Sotatarinat

Memento sanoi:
Totta tai ei, mannerheim-risti jäi saamatta kun kk täytyi hylätä suonsilmäkkeeseen?

Kuulostaa vähän hassulta, mitä sitten jos kk täytyi hylätä suosilmäkkeeseen? Pitääkö Mannerheimin-ristiä varten olla kk messissä, että saa ristin?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ukilta räjähti keskityksessä oikea käsi kyynärpäästä irti. Nuori välskäri oli ollut pikka paineissaan loppua kättä amuputoidessa ja yrittänyt lohduttaa "Älä välitä, kyllä se käsi kasvaa takaisin". Ukki siihen "turpaan saisit, jos olisin paremmassa kunnossa", ei vissiin oikeen löytyny huumorintajua sillä hetkellä, nykyään se naureskelee tolle jutulle :D
 
-Marchi- sanoi:
Kuulostaa vähän hassulta, mitä sitten jos kk täytyi hylätä suosilmäkkeeseen? Pitääkö Mannerheimin-ristiä varten olla kk messissä, että saa ristin?
Tarkennukseksi, esimiehen käskyn mukaan kk piti myös tuoda mukana!
 
Pappa oli vanginvartija ja anto kerran mulle sellasen puusta tehdyn pienen valkoisen arkun, jonka oli saanu venäläiseltä sotilaalta, kun oli antanut tälle ylimäärästä leipää. Ei hän hirveesti sota-ajoista puhu, mutsiki sano, että ei oo koskaan kuullu papan puhuvan sota-ajoista. Muutaman kerran on mulle niistä saunassa avautunu ja lisänny myös, että muisteleminen tekee pahaa. Kaikille sotaveteraaneille kiitos ja :worship:
 
kärmes sanoi:
Hurjimmat kaukopartiokirjat on kirjoittanut Reino Lehväslaiho. Näissä teoksissa on mukana aimo annos fiktiota. Lehväslaiho oli itse panssarivaunumies ja on niistä ajoista kirjoittanut muutaman loistoteoksen: Panssarisotaa sekä Sotkalla sodassa, upeita teoksia. :rock:

Kiitos hyvistä kirjavinkeistä!:thumbs:

Itse olen kahlaillut läpi useampia Lehväslaihon kirjoja, ja kyllä ovat mielenkiintoista ja jännää luettavaa. Juuri lopetin Uhtuan Sissit ja nyt on menossa Vienan Partisaanit. Suosittelen kyllä kaikille jotka sotakirjoista pitävät.

Viime keväänä työreissulla jututin erästä papparaista joka alkoi sitten sotajuttua kertomaan. Oli itse ollut kaukopartiomies ja kyllä vakavaksi meni ilme kun kertoi taisteluhaudan vyörytyksestä jossa nuorempi, kokematon kaveri oli kurkannut väärällä hetkellä mutkan taakse ja oli saanut kuulan keskelle otsaa.
Oli myös joutunut ampumaan kolme vankia kun olivat yrittäneet pakoa ja karsineet päälle yhtäkkiä. Myös melkoisia arpia oli papparaisella käsissä.

Kyllä siinä hiljaiseksi veti ja jäi omat inttijutut kertomatta, varsinkin se metsäjuttu kun hajottiin ihan täysin kun kaikille ei yhdellä kerralla riittänyt jälkiruoaksi Nikke-vanukasta ja oli kahden viikon kines...
 
kärmes sanoi:
Hurjimmat kaukopartiokirjat on kirjoittanut Reino Lehväslaiho. Näissä teoksissa on mukana aimo annos fiktiota.

kyllä,samaa mieltä,ihan mahtavaa luettavaa
 
kärmes sanoi:
Jos haluat faktatietoja ja kertomuksia kaukopartioiden tekemistä "retkistä" niin tutustu erityisesti Pentti H. Tikkasen teoksiin. Itse olen lukenut kaikki Tikkasen teokset ja hyviä ovat. Kannattaa esim. tutustua myös seuraavien kaukopartiomiesten kirjoihin: Onni Palaste, Aapa Uula ja Mauri Ahtosalo.

Hurjimmat kaukopartiokirjat on kirjoittanut Reino Lehväslaiho. Näissä teoksissa on mukana aimo annos fiktiota. Lehväslaiho oli itse panssarivaunumies ja on niistä ajoista kirjoittanut muutaman loistoteoksen: Panssarisotaa sekä Sotkalla sodassa, upeita teoksia. :rock:

Lehväslaihon kirjoja on tullut koluttua toistakymmentä. Myös muutama Tikkasen kirja on tullu luettua. Varsinkin Lehväslaihon kirjat on ihan mahtavia opuksia, niinhin kun jää koukkuun. :D

Sotaveteraaneille :worship:
 
John R sanoi:
Kyllä siinä hiljaiseksi veti ja jäi omat inttijutut kertomatta, varsinkin se metsäjuttu kun hajottiin ihan täysin kun kaikille ei yhdellä kerralla riittänyt jälkiruoaksi Nikke-vanukasta ja oli kahden viikon kines...

Eh saatanah! "hajottiin ihan täysin kun kaikille ei yhdellä kerralla riittänyt jälkiruoaksi Nikke-vanukasta" Tyrskähdin hallitsemattomasti. Olisi siinä saattanut papalla silmät pyöristyä. "Joo-o, semmosta se oli meilläki kuule, vaikkei sodassa oltukaan niin ei sen helpompaa.."

Itsenäisyyspäivän tienoilla tulee aina luettua kirjoja, joissa kaukopartio hiihtää lumisateeseen, kohti itää. Oma ukki ei pahemmin kertoillut vaikka näki varmasti että olisin ollut kiinnostunut. Ja toisaalta mummo ei ehkä olisi tykännyt, kuitenkin vasta ala-asteella olin.

Mauri Sariolan "Marskin ritarit" on suositeltavaa lukemista. Enpä tiennytkään pentuna, kun nauroin Oulun A.Mörön linja-autoille, että Alpo Mörö oli Mannerheim-ristin ritari. Joo, häpeän häpeän.

Olikohan saman Maukan kirjoittama "Lentäjäritarit" tms. Suosittelen sitäkin.
 
kaiveli82 sanoi:
Ei montaa päivää vanhentunut yli 500s kirja...
Osaako joku suositella nuita teoksia...?

Menet kirjaston koneelle ja hakusanaksi kaukopartio, pitäis löytyä monenlaista. Kirjoittajia mm. Esa Anttala ja Pentti H. Tikkanen, loistavia kirjoja.

edit. olimpa hidas, hyviä kirjavinkkejä oli tullut jo roppa kaupalla
 
Rukin kannaksen matkalla kun kävimme äyräpäällä katsomassa vanhoja juoksuhautoja pienen vuoksen länsirannalla olevan kukkulan päällä.. Tuntui uskomattomalta että vuoksen toisellapuolella olevalle pellolle ja sen lähelle tuhotui osittain 3. NL:n prikaatia vain reilussa 2 viikossa... venäläisten tappiot 25.000 miestä, saman verran kuin suomalaisten vahvuus :rock:

Isän isä oli PST tykkikomppanian päälikkö kannaksella ja laatokan pohjoispuolella, vanhasta sodanaikaisesta valokuvakansiosta katellu moteissa ja taistelussa tuhottuja vaunuja..

äidin isä oli tarkka-ampujana kannaksella sekä talvi-, että jatkosodassa, siltä kuoli 6 veljeä ja haavoittui 4 kertaa, kunnes 43 siviiliin kun käsi oli tohjona ja selkä täynnä naapurin romua.
Toissa talvena kun vaari oli jo joutunut palvelutaloon, hän oli yhtenä yönnä alkanut huutamaan että ryssä tulee, ryssä tulee, auttamaan tullutta sairaanhoitajaa oli motannu kuonoon ja lähteny ryömimään pois osastolta... 2 viikkoa myöhemmin kuoli:(

Monilla noi henkiset ongelmat on vaikeita, ei ollu sodan jälkeen mitään kriisihoitoa tai keskusteluryhmiä veteraaneilla, monilla sota jatku hautaan asti.

RESPECT for the lost generation.
 
Molemmat papat ovat käyneet sotimassa, mutta mitään juttuja en ole kuullut. Mummo taas kertoi, hänen isästään talvisotaan sijoittuvan tapauksen. Isopappa oli joutunut viemään jotain viestiä taakse ja törmännyt hangessa seisovaan vihulaiseen. Isopappa oli säikähtänyt suuresti, mutta kyseessä oli suomalaisten kiero huumori ja kuollut venäläinen oli tökätty hankeen pystyyn.
 
Minun pappani oli jatkosodan aikaan ollut Oulussa käymässä, en tiedä mitä tekemässä mutta kuitenkin. Kesken marssin pappa oli livahtanut porukasta ja kiivennyt viereisen talon katolle lepäilemään. Oli siellä kuunnellut upseerien möykkäämistä kun yksi mies oli hävinnyt omille teilleen.
Muita juttuja en tiedä.
 
Mulla kuoli ukit ennen syntymääni, joten ei ole kukaan muu kertonut sotatarinoita kuin hissanmaikka, joka oli tutkinut Suomen sotahistoriaa tai jotain vastaavaa. Kertoi kerran hissantunnilla Raatteentiestä, tulipalopakkasista ja kuinka venäläiset olivat pistäneet hevosensa leiriensä suojaksi, koska tiesivät että kuinka suomalainen armahtaa eläimiä eli eivät rupea huvinvuoksi tappamaan hevosia. Suomalainen partio oli lähtenyt taas kerran yöllä tulipalopakkasien aikana tutkailemaan venäläisten leiriä ja tulivat sitten leirin lähistölle ja huomasivat kuinka hevoset olivat taas kerran venäläisten suojana. Kun partio menivät sitten lähemmäs, niin he huomasivat kuinka hevoset olivat jäätyneet kuoliaina pystyyn. Tämän jälkeen suomalaiset luonnollisesti tuhosivat venäläiset. Olivat sitten joukkohaudan merkiksi pystyttäneet ristin, jossa luki että "tässä makaa x kpl hevosia ja x kpl ryssejä." Suomalaiset olivat niin sydämestyneet hevosten kohtalosta, että olivat ristiin pistäneet hevoset ensin ja sitten vasta venäläiset.

Hissanmaikan tarinoita oli todella mielenkiintoista kuunnella, kun tämä kertoilee ulkomuistista ilman kirjaa tukenaan. Ei ihme, että oli koko koulun suosituin opettaja ja harmi vain, että hän jäi eläkkeelle viime keväänä.
 
burdock sanoi:
Hissanmaikan tarinoita oli todella mielenkiintoista kuunnella, kun tämä kertoilee ulkomuistista ilman kirjaa tukenaan. Ei ihme, että oli koko koulun suosituin opettaja ja harmi vain, että hän jäi eläkkeelle viime keväänä.

meillä visiin olu sama historian opettaja!:D
 
burdock sanoi:
Kun partio menivät sitten lähemmäs, niin he huomasivat kuinka hevoset olivat jäätyneet kuoliaina pystyyn.

Olivat sitten joukkohaudan merkiksi pystyttäneet ristin, jossa luki että "tässä makaa x kpl hevosia ja x kpl ryssejä." Suomalaiset olivat niin sydämestyneet hevosten kohtalosta, että olivat ristiin pistäneet hevoset ensin ja sitten vasta venäläiset.

Ootkohan sä uskonu noi jutut?

Mun mielestä ainakin tainnu heittää pientä legendaa. Jännä miten ihmeessä ne hevoset vois jäätyä pystyyn? :hyper: Paitsi jos venakot on jäädyttäny ne makuullaan ja nostaneet sitten vaan pystyyn.

Toisekseen. Kuka suomalainen kaivaa kovilla pakkasilla joukkohaudan venäläisille ja hevosille routaiseen maahan? :rolleyes:
 
ZweCCo sanoi:
Ootkohan sä uskonu noi jutut?

Mun mielestä ainakin tainnu heittää pientä legendaa. Jännä miten ihmeessä ne hevoset vois jäätyä pystyyn? :hyper: Paitsi jos venakot on jäädyttäny ne makuullaan ja nostaneet sitten vaan pystyyn.

Toisekseen. Kuka suomalainen kaivaa kovilla pakkasilla joukkohaudan venäläisille ja hevosille routaiseen maahan? :rolleyes:

Sun pitää kysyä hissanmaikalta. Ei se ainakaan mun mielestä vaikuta sellaiselta ihmiseltä, joka heittäisi tunneilla legendaa. Kuka on sanonut, että suomalaiset kaivoivat haudan pakkasilla ;) ?

Voisihan sekin myös olla mahdollista, että venakot eivät ole päästäneet hevosia makuulleen, vaan pitäneet ne pystyssä suojakseen (?).

EDIT- Tuli se mieleen, jos venakot ovat pitäneet hevosia samassa paikassa liekassa ja hevoset eivät ole päässeet liikkumaan, niin ovat sitten lopulta jaloistaan jäätyneet kiinni eli virtsanneet ja virtsa jäätynyt ja ajanmyötä kaviot ovat jääneet kiinni jäätyneeseen virtsaan, kun eivät ole pystyneet vaihtamaan asentoa. Olisiko järkeä? Etukaviot puolestaan silloin jäätyneet, kun hevoset ovat tyyliin juoneet vettä (tm) ja vettä roiskunut kavioille.
 
D.Yates sanoi:
RUKin suursuomi-exculla tuli käytyä ja tali-ihantala nähtyä. Mieleen reissusta jäi se, että suomalaisten töpeksinnän ja muun tumpeloinnin takia hävittiin ensin Viipuri ja meinasi vainolainen päästä muutenkin suoraan ajamalla asemista läpi. Kiinnostaisi käydä toistekin jollain opastetulla retkellä rähinäpaikoilla.

Kävittekö tutustumassa opastetulle kierrokselle jossa esiteltiin Salpa-linjaa. Oli aika mieletöntä tajuta Salpa-linjan massiivisuus ja se että se toimisi pienellä kunnostuksella hyvinkin pienessä ajassa ja täyttäisi nykypäivän vaatimukset.
Itsellä oli kurssi 210 vapaus.
 
Taha sanoi:
Meitsin pappa oli myös sodassa - ensin Puna-Armeijassa ja sitten Suomen armeijassa.

Kävikö sun pappasi tsekkaamassa molemmat puolet ja niiden tarjonnan ja sen jälkeen päätti mennä Suomen puolelle? :D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom