Sukulaisviha !

[Tromm]

Pahin vittuilu, millä tavalla sä voit sille kostaa, on se, että sä pärjäät itse omassa elämässäsi sen paskanjauhamisesta, vittuilusta, uhoamisesta yms. huolimatta. Sille ehkä tulee olemaan helvetin kova paikka se, että susta tulee vastoin sen ohjeita omillaan toimeentuleva fiksu ihminen ja se itse on edelleen paskaajauhava juoppo.

Tämä on totta, mutta jos loppupeleissä vituttaa yhä, niin älä vedä turpaan vaan anna avokämmenestä poskelle. Ei mene paikat rikki mutta sattuu ja nöyryyttää ukkoa.

 

[protsku]

Nyt kun tarkemmin mietin niin joskus vuosien varrella on tuntunut hetkellisesti siltä että "vittu nyt pistän isää turpaan" mutta nämä tilanteet ovat menneet aina ohi. Luulen että nyt en olisi enää kovin ylpeä siitä jos olisin laittanut isää turpaan menneistä vääryyksistä mitä se on joskus tehnyt mulle. Parempi elää niin että keskittyy siihen omaan projektiin eikä lähde mukaan kaikkiin sukulaisten vedätyksiin.

Mä olen havainnut omalla kohdalla parhaaksi sen että pidän ihan tietoisesti etäisyyttä sellaisiin sukulaisiin joitten kanssa ei henkilökemiat mene yksiin. Silloin joskus lapsena sitä kuvitteli että näitten tyyppien kanssa ollaan suorittamassa elinkautista mutta eihän se niin ole. Tänään on ollut hyvä päivä ilman sukulaisia.

 

[Dean Kuntz]

Ei ketään sukulaista turpiin kannata alkaa lyömään. Jälkeenpäin kaduttaa takuuvarmasti. Järkevintä olisi tosiaan vaihtaa numero. Pikkujuttuhan se numeron vaihtaminen on ja siitä sitten vaan numero salaiseksi.

Silloin joskus lapsena sitä kuvitteli että näitten tyyppien kanssa ollaan suorittamassa elinkautista mutta eihän se niin ole

Aika hyvin sanottu.

 

[DayOne]

Juu en minäkään toisen posken kääntämistä kannata. Mutta äijä ei ole nyt ollut kaverin rinnuksissa kiinni viime aikoina? Lähinnä häiriköinyt. En ymmärrä miksi pitäis ottaa riski että käy pistämässä turpaan. Riskejä on monta. a) lyöminen ja hakkaaminen ei ole koskaan turvallista, yksikin lyönti vai vammauttaa tai vaikka tappaa b) myöhemmin, vaikka vuosien päästä kova morkkis asiasta c) äijä saakin uuden vaihteen päälle ja vittuilee kovemmin, kostaa myöhemmin d) mahdollinen tuomio asiasta oikeudessa e) jne...

En yksinkertaisesti näe mitä se auttaisi jos kävisi läpsimässä. Hyötysuhde olematon, riskit päällä.. ei minusta kannnata. Ja se että antaa anteeksi ei ole mikään raamatullinen ohje vaan hyvä yleisohje. Siitä aiheutetusta mielipahasta ja muusta kokemuksista ei pääse ohi että turpaan antaa. Tai joillekin sekin auttaa mutta harvemmin. Jos antaa anteeksi niin silloin on jo päässyt asiasta yli. Nythän se tuntuu olevan taakka jota pitää kantaa itse, kun äijä häiriköi vaan. Mutta niin kauan kun häiriköinti tapahtuu puhelinsoittojen asteella eikä fyysisesti, niin se että pääsee asiasta yli on lopullinen ratkaisu ja voitto. Eli tiputtaa sen taakan. Vaikka sen taakan onkin jokin toinen antanut, niin sen voi itse heittää pois. Se ei välttämättä ole helppoa mutta se on kuitenkin ratkaisu joka toimii oikeasti. Se on vähän kun kaverin kanssa tulee riitaa, niin ekaksi on vihanen ja vituttaa se tyyppi, mutta sitten kun tunteet hiukka viilenee niin tulee paska fiilis koko jutusta, ja kun antaa anteeksi niin tulee hyvä fiilis. Näinhän se menee yleensä.

Ja se on 50/50 että ukko lopettaa häiriköinnin jos läpsii. Ei välttämättä lopeta. Mutta jos ei anna sen häiritä niin se ei voi enää häiriköidä vaikka mitä tekisi, ellei sitten päälle käy, missä vaiheessa läpsiminen on varmasti se paras vaihtoehto. Eli paras on kun ei anna moisten asioiden häiritä ja pitää taakkaa kannettavana. Ja siinä vaiheessa se ei enää häiritse kun on antanut anteeksi. En väitä että mulkkuja pitää ymmärtää ja paapoa. Väitän että on itsellä parempi fiilis kun ei anna mulkkujen häiritä. Ja jos ei anna häiritä omassa mielessä niin sitten ne ei voi enää häiritä, ja se on koko piste jutun lopulle.

"no mitä jos se hyökkää jostain? Pitäiskö antaa anteeksi?"

ei. vaan sitten pitää puolustaa itseensä ja pistää turpaan.

 

[reinhardt]

Tunnet varmaan nyt jotain ylemmyyttä kun olet niin suvaitsevainen että oikein heikottaa. Eikös tässä ollut tarve saada tuo homma loppumaan? Niin minä käsitin.

Kun sä nyt noin kovasti ymmärrät näitä häiriköitä, niin mitä tekisit jos esim tyttökaverisi päälle kävisi joku kaupungilla? Antaisit anteeksi ja käskisit vielä lyödä sinuakin? Mihin sä vedät rajan siinä, milloin voimankäyttö on sallittavissa ja sun mielestä oikeutettua?

Olet ensimmäinen ihminen, joka erehtyy pitämään minua suvaitsevaisena. :D

Homma ei missään tapauksessa lopu, vaikka sitä isukkia turpiin vetäisikin. Et kai todella kuvittele niin? Sen takia ap:n pitäisi pyrkiä pääsemään asiasta yli. Anteeksianto oli ehkä huono sana, pitäisi ehkä puhua tilanteen hyväksymisestä. Sen jälkeen, kun on tuon tilanteen hyväksynyt, (isä on kusipää kännikala ja soittelee inhottavia puheluita) on helpompi olla välittämättä. Yleensä juoppojen käytöstä ei muuta mikään muu kuin uskoontulo tai hauta; siksi paras mitä ap voi tehdä on oppia elämään tilanteen kanssa.

Anteeksianto on sikäli hyvä asia, että niin kauan kuin olet vihainen, vatvot asiaa ja tuhlaat energiaa. Gillyn mainitsema ruksien vetäminen asian päälle oli hyvin sanottu. Kun on "hengessään" vetänyt ruksit asian päälle, ei sinänsä haittaa, vaikka tilanne jatkuisikin, koska se ei enää koske sinua emotionaalisella tasolla.

Minä en myöskään ymmärrä häiriköitä, mutta eiköhän verbaaliseen häirintään väkivallalla reagointi ole kuitenkin vähän ylimitoitettua? Täytyy opetella käyttämään sitä sanan säilää, jos nyt ylipäänsä on tarpeen jotenkin reagoida. En väitä, etteikö pahat sanat satuttaisi, mutta ei se paha olo mihinkään häivy sillä, että vetää sanojaa turpiin.

Eri asia on kokonaan se, jos johonkuhun käydään fyysisesti käsiksi. Jokaisella on toki oikeus puolustaa omaa fyysistä koskemattomuuttaan. Tuollaisessa tilanteessa, joka tulee äkkiä ja ihminen todennäköisesti vieläpä pelästyy, ymmärrän hyvinkin ylimitoitetut toimenpiteet. Mutta laskelmoitu turpaanvetäminen sotii moraalikäsityksiäni vastaan.

Kuules Mike, sinä olet luultavasti pakkiksen pikkupojille roolimalli, joten sinulla on iso vastuu sanomisistasi. Isojen miesten pitäisi olla rauharakentajia, ei väkivallan puolestapuhujia. Mitä enemmän valtaa (millaista hyvänsä), sitä vähemmän sitä pitäisi käyttää, koska väärinkäytön todennäköisyys on aina olemassa.

EDIT: näköjään DayOne asetteli sanansa paremmin kuin minä.

 

[Ekimies]

Mä rupesin miettimään tuota avokämmenellä läpsimistä ja uhkaamista turpaanvedolla... Mitä tekee keskimääräinen känniapina, jonka itsetunto on nollassa ja kovan jätkän imagoa ylläpitää keksityt kuvitelmat omasta fyysestä suorituskyvystä, kun joku (varsinkin oma poika) tulee läpsäisemään avarilla poskelle? Lähteekö se paikalta pois nöyrtyneenä, että "hitto, on se kova jätkä... enpä toiste ala sille."? Sen perusteella, mitä näistä tiedän, sanoisin että hyvin suurella todennäköisyydellä edessä on joko tappelu (mikä monen kirjoittajan mielestä olisi varmaan toivottavakin reaktio -> saa vetää kunnolla) tai sitten nöyryytetty osapuoli lähtee hautomaan kostoa, joka sitten voi olla ihan mitä vaan.

Ehkä mä siis kallistuisin siihen, että jos "hyökkääjän" taholta ei tule fyysisen väkivallan merkkejä, ei niitä puolustautujankaan kannata ensimmäiseksi alkaa näyttämään. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jokaisella meistä on omat rajat ja niitä tulee puolustaa viime kädessä vaikka väkivalloin, mutta se on toinen juttu.

 

[taicaviitta]

Eli tiputtaa sen taakan. Vaikka sen taakan onkin jokin toinen antanut, niin sen voi itse heittää pois. Se ei välttämättä ole helppoa mutta se on kuitenkin ratkaisu joka toimii oikeasti.

pitää paikkansa. eräänä esimerkkinä tähän voisi heittää sellaisen jutun, jonka varmasti myös mike on itse kokenut ja tehnyt, useastikin. eli siis vuosien varrella ovella ollessaan on saanut kuulla toki niitä vittuiluja ym. paskanjauhamista, joka on monesti mennyt henkilökohtaiseksikin. tästä astetta pahempaa olivat sitten ne: ´vittu mä haen kotoa aseen ja tulen tappamaan sinut´ -tapaukset. muistan vieläkin sen uran alkuaikoina kun kuulin tuon lauseen ekaa kertaa. sitä muuten mietti vähän helvetisti työillan jälkeen, unta ei saanut, ja vapailla kaupungilla tarpoessaan oli vähän sellainen ´extravarovainen´ vaihde päällä. no, sitten kun huomasi ettei mitään kummempaa tapahtunutkaan, niin rentoutui hieman. sitten kun tuollaisia tapauksia alkoi tulla enemmän, niin niihin osasi suhtautua paremmin ja paremmin. eli siis, ettei uhrannut niille enää aikaa vapailla - toisinsanoen heitti kyseisen taakan mielestään pois. osaa muuten olla helvetin kuluttavaa sellainen, kun pohtii mielessään vapailla (ja muutenkin) sellaisia helvetin ikäviä asioita.

tässä nyt pitää tietenkin muistaa se maalaisjärki ja ´silmä´, joka jokaiselle pidempään ovella olleelle tulee, eli se että tajuaa milloin ´tappouhkauksen´ voi sitten ohittaa pelkällä olankohautuksella, ja milloin se kannattaa ottaa vakavammin. mutta ei niistä sen enempää, pointti siis tässä se, että osaa nakata sen henkisen taakan pois harteiltaan - tulee todellakin paljon parempi olo. tätä samaa kaavaa pystyi sitten helposti noudattamaan niihin henkisiin loukkauksiin, joita muuten sitten sateli joka ilta, ja paljon. ihmiset nyt vaan on humalassa sellaisia. minun rajani meni siinä, että jos minuun koski fyysisesti millään tavalla - saati sitten löi/koetti lyödä - niin silloin loppuivat puheet ja asian sietäminen. mutta ei niistäkään sen enempää, jokaisella riittää varmaankin mielikuvitus siihen, miten sellaisissa tilanteissa yleensä sitten käy. että se siitä ´toisen posken kääntämisestä´.

niin, ja itse aiheeseen. olen henkilökohtaisesti tässä iässä helvetin tyytyväinen, ettei meillä mennyt oman isäni kanssa välienselvittelyt koskaan fyysiselle puolelle - vaikka joskus olikin sellaisia hetkiä että läheltä piti. on toki tullut sanottua hieman tiukempikin sana, mutta aina on onneksi ymmärtänyt pitää ne kädet siinä omalla puolella. oikeasti tästä asiasta on hyvä olo - tiedä sitten mikä fiilis olisi, jos olisin joskus lyönyt. tänä päivänä ainakin pystytään sivistyneesti keskustelemaan, ja toimimaan yhdessä, jos tilanne niin vaatii. syvällisiä keskusteluja meillä ei edelleenkään ole - eikä varmaankaan ikinä tule.

mutta, aika muuttaa muuten asioita. ja sen olen kyllä huomannut, että paras ´kosto´ tällaisessa tapauksessa on tosiaan se, että elää oman elämänsä, ja elää sen hyvin. ainakin omassa tapauksessani olen saanut sen kuulla, että isäni on minulle helvetin kateellinen ja katkera, koska olen elänyt elämäni tyylillä, millä olen sen elänyt - ja pärjännytkin ihan hyvin. ja pääasialla, että hauskaa on samalla ollut - asia mitä ilmeisesti hänen aikanaan ei ole voinut olla, koska on pitänyt tuoda ruokaa perheelle pöytään useita eri töitä tehden. vaikka sitä on paria työtä tehnyt itsekin monta vuotta putkeen samaan aikaan, niin aina on pitänyt kuitenkin huolta siitä että muistaa myös nauttia asioista ja elämästä eritavoin. eli katkeruutta häneltä löytyy.

jännä homma vaan sinänsä, tällä hetkellä aika on muuttanut minua senkin verran, etten saa hänen katkeruudestaan minkäänlaista tyydytystä. olisin saanut varmaankin sitä tyydytystä joskus vuosia sitten, kun tunteet kävivät kuumina, mutta nyt sitten itse ´aikuistuneena´ on jättänyt sellaiset asiat jo kauan sitten taakseen. omassa elämässäkin on ihan riittävästi kaitsemista, ei jaksa tuhlata enää energiaa tuollaisiin asioihin.

noniin. eiköhän tää nyt riitä tästä asiasta taican perheterapian osalta.

 

[Aarne]

Mitä järkeä tuossa lyömisessä olisi? Kuulostaa tyhmimmältä idealta mitä vois tehdä..
Mieluummin vaikka, kun se soittaa ja sanoo "vitun pelle, etkö sä pysty ittees kasassa pitämään, käytät horkkaa" jne mitä ikinä sanookin, niin kysyt vaan, että mikä sua pännii? Mitä mä olen tehny väärin? Mun mielestä SÄ olet tehny väärin ja miksi olet tuommonen kusipää OMALLE lapselles. Harvemmin isät tuollaisia on, mikä on vialla?

Painotat noihin isolla pistettyihin sanoihin. Pysyt rauhallisena ja koitat tiedustella, että mikä on vialla. Kysyt vaan, että miksi vitussa? Jos käy vielä sen jälkeen haukkumaan tjsp. niin sano, että tämä oli viimenen kerta, kun tulet minun kanssa puhumaan, ellet osaa käyttäytyä kuin isä lapselleen.

Luulis olevan parempi keino, ku joku turpaanveto. Ja onkin.

 

[MEV]

Oi ! Pakko avautua, onko täällä ketään sielunkumppaneita ketä oikeasti vihaa omia perheenjäsenia / sukulaisia / itseään.

V**** mun faija on aiheuttanut mulle jo pienestä asti tilanteita, jotka ovat olleet vähemmän mukavia.

Juopottelua, vittuilua, uhoamista, valehtelua, paskanjauhantaa yms...

Perjantaisin soi puhelin monesti, luurin päässä känninen apina, vittuilemassa omalle pojalleen kaikesta, tekstiviestejä tulee kymmeniä, joista ei saa selvää ja / tai niissä ei ole mitään järkeä.

Muuten ei koskaan puhelin soi. Tämä on todella vittumaista, hän on saanut päähänsä kaikkea paskaa musta, esim. että käyttäisin hormooneja.

Kun ilmoitin pitäväni välivuoden tuli uhoamista ja hakkumista, kun kerroin meneväni amikseen tuli siitäkin muuta kuin positiivista palautetta. <--- Vuosi sitten, nyt hän kysyi missä koulussa olen !!!!

Hän myös soittaa siskolleni ja haukkuu tätä jurripäissään huoraksi, ja kyselee mun henkilökohtaisesta elämästä, todella aikuismaista käytöstä.

Kun harvoin häntä vahingossa näen, kaikki ohikulkijatkin katsovat mitä helvataa tollanen läskimaha puhuu tuolle pojalle.

Olin perjantaina käymässä pakkiksen kaupassa ja Oops, sieltähän se " isi " taas tuli. Oli taas naurussa / vihassa pitelemistä kun se siinä molotti...

Hohhoijaa, toivottavasti edes joku tajusi mitä tässä ajan takaa, asia kun on niin monimutkainen.


Joo, ja sori tämä avautuminen ! :arvi:

Kelatkaa mikä fiilis on, että 7vuotiaana faija vie sut pornokauppaan, ihan muuten vaan, sen jälkeen kaikenmaailman räkälöihin ja juottoloihin.
Laittaa minut vielä valehtelemaan kavereilleen / äitilleni kaikenmaailman hätävalheita missä olen ollut, onneksi nämä pahimmat ajat ovat ohi, muttei ´vielä kokonaan

Onhan mullakin ollut noita.

Faija on sanonut ja tehnyt mitä tyhmempiä juttuja.

eka avioero on ollut kun olin 4 vuotias, mistä en muista mitää, mutta vanhemmat on kertoneet.
Sitten tuli 16 kesäsisenä perhe riidat, koska äiti sai selville, että isä oli pettänyt äitiäni. Noh, äiti sanoi, että tervemenoa sen naisen luo sitten kenen kaa petit. Noh, isäni alkoi pillittämään mulle yhtenä päivänä; "olenko hyödytön tässä talossa". Arvaa mitä, ei liikuttanut sekään yhtään, en tuntenut mitään.
Sitten se, että äiti tuli kertomaan, että isä oli pettänyt häntä ei liikuttanut mua myöskään, ei vihaa, ei mielihyvää, ei hämmennystä... en ollenkaan mitään tuntenut.

Noh, isä sitten lähti sen toisen naisen luo eräänä päivänä.

Itki aina mulle langan toisessa päässä ja huusi ja ähki ja puhki miksi en mene tapaamaan häntä. Ei kiinnosta tapailla sua, ite lähdit pettämään, tämä ei kuulu mulle, syö nyt soppas kun kerta oot sen tehnytkin. Ja mun ei tarvi mennä "tapaamaan sitä". LMAO!

ja bla bla bla bla bla, onhan ne nyt yhdessä, menivät uusiin häihin tänä kesänä. Mutta sekään ei liikuttanut mua, en iloinnut, en surenut, en mitään. Jätin häät itseasiassa väliin, uskokaa tai älkää, sen takia, koska niiden hääpäivä sattui mun salipäivän kohdalle, joten jätin sen väliin. Kaikki sukulaiset ja vanhempani tietty oli ihmeissään ja näin, mutta se onkin loppuunkäsitelty, minua ei kiinnosta.

Olen oppinut olla välinpitämätön toisten ihmisten asioiden suhteen, ja se tuntuu ihmeen hyvälle muuten.

Pointti Jizzy, älä stressaa turhia, sun ei tarvitse vihata, ei tarvitse rakastaa jos et halua, mutta älä stressaa asialla. Elämä jatkuu aina parempana, nyt on kaunis kesä, ilma tuoksuu hyvälle... :kippis1:

 

[Aarne]

Vaikutat MEV tyhmän itsekkäältä jätkältä tekstis perusteella. Mutta enpä pistä päätäni pantiks, yhen kirjotuksen takia. Mutta jos oikeasti olet tota mieltä, että "olen välinpitämätön, kuolkoot muut, kuhan itse olen tässä ja nyt" niin, didii..

 

[MEV]

Vaikutat MEV tyhmän itsekkäältä jätkältä tekstis perusteella. Mutta enpä pistä päätäni pantiks, yhen kirjotuksen takia. Mutta jos oikeasti olet tota mieltä, että "olen välinpitämätön, kuolkoot muut, kuhan itse olen tässä ja nyt" niin, didii..

Muutama lapsuuden ystävä on mulle rakkaita, mutta mitä kaikkiin muihin tulee, ja mitä kaikkeen muuhun tulee (paitsi puntti), niin... ei tule mitään :D . Mutta se on parempi kuin katkeroituminen.

 

[Descartes]

Helvetinmoinen haloo koko asiasta vaikkei Jizzy edes asu samassa kämpässä faijansa kanssa! Onko se niin monimutkaista vaihtaa se numero? Tuntuu kuin todellista ongelmaa ei olisikaan, kun "numero on pitänyt vaihtaa, mutten ole saanut aikaiseksi", toisaalta taas tuntuu että luot itse ongelmasi, vastaat hänen soittoihinsa jne.

 

[MEV]

Helvetinmoinen haloo koko asiasta vaikkei Jizzy edes asu samassa kämpässä faijansa kanssa! Onko se niin monimutkaista vaihtaa se numero? Tuntuu kuin todellista ongelmaa ei olisikaan, kun "numero on pitänyt vaihtaa, mutten ole saanut aikaiseksi", toisaalta taas tuntuu että luot itse ongelmasi, vastaat hänen soittoihinsa jne.

Niimpä, mä kannatan edelleen sitä, että ei välitä, koska ei tarvitse. Tollanen faija ei ansaitse tytärtä. Pistä faijas koitokselle, ei vastata puheluihin, ei lähetetä kirjeitä, ei muisteta jouluna... jne. Kyllä faijas alkaa itkemään; "anteeks, emmä oikeesti emmä oikeesti".

 

[reinhardt]

Olen oppinut olla välinpitämätön toisten ihmisten asioiden suhteen, ja se tuntuu ihmeen hyvälle muuten.

Tuo muuten menee vanhemmiten ohi. Ja ikävä kyllä joudut todennäköisesti käymään jossain vaiheessa läpi ne tunteet, mitä nyt et ole tuntenut. Ihminen on siitä kumma otus.

Nimim. tuossa iässä minäkin olin niin välinpitämätön, niin cool, niin voittamaton. Se oli ainoa mieleen tullut selviytymisstrategia silloin, nyttemmin siitä on sitten saanut maksaa kovaakin hintaa. Mutta kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa. :whip:

 

[MEV]

Tuo muuten menee vanhemmiten ohi. Ja ikävä kyllä joudut todennäköisesti käymään jossain vaiheessa läpi ne tunteet, mitä nyt et ole tuntenut. Ihminen on siitä kumma otus.

Nimim. tuossa iässä minäkin olin niin välinpitämätön, niin cool, niin voittamaton. Se oli ainoa mieleen tullut selviytymisstrategia silloin, nyttemmin siitä on sitten saanut maksaa kovaakin hintaa. Mutta kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa. :whip:

Hyvin mahdollista, vanhemmat ja sukulaiset ovat sanoneet samaa ja tämä voi ollakin vain joku "vaihe", mutta koska en yritä olla tällainen, enkä tunne teeskentelveväni, niin annan tämän olla ja katson mitä aika tuo tullesaan.

Mutta siis mitä välipitämättömyyteen tulee, niin raha on aina ansaittava :D