Hyvä kirjoitus (jälleen) Jussilta, vaikkakin siinä paistaa lähes ruinaava sävy kepua kohtaan. Ymmärrettavää, koska olisihan se kepu persuille huomattavasti mieluisampi hallituskumppani kuin lähes mahdoton vaihtoehto RKP.
Jussi Halla-aho:
Keskusta on vaalien jälkeen sanonut kiukkuiseen sävyyn, että äänestäjät ovat vaaleissa ohjanneet sen oppositioon. Tämä on mielenkiintoinen ajatus.
Kaksipuoluejärjestelmässä (esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Britanniassa) tai kaksiblokkijärjestelmässä (kuten Ruotsissa) vaalitulos kertoo selkeästi, kenen kuuluu hallita ja kenen olla oppositiossa. Kumpikaan osapuoli ei nauti koko kansan luottamusta, mutta toista osapuolta kannattaa enemmistö ja toista vähemmistö äänestäjistä.
Joustavassa monipuoluejärjestelmässä (kuten Suomessa) kysymys on paljon vaikeampi. Teknisesti mikä tahansa hallituspohja on tietysti "enemmistön tahdon mukainen", koska sillä on takanaan eduskunnan enemmistö. Jos hallituspohja kuitenkin on tavoitteiltaan ja ideologialtaan hyvin sekalainen seurakunta, hallituksen ohjelma ja politiikka eivät välttämättä ole kenenkään mielen mukaisia. Ainakaan kansan enemmistön. Jos hallituspuolueilla ei ole yhteisiä tavoitteita, niiden keskeiseksi tavoitteeksi hallituskauden aikana saattaa jäädä toistensa tavoitteiden torpedoiminen.
Suomessa suurimpaankin puolueeseen luottaa vain reilut 20% äänestäjistä. Kääntäen: 80% ei luota siihen vaan johonkin muuhun. Kepun mielestä sen on jäätävä oppositioon, koska äänestäjät eivät enää luota siihen, mutta suomalaisessa järjestelmässä tämä on aika lailla määrittely- ja näkökulmakysymys.
Ensinnäkin: Kepuun luottaa edelleen yli 10% äänestäjistä. Se on kaksi kertaa enemmän kuin kristillisdemokraateilla tai RKP:llä, joista kumpikin on innoissaan pyrkimässä hallitukseen. Niin niiden kuuluukin pyrkiä. Ne edustavat sitä osaa kansasta, joka luottaa niihin ja äänestää niitä, ja ne pyrkivät edistämään kyseisten kansanosien tavoitteita ja intressejä. Se onnistuu paremmin hallituksessa kuin oppositiossa.
Toiseksi: Kuka tarkkaan ottaen on antanut sen oppositioonmeno-ohjeen, jota kepu nyt on ilmoituksensa mukaan noudattamassa? Ne 11 prosenttiako, jotka äänestivät kepua ja antoivat sille luottamuksensa? Aivan todellako he äänestivät kepua siksi, että kepu jättäytyisi vapaaehtoisesti oppositioon ja kieltäytyisi mahdollisuudesta edistää puoluetta äänestäneiden asiaa?
Vai ottaako kepu nyt ohjeensa niiltä, jotka EIVÄT äänestäneet kepua vaan kokoomusta tai perussuomalaisia? Sekin on aika erikoinen ajatus.
Kepu tuntuu olevan loukkaantunut kokoomukselle ja perussuomalaisille siitä, että nämä saivat vaaleissa ääniä, jotka kepun mielestä kuuluvat kepulle. Kepu on myös loukkaantunut niille äänestäjille, jotka antoivat kepun mielestä kepulle kuuluvan äänen jollekulle muulle. Hyvin irrationaalisesti kepu kostaa nämä loukkaukset sille 11 prosentille äänestäjistä, joka edelleen luotti kepuun ja halusi sen edistävän asiaansa eduskunnassa ja hallituksessa.
Myönnän, että kepun tuleva menestys ja kukoistus eivät itsessään ole lähinnä sydäntäni olevia asioita. En silti usko, että nyt nähtävä kiukuttelu ylläpitäisi puolueen uskottavuutta niiden keskuudessa, jotka sitä vielä äänestivät, tai palauttaisi niiden äänestäjien luottamuksen, jotka äänestivät näissä vaaleissa muita puolueita.
Vuonna 2019 kepu mahdollisti maaseudun kannalta vahingollisen punavihreän hallituksen synnyn. Virheitä sattuu itse kullekin. Jos kepu kuitenkin heti seuraavaksi, vuonna 2023, sabotoi sellaisen hallituksen synnyn, joka voisi tehdä maaseudun kannalta hyvää politiikkaa, äänestäjä saattaa jo nähdä toiminnassa tietyn kaavan ja tehdä siitä johtopäätöksensä.
Jos kepu on "porvarillisuudestaan" huolimatta käytettävissä vain punavihreiden hallitusten tukipuolueena, loputkin kepun äänestäjät voivat hoksata, että maahan saa ei-vasemmistolaisen hallituksen vain äänestämällä niitä puolueita, jotka ovat valmiita osallistumaan ei-vasemmistolaiseen hallitukseen.
