Sokkotreffit

[leadnose]

On tullut puolisenkymmentä kertaa käytyä sokkoterffeillä, yllätyksekseni kuvaukset ulkonäöstä ovat aina pitäneet paikkansa (myös silloin kuin muija sanoi itseään jenkkifutarin näköiseksi, harmi vaan että en oikein kiihotu itseäni painavemmista naisista ). Ikinä ei vaan ole sitten synkannut edes sen vertaa että olisi seuraaville treffeille lähdetty, ei vaan ole ns. natsannut. Erittäin huono hyötysuhde kyllä mielestäni, kyllä mieluummin lähtee treffeille jonkun sellaisen kanssa jonka tuntee edes jotenkin jo etukäteen, eli jostain harrastuksesta, koulusta tai kaveripiiristä.

 

[Timba79]

Nykyään käsite "sokkotreffit" on vähän suhteellinen, koska netin välityksellä on aika helppoa saada sen treffikumppanin kuva. No, toki on niitä poikkeuksia, jotka lähettävät 5 vuotta, 3 lasta ja 58 kiloa sitten otettuja kuviaan... Itse tapasin nykyiseni vähän niin kuin puoliksi sokkona. Olin nähnyt kuvia ja jutellut chatissa paljon. Ensimmäinen kuva aiheutti sellaisen "mun on pakko tavata tuo" -fiiliksen. Sitten nähtiin ja ihastus välitön ja molemminpuoleinen. Tuntuu siltä, että en ollut aikaisemmin edes tiennyt, miltä pitää tuntua, kun on rakastunut. Koko ajan vaan tuntuu paremmalta ja paremmalta. Oon täysin varma, että tämä on mulle Se Oikea, kun ennen se tunne on ollut sellainen "tämä voisi ehkä olla se oikea..." Kaikki palaset on vaan loksahtaneet kohdalleen. Oon onnellisempi kuin koskaan.

Mulla vähän samanlaisia kokemuksia. Tosin tästä on 5,5 vuotta aikaa ja ollaan oltu aviossakin jo 2,5 vuotta. Eli netissä tavattiin ja silloin vielä ihan postissa lähetettiin yhet paperikuvat toisillemmi. Oltiinhan toki puhuttu puhelimessa ja kirjoteltukkin paljon. Mutta minä sentään lähin Porista Jyväskylään näille treffeille, että kiva jos ois mennyt persiilleen, ei muuta kun junalla takasin himaan. Mutta tämä tapaaminen veikin miehen sitten kerralla.

Olihan noita huonojakin tapauksia niin itellä kun kavereillakin, mutta jälkeenpäin vaan naurettu näille "magapeipeille" jotka on paljastuneet kunnon norsuiksi. Meitä vaan on niin moneen junaan.

Mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla, ei se mitään ota jos ei annakkaan.

 

[Armas]

Haittaako se välttämättä nyt sitten niin hirveesti vaikka vastapuoli ei olekaan muodollisesti omat kriteerit täyttävä? Jos juttu luistaa ja muuten viihtyy, niin voihan iltaa viettää ihan vaan jutustelumielessäkin. Itse en ole oikein koskaan tajunnut sellaista ajattelutapaa, että sokkotreffeillä pitäisi aina osua kohdalle "elämän nainen/mies" tai edes hyvä poka. Tuolla ajattelutavalla pettymykset onkin varmasti suuria. Jos ylipäätään ottaa riskin tavata jonkun täysin ummikkona niin eikö silloin olisi syytä laittaa ne kriteeritkin hiukan eri tasolle? Itsellä ainakin ollut mottona: pelkkä henkinen synkkaaminen riittää, kaikki sen yli on jo ekstraa.

Tarkoittaen siis sitä, että sokkotreffailun onnistuminen on ennemmän asenteesta kuin tuurista kiinni

 

[Kalmaaja]

Itse olen aika montakin typyä saanut näiden mestojen kautta. Lähinnä tosin sellaisten, joissa on kuvat näkyvillä ;) Eli niistä voi jo tehdä johtopäätökset, mutta mitään EI pidä olettaa koskaan. Kukaan ei oo sen näkönen ku kuvis, vaan tottakai ittest laitetaan vain ja ainoastaan parhaat kuvat jakoon. Eli ns. työvaraa pitää ottaa aina.

Ihan kivaa puuhaa, jos ei oo muuta tekemistä.

Mutta Fabien, kuuletko rakkauden sävelten sulosoinnun? Sinun tulisi tulla paneloimaan tätä viestiketjua pikimmiten (?)

 

[Armas]

Mutta Fabien, kuuletko rakkauden sävelten sulosoinnun? Sinun tulisi tulla paneloimaan tätä viestiketjua pikimmiten (?)

Totta. Ihmettelinkin miksi tää ketju tuntuu niin tyhjältä, Fabienin kommentithan tästä tosiaan puuttuu :D

 

[Sumu]

Jees.. onhan noita sokkojuttuja nähty jokunen kappale ja kovasti oon meinannu sanoa, että ei koskaan enää. Vaan en sano, turha sulkea itseltään portteja edestä...

Jokunen tapaus on ollut täysin jäätävä, osan kanssa on ollut ihan hauskaakin hetken verran ja jonkun kanssa sitten pari hetkeä pidempää. Näköjään sopivaa ei kuitenkaan vielä ole kävellyt eteen, joten sou not. Kattellaan mitä elämä tuo tullessaan, oli kyseessä sitten sokkotreffit tai jotain muuta. Avoimin mielin ja silmin!

 

[Fabien]

Oma näkemykseni tähän threadiin on kirpaisevan omakohtainen. Kulkiessani tasan vuosi sitten rakkauden pimeässä ja tiheässä ryteikössä, taskulampun pariston vedelessä viimeisiään, sielussani välähti. Ajattelin,että yksi lemmen mystisistä pyramideista olisi vielä tutkimatta.Chat.

No, matkasin lämpöisillä ajatuksilla chattiin ja heti sain rakkauden atraimesta päähäni. Osui ja upposi. Kuvat vaihdettiin, ja myös ajatuksia. Silti yritin 3kk siirtää tapaamista, neidin ulkonäön kuitenkin hivellessäni silmiäni, kuin pullasudilla konsanaan. Nähtiin ja olo oli outo, mihin hävisi se kuvan tyttö? Askeleemme kevään kedoilla johtivat eteenpäin aina mustaan heinäkuuhun asti, jolloin kompassimme kärkineulat eivät enää kohdanneet. Suhde oli tullut tiensä päähän, siihen ratkaisevaan risteykseen.

Yhteenvetona...sokkotreffeille voi toki lähteä, mutta kyllä kuva toisesta helpottaisi tilannetta huomattavasti. Pelkän sanallisen kuvauksen perusteella toisesta voi rakentaa mielen suloisissa sopukoissaan juuri sen oikean prinsessan, jonka hentoon jalkaan ylä-asteella rakentamasi puukenkä sopii täydellisesti. Totuus on yleensä toinen, silmää ei voi huijata - se näkee juuri sen mitä sinä ajattelet.

Matkani chat-kulttuurin pyramideihin kaikkine hautaholveineen ja tuhottuine rakkauksineen oli opettavainen. Chatista voi löytää aarteen, mutta myös arkun, jonka avaaminen on tarkoitettu jollekkin toiselle.

 

[Raejuusto]

Oma näkemykseni tähän threadiin on kirpaisevan omakohtainen. Kulkiessani tasan vuosi sitten rakkauden pimeässä ja tiheässä ryteikössä, taskulampun pariston vedelessä viimeisiään, sielussani välähti. Ajattelin,että yksi lemmen mystisistä pyramideista olisi vielä tutkimatta.Chat.

No, matkasin lämpöisillä ajatuksilla chattiin ja heti sain rakkauden atraimesta päähäni. Osui ja upposi. Kuvat vaihdettiin, ja myös ajatuksia. Silti yritin 3kk siirtää tapaamista, neidin ulkonäön kuitenkin hivellessäni silmiäni, kuin pullasudilla konsanaan. Nähtiin ja olo oli outo, mihin hävisi se kuvan tyttö? Askeleemme kevään kedoilla johtivat eteenpäin aina mustaan heinäkuuhun asti, jolloin kompassimme kärkineulat eivät enää kohdanneet. Suhde oli tullut tiensä päähän, siihen ratkaisevaan risteykseen.

Yhteenvetona...sokkotreffeille voi toki lähteä, mutta kyllä kuva toisesta helpottaisi tilannetta huomattavasti. Pelkän sanallisen kuvauksen perusteella toisesta voi rakentaa mielen suloisissa sopukoissaan juuri sen oikean prinsessan, jonka hentoon jalkaan ylä-asteella rakentamasi puukenkä sopii täydellisesti. Totuus on yleensä toinen, silmää ei voi huijata - se näkee juuri sen mitä sinä ajattelet.

Matkani chat-kulttuurin pyramideihin kaikkine hautaholveineen ja tuhottuine rakkauksineen oli opettavainen. Chatista voi löytää aarteen, mutta myös arkun, jonka avaaminen on tarkoitettu jollekkin toiselle.

Omalla tavallaan kyllä tosi osuvasti sanottu!

 

[Hippa]

Joo, eipä niitä sokkotreffejä kovinkaan tosissaan kannata ottaa

Mulla on sinänsä hassusti käynyt tai ehkä juuri siksi, ku olen niin helvetin elämätön nörtti, että mun kaikki pitemmät suhteet on olleet jossain määrin sokkotreffien tulosta.

14-vuotiaana tutustuin irkissä kundiin, joka pyysi mua bileisiinsä. Sinne menin ja tää tyyppi ihastui muhun ja sitten päädyttiin yhteen ja seurusteltiin 2 vuotta.

17-vuotiaana siskoni kutsui synttäreillensä joukon kissfm:n chatissa tavattuja kundeja. Sisko oli silloin 13 ja nehän sai sydiksen, kun sinne tuli 16-vuotiaita raavaita miehiä ;) Fiksu ja hassu sisko lähettikin ne mun luokse, koska olin jopa yhden puhelun yhden pojan kaa jutellut. Tää nimenomainen poika olikin sitten mun kundikaveri 1,5 vuotta.

21-vuotiaana tylsistyneenä lähetin deittinettiin ilmon, johon sain 60 vastausta. Lähdin ihan järjestelmällisesti tapaa niitä kundeja yksitellen ihan suoraan ilman mitään pitempiä keskusteluja. Yhden kanssa tapailin muutaman viikon, mutta se ei sitten toiminut. Sitten tapasin vielä muutaman ja myös sen henkilön, jonka kanssa olen ollut yhdessä 3,5 vuotta.

Elämäni paras sokkotreffi oli 20-vuotiaana, kun tapasin monta vuotta nettikaverina olleen kundin. Se oli ikimuistoinen yö, vaikka seksiä siihen ei sisältynyt. Siinä illassa oli taikaa.

**Nostalgiaa**

Noiden lisäksi niitä sokkotreffejä on ties kuinka monta enkä kaikkia edes muista.

Hauska harrastus sinkkuaikoina

 

[iivili]

Tuossapa tuo aiempi pitkähkö ketju aiheesta:
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=22257&highlight=deitti.net

 

[Fabien]

Elämäni paras sokkotreffi oli 20-vuotiaana, kun tapasin monta vuotta nettikaverina olleen kundin. Se oli ikimuistoinen yö, vaikka seksiä siihen ei sisältynyt. Siinä illassa oli taikaa.

Todella upeasti sanottu. Voin sieluni peilissä nähdä omalla kohdallakin vastaavia "taikaöitä", jolloin euforinen energia valtasi vartaloni syvimmätkin sopukat pelkällä keskustelulla ja toista henkilöä syvälle silmien taakse katsomalla. Tarinasi ainutkertaisuutta korostaa mielestäni juuri tuo sokkotreffi-status, joka niin monelle rakkauden ilotulitteiden käyttäjälle on osoittautunutkin pelkäksi suutariksi. Jos sokkotreffit onnistuvat, tapahtuu ns. "A-elämys", joka pitää sisällään juuri siinä hetkessä Aitouden, Ainutlaatuisuuden sekä Antautumisen.

 

[NiTe]

Matkani chat-kulttuurin pyramideihin kaikkine hautaholveineen ja tuhottuine rakkauksineen oli opettavainen. Chatista voi löytää aarteen, mutta myös arkun, jonka avaaminen on tarkoitettu jollekkin toiselle.

Niinpä niin, eipä sitä etukäteen tiedä onko siellä arkussa aarre vai vampyyri.

Mental note, pidä aina vaarna mukana.

 

[Gillyanne]

Itse tapasin nykyiseni vähän niin kuin puoliksi sokkona. Olin nähnyt kuvia ja jutellut chatissa paljon. Ensimmäinen kuva aiheutti sellaisen "mun on pakko tavata tuo" -fiiliksen. Sitten nähtiin ja ihastus välitön ja molemminpuoleinen. Tuntuu siltä, että en ollut aikaisemmin edes tiennyt, miltä pitää tuntua, kun on rakastunut. Koko ajan vaan tuntuu paremmalta ja paremmalta. Oon täysin varma, että tämä on mulle Se Oikea, kun ennen se tunne on ollut sellainen "tämä voisi ehkä olla se oikea..." Kaikki palaset on vaan loksahtaneet kohdalleen. Oon onnellisempi kuin koskaan.

Monesti olen ollut Tompan kanssa eri mieltä, mutta nyt kyllä tuo quottaamani pätkä pitää todella hyvin paikkansa myös omalla kohdallani. Sillä erotuksella, että halua tapaamiseen ei sytyttänyt niinkään kuva, vaan todella fiksut sähköpostit/chattijutut, ja ihastumiseen vaadittiin kahdet treffit. :D

Mutta minä sentään lähin Porista Jyväskylään näille treffeille, että kiva jos ois mennyt persiilleen, ei muuta kun junalla takasin himaan.

Itse matkustin vielä kauemmas, en tosin ensitreffeille, mutta melkein kuitenkin. Monesti sitä on jälkeenpäin mietitty, mistä tuli uskallus ja halu matkustaa parien treffien jälkeen 700km ja viettää kokonainen viikonloppu siinä vaiheessa puolituntemattoman ihmisen kanssa (tai kumppanin kannalta ajateltuna, ottaa sellainen kotiinsa koko vkonlopuksi), mutta muuta syytä en ole keksinyt, kuin että silloin jo sen jotenkin tiesi tai vähintäänkin aavisti, että tässä voisi nyt oikeasti olla jotain... ja olikin sitten loppujen lopuksi vielä paljon enemmän. :haart: :haart:

 

[fish]

Heh. Kerran olen käynyt, vieläkin puistattaa. Silloin lupasin itselleni, että ei ikinä enää. Ja nyt ei enää tarvitse.

 

[Fabien]

Ihana lukea niistä mahtavista kokemuksista, joita rakkauden kohdanneet ihmiset ovat saaneet. Sanotaan,ettei onni löydy etsimällä, mutta kokeilemalla kylläkin.

 

[Ratu]

Kerran olen sokkotreffeillä ollut... Chatissa tavattiin ja jutskattiin eka n.kuukausi . Kuvia ei vaihdettu kun ei ollut digikameraa tai skanneria. Vähän itteämme toisille kuvailtiin, mutta "sokkotreffeistä" voidaan kuitenkin puhua. Oikein kivat treffit oli ja johtivat n. 3 vuoden seurusteluun. Tais käydä tosi hyvä tuuri kun ekalla tärppäs, mutta luulen että tärkeätä tässä oli että oltiin juteltu chätissä ennen kuin nähtiin.
Eli minun neuvoni on, että älkää lähtekö treffeille yhden sähköpostin perusteella. Kannattaa koittaa tutustua toiseen hieman paremmin ja vaihtaa useampia kuvia ennen treffejä. Tällä tavoin pettymisen vaara on pienempi.

 

[Eugen]

Fabienin lailla pitkän suhteen jälkeen lähdin hapuilemaan sinkkumaailman, josta ei ollutkyllä höykäsen pöläystäkään, pullossa olin elänyt, mutta sitten minäkin kokeilin sitä noita nettitreffejä. On kyllä ihan arpapeliä, jos sieltä jonkun todella hyvän löydön tekee, livenä nyt voit tehdä nopeita johtopäätöksiä ja sitten ottaa selvää henkilön ajatusmaailmasta. Ei kyl kiinnosta koko nettitreffeily enää pätkääkään.

Cityn peilikuva ja niitten kuvakommentit on kyllä turhuuksien rovio. Harmittaa, kun selkeesti jotkut kiltit tytötkin keikistelee siellä rintavako digikameran linssissä kiinni saadakseen parempia pisteitä ja kommentteja. Parhaimmat tyhjäpäät ovat sitten siellä perseet pystyssä ja jätkät puuhelmet kaulassa koiranpentu ilme päällä. Ja ne kommentit siellä! Ei prkl. Paras oli yks muija, kun oli pöllinyt jostain hyvän hanurikuvan ja väitti sitten sitä omakseen. Jätkät vaan kommentoi sitä, "feikki, mut oot kyl hyvännäköinen". Olis kyllä mielenkiintoista kuunnella mistä tollaset aivokuolleet keskenään juttelee jossain treffeillä? Olen haaveillut rekisteröidä itselleni jonkin nimimerkin sieltä ja alkaa harrastaa siellä sarkastista vittuilua, noille tyhjäpäille. Olis hauska kattoo miten pitkään cityn ylläpito sietäs kommentteja, kuten:
wow, sulla on varmaan tosi huono itsetunto kun halvennat itseäsi näin?
luuletko löytäväsi ketään fiksua täältä, oi epätoivoa.
photoshoppaa toi finni veke ja lisää smart bluria!
Isäsi on varmasti ylpeä tästä kuvasta.
Hienot puuhelmet, paljon pena?

 

[D.Yates]

Cityn peilikuva ja niitten kuvakommentit on kyllä turhuuksien rovio.

Nää on kyllä välillä hauskoja katsella, mutta ihmetyttää todella keikistelijöiden pään sisältö. Mitä ajatella alle 20v. äitsykästä, joka toisessa kuvassa pitelee pientä vauvaansa sylissään ja seuraavassa pyllistää ilman rihma kiertämää? Jotenkin surullista...

 

[teemupii]

Nää on kyllä välillä hauskoja katsella, mutta ihmetyttää todella keikistelijöiden pään sisältö. Mitä ajatella alle 20v. äitsykästä, joka toisessa kuvassa pitelee pientä vauvaansa sylissään ja seuraavassa pyllistää ilman rihma kiertämää? Jotenkin surullista...

Eikö 20v äidit sitten saa paljastella takapuoltaan?

 

[naksu]

Nää on kyllä välillä hauskoja katsella, mutta ihmetyttää todella keikistelijöiden pään sisältö. Mitä ajatella alle 20v. äitsykästä, joka toisessa kuvassa pitelee pientä vauvaansa sylissään ja seuraavassa pyllistää ilman rihma kiertämää? Jotenkin surullista...

Vastaus: Tietääköhän kuka on isä?