Stressataanko syömisistä liikaa?

Liittynyt
29.8.2006
Viestejä
17 023
Ikä
39
Nyt kun olen jo jonkin aikaa tätä palstaa lukenut ja aiheeseen tutustunut, on tullut mieleen sellainen seikka, että ottavatko turhan monet salilla kävijät, jotka eivät varsinaisesti treenaa kehonrakennuskisoihin, liikaa stressiä syömisistä? Esim. jotkut ovat hyvin tiukkoja perunan ja pastan suhteen, jotka kuitenkin kuuluvat olennaisesti tyypilliseen kotiruokaan. En nyt väitä, että itsekään olisin täysin huoleton ruokien suhteen - yritän syödä terveellisesti - en pahemmin vaaleaa leipää syö, rahkaa menee paljon, karkkia ja limuja en kuluta, mutta perunaa, riisiä ja pastaa en edes kuvittele jättäväni pois. Nimenomaan kiinnostaisi tietää, saavuttaako kestotimmiin kuntoo pyrkivä Kalle Keskivertotreenaaja oikeastaan suurempaa edistystä syömällä vain "bodyruokia", jos oletetaan, ettei tarvetta bulkki-dieetti-pomputteluun ole? Itse syön juurikin perinteistä kotiruokaa aika paljon, mm. karjalanpaistia, liha/nakkikeittoa, makkarakastiketta ja perunamuusia jne.

Odotan mielenkiinnolla muiden mielipiteitä...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mun mielipiteeni taas on se, että ei väliä, stressaako joku omista syömisistään. Pääasia on, että voi hyvin sillä mitä syö. Jos joku on havainnut, että olo on parempi ilman riisiä, pastaa tai perunaa, niin ok. Ei se ole multa pois, eikä itselleni kotiinkaan päin, jo joku tykkää jättää näkkärin pois ruokavaliostaan.

Jotkut vain ovat ottaneet ravintoasioista Kalle Keskivertotreenaajaa enemmän selvää, kokeillut erilaisia vaihtoehtoja, ja päätynyt johonkin niistä. Ei se sen kummempaa stressiä välttämättä ole.
 
Mun mielipiteeni taas on se, että ei väliä, stressaako joku omista syömisistään. Pääasia on, että voi hyvin sillä mitä syö. Jos joku on havainnut, että olo on parempi ilman riisiä, pastaa tai perunaa, niin ok. Ei se ole multa pois, eikä itselleni kotiinkaan päin, jo joku tykkää jättää näkkärin pois ruokavaliostaan.

Jotkut vain ovat ottaneet ravintoasioista Kalle Keskivertotreenaajaa enemmän selvää, kokeillut erilaisia vaihtoehtoja, ja päätynyt johonkin niistä. Ei se sen kummempaa stressiä välttämättä ole.


Toki näin on, ja kuten jo mainitsin olen itsekin aika tarkka syömisteni kannalta ainakin tietyiltä osin. Jotkuthan pitävät minua täysin hulluna, kun en alkoholia juo enkä sipsejä mussuta.
 
Perusasiat ravinnon suhteen on tärkeät, jos mielii sitä lihasmassaa kasvattaa. Mutta usein kyllä tuntuu, että monilla myös tämä ravinto-osio menee turhan säätämiseksi. Kysellään, että onko Pirkan ja Uncel Benin riisillä paljon eroa optimaalisen kehityksen kannalta jne. Monesti porukka ryhtyy säätämään mikrotason asioita, kun selviäisi aivan perusasioiden opettelulla. Ei kehonrakennus mitään rakettitiedettä mielestäni ole. Yleensä sitä kehityksen jarrua etsiessä syyt löytyy jostain muualta, kuin pastan keittoajasta yms. muusta vastaavasta haista paska-ihmettelystä. Itse katson sen verran syömisiä, että ravinnosta tulee hyvä olo, , saan tarvittavat vitamiinit+hivenaineet, tarpeeksi proteiiniä, tarpeeksi hyviä rasvoja ja että sitä ravintoa on riittävästi. Tuo riittää mulle, eikä vaadi liikoja kun asiat omaksuu.
 
Nykyisin en koe stressaavani. Syön oikeastaan kaikkea perusruokaa mahdollisimman monipuolisesti ja kasviksia paljon noiden perus prode/hiilariruuan suhteen.

Se mitä aikoinaan stressasin oli tuo kalorien määrä, kun oli tarkoitus massaa lisätä. Siinä sitten vuoden verran tuli painoa lisättyä ja huomasin, että en kertakaikkiaan ole sitä tyyppiä, että pystyisin kokooni nähden syödä riittävästi päivän mittaan pitkässä juoksussa. Se bulkkivuosi oli aivan helvetillisen työn takana, vaikka en niitä kaloreita mitenkään älyttömästi edes lisännyt, joku +500 keskimäärin tai alle. Syömiset kesti ikuisuuden, rupes vituttamaan se syöminen. Sit koin valaistuksen ja aloin syömään vähemmän, treenaamaan oikein ja elämänlaatu parani. Salilla käynti se pääasia on ja ruokaa syön, kun on nälkä. Eli harvoin:D
 
Itse en stressaa muusta kuin riittävästä proteiininsaannista ruoan suhteen. Ja sekin käy jo työstä...

miten proteiinia voi olla vaikee saada tarpeeks. emmä näistä asioista mitää tiiä, mutta eikö semmone hoidu helposti vaikka maitotuotteilla, jos on pientä puutetta :)
 
No olen ottanut ohjearvoksi sen 1,5g/painokilo, joka meikäläisen kohdalla meinaa siis 150g vuorokaudessa. Päivittäisestä normisyömisistäni saisin öbaut 80-100g, joten loput on hankittava tietoisella tankkaamisella, joka meinaa käytännössä paria päivittäistä tonnikala- tai raejuustopurkkia ihan vaan pelkästään sen niiden sisältämän proteiinin takia vaikkei välttämättä olis niin nälkäkään.
 
No olen ottanut ohjearvoksi sen 1,5g/painokilo, joka meikäläisen kohdalla meinaa siis 150g vuorokaudessa. Päivittäisestä normisyömisistäni saisin öbaut 80-100g, joten loput on hankittava tietoisella tankkaamisella, joka meinaa käytännössä paria päivittäistä tonnikala- tai raejuustopurkkia ihan vaan pelkästään sen niiden sisältämän proteiinin takia vaikkei välttämättä olis niin nälkäkään.

laita toki vaikka sen normi ruuan sekaan nuo raikkarit ja vaikka leivänpäälle tonnarit ni ei tartte tuskailla :)
 
Kysellään, että onko Pirkan ja Uncel Benin riisillä paljon eroa optimaalisen kehityksen kannalta jne..

:offtopic:
Eipäs rienata!
Ajattelin lähinnä että onko olemassa 2.luokan riisiä kuten on olemassa vaikkapa 2.luokan tomaatteja. Huonoa ulosantia minulta.

En minä ainakaan mitään stressaa, kunhan proteiineja tulee. Alkuperäisen mainitsema nakkikeitto on mun herkkua. Sitä menyyssä huomenna!
 
Anteeksi, ei ollut tarkoitus pilkata :) Mutta ymmärsit varmaan, mitä tarkoitin.
 
Aikanaan mietin hieman liiankin tarkkaan miten ja mitä syön ja hifistely otti voimille...
Nykyään käytän kalorilaskuria päivittäin jonne kirjaan safkat. Sen avulle pystyn todella hyvin seuraamaan että saan tarpeeksi proteiineja/hiilareita/rasvoja. En mieti ruokailua liikaa vaan rutiininilla vedän bodysafkoja. Duuniin otan aina mukaan seuraavanlaista settiä
-Lämmin ruoka " n.110g riisi/pasta,150g kana/jauheliha/kala
-salaattia
-1 rahka,jogurtti
-mysli,maito
-1 tonnikalapurkki + banaania/omenaa
jne....
Eli sen olen huomannut että ruokailuja ei kannata liikaa miettiä vaan pikkuhiljaa sitä alkaa hahmottamaan noi kalorit ym. ravintoarvot ruuista.
Herkkupäivä on kerran viikossa ja silloin syön mitä mieleni tekee:hyper:
 
En stressaa enää. Stressasin joskus ja se rupesi säätelemään liiaksi elämistä muuten. Lisäravinteiden käytönkin lopetin syksyllä ja mitään eroa en ole treenitehoon havainnut. Tietenki lihakset vois olla 0,01-1cm isommat, jos stressais ruokailuista ja tekis kaiken niinku pitääkin, mut eipä ole stressiäkään.
 
Toisaalta ravintoasioista huolehtiminen tietyllä tasolla voi olla ihan hyväksikin, olen nimittäin itse koulussa huomannut, kuinka porukka valittaa nälkäänsä, kun eivät ole aamulla mitään syöneet ja koulussa valittavat kun yhdellä lounaalla pitäisi yrittää luennoista selvitä. Ja sitten he ihmettelevät kovasti minun mussuttaessani rahkaa tai raejuustoa ;) . Olen huomannut, että jaksan selkeästi paremmin, kun syön välipaloja 3h välein verrattuna entiseen "syön mitä sattuu silloin tällöin"-tyyliin.
 
Toki näin on, ja kuten jo mainitsin olen itsekin aika tarkka syömisteni kannalta ainakin tietyiltä osin. Jotkuthan pitävät minua täysin hulluna, kun en alkoholia juo enkä sipsejä mussuta.
Toisaalta kyllä ymmärrän, mitä tarkoitit. Sanomani oli enemmän sellaista omaa pohdintaa, Kapu tiivistikin asiaa aika hyvin.
 
Ylimääräinen hifistely johtuu varmaankin kahdesta syystä: halutaan "harrastaa" tätä bodausta mahdollisimman paljon (varsinkin aloittelijat, kuten allekirjoittanut) sekä toki varmistaa sen lihaskasvun maksimaalinen nopeus.

Suurimmalla osalla koko touhu menee metsään, koska jostain osa-alueesta (treeni-ravinto-lepo) löytyy huomattavasti suurempia aukkoja kuin sen iltaprotskun koostumus.

Niillä, joilla perushommat on suurimmaksi osaksi kunnossa, voi unohtua, että vaikka se hifistely tuottaakin (ehkä) mitattavan tuloksen, niin saavutettu etu ei kuitenkaan vastaa vaivaa.

Luultavasti noita ensiksi mainittuja tapauksia on 99,99% ylisuorittajista: en usko, että oikeat ammattilaiset kovinkaan herkästi sortuvat turhaan säätämiseen.
 
Alussa tuntui olevan niin tarkkaa mitä söi. Ei saannut syödä sitä eikä tätä... :) Nyt sitten kun enää ei oikein jaksa niin stressata niin syö silleen suurinpiirtein terveellisesti. Eli melko vapasti syö tuota ruokaa, mutta vähän seurailee että ei aina sitä kaikkein rasvaisimpaa ja hiilihydraattipitoisimpaa ruokaa syö.
 
Anteeksi, ei ollut tarkoitus pilkata :) Mutta ymmärsit varmaan, mitä tarkoitin.

No viimestään nyt tajusin:) Piis,mään!

Tunnustan: joskus sorrun stressaamaan ja ruikuttamaan joka suupalasta ja sitten herkkupäivänä saattaa karata mopo käsistä. Onneksi joudun syömään muutenkin niin paljon ettei enää mässypäivinäkään tule mätettyä suklaata ämpärikaupalla.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom