Nyt tais loppua meikäläisen suolahifistely. Se on täysin Hupen syytä, että koko hommaan ylipäätään hurahdin, kun se hehkuttaa niitä suolojaan. On tullut viimeisen reilun vuoden aikana käytettyä vaikka mitä vitun sormisuoloja ja himalayan pink salteja ja mitähän kaikkea muuta... Olen tässä jo pitkän aikaa funtsinut, että ei tässä oo kyllä mitään järkeä. Joko mulla on makuaistissa vikaa, tai sitten kaikki muut suolahifistit eivät ole päässeet placeboefektistä eroon. Olen nimittäin tullut siihen johtopäätökseen, että ei suolan laatu muuta ruoan makua mihinkään suuntaan. Aluksi oli tietysti hienoa, kun oli hienoa suolaa, niin ruokakin oli tietysti paljon parempaa, mutta se oli harha. Suoraan purkista noissa on kyllä eroja, mutta ruoassa sitä on kuitenkin niin pieni määrä, että ei vaikuta. Ainoa missä se vaikuttaa, on korvien välissä. No, sama kai se mistä se ero tulee, jos tosiaan tuntee, että ruoka on parempaa mitä kalliimpaa suolaa siihen tunkee.
