Tuohon Jobsin pikkukohtiin puuttuminen on aika yleistä menestyvien firmojen toimareissa, jos puhutaan siis näistä firman itse perustaneista.
Näin varmasti kun puhutaan yrittäjistä, toista se voi taas olla palkkajohtajilla..
Kuitenkin hauskaa kirjassa olivat nämä selvät kontrastit miten Jobs itse koki asiat. Esimerkiksi itärannikon palkkajohtajien täysi kyvyttömyys johtaa yritystä verrattuna Californian mageisiin ja luoviin tyyppeihin, jotka pystyivät hänen mukaansa tekemään mitä tahansa tai Microsoftin tyylittömyys verrattuna Applen tyyliin et cetera.
Toisaalta myös persoonan sisäiset ristiriitaisuudet, kuten verrattain vaatimaton asunto, ulkoinen habitus ja nimellispalkka suhteessa hänen lopulta pyytämiinsä optioihin (jotka koituivat hieman ongelmallisiksi jälkikäteen) ja avo-mercedeksiin. Tai vastaavasti asioihin "herkkä" suhtautuminen itkien (mikä ei ollut herkkyyttä asian varsinaisessa mielessä) verrattuna kivikovaan bisnesmieheen.
Vaikka varmasti jokaiselle kirjan lukeneelle on tullut hieman ristiriitainen olo Jobsista (poikkeuksellisella johtamisella saavutetut poikkeukselliset tulokset), nostaisin muutamia itselleni uusia oivalluksia tuoneita juttuja mieleen: 1) Älä mieti tuotteiden kannibalisointia keskenään (esim. iPhonea ei tule johdon näkökulmasta nähdä iPodin kilpailijana tai pyrkiä "optimoimaan" niiden myyntiä; tässä varsinkin Nokia epäonnistui aikaisemmin esim. tuotteiden sisäisen kilpailun takia vaikkapa E-sarjan ja N-sarjan välillä), 2) Ota suoraan yhteyttä henkilöihin, joihin haluat vaikuttaa (Jobsin tapauksessa esim. herrat Hewlett ja Packard, Bono, Madonna tms..), 3) Hyödynnä muiden osittain vanhojakin ideoita, mutta hio konsepti huippuunsa (iTunes verrattuna levy-yhtiöiden omiin aikaisempiin vastaaviin palveluihin tai Wozin kanssa kehitetty ilmainen puhelu operaattorin avustuksella), 4) osaamisen laajennettavuuden mahdollistaminen yli toimialojen keskittyen tiettyihin osa-alueisiin (alussa graafinen käyttöliittymä yhdistettynä ainutlaatuiseen pakkaukseen, myöhemmin koko designin ja käyttökokemuksen ulottuminen myös muille toimialoille tai uusien toimialojen synnyttäminen).
Väittäisin, että monella ns. perinteisellä johtajalla olisi huomattavasti opittavaa näistä varsinkin nykyisenlaisessa divestointibuumissa, sillä toisille toimialoille meneminen nähdään täysin mahdottomana asiana puhumattakaan uuden toimialan/kysynnän luomisesta perinteisilläkin aloilla. Lisäksi monet suuryritysten johtajat ovat kyllä aika kaukana oman väen maailmasta saatika asiakkaiden maailmasta, jolloin heistä tulee helposti poliitikoilta vaikuttavia tyyppejä. Sen sijaan Jobsissa olisi monella opittavaa siitä, miten perehtyä pieniinkin asioihin tarkasti, mutta ymmärrettävästi useatkaan suuret bossit eivät tällaisista erityisemmin piittaa. Lisäksi kirjan lopussa tuleva huomio siitä, että Applella itse asiassa istutaan palavereissa yllättävänkin pitkään kun toiset yritykset ylpeilevät niiden minimoimisella. Kuitenkin parhaimmillaan, kuten tässä tapauksessa, voidaan osoittaa, että ne voivat myös tuoda esiin uusia ideoita yli funktiorajojen ja parantaa yhteistä ymmärrystä kehitettävästä tuotteesta tai konseptista. Lisäksi olen samaa mieltä siitä, että Powerpoint-esitykset pitäisi kieltää, vaan parempi olisi, että esitykset tulisivat luonnostaan. Toisaalta pitäisin myös olennaisena sitä, että kokouksissa keskityttäisiin oikeasti sen yhteisen ymmärryksen hakemiseen mieluummin kuin Angry Birdsin pelaamiseen..
