No niin, ensimmäistä kertaa elämässäni katsoin WrestleManian spoilaamattomana ja reaaliajassa. (en kuitenkaan livenä) En tiedä olisinko pettynyt vai tyytyväinen. Tämä tapahtuma kyllä sai aikaan vahvoja tunteita, mistä koko lajissa onkin ylipäätään kyse. Valitettavasti suurin osa näistä vahvoista tunteista oli negatiivisia.
Mania alkoi henkeäsalpaavilla ilmakuvilla ja uskomattomilla promovideoilla. Taivas oli uhkaavan pilvinen, mutta onneksi sieltä ei vettä satanut. Tämä kaikki hypetys saikin minut melkoisen hyytävään Wrestlemania-hurmokseen.
Belfast Brawl
JBL vs. Finlay
Mielestäni todella outo ja epätoimiva valinta openeriksi. Tämänhän piti olla henkilökohtainen, miesten keskinäistä syvää vihaa kuvastava verinen slobber knocker. Openerin tavoitteenahan on lähinnä saada yleisö kuumaksi ja hyvään PPV-tunnelmaan.
Elikkäs Hornswoggle saapuikin Finlayn kanssa kehän laidalle. Parempi näin, kuin komedialliset sekaantumiset kesken ottelun. Itse otteluhan oli alusta loppuun erilaisilla aseilla leikkimistä. Eikä siinä mitään vikaa sinällään ollut. Ehkä olisin kuitenkin hieman enemmän halunnut nähdä sitä "tappelua" itsessään. Pidin aika outona ottelun päätöstä: ensin Finlay sukeltaa köysien välistä ja saa julman iskun päähänsä roskapöntön kannella: tämä ei riitä selätykseen. Sen jälkeen JBL menee PÄÄ EDELLÄ pöydästä läpi. Tämä ei riitä selätykseen. Sitten pamahtaa Clothesline From Hell, joka kevyesti riitti pinnaukseen. Confused Oli myöskin outoa, että JBL härnäsi, kiusasi, löi ja pahoinpiteli The Wogglea läpi matsin, mutta ottelun päätyttyä Finlayn maatessa "tajuttomana" jätti tämän kuitenkin rauhaan. Eipä tuo kyllä itseäni haitannut, mutta se tuntui storylinen ja ottelun kulun perusteella perin kummalliselta.
Arvio: ** 1/2
7-Man Money In The Bank Ladder Match
Chris Jericho vs. John Morrison vs. MVP vs. Shelton Benjamin vs. Carlito vs. CM Punk vs. Mr. Kennedy
Tämä olikin illan suurin positiivinen yllättäjä Smile Olin niin varma Kennedyn tai Jerichon voitosta, että Punkin voitto olikin melkoinen paukku. Myöskin isot spotit, kuten Morrisonin moonsault, Sheltonin bumppi ja Twist Of Fate tikkailta jaksoivat sykähdyttää. Ja tuo Matt Hardyn run-in oli toteuttu todella upealla tavalla: markkasin ja niin taisi tehdä suurin osa yleisöstäkin. Mies hoiti MVP:n pois pelistä ja lähti pois. Paljon fiksumpi ratkaisu kuin Mattin yllätysosallistuminen otteluun. Myöskään viime vuoden tyylistä finisher-h****ttiä emme joutuneet kokemaan, vaan nekin pidettiin kohtuullisissa mittasuhteissa. Punkin voitto sai itselleni aikaan sellaisen "herranjumala, miten tämä on mahdollista?" fiiliksen. Ja tämähän on vain positiivinen asia.
Arvio: ****
Battle Of Brand Supremacy
Umaga vs. Batista
Tässä nyt nähtiin se kauan odotettu asia: yleisön kääntyminen Batistaa vastaan. Ja tällä kertaa buuauksia ei voitu kuitata face vs. face-kohtaamisen piikkiin. Odotin tältä ottelulta kolmea tähteä. Ja alku vaikuttikin kovin lupaavalta Umagan tehdessä hienoja potkujaan ja yleisönkin yltyessä "U-U-Umaga" chantteihin. Sitten siirryttiin rest holdeihin. Tämän jälkeen Batista aloitti nousunsa ja aivan uskomattoman kevyesti muutaman liikkeen tehden kukisti Samoalaisen jyrän. Ensin nähtiin huonosti tehty Spinebuster. Sitten ottelu loppui botchattuun Batista Bombiin. No okei, eihän liike tehoaan menettänyt, mutta siltikin näytti todella typerältä. Ottelu oli aivan liian lyhyt, eivätkä miehet todellakaan antaneet kaikkeansa, mikä on aina huono merkki, kun WrestleManiasta puhutaan. Ottelun lopputulos tarkoittanee Batistan nousua päämestaruuskuvioihin. (voi rähmä Mad )
** (pitkin hampain tämäkin arvosana)
ECW Championship Match
Kane vs. Chavo Guerrero©
Hetkinen, olikos tämä ennen vai jälkeen tuota Flair/Michaelsia? Vissiinkin ennen. Joka tapauksessa tämä oli typerää. Squash WrestleManiassa? Chavo voitti ECW-mestaruuden hurjan kovalla työllä ja tuskalla CM Punkilta ja puolusti sitä kuitenkin useaan kertaan... vain hävitäkseen kymmenessä sekunnissa Kanelle? No, olihan tämä sellainen paukku, että ansaitsee yhden tähden
*
Career Ending Match
Ric Flair vs. Shawn Michaels
Tämä todellakin oli SE matsi, josta tämä WrestleMania muistetaan. Alkuillan yllättävän tapahtumat (Finlayn ja Punkin voitto,ECW-vyö vaihdos ja outo ottelujärjestys) saivat aikaan sellaisen "mitä tahansa voi tapahtua" tunteen ja siksipä en enää ollut ollenkaan varma Michaelsin voitosta. Sitten kun tähän lisättiin vielä upea, palan kurkkuun nostattanut hypevideo, niin olin todellakin aivan jossain toisessa maailmassa.
Kaikesta pystyi aistimaan, että nyt tapahtuu jotain suurta. Ottelijoiden eleistä, ilmeistä, käyttäytymisestä ja yleisön sekä selostajien reaktioista. Tämä ei todellakaan pettänyt: sähköisiä Knife-Edge choppeja, spotteja, (Michaelsin moonsaultit) normaalista liikesetistä poikkeavia liikkeitä, (Flairin suplexit) tulisia taisteluita jalkalukoissa puolin ja toisin. Sitten kun tässä sitä tunnepaatosta riitti: jos joskus itkisin, niin olisin itkenyt tämän ottelun aikana ja sen jälkeen. Michaelsin epäröinti potkussaan oli myös hieno, odottamaton hetki, jonka jälkeisen Figure Fourin olisin hyväksynyt ottelun lopetukseksi. Mutta tämän jälkeenhän ottelu vasta kunnolla alkoi. Flair ponkaisi ylös SCM:sta, minkä jälkeen olin sellaisessa hurmoksessa, ettei mitään rajaa. Kuinka hienoa olikaan Michaelsin sanat "I'm sorry, I love you" ja viimeinen potku. Vaikka en todellakaan ole Ric Flairia koskaan erityisemmin fanittanut, niin tämä oli jotain ainutlaatuista. Jotain ikimuistoista. Koko ottelun kruunasi tietenkin Flairin, hänen perheensä ja katsojien kyyneleet, sekä ikuisuuksia jatkunut seisaaltaan taputtaminen Flairille. Näin tarkemmin ajatellen tämän ottelun olisi kuulunutkin päättää show, (aivan kuten WWE:n käsikirjoittajat olivat suunnitelleet Surprised ) mutta vallan mainiosti se toimi tällä tavalla keskikortissakin.
****1/2
BunnyMania Tag Team Lumberjill Match
Ashley & Maria vs. Beth Phoenix & Melina
Yleensä nämä naisten ottelut WrestleManiassa ovat olleet todellisia tunnelmantappajia, mutta tällä kertaa mukana oli niin paljon eri elementtejä ja ottelu ei ollut liian pitkä. Siksipä se pysyi kohtuullisen mielenkiintoisena. Valojen sammuminen, Lawlerin sekaantuminen, Snoop Doggin ilmeet ja ottelun jälkeinen clothesline ja pelimiesmäinen suudelma veivät tarpeeksi huomiota pois itse kehätapahtumista. Joka ei sekään mitään kovin kauheata ollut. Juu, eipä tätä oikeastaan paremmin olisi voinut toteuttaa
**
Triple Threat Match for the WWE Championship
Randy Orton© vs. Triple H vs. John Cena
Yllätykset sen kun jatkuivat, sillä olin aivan varma, että tämä on illan päättävä koitos. Monien mielestä tässä ottelussa ei sellaista oikeaa WrestleMania-tunnelmaa ollut. Ehkäpä näin, mutta markitus tekee ihmeitä. Pidin nimittäin koko ottelun ajan Cenalle peukkuja, ja tyrmistyinkin Orlandon "idioottifanien" buuatessa Cenalle. (vaikka olisihan se pitänyt arvata) Yleisö olikin outoa. He eivät selvästikään halunneet Triple H:n (en kuullut yhtään Triple H chanttia) tai Ortonin voittavan. Alle puolet faneista halusivat Cenan voittavan (lets go Cena) ja smarkit sitten ihan kettuillakseen huusivat kulununutta "Cena sucks" chanttiaan. Alan minäkin olla sitä mieltä, että WWE epäonnistui tämän matsin rakentelussa, eikä se vaikuttanut WrestleMania ME-tasoiselta kohtaamiselta.
Ottelussa kävi kuin monet pelkäsivät: se oli tasoa "ihan kiva". Orton ja Hunter ovat, noh Orton ja Hunter. Cena oli ainoa, joka olisi OIKEASTI ansainnut poistua mestarina. Nähtiinhän tässä Triple H:lta jotain uutta: eli uskomattoman tehottoman näköinen Indian Death Lock ja Crossface, mikä oli oikeastikin hieno yllätys. Ottelussa oli kaksi huippukohtaa: Ortonin kituminen STF-U:ssa sekä Cenan ja HHH:n tulinen iskujenvaihto. Ottelun lopetus oli kyllä sellainen shokki, että ei paremmasta väliä. Eipä varmaan kukaan tällä laudalla osannut odottaa Ortonin voittoa. Jerry Lawlerin epäuskoinen "did Orton win?" lausahdus kuvastikin tunteitani täydellisesti. Ottelun lopun tapahtumat tosin viittavat ikävästi siihen, että saamme "nauttia" Backlashissa ja Judgment Dayssa ja Vengeancessa ja One Night Standissa Triple H:n ja Ortonin singles-matseista. Neutral No, jospa ei kumminkaan. Tavallaan olen iloinen Ortonin voitosta, mutta toisaalta taas en. No, pääasia,ettei HHH voittanut.
***1/2
No Disqualification Match
Floyd ”Money” Mayweather vs. Big Show
Oikeastaan ainoa asia, mitä osasin tapahtumasta arvata (Takerin ja Michaelsin voittojen lisäksi) oli, että tämä matsi sijoittuisi illan semi main eventiksi päämestaruusotteluiden väliin.
Eipä tämä ihmeemmin iskenyt. Olihan tämä buukattu ihan mielenkiintoisesti täyteen runinejä ja aseiden käyttöä, mutta siltikin aika vaisu kuva tästä jäi. Mayweatherin häviö ei käynyt mielessänikään ja ottelun loputtua jäi sellainen tyhjä fiilis. "Näinhän siinä kävi ja onneksi tämä on ohi".
**
WrestleMania Main Event Match
World Heavyweight Championship
Edge© vs. The Undertaker
Ennen ottelun alkua tajusin WWE:n logiikan: koska Orton säilytti mestaruuden, tämä oli illan main event. Sillä eihän WrestleManiaa voi päättää heelin voittoon. Eihän? Sitten iski eräs fakta oikein kovaa ja kylmästi vasten kasvojani: Michael Cole ja Jonathan "f'n" Coachman selostaisivit vuoden tärkeimmän ottelun!`*!* Mad Kiroiltuani tätä olikin jo Undertakerin *upea* sisääntulo. Taker Ministry-asussaan? Vaikka en Ministryn aikoihin vielä ohjelmaa seurannut, niin oli se siltikin hieno hetki.
Ottelun alkupuolella tuli ikävästi mieleen WM X8:n pääottelu, jossa yleisö ei jaksanut syttyä kannustamaan kumpaakaan osanottajaa. Nyt tähän listaan joutui vielä lisäämään Colen&Coachmanin selostuksen, niin ei hyvältä näyttänyt. Mutta kylläpä se tästä vielä iloksi muuttui. Yleisö syttyi, kun miehet vaihtoivat iskuja keskellä kehää ja sen jälkeen siirryttiin mielenkiintoiseen signature- ja finisher liikkeiden viidakkoon. Chokeslam, tornado DDT, Last Riden counteroiminen, Last Ride (onnistuessaan) Old School ja tuomarin tyrmääminen nostivat tunnelman kattoon. (jos sellainen olisi ollut)
Tyrmättyään tuomarin Undertaker saikin Tombstonen iskettyä. Tätä seurasi Charles Robinsonin koominen kehään juokseminen. Sitten nähtiin vielä ystäviämme Major Brothersia. Fiilikset alkoivat laskea. Tätä seurasi Spear, josta Undertaker vain vaivoin nousi. Sitten tämä aivan ottelun loppu oli IMO erittäin typerästi toteutettu: Undertaker selvisi ensimmäisestä Spearista vain vaivoin, mutta totaalisesti no-sellasi heti perään tulleen toisen Spearin ja lukitsi Edgen mystiseen kuristusotteeseensa. Eipä siinä, laadukas otteluhan tämä oli, mutta mitään runin-paskaa ei olisi tarvinnut ja ottelun lopetuksen olisi voinut suunnitella fiksumminkin. Olihan tämä tietenkin Undertakerin faneille ikimuistoinen Mania-lopetus, mutta itselleni se jätti sellaisen "niinpä tietenkin" fiiliksen.
****
Viihdyttävä ja yllätyksellinen tapahtuma oli tämä WrestleMania XXIV. Illan paras matsi oli Flair vs. Michaels, positiivinen yllättäjä oli MITB, suurin pettymys Batistan ja Umagan clashi. Ortonin voittoonkin suhtaudun varovaisen positiivisesti, mutta toivottavasti tämä ei sitten tarkoita vuoden kestävää Hunter vs. Randall-feudia.
No Way Outin 720p version torrentti oli jo piratebaylla jaossa. Linkkiä en uskalla laittaa vieläkään kun modesetä heittää minut chokeslamilla tietokonepöydän läpi :lol2:
