- Liittynyt
- 17.9.2003
- Viestejä
- 2 759
Meistä aika useakin on kuullut juttuja sodasta, sitten isovanhemmiltaan tai muuten vain sodassa olleilta henkilöiltä. Saataisiinkohan tänne kerättyä parhaita paloja kyseisten henkilöiden kokemuksista, onnistumisista ja koettelemuksista?
Minä muistan Pappani kertoneen aina Mainilan laukauksista ja siitä, kun oli itse vartiossa ja kuuli nämä laukaukset ja tiesi että siitä alkaa sota. Tiesi myös että ampujana olivat ryssät, mutta mitäs yhen suomalaisen rajavartiomiehen sana painaa NL:n sanaa vastaan... Ei mitään.
Nyt harmittaa tosi paljon, kun en kysellyt lisää sodasta ja erilaisista asioista, mutta muunmuassa hänen sotilaspassiaan selaillessa huomaa, että hemmetti, Pappahan taisteli eräissä Suomen suurimmissa taisteluissa, ja säilyi hengissä.
Hänen hautajaisissaan sitten eräs sotaveteraani kunnioitti läsnäolollaan tilaisuutta ja kertoi ensitapaamisestaan isoisäni kanssa. He olivat aukean toisella puolella ja aukea oli aika kovan konekivääritulen alla, mutta muuta mahdollisuutta ei ollut kuin juosta aukean läpi. He päättivät sitten pareittain lähteä aukeaa yrittämään ja siinä vaiheessa he sitten taisivat tutustua, kun pareiksi joutuivat. Ei muuta kuin syvään henkeä ja aukion yli juoksemaan luotien viuhuessa jokapuolella ja he selvisivät toiselle puolelle. Urheaksi mieheksi sanoi hän Pappani olleen, ja sitä en epäile yhtään.
Muistan harmittavan vähän hänen tarinoistaan, mutta tuo on nyt jäänyt mieleen. Olisiko teillä muistienne sopukoissa lisää näitä sotatarinoita, etteivät pienetkin jutut katoaisi turhaan unhohduksiin?
Minä muistan Pappani kertoneen aina Mainilan laukauksista ja siitä, kun oli itse vartiossa ja kuuli nämä laukaukset ja tiesi että siitä alkaa sota. Tiesi myös että ampujana olivat ryssät, mutta mitäs yhen suomalaisen rajavartiomiehen sana painaa NL:n sanaa vastaan... Ei mitään.
Nyt harmittaa tosi paljon, kun en kysellyt lisää sodasta ja erilaisista asioista, mutta muunmuassa hänen sotilaspassiaan selaillessa huomaa, että hemmetti, Pappahan taisteli eräissä Suomen suurimmissa taisteluissa, ja säilyi hengissä.
Hänen hautajaisissaan sitten eräs sotaveteraani kunnioitti läsnäolollaan tilaisuutta ja kertoi ensitapaamisestaan isoisäni kanssa. He olivat aukean toisella puolella ja aukea oli aika kovan konekivääritulen alla, mutta muuta mahdollisuutta ei ollut kuin juosta aukean läpi. He päättivät sitten pareittain lähteä aukeaa yrittämään ja siinä vaiheessa he sitten taisivat tutustua, kun pareiksi joutuivat. Ei muuta kuin syvään henkeä ja aukion yli juoksemaan luotien viuhuessa jokapuolella ja he selvisivät toiselle puolelle. Urheaksi mieheksi sanoi hän Pappani olleen, ja sitä en epäile yhtään.
Muistan harmittavan vähän hänen tarinoistaan, mutta tuo on nyt jäänyt mieleen. Olisiko teillä muistienne sopukoissa lisää näitä sotatarinoita, etteivät pienetkin jutut katoaisi turhaan unhohduksiin?
