Stressi/hermoston ylikuormitus/ahdistus/ylikunto

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ankkuc
  • Aloitettu Aloitettu
Jep. Ei voi toiset tietää niitä syitä. Itsekkin havahduin ongelmaan vasta kun lääkäri sanoi, että nyt ei asiat ole hyvin. Sitä on ihan käsittämättömän sokea niille asioille.
Jos asiaa lähestyy niin, että ystävä ois tullut kertoon mitä oireita hänellä on mitä itsellä oli, niin sitähän ois sanonut heti, että nyt pitää tilanteen muuttua ja asioita pitää korjata.

Lääkärille varata aika ja siellä kartoittaa kans tilannetta.

Tsemppiä kaikille! Nyky yhteiskunnan työ- ja suorittamis paineet on aika suuret nykyään.

Olispa vielä pelkästään lankapuhelimet…
Totta. Ja mulle vielä sanottiin monesti, että painan ihan liikaa töitä. Nyt tiiän, että todellakin painoin 😂 nyt on kroppa sen verran heikko nopeasta laihtumisesta ja tuosta pohjalla käynnistä, ettei sali tule kuulonkaan. Kevyt liikunta nyt mukavaa ☺️👍
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Moikka.

Muutaman kuukauden oireilun jälkeen osteopaatti veikkasi, että hermostoni olisi ylikuormittunut ja aiheuttaa nämä kaikki fyysiset oireet. Työterveyslääkärissä ei missään vaiheessa ole ehdotettu pitkittynyttä stressiä syyksi, mutta tätä aihetta tutkailtuani kuvastaa tilaani melko hyvin.

Kaipaisinkin kokemuksia muilta ylirasitustilasta , stressistä tai ahdistuksesta.

Itse oireilen eniten fyysisesti ja listaankin tähän kaikki oireet mitä ollut.
Poistuneita oireita : huimaus, pahoinvointi, jalan puutuminen, sydämen tykytykset nukahtaessa, korkea syke pienestäkin liikkeestä, ääniyliherkkyys, vääristynyt makuaisti, ruokahaluttomuus, laihtuminen, huono palautuminen liikunnasta.

Jäljellä olevat oireet: yläkropan jumit, etenkin lapojen väli, jota välillä vihloo. Ajoittainen raskas hengitys, mikä ahdistaa. Kuiva suu öisin, hampaiden pureskelu. Pelkotilat vakavemmasta sairaudesta. Paniikin tunteet.

Fyssari ja lääkäri todennut jumit niskassa, selässä ja rangassa.
Osteopaatti arveli näiden olevan vain sekundaari oireita stressistä.

Lääkärissä tutkittu kaikkea mahdollista sydänfilmistä ferritiiniin ja b12 vitamiiniin.
Mitään lääketieteellistä syytä ei löydy paitsi selkäjumit.

Akupunktiosta on ollut suuri apu ja näin olenkin saanut oireita selätettyä.
Vielä olo ei kuitenkaan ole normaali.
Käyn myös työterveyspsykologilla, mutta en koe tästä olevan apua.
Mun oireet alkoi pahenemaan aika yllättäen ja tällöin elämässä tapahtuikin paljon yllättäviä dramaattisia asioita ja kroppaan taisi jäädä stressitila päälle.

Millä keinoilla ootte päässyt palautumaan?
Välttelen nyt raskasta liikuntaa.
Käyn vain uimassa ja kävelyllä ja teen venyttelyitä.
Hermoratahieronta tulossa ja akupunktio viikottain.
Olen sairaslomalla ja koitan muutenkin rauhottua, kun luonteeltani suorittajatyyppi ja aina mennyt pää kolmantena jalkana ja tukka putkella eteenpäin.
Om du vill hitta ett säkert och gratis download gta 5 mobile (100% working) – android på telefonplattformen, är Getmodnow-webbplatsen valet för dig med bilder och spel som liknar dem på din dator.
Nämä oireet kuitenkin pysäytti täysin ja ilmeisesti joku kropan hätähuuto, joka pakotti pysähtymään.
Lisäksi voit harkita seuraavia keinoja palautumisen tueksi:

Stressinhallinta: Kokeile erilaisia stressinhallintatekniikoita, kuten syvähengitysharjoituksia, meditaatiota tai rentoutumisharjoituksia. Nämä voivat auttaa rauhoittamaan hermostoa ja vähentämään stressiä.

Uni: Huolehdi riittävästä ja laadukkaasta unesta. Luo säännöllinen nukkumaanmenorutiini, varmista hyvä uniympäristö ja pidä kiinni terveellisistä unirutiineista.

Ravinto: Syö terveellisesti ja tasapainoisesti. Varmista, että saat riittävästi ravintoaineita, jotka tukevat kehon palautumista. Vältä liiallista kofeiinin ja sokerin käyttöä, sillä ne voivat vaikuttaa hermostoon.

Rentoutuminen: Kokeile erilaisia rentoutumismenetelmiä, kuten joogaa tai rentoutusharjoituksia. Rentouttavat aktiviteetit voivat auttaa lievittämään stressiä ja edistämään kehon palautumista.

Henkinen hyvinvointi: Kiinnitä huomiota myös henkiseen hyvinvointiisi. Pidä taukoja työstä, löydä itsellesi mieluisia harrastuksia ja vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Tukeudu tarvittaessa myös ammattilaisen apuun, kuten työterveyspsykologiin.
 
Lisäksi voit harkita seuraavia keinoja palautumisen tueksi:

Stressinhallinta: Kokeile erilaisia stressinhallintatekniikoita, kuten syvähengitysharjoituksia, meditaatiota tai rentoutumisharjoituksia. Nämä voivat auttaa rauhoittamaan hermostoa ja vähentämään stressiä.

Uni: Huolehdi riittävästä ja laadukkaasta unesta. Luo säännöllinen nukkumaanmenorutiini, varmista hyvä uniympäristö ja pidä kiinni terveellisistä unirutiineista.

Ravinto: Syö terveellisesti ja tasapainoisesti. Varmista, että saat riittävästi ravintoaineita, jotka tukevat kehon palautumista. Vältä liiallista kofeiinin ja sokerin käyttöä, sillä ne voivat vaikuttaa hermostoon.

Rentoutuminen: Kokeile erilaisia rentoutumismenetelmiä, kuten joogaa tai rentoutusharjoituksia. Rentouttavat aktiviteetit voivat auttaa lievittämään stressiä ja edistämään kehon palautumista.

Henkinen hyvinvointi: Kiinnitä huomiota myös henkiseen hyvinvointiisi. Pidä taukoja työstä, löydä itsellesi mieluisia harrastuksia ja vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Tukeudu tarvittaessa myös ammattilaisen apuun, kuten työterveyspsykologiin.
Moikka. Juurikin näitä mainitsemiasia asioita tehnyt. Nyt alkaa olo olemaan normaali. Meni vajaa puoli vuotta, että kroppa palautui ja rauhoittui. Samalla kun sai ahdistusta lievitettyä niin fyysiset oireet hävisi yksi kerrallaan. Nyt oon käynyt hermoratahieronnassa ja tämä on ollut todella toimiva rauhoittamaan hermostoa.
 
Tällaisessa tilanteessa pitää työstää myös se, mikä on se "normaali" mihin tulevaisuudessa haluaa. Karkeasti sanottuna "ihminen ei tervehdy jos palaa siihen samaan missä sairastui".
Se on se kaikista isoin työ. Nyt kun polttelet akuuttia vaihetta eli sairasloma-loivasti paluu työhön, opettelen erilaista tapaa palautua, pitää vielä luoda se uusi normaali koska jos palaa samaan, olet ennen pitkää samassa tilanteessa.

Ihmiset yleensä helposti humpsahtaa vanhoihin kaavoihin ja se on inhimillistä. Mutta näin sen ei tarvitse mennä. Se vaatii sen että aktiivisesti luo uutta tapaa elää, suhtautua työhön, itseen, ylipäätään sitä mitä elämältään haluaa.
 
Tällaisessa tilanteessa pitää työstää myös se, mikä on se "normaali" mihin tulevaisuudessa haluaa. Karkeasti sanottuna "ihminen ei tervehdy jos palaa siihen samaan missä sairastui".
Se on se kaikista isoin työ. Nyt kun polttelet akuuttia vaihetta eli sairasloma-loivasti paluu työhön, opettelen erilaista tapaa palautua, pitää vielä luoda se uusi normaali koska jos palaa samaan, olet ennen pitkää samassa tilanteessa.

Ihmiset yleensä helposti humpsahtaa vanhoihin kaavoihin ja se on inhimillistä. Mutta näin sen ei tarvitse mennä. Se vaatii sen että aktiivisesti luo uutta tapaa elää, suhtautua työhön, itseen, ylipäätään sitä mitä elämältään haluaa.
Ihan totta tämä ja yleensähän uupumus tulee uudestaan herkästi niille, jotka sen jo kokenut. Nyt työt jatkuu vähemmillä tunneilla ja voimareenit saa nyt jäädä. Paljon oli sellaista mihin ei voinut edes itse vaikuttaa ja se toi ahdistusta. Nyt pitää keskittyä myös tuohon palautumiseen enemmän ja paremmalla asenteella 🙏 kesä onkin mielelle parempaa aikaa. Pimeä talvi vähän kauhistuttaa!
 
Ihan totta tämä ja yleensähän uupumus tulee uudestaan herkästi niille, jotka sen jo kokenut. Nyt työt jatkuu vähemmillä tunneilla ja voimareenit saa nyt jäädä. Paljon oli sellaista mihin ei voinut edes itse vaikuttaa ja se toi ahdistusta. Nyt pitää keskittyä myös tuohon palautumiseen enemmän ja paremmalla asenteella 🙏 kesä onkin mielelle parempaa aikaa. Pimeä talvi vähän kauhistuttaa!
Pimeää talvea varten on hyvä aloittaa heti tossa syyskuussa viimeistään tankkaamaan D-vitamiinia ja ihan reilulla "yliannoksella". Noi kaikki oireet on itellekin tuttuja pariin otteeseen elämänvarrelta. Sanoisin aloituksessa olleeseen pohdintaan siitä, ettei psykologi tuntunut auttavan, että sulla on vaan ollut väärä psykologi. Kun on sellainen tyyppi joka saa sut ajattelemaan ja ymmärtää sun ongelmat, saa se myös autettua sua 99% varmuudella.
 
Siirsin nyt vastaukset tähän ketjuun, niin ei pilata offaria tällä.
Pääsee. Voi toki vaatia pidempää rupattelemista ja asioiden käsittelyä, mutta kyllä noihin juttuihin apua on saatavilla.

Jos on oikeasti monimutkaisempia juttuja ja tosiaan työkyky vaarassa, niin kela-tuettu terapia ois yks, josta vois olla apua. Ei tarvis omasta pussista maksaa käyntejä, jos haluaa oikeasti käydä juttuja läpi, missä satunnaisista työpsykologikäynneistä ei välttämättä oo kauheasti iloa. On vaan vähän raskas prosessi käynnistää. Pitäs työterveyslääkäriltä parkua lähete psykiatrille ja saada hältä lausunto kelaterapiaa varten. Tässä välissä pitäs olla katottuna terapeutti ja hänen kanssaan sit muistaakseni 3kk hoitosuhde, että tuota kela-terapiaa voi hakea. Mut sen jälkeen on sit mahdollista saada 3 vuoteen saakka tuota kelan tukea ja pystyy käymään rauhassa asioitaan läpi.

Eikä tolkun työnantaja työsuhdetta rupea sairastumisen takia purkamaan, eihän se menis oikein asiallisesta perusteestakaan. Mulla kävi vähän vastaava koeajalla ja kun tuo käytiin esimiehen kanssa asiallisesti läpi, että tällainen tilanne, niin sain kuntoutella itteni rauhassa takas työkykyiseksi ja sen jälkeen painettiin taas hommia.
Joo olen kyllä tunnistanut sen, että ei tästä enää yksin varmasti nousta. Työterveyslääkärille sai ajan vasta ensi viikon puolelle, mutta katsotaan mitä apuja sitä kautta olisi saatavissa. Toivotaan, että on tolkun työnantaja, mutta aika tuon näyttää.

Pääsee työkykyiseksi mutta se vaatii töitä. Siis purkaa stressi pois, panostaa palautumiseen. Suosittelen kävelyä metsässä vaikka joka päivä.
Syö illalla puuroa, magnesiumia, ashwagandhaa ja melatoniinia, makaa piikkimatolla, kaikki pois jotka vie sulta energiaa ja teet vaan asioita joista saat energiaa ja hyvää mieltä. Yritä kääntää ajatuksia positiiviseksi. Ja paljon muuta.
Metsäkävelyt, iltapuuro, magnesium, piikkimatto done. Melatoniini kokeiltu joskus aikoinaan ja ei sopinut yhtään. Näitä siis tehty jo useamman vuoden ajan. Kaikkia asioita jotka vie energiaa ei vaan valitettavasti ole mahdollista poistaa elämästä. Ja ilmeisen syvällä tässä nyt ollaan kun noita asioita mistä saa energiaa ja hyvää mieltä ei kovin paljoa tunnu olevan.

Se on sellainen juttu että ei taida enää sulla auttaa viikko eikä pari huilia vaan puhutaan vuosi tai pari huilia.
Mulla meinas kipata 2019 ihan kanssa jaksamisen kanssa kun töitä ilman kunnon lomaa pari vuotta ja henkilökohtainen paska päälle, siinä meni seuraavana talvena pimeässä ja piilossa koko talvi ja meinasin että pidän välivuoden töistä. Jostain se työinto kuitenkin palasi ja pari vuotta meni tosin hyvin, nyt on jostain syystä ollut todella takkuista taas ja se on kumma kun ei sille ihminen itse mitään mahda vaikka kuinka haluaisi, se vielä aiheuttaa lisästressiä.

Jotenkin luulen ainakin itsellä kroonistuneen tuon ja ei pysty enää olemaan suorittaja, onneksi on itse keksinyt keinoja ja ollut niitä mahdollisuuksia että voinut lepuuttaa itseä koska sinne ei välttämättä enää koskaan palata.
Joo ei taida mennä mennä viikossa nyt tämä ja tosiaan hiukan pelottaa, että mikä ja kuinka pitkä matka tästä on tulossa ja mikä sitten on lopputulos. Luulen kanssa, että tämä on jotenkin kroonistunut ja missään vaiheessa ei ole päässyt kunnolla palautumaan ja nyt vaan sitten tuli mitta täyteen. Onhan tämä nyt ollut aika suorittamista sekä töissä että siviilissä useamman viime vuoden ajan. Samaan ajan jaksoon on mahtunut liikaa töitä ja pieniä uupumisia, useita kavereiden / sukulaisten kuolemia. Kaikennäköistä muuta ylimääräistä ja kuormittavaa / aikaa vievää selvittelyä siviilielämässä.

En mitenkään halua masentaa, mutta kaikista hyvistä ohjeista, kannustuksista, elämäntapamuutoksista, hoidoista ja lääkkeistä huolimatta voi tosiaankin käydä niin, että työkykyä ei loppujen lopuksi vaan löydy riittävästi - tämän toteamiseen menee kyllä useampi vuosi.
Terveisin Sylvi 51-v, työkyvyttömyyseläkeläinen.

Mutta tilannehan ei välttämättä ole ollenkaan näin paha Sinun kohdallasi! Tärkeää on, että olet itse tajunnut tilanteen. Kaikenlaista kannattaa kokeilla kunhan huomioi, että monilla on vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin - jopa täysin ilman minkäänlaista kokemus- tai faktapohjaa, koska aihe jostainsyystä herättää runsaasti tunteita - mutta vain se sinun oma kokemuksesi siitä, mikä sinua auttaa, on tärkeä. Pikaparannusta tuskin on, edessäsi ei 100 metrin kiihdytystä vaan tuplapitkämaratooni. Kaikki "ota itseäsi niskasta kiinni" sössötykset ovat täysin perseestä, älä missään nimessä suostu kuuntelemaan niitä!

Tämänkin kirjoituksen voit siis jättää huomioimatta.

Kaikkea hyvää ja kaunista Sinulle 💚
Niinhän siinä voi tosiaan käydä, että mikään ei auta ja työkyky ei enää palaa. Mutta tämähän on asia mikä ei tosiaan selviä ihan hetkessä, niin kuin kirjoititkin.

Kiitokset kaikille vastanneille. Ei auta kun koittaa jaksaa ja katsella mitä edessä päin on tulossa.
 
Siirsin nyt vastaukset tähän ketjuun, niin ei pilata offaria tällä.

Joo olen kyllä tunnistanut sen, että ei tästä enää yksin varmasti nousta. Työterveyslääkärille sai ajan vasta ensi viikon puolelle, mutta katsotaan mitä apuja sitä kautta olisi saatavissa. Toivotaan, että on tolkun työnantaja, mutta aika tuon näyttää.


Metsäkävelyt, iltapuuro, magnesium, piikkimatto done. Melatoniini kokeiltu joskus aikoinaan ja ei sopinut yhtään. Näitä siis tehty jo useamman vuoden ajan. Kaikkia asioita jotka vie energiaa ei vaan valitettavasti ole mahdollista poistaa elämästä. Ja ilmeisen syvällä tässä nyt ollaan kun noita asioita mistä saa energiaa ja hyvää mieltä ei kovin paljoa tunnu olevan.


Joo ei taida mennä mennä viikossa nyt tämä ja tosiaan hiukan pelottaa, että mikä ja kuinka pitkä matka tästä on tulossa ja mikä sitten on lopputulos. Luulen kanssa, että tämä on jotenkin kroonistunut ja missään vaiheessa ei ole päässyt kunnolla palautumaan ja nyt vaan sitten tuli mitta täyteen. Onhan tämä nyt ollut aika suorittamista sekä töissä että siviilissä useamman viime vuoden ajan. Samaan ajan jaksoon on mahtunut liikaa töitä ja pieniä uupumisia, useita kavereiden / sukulaisten kuolemia. Kaikennäköistä muuta ylimääräistä ja kuormittavaa / aikaa vievää selvittelyä siviilielämässä.


Niinhän siinä voi tosiaan käydä, että mikään ei auta ja työkyky ei enää palaa. Mutta tämähän on asia mikä ei tosiaan selviä ihan hetkessä, niin kuin kirjoititkin.

Kiitokset kaikille vastanneille. Ei auta kun koittaa jaksaa ja katsella mitä edessä päin on tulossa.
Kaikki kuormittavat asiat voi kyllä poistaa elämästä.
Mä oon laittanut oman elämän kokonaan uusiksi. Viimeisimpänä deletoin elämästä sen viimeisen kuormituksen, parisuhteen.
 
Joo olen kyllä tunnistanut sen, että ei tästä enää yksin varmasti nousta. Työterveyslääkärille sai ajan vasta ensi viikon puolelle, mutta katsotaan mitä apuja sitä kautta olisi saatavissa. Toivotaan, että on tolkun työnantaja, mutta aika tuon näyttää.
Joo, kirjoittelin tuon ihan sillä, että tiedät, että tuollainenkin tie on olemassa. Nää on aina hyvin yksilökohtaisia juttuja ja voihan se olla, että sulle esim. riittäis joku kevyempikin keskusteluapu. Hyvällä säkällä teillä voi myös olla joku sairaskuluvakuutus, johon saisit noita käyntejä menemään, ettei tarvis aloittaa tolla Kela-rumballa.

Mut itekseen näitä ei tarvitse osata ratkaista tai itseltään diagnosoida, eli minusta vaan matalalla kynnyksellä apua.
 
Mut itekseen näitä ei tarvitse osata ratkaista tai itseltään diagnosoida, eli minusta vaan matalalla kynnyksellä apua.

Joo, monesti asiat vaan monimutkaistuvat pitkittyessään. Tosin se riittävän ja oikea-aikaisen sekä toimivan avun saaminen ei välttämättä ole yksinkertaista eikä helppoa ja niistä "alan ammattilaisissakin" on kaikenlaista taapertajaa ilman laatutakuuta.

Jos lääkäristä, sairaanhoitajasta, terapeutista yms ei tunnu olevan mitään apua, niin mahdollisuuksien mukaan on kokeiltava toista. Menee vaan hukkaan aikaa/rahaa ja vitutus lisääntyy.

Voi veljet, joskus pitäisi kirjoittaa muistelmat kaikista kohtaamisista... ainesta Kummeli-sketseihin riittäisi. Sitten on onneksi joitain alansa huipputyyppejä, joilla on kokemusta, osaamista ja kykyä.
 
Kaikki kuormittavat asiat voi kyllä poistaa elämästä.
Mä oon laittanut oman elämän kokonaan uusiksi. Viimeisimpänä deletoin elämästä sen viimeisen kuormituksen, parisuhteen.

Epäilyksen vastalause, mutta hyvä, jos sinulla tämä on onnistunut.

Samaa mieltä Sylvin kanssa. Ei esim pitkäaikaissaurauksia vaan poisteta elämästä, vaikka kuormitusta aiheuttavat.

Samoin rakkaiden sukulaisten deletointi, vaikka välillä kuormittavat, niin näiden poistaminen kokonaan elämästä varmaan toisi ainakin allekirjottaneelle entistä enemmän kuormitusta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom