Sanna Marin jättää SDP:n puheenjohtajuuden syyskuun puoluekokouksen jälkeen
Sanna Marin ja Markus Räikkönen: Ero!
Tauno O. Mehtälä:
MARININ POLIITTINEN AMOK PÄÄTTYI TAPPIOON
Sanna Marinin johtamassa SDP:ssa on monia sosialidemokratialle vieraita piirteitä. Silmiin pistävimpiä ovat vahvan henkilökultin rakentaminen ja sotaisa retoriikka. Tässä työssä Yle ja Mediapooli antoivat vahvan tukensa. Yle kohotti Marinin "kansainvälisen supertähden" asemaan, ja antoi täyden tukensa Marinin sotariehumiselle. Tämä satoi kuitenkin pääosin Kokoomuksen laariin, jonka riveistä nousi sotapsykoosin siivellä kaksikin kenraalitaustaista eduskuntaan. Marin siivitti Kokoomuksen vaalivoittoon.
Sanna Marinin tapa johtaa puoluetta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Keskeistä siinäkin on ollut oman henkilökultin rakentaminen, sekä eriävien mielipiteiden vaientaminen. Kun selaa SDP:n puolueosastojen ja piirijärjestöjen nettisivuja, vastaan tulee tunkkainen tuulahdus 1970-luvulta. Silloin politiikassa mukanaolleet muistamme Pohjois-Korean Kim Il Sungin kuvat joka paikassa sekä runsaan kirjatarjonnan. Kim Il Marin poseeraa vahvasti SDP:n järjestöjen nettisaiteilla. Marinin kirjoittamia ajatuksia ei ole kylläkään jaossa, minkä syykin on ilmeinen; niitä -- eli omia sellaisia -- ei yksinkertaisesti ole olemassakaan.
Sanna Marinin imagonrakennus ei riittänyt edes valtakunnallisen äänikuningattaren osaan, vaan sen nappasi opposition Riikka Purra. Marinin ja Purran osalta voidaan tehdä vertailua; Purra ei tarvinnut luotiliivien tapaisia tehosteita kannatuksensa keräämiseen. Se tuli oman poliittisen työn ansioilla.
Sosialidemokratia on rauhan aate, se rakentaa tulevaisuutta asteittaisen kehittämisen kautta. Nyt Marin on hylännyt rauhan aatteen, ja yrittää Venäjä-vihaa lietsomalla rakentaa uutta kannatuspohjaa. Tämä silmitön riehuminen näyttäytyi poliittisena amok-juoksuna, joka siis päättyi tappioon. Kolmas sija vaaleissa oli parasta, mitä noilla lähtökohdilla oli saavutettavissa.
Varsin moni demareita aiemmin äänestänyt jätti nyt joko äänestämättä tai äänesti muita puolueita. Marinin moneen kertaan ilmaisema buumer-halveksunta pantiin merkille. Puolueenkin asema rakentuu sukupolvien työllä, ja menneiden sukupolvien työn aliarvostus kostautuu nähdyllä tavalla.
On todettava myös, että Marinin kansainvälinen rooli on käynyt huipussaan ja on laskemaan päin. Saksalaiset ovat saaneet Marinin neuvoista tarpeekseen, eikä kutsuja sinne ole kuulunut. Ainoana viitekehyksenä on jäänyt jäljelle EU:n ns. likainen puolitusina, joka on kiihkeimmin ajanut Venäjä-vastaista politiikkaa. Siihen kuuluvat Baltian maiden Viron, Latvian ja Liettuan lisäksi Puola ja Tsekki, ja ulkojäsenenä siis Marinin Suomi. Suomi tuskin jatkaa tätä politiikkaa uuden vaalien jälkeisen hallituksen voimin.
Sanna Marin on nyt lähinnä poliittista ongelmajätettä. SDP:n on syytä irtautua hänen johdostaan, mikäli halajaa paluuta valtaan. Marinin amok-riehuminen tuotti myös kielteisiä tuloksia SDP:n kannalta. Pitkän linjan aktivisti Sirpa Paatero tippui eduskunnasta. Sanoisin, että Paatero voi syyttää siitä osin itseäänkin; kritiikitön Marinin myötäjuoksu oli myrkkyä hänen sosialidemokraattisille ihanteilleen. Samaa on sanottava myös eduskunnasta tipahtaneesta Antti Rinteestä, jonka tiputtamiseen pääministerin paikalta puolueen oikeisto innolla osallistui.
SDP:lla on edessään poliittisen pyykinpesun paikka. Kykeneekö se siihen, jää nähtäväksi. Merkit eivät ole kovin suotuisat; perusjärjestöissä tukitaan arvostelijoiden suita voimallisella syrjinnällä. Itselleni ei ole sallittu julkaista mielipiteitäni oman perusjärjestöni Limingan demareiden nettisivuilla, useista pyynnöistäni huolimatta. Se on toki puoluedemokratian vastaista sensuuria, taitaa olla jopa lakien vastaista. Myös oman puoluepiirini Oulun sos.dem. piirin nettisivut ovat osaltani suljetut.
Sanna Marinin toimintaa leimaa laittomuus sen kaikilla tasoilla. Perustuslaki edellyttää toimintaa rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta, demokratia puolestaan syrjimättömyyttä.