Sotatarinat

venäläiset painostivat ylivoimansa turvin suomalaiset Vuoksen rantaan. Noh, ukkini ui Vuoksen yli samaan aikaan kun ryssä ampui rannalla perään.
Click to expand...

Ei ole vuoksen voittanutta sanotaan. Tuo vuoksen yli uiminen ei ole ollutkaan mikään lastenleikki sillä vuoksen virrat ovat voimakkaat ja vaatineet monen miehen hengen. Jotkut ryssät taisi lähteä uimalla perään, mutta kuuleman mukaan ne eivät olleetkaan yhtä hyviä uimareita kuin suomalaiset :)

Ukki oli mukana suomen sisällissodassa (valkoset vastaan punaset) Myöhemmin joutui myös osalliseksi talvi sekä jatkosotaan. Elossa selvisi kuitenkin kaikista sodista joskin tunneperäiset vammat olivat olleet rankkat. Sodan jälkeen kotonaan oli yö toisensa jälkeen herännyt suoraan huutoon. Huutoa kesti monta vuotta. Sodassa menetti monta hyvää ystäväänsä jotka joutui hautamaan rintamalle. Ukki kuoli vuonna 1990, 93 vuoden iässään.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mummoni syntyi karjalassa josta joutui lähtemään evakkoon lastenkanssa kun ryssä rupes tulemaan. Kaikki piti jättää taakseen ja paeta. Siitä syntyi viha Stalinia kohtaan joka jatkuu vielä tänäkin päivänä..
 
Tuossa Vuoksessa on kyllä kova virta. Käytiin sitä kesällä 2004 ihmettelemässä. Reissussa oli mukana taisteluihin perehtynyt kaveri, joka osasi kertoilla hyvin maastoon sitoen rähinän kulkua. Eräällä metsätaipaleella totesi hyvin, että tuota metsäkangasta kun lapiolla kääntää niin joka toisella käännöllä tulee sirpaleita esiin.
 
Eipä meidänkään vaari aikanaan paljon niistä muuten pukahdellut muuten kun silloin kun oli sattunut maistamaan hiukan miestä väkevämpää. Muutaman kerran tosiaan tuli itsekin oltua kuuntelemassa muisteloita. Parastahan niissä oli se kuinka tarina meni joka kerta hiukan erilailla, vaikkei ne mitään varsinaisia seurajuttuja muuten ollutkaan. Saunassa pikkunöösinä laskeskeli luodinreikiä nahasta. Seitsemänhän niitä oli.
 
Meiltäkin löytyy kätköistä muutamia melko karuja mv-kuvia. Mm. ahkiollinen venäläisten päitä ja nyljetty ihmisennahka levitettynä keppien väliin. Kaukopartiosta kajahtaa...
 
Tanssiva Rosvo sanoi:
Kerran hänelle tuli käsky mennä sanomaan etulinjassa olevaan tulenjohtokorsuun että ryssä on tulossa läpi ja kavereiden on paras perääntyä.
Click to expand...

Mun mielestä tuo olis kyllä paskamoisin homma mihin voisi sodassa joutua... lähtee yksin tarpomaan johonkin toiseen paikkaan viestiä viemään. Kohtuullisen usein taisi niin käydä että ei viesti mennyt perille kun ei kertojaa saapunut. :rolleyes:

EDIT: Ketkä kaikki muuten on käyneet noita taistelupaikkoja katselemassa? Itse tuli käytyä raatteentiellä jokunen vuosi sitten. Eniten sieltä painui mieleen sellanen kiemurteleva joki jonka varteen sitten oli tehty ampumapaikkoja josta näkymä just siihen jokeen. Varmaankin venäläiset koitti sitä jokea pitkin tulla?
 
Researcher sanoi:
Meiltäkin löytyy kätköistä muutamia melko karuja mv-kuvia. Mm. ahkiollinen venäläisten päitä ja nyljetty ihmisennahka levitettynä keppien väliin. Kaukopartiosta kajahtaa...
Click to expand...
No nyt on kyllä pakko sanoa, että :kuvia:

Ja toinen vähän sellainen kyltin mallinen kuvake tulee kans mieleen. :D
 
RUKin suursuomi-exculla tuli käytyä ja tali-ihantala nähtyä. Mieleen reissusta jäi se, että suomalaisten töpeksinnän ja muun tumpeloinnin takia hävittiin ensin Viipuri ja meinasi vainolainen päästä muutenkin suoraan ajamalla asemista läpi. Kiinnostaisi käydä toistekin jollain opastetulla retkellä rähinäpaikoilla.

Isoisäni oli ainakin äyräpäällä aikoinaan, sota loppui siihen kun haavoittui kranaatin sirpaleista ja samalla taisi mennä kuulokin, koska aika kuuro se oli niin kauan kuin muistan. Harmi ettei tullut enempää jututettua sota-ajan touhuista, vaikka välillä niitä tarinoita tuli pyytämättäkin. Ryssästä ei hyvää sanaa ikinä sanottu. Ja seinällä oli loppuun asti Kansa taisteli -lehden suursuomen kartta :)
 
Raatteentiellä on tullu itekki joskus itekki käytyä, aika rankan näköset ne juoksuhaudat.. herättää ajatuksia..
 
Erästä tuttavaani(nykyään kuollut) ammuttiin aivan ensimmäisissä taisteluissa omien pikakiväärillä pitkin selkää... viisi kutia. Jalatkin saivat osansa.
Mummon siskon mies kuoli joensuussa poliisiaseman pommituksessa. Hän oli siis poliisi.
Ukin veljeä ammuttiin päähän, kuula tuli silmän sisäkulmasta sisään ja korvakäytävästä ulos... kuulo meni ja näkö säilyi. Oli kuulemma ollut tajuttomana kentällä kun perääntyivät. Joku oli ruumiita kerännyt ja ottanut kaverin samalla matkaan... Onni onnettumuudessa...

Melkomoista
 
Pappa oli jatkosodassa, itse en ole sotajuttuja kuullut, mutta isäni niitä on kertonut. Haavoittui kranaatinsirpaleesta, käsivarresta meni läpi, ja isäpappa siitä kuulemma läpi katseli, kunnes se peitettiin...
Jossakin edelleen pistin, joka on siellä sotatantereella käynyt...
 
Isoisäni taisteli Petroskoin suunnalla. Oli ollut kylmä syysyö ja varusteita mukana vähän. Isoisä oli jakanut makuuhuovan jo ennen sotaa tuntemansa joukkuetoverin kanssa, muistaakseni saman kylän miehiä. Seuraavana päivänä lähdettiin hyökkäykseen. Ryhmän syöksyessä eteenpäin venäläisen kranaatinheittimen ammukset alkoivat tipahtelemaan niskaan. Miehet suojautuivat pienen kiven molemminpuolin, isoisäni oikealle ja tuo tuttu joukkuetoveri vasemmalle puolelle. Kiven vasen puoli sai täysosuman kranaatista.
Tämä tarina on jäänyt jostain syystä parhaiten mieleeni. Se kertoo kuinka suuri merkitys tuurilla on sodassa, eikä pelkällä taidolla selviä hengissä kukaan. Se pistää myös miettimään, kuinka henkisesti raskasta olisi nähdä vuosien aikana kavereiksi ja ystäviksi muuttuneiden miesten kuolevan päivittäin ympäriltään.
 
Researcher sanoi:
Meiltäkin löytyy kätköistä muutamia melko karuja mv-kuvia. Mm. ahkiollinen venäläisten päitä ja nyljetty ihmisennahka levitettynä keppien väliin. Kaukopartiosta kajahtaa...
Click to expand...

Kaveri oli lainannut jonkin kirjan mikä kertoo näistä miehistä sodan aikana...
Aika kovahermosia ja kuntoisia miehiä...
Ei montaa päivää vanhentunut yli 500s kirja...
Osaako joku suositella nuita teoksia...?
 
itsenäisyyspäivää odotellessa. mitä mahtaakaan päivä merkitä sodan läpi käynneille.. toivon mukaan nuoretkin osaavat arvostaa isoisiensä tekoja menetyksiä voittoineen:worship:
 
Omat isovanhemmat on aika nuoria ja ei tullu edes mieleen kysya etta oliko ne sodassa. Kerran sitten kysyin huvikseen mummolta etta tunsiko se ketaan joka meni sotaan, tai muistaako kun se oli pikkutytto. No sanoi etta 5 veljea oli sodassa... oli aika epatodellinen tunnelma, kun se ei ollu ikina maininnut kyseista seikkaa... eika ikina varmaan oliskaan jos en olis kysaissyt. Kaikki onneks selvis hengissa.

On ne vaan kovia jatkia nuo vanhukset kuin ei pahemmin turhasta rutise. Tuntuu etta nykyaan jos potkaisee ovenkarmiin vahingossa ja varpaaseen sattuu, siitakin tulee isompi show. Joskus havettaa kun tulee valitettua niin turhasta. Ainakin itsella on valitus tosin vahentynyt ian tulon myota.. pitaa vaan todeta etta noitten ihmisten urotyota tulee arvostettua ihan alyttomasti.
 
denniszeims sanoi:
On ne vaan kovia jatkia nuo vanhukset kuin ei pahemmin turhasta rutise. Tuntuu etta nykyaan jos potkaisee ovenkarmiin vahingossa ja varpaaseen sattuu, siitakin tulee isompi show. Joskus havettaa kun tulee valitettua niin turhasta. Ainakin itsella on valitus tosin vahentynyt ian tulon myota.. pitaa vaan todeta etta noitten ihmisten urotyota tulee arvostettua ihan alyttomasti.
Click to expand...

IMO vähän tuntuu että tommosten kokemuksien jälkeen ei oikein tee mieli rueta ns. "itkemään" siitä että on ollut sodassa. Ei varmaan kovinkaan moni halua puhua siitä mielellään. Kyllä hekin varmaan sellasia ihmisiä ovat että ovat rutisseet yhtälailla jos varpaan oveen potkaisee, kukapa ei siinä vähän kiroilisi? Nuo sotajutut vaan on senverta rankkoja että ne menee jo yli tuommosesta rutina asteesta. Ne on jotain niin pahaa että pistää miehen kuin miehen hiljaseks.
 
Lisä inffoa pappani sotapassista.

Kiväärimiehenä 39-40:
Terijoki, Puhtula, Liikala, Kollaa ja Hietjärvellä.

Pst kiväärimiehenä 41-44: (pst kivääri oli kuulema hieman isompi pyssy, jolla yritettiin tankkeja tuhota, mutta ei kuulema ollut tarpeeksi tehokas.)

Tyrjä, Sarja, Elisenvaara, Kurkijoki, Nahvola, Salmenkaita, Muolaa, Kivennapa, Valkeasaari, Lampaala, Kirjasalo, Rampala, Ihantala, Vuosalmi ja Kiviniemellä.

On siinä ollut kävelemistä ja isäni sanoi, että jos joku lähti pst kiväärillä ampumaan tankkia, niin kohta kaikki kävivät ampumaan pst kiväärimiestä, eli aika riskaabelia hommaa.
 
meillä kun isommin saanut kysellä sota tarinoita niin piti kuunnella niitä mitä uskoon tullut mies suostui kertomaan... (tuon aiemmin mainitsemani lisäksi) lähinnä asema sodan aikaisia urheilu kilpailu juttuja! papan kerrotaan sodan jälkeen kävellen yöt pitkin tupaa ja huokaillen kun ei uni ole tullut millään ja tätä oli kestänyt lähes pari vuotta!
 
kaiveli82 sanoi:
Kaveri oli lainannut jonkin kirjan mikä kertoo näistä miehistä sodan aikana...
Aika kovahermosia ja kuntoisia miehiä...
Ei montaa päivää vanhentunut yli 500s kirja...
Osaako joku suositella nuita teoksia...?
Click to expand...

Jos haluat faktatietoja ja kertomuksia kaukopartioiden tekemistä "retkistä" niin tutustu erityisesti Pentti H. Tikkasen teoksiin. Itse olen lukenut kaikki Tikkasen teokset ja hyviä ovat. Kannattaa esim. tutustua myös seuraavien kaukopartiomiesten kirjoihin: Onni Palaste, Aapa Uula ja Mauri Ahtosalo.

Hurjimmat kaukopartiokirjat on kirjoittanut Reino Lehväslaiho. Näissä teoksissa on mukana aimo annos fiktiota. Lehväslaiho oli itse panssarivaunumies ja on niistä ajoista kirjoittanut muutaman loistoteoksen: Panssarisotaa sekä Sotkalla sodassa, upeita teoksia. :rock:
 
Sotatarinoita isovanhemmilta

Meikäläisen edesmenneet papat kertoilivat sotajuttuja toisinaan, parin grogilasin jälkeen. Harmittaa kun ei muista paljoakaan sillä olin vielä niin nuori noita kuunnellessa.

Äitinä isä(radisti) kertoi tykistökeskityksistä kuinka ryssät ampuivat niin herkillä ammuksilla että ne räjähtivät jo puissa. Sirpaleet vievät monia viereltä...

Isän isä oli kiväärimiehenä kummassakin sodassa. Mieleenpainuvin juttu oli se kun olivat menneet tutkimaan erästä latoa. Ladosta löytyi sitten kuolleeksi tekeytyneitä ryssiä joiden kanssa jouduttiin puukkohippasille ja käsikähmään. Suomalaiset olivat tuossa lajissa taitavampia eikä vankeja otettu!!!

Toisen mummoni veljet olivat kuulemma sodassa omassa elementissään. Toinen heistä oli pidätellyt parin kaverinsa ja kk:n kanssa kolmea ryssien komppaniaa 1,5 tunnin ajan, jotta oma porukka pääsi vetäytymään. Totta tai ei, mannerheim-risti jäi saamatta kun kk täytyi hylätä suonsilmäkkeeseen?
Kummatkaan veljekset eivät sopeutuneet sodanjälkeiseen yhteiskuntaan, vaan kupittelivat ja häsläsivät ympäriinsä.

Kovia ukkoja kaikki :worship:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom