti asia on toisin. Seuraavassa esimerkissä kuljettajana on nuori mies. Todennäköisesti alan "enemmän tai vähemmän" ammattilainen, kansalliseen tapaamme myös todennäköisesti keskivertoa parempi kuljettaja.
Eräänä aurinkoisena ja kylmänä alkutalven aamuna viime vuoden puolella astun ulos "kotoa" koillisessa Helsingissä ja kävelen kohti juna-asemaa, kun näen kaiken ajotaidon huipentuman. Ajoneuvona tällä teiden tunarilla on mummelin ooppelin sijasta yhdistelmä, jossa keulilla on ikivanha vaihtolavakuormuri ilman lavaa ja perässä pitkä lavetti, jossa julmetun iso kaivinkone. Tämä yhdistelmä oli tuskin kuljettajan oma keksintö, mutta kyllä sen ajamisessa saisi silti käyttää vähän aivoja. Herra oli päättänyt lähteä ylittämään tällä yhdistelmällä rautatien ylittävää siltaa, peilijäiseen ylämäkeen. Todennäköisesti missio olisi saattanut onnistuakin jos vauhtia olisi ollut jonkin verran mittarissa, mutta kun ei. Herra oli kääntynyt yhdistelmällään pieneltä pihatieltä noin 30 metriä ennen ylämäen alkamista ja vauhti oli loppunut jo ennen puoliväliä. Vetävillä pyörillä ei juuri mitään painoa ja lavettikin vielä kahden kaistan verran linkussa pihatielle päin, joten pakittamiseenkaan ei juuri mahdollisuutta ollut. Nerokasta! Eikä kuljettajan ajotaidoissakaan juuri kehumista. Kuorma-autoa olen ajanut viimeksi autokoulussa, mutta voisin kuvitella, että ko. tilanteessa yhdistelmää ei saada liikkumaan samalla tekniikalla, jolla Taunuksella poltetaan rengasta! Eli kaasu pohjaan ja kytkin kerralla ylös! Ei todellakaan, koska ei se siitä mihinkään liikkunut, vaikka roska-autollakin yrittivät hinata. Tämän tilanteen olisi voinut välttää, jos kuljettajalla olisi vähänkään sytyttänyt muutamaa sekunttia aikaisemmin. Tie näyttikin aivan peilijäältä, eikä tällaiseen yritykseen olisi ollut mitään järkeä. Nousin junaan, enkä jäänyt katsomaan kauemmin. Iltapäivällä yhdistelmä oli poissa.
Huonoja kuljettajia on monenlaisia. Huonous voi johtua eri syistä. Joillakin se johtuu iästä ja lääkäristä, joka ei ole tajunnut ottaa korttia vielä pois. Joillakin se johtuu vähästä ajokokemuksesta. Joillakin se johtuu tyhmyydestä tai ajattelemattomuudesta. Joillakin se on tietoista. Nämä kaksi viimeistä
ryhmää pistävät sapen kiehumaan. Ovat vielä usein niin täydellisiä omasta mielestään. Monta kertaa olen kaivannut kattoluukkua ja apilasta!
Kokonaisuutena suomalainen liikenne on kuitenkin ihan ok. Pari tuhatta kilometriä Puolassa on antanut uutta perspektiiviä. Kaikki ajavat kännissä, kenelläkään ei ole talvirenkaita, kunnollista moottoritieverkkoa ei ole, raskasta liikennettä on PALJON, kenelläkään ei ole aivoja mukana liikenteessä, joka vuosi maan liikenteessä kuolee 6000 ihmistä...
