Silloin minua sattui...

[Pyykköne]

1) isi otti joskus kuuden vanhana apupyörät pois -> kaatusin, polvet ihan verillä. En muista että sattuko, mutta iso arpi on vieläkin polvessä

2) pienenä hyppäsin nokkospuskaan, vasen käsi kärsi erityisesti. Sattu :curs:

3) pari vuotta sitten olin yleisövuorolla pelaamassa kiekkoa. Joku iso sälli lauko sellasen kaljapullon korkusen lämäärin suoraan säären. Hiusmurtuma ja kiekon kokonen arpi nyt jalassa :D

 

[Estel]

Tuohon Helie:n ja abinen keskusteluun on pakko sanoa pieni sananen... Eli tuohon kommenttiin kassien kolauttamisesta vs. tuntien jopa päivien synnytyskivut...

Totta, mutta kyllä ne voi jopa päivän arat olla, ja se tunne on sanoin kuvaamaton...

Totta kyllä, uskon... Mutta ei se synnytys siihen lopu, kun lapsi on ulkona. Meinaan voi olla naisillakin paikat arat, ja pidempään kuin päivän. Nimimerkillä esikoisen jälkeen istuin pari viikkoa lasten uimarenkaan päällä...

Ja toinen lainaus:

Tätä mä en oo koskaan ymmärtäny. Kun sen muksun saa sieltä leikkauksellakin ulos, niin minkä takia pitää kiduttaa itteään?

Paristakin syystä. Alatiesynnytys on lapselle parempi tapa syntyä kuin keisarinleikkaus. Toisekseen, leikkauksella lapsi on nopeasti ulkona, mutta se on kuitenkin suuri vatsan alueen leikkaus, monta kudoskerrosta avattava jne.Joten paraneminen on hankalampaa ja kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Ei ne leikkaushaavat itsestään häviä tuosta noin vaan.

Ja pakkohan tässä on sitten naisena heittää tähän omaksi kokemukseksi synnytys. On nimittäin ollut kivuliainta mitä olen kokenut, mutta myös antoisinta. (sekopää?) Varsinkin kun olen viitannut kintaalla kipulääkkeille, koska ne mahdollisesti hidastavat synnytystä, ja muutenkin, olen ajatellut selvitä siihen asti kun siltä tuntuu ilman. Esikoisella lähes loppuun asti ja toisella ihan koko homman. Välillä tuntui, että joku leikkaa mua kahtia muutaman minuutin välein, puristin äristen sängyn metallilaitaa luokille ja murisin miehelle jos lopetti hetkeksikään alaselkäni hieromisen. Se on vaan jännä, miten sen kivun kokemus unohtuu...

Mutta ei se kumminkaan ole ollut pahinta, se lapsen ulospunnertaminen. Repeytymien ompeleminen on ollut sitä, ja ekalla lapsella episiotomian ompeleminen (välilihan leikkaus eli leikataan haava "sinne"). Varsinkin tässä tokassa synnytyksessä repeytymien ompelu oli yhtä helvettiä. Kätilö laittoi puudutusta, mutta ilmeisesti liian vähän. Mä yritin selittää, että lisää sitä ainetta sinne, mutta hänen mielestään sitä oli tarpeeksi... Niin hän sitten tutkaili tilannetta, paineli alapäätä ja kokeili missä on haavoja. Ja ompeli sitten ne kiinni. Liian pienellä puudutemäärällä. Älkää kokeilko kotona. Siinä kun tovi sitä tehtiin, niin meinasi taju lähteä.

 

[jippo123]

Monta kivuliasta hetkeä on matkalle mahtunut ja epäilemättä kivuliaimmat edessä.
Ehkä pahin on kun noin 12 vuotiaana meni mökillä hammastikku jalkapohjasta sisään. Sinne meni melkein puolet tikusta katketen sisään. Äiti yritti heti ottaa tikkua pois, mutta huusin ja potkin niin paljon, että yritys epäonnistui. Ajattelin että antaa sen mädäntyä ja sitä kautta pois. Meni noin 3 viikkoa tikku jalassa edelleen vähän oli käveleminen vaikeaa ei muuta.

Päästiin kaupunkiin ja kerroin kaverilleni tapauksesta, jotenkin se sai mulle uskoteltua, jotain että jos tikku pääsee verenkiertoon tai jonnekin niin loppu tulisi. Siispä hänen omasta ja hänen äidin mielestään tikku piti poistaa mahdollisimman nopeasti.
Elämän halua oli jäljellä niinpä tyhmänä suostuin seuraavaan. Haava oli umpeutunut jo kokonaan. Mentiin kaverille jonka 7 sisarusta piti musta lattialla kiinni. Vanhin veli laitto nahka vyön mun suuhun ja sanoi "älä huuda kovaa". Ilman mitään puudutuksia rupes kaverin äiti saksilla, puukolla ja neulalla tonkimaan mun jalkaa ja avaamaan haavaa. Ei siinä mitään puudutuksia ollut, Eikä se ihan lekuri ollut.

Vähän muistan tapauksesta johon vielä 2 kertaa suostuin. Jälkeen päin ajatellen, en muista minkään sattuneen niin paljon. Huippu sinänsä on se että ei ne sitä tikkua ulos saanut, vain helvetinmoisen reijän mun jalkapohjaan.
Varasin sitten ihan oikeelta lääkäriltä ajan. Sielä oli otin vähän viisaampana puudutuksen. Siinä 2 lääkäriä teki tuplasti isomman reijän jalkapohjaan. Lopuksi vaan totesivat ei sielä mitään tikkua ole sen on täytynyt tulla pois. Ei uskoneet, tietenkään kun kiistin sen. Tarjosivat vielä lopuksi kipulääkkeitä kun varottelivat että kotona puudutuksen loputtua saattaa alkaa sattua. Enpä tyhmänä ottanut.
No tikku tuli varmaan 2 kuukautta jalassa olleena eräänä aamuna pois. Mätää oli niin paljon ja niin isolta alueelta että tikku käytännössä kellui haavassa.

 

[Bad Karma]

Pikkupoikana laskettiin navetan peltikattoa pitkin persuksillaan turvallisesti, koska räystään alla oli messevä lumikasa. Jossakin vaiheessa peltikatosta hieman koholla oleva naula sitten veti takareikkuun kiitettävän vekin. Hyvä ettei pallit jääny katolle.

Toinen kipua aiheuttava tapahtuma oli se kun peukaloni jäi auton oven väliin. Jukolauta että ihmisen sormi voi mennä litteäksi. Kipu tosin tuli vasta puolen tunnin kuluttua.

Sitten mennään off topic- aiheeseen. Näin joskus unta, että laskin vesiliukumäkeä ja veteen tullessani tunsin outoa kipua perseessä ja takareisissä. Sitten alkoi ympärillä oleva vesi värjäytyä punaiseksi. Joku oli laittanut vesiliukumäen loppuun partakoneen teriä pitkittäissuuntaan ja meikäläinen oli mukavasti slaisseina.En tiedä johtuiko uni tuosta peltikattotapahtumasta tai sitten vain vilkkaasta ja sairaasta mielikuvituksesta.

 

[Wildemar]

Pikkupoikana laskettiin navetan peltikattoa pitkin persuksillaan turvallisesti, koska räystään alla oli messevä lumikasa. Jossakin vaiheessa peltikatosta hieman koholla oleva naula sitten veti takareikkuun kiitettävän vekin. Hyvä ettei pallit jääny katolle.

Käteen ja polveen tullut samalla naulankantatekniikalla miehekkäät arvet.

 

[ichiyama]

Astuin 5-7cm pitkään naulaan. Olin joku 6v vanha. Naula uppos pari senttiä jalkaan. En muista sattuko paljon, mutta kyllä itkin ja huusin :itku:

Teininä kävi sama juttu mutta paremmalla tuurilla.
Astuin lenkkarit jalassa naulan päälle mutta kerrankin oli onni matkassa ja naula meni varpaiden välistä ja selvisin haavoitta.

 

[Kai Nalo]

Itseäni ei ole sattunut hirveän montaa kertaa, yhden kuitenkin muistan:

N. 7-vuotiaana laskin maitokärryillä mummolassa isoa mäkeä alas, alasti!(?) No en osannu oikeen jarruttaa sillä ja vetäsin sellaseen nokkosniittyyn erittäin syvälle. Oli kivaa räpistellä sieltä nokkosten keskeltä alasti pois, monta tuntia vaan huusin.

Mummola on kiva paikka. Tämä ei sattunut kai juurikaan, mutta on tänä päivänä sitäkin hauskempi:

Olin yhä sen n. 7-vuotias. Jostain jumalan syystä pelkäsin käydä ulkohuussissa yksin paskalla. Mummo sitten kertoi, että kyllä sinne voi mennä, ja siellä voi vieläpä leikkiä. "onse paskahuussi niin kiva paikka" No minä rohkaistuin ja menin sinne sitten. Ajattelin, että leikitään nyt sitten. Roikotin itseäni (tai siis persettäni) siitä huussin reijästä ja pitelin käsillä kiinni. Olipa kiva keinu..NOT! Ote lipesi ja putosin suoraan paskakekoon. Tuoreeseen, ihanaan, ehkä vähän lämpimäänkin ulosteeseen..iiihanaa! Surkeinta koko tarinassa on se, että en hädissäni löytänyt edes siitä paskakasasta pois, vaan kyhjötin siellä pimeässä paskaläjässä kunnes mummoni tuli katsomaan mihin olin jäänyt. Muistikuvat katkeavat tähän, mutta veikkaan, että mua on ollut kiva pestä.

:inhonväre:

:lol2:

 

[XXL]

Nuorempana poikana tuli rullalautailtua. Temppuilin kaupan edessä betoniportaissa joissa on sellaiset teräksiset vahvistukset. Sitten lauta pyörähti alta ja kaaduin vauhdista selälleni portaille. Teräs upposi mukavasti selkäpuolelle useasta kohdasta. Kipu oli niin kova etten saanut henkeä tai ääntä minuuttiin. Kävelin ympäri kuin "Syvässä joessa" se nuolella tapettu, käsi pystyssä.

Ihme ettei paikkoja mennyt rikki, pää jos olisi osunut niin henki pois.

 

[newberry]

Auts mikä threadi. Kaikki joilta polvi on mennyt sijoiltaan tietää että ei ole mitään herkkua se. Etenkin nuorempana kärsin tuosta useinkin, kun toinen polvi saattoi muljahtaa pois paikoiltaan mennen samantien kuitenkin takaisin paikoilleen. Sekin aivan saatanallinen ja pysäyttävä tunne. Kerran yläasteella tunnille tultaessa istuin pulpetin ääreen ja "vinks", polvi taas paikoiltaan. Eikä lonksahtanutkaan takaisin. Tuska oli sitä luokkaa että taju viittä vaille lähti, sellaisen mustan tunnelin läpi näki vähän aikaa eteenpäin ja älytön kylmä hiki puski päälle. Taju ei sitten lähtenytkään, mutta en ujona poikana kehdannut siinä alkaa meteliä nostamaan. Istuin liikahtamatta tunnin loppuun ja sitten kun muut oli menneet, vinkkasin naisopettajalle että nyt on muuten polvi sijoiltaan, haekko jonkun auttamaan. Yksi miesopettaja tuli paikalle ja loksautti polven paikalleen.

Teki muuten v*tun pahaa edes kirjoittaa tästä.

 

[Taskuamatsoni]

Pentuna ajeltiin systerin kanssa rämällä fillarilla jyrkkää kivistä kesämökkitietä pitkin ja sitten tietty törmättiin yhteen harvinaisen isokokoiseen murikkaan ja molemmat lennettiin sille erittäin kiviselle tielle ja koski aivan helvetisti! Systeriltä tuli koivesta ja kädestä verta. Minulta ei tullut mistään verta eikä mitään, jalka vaan oli pari päivää niin paskatönkkönä etten voinut sillä kävellä tai mitenkään taivutella ja koski aivan saatanasti (ja tätä ei vanhemmat tietenkään uskoneet, kun ei ole jälkiä ei voi siis koskeakkaan...)

Napakorun ottaminen koski kans.

 

[Cader]

Tämä offtopicina..

>Paristakin syystä. Alatiesynnytys on lapselle parempi tapa syntyä kuin >keisarinleikkaus. Toisekseen, leikkauksella lapsi on nopeasti ulkona, mutta se on >kuitenkin suuri vatsan alueen leikkaus, monta kudoskerrosta avattava jne.Joten >paraneminen on hankalampaa ja kivuliaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Ei ne >leikkaushaavat itsestään häviä tuosta noin vaan.

Esteliä pakko kommentoida, että joku siis haluaa alapään olevan riekaleina kuin pientä arpea vatsaansa ja tämä kaikki ilman puudutuksia, niin huh. Sen mitä olen kaveripiirin synnyttäjiä kuullut, niin vaikka 'luonnollinen' tapa onkin ponnistaa se vekara alapäästä ulos, niin keisarileikkaus on äidille huomattavasti hellempi tapa kuin se 'luonnollinen' tapa, ja voisin kyllä uskoa paremmin, että ne alapään leikkausarpien paranemisaika on ihan jotain muuta kuin vatsan arpien parantuminen. Mutta kai lienee niin, että alatiesynnyttäjät vannovat oman tapansa nimeen ja keisarileikatut oman tapansa.

 

[johtaja]

onhan näitä sattunut..Mitä nyt ekana tulee mieleen:
5v pulkalla päin mattotelinettä hampaita meni ja nenä jäi vähän vinoon.Läkärissä luultiin,et mut on hakattu

Lasiin on tullut kans astuttuttua penskana ja niitä sirpaleita poistettiin kauan,ainakin tuntui siltä.

Saunassakin on tullut ryllittyä ja verta tuli aikalailla.

Kylkiluita on mennyt useampaan otteeseen.Ja nyt viimeisimpänä polvi meni "pahasti",joka operoitiin vähän aikaa sitten.

Tarkemmin,kun alkaa aattelee niin mitäköhän mulle ei olis käynyt.Tarinoita riittäisi parin sivun verran,niiku varmasti monelle muullekkin

 

[Arvid]

Kannattaa tietty poistaa jos ne ei mahdu sinne, mutta nykyään on ihme pakkomielle olla poistamassa niitä vaikka ne ei ongelmallisia oliskaan.

Mullakin alkoi joskus 16-vuotiaana puskee viisarit esiin ja nyt ne on "täysikasvuiset" ja ihan hyvin on mahtuneet. Leukaluustahan tää on tietty kiinni.

Leukaluustapa hyvinkin kiinni. Hammaslekuri ottaa yleensä röntgenkuvat ja viisaudenhampaiden asennon perusteella pystyy kertomaan mitä niille kannattaa tehdä. Itselläni alahampaat olivat kuvien mukaan jo täysin vaakasuorassa, joten ei ollut toivoakaan, että ne kasvaisivat kivuttomasti. Kasvaessaanhan ne työntäisivät koko rivistöä tiukemmalle :evil:.

Poikittain ikenessä olevat hampaat ovat vittumaisimmat, koska ensin pitää repiä auki ien, jotta päästään edes käsiksi hampaaseen. Tässä asennossa olevaa hammasta ei suora veto välttämättä nosta ylös, joten se saatetaan joutua pilkkomaan. Mukavalta kuulostaa "pään sisällä", kun ientä leikataan auki *riips*riips* ja hammas porataan heikoksi ja murskataan pihdeillä *krunts*. Hyissaaatana vieläkin kuvottaa. Takahampaisiin ei ainakaan mulla puudutus auttanut täysin, ja loppuikin tosiaan pari kertaa operaation aikana.

 

[Chd]

Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu.

1. Hammaslääkäri sano että pikkureikä, ei tarvi puudutusta kun menee hetkessä.... no sehän poras siinä tunnin ja kun olin vielä joku 10v niin itku oli kurkussa. Totesipas siinä puolessa välissä vielä "kappas, olikin vähän isompi"

2. Kaaduin 15v:nä piikillä asfaltilla = vauhtia n. 80km/h, takarumpujarru löi lukkoon kun jarrutin ja pysy lukossa --> perä lähti heittää sivulle, kaatu koko roska menosuuntaan kun oli poikittain. Pyörin sit collegepaidassa ja farkuissa pitkin tietä, hyvä säkä tossa kyllä kävi kun vilahti se bensatankki kerran ihan silmien vieressä joten "pomppasin" vauhista jaloilleni ja hyppäsin vielä pidemmällä kuperkeikkaa kun siinä vedeltiin. Noh, kaverilla oli ainakin hauskaa sen väliloikan kanssa kun kuulemma hyppäsin ihan tosissani. Itse tapahtuma ei sattunu yhtään ja pällistelin siinä vaan kun nuppi oli vähän sekasin. Toki 20min jälkeenpäin kun shokki laski ni alko kirvelee kummasti -> kyynärpäissä ei ollu kun luuta ja lonkka oli aika upeesti kans ruvella. Oli sit siteet käsissä vissiin useempia viikkoja ja niiden vaihto oli aina yhtä saatanan tuskallista kun se joku luuneste yms. valkeetavara liimas sen siteen siihen joka tietty sit irrottaessa repi aina jotain mukana.

3. Ilmeisesti sääriluu halkes kerran ku sparrailin ja potkasin alapotkua jonka vastapuoli blokkas sääriblokil. Sattu ihan infernaalisesti ja kaaduin siihen tatamille valittamaan koipeeni. Kävin näyttää sitä ensin terkkarille ja pyysin että soittas mulle ajan röntgeniin. Ammattitaitonen terkkari oli kuitenkin sitä mieltä että siinä ei ole mitään vikaa koska kävelin sillä, ei auttanu todeta että tohon sattuu ihan nyt v*tusti. Vähän aikaa sitten muuan henkilö totes että sillä oli ollu 5cm halkeema sääressä joka oli huomattu vasta myöhemmin röntgenissä (siis kun oli jo luutunu uudestaan). Siinä oli ollut samat oireet (ts. samanolonen tapahtuma, samantapanen kuoppa luussa jonka päälle sitten tuli patti), hyvin sekin sillä käveli vaikka sattukin. Itsehän olin niin pässi että kävin vielä ottelemassa pari vk. - 1kk tapahtuman jälkeen. Hyvä ettei menny rikki kuitenkaan, enää ei oo kipee.

 

[Mare]

Kolme puudutus piikkiä perä perään suoraan kurkkuun, välissä oli ehkä n.1min tauko jossa syljin verta kuppiin.. sen jälkeen pienellä veitsellä haava josta mörsmät valu pois ja taas sylkeä verta. Suurin kipu mitä olen tuntenut. Niin ja kyseessä oli kurkkupaise

 

[Tove]

Mulla oli alle kouluikäsenä sellanen vika, että mun oikea olkanivel meni helposti pois paikaltaan, jos se käsi väänty... Se oli saatanallisinta tuskaa mitä oon koko elämässäni kokenu :urjo: , ei pystyny edes ajattelemaan. Isä se sitten aina väänsi mun tassun takas paikalleen... Kerran jouduin lääkäriin sen kanssa, ja huusin ihan vitusti ... Lisäks se tohtorisetä ei meinannu saada sitä paikalleen, ja ähelsi sen kimpussa ihan helvetin kauan aiheuttaen "pientä" lisätuskaa... Jos se saatana tulis joku kaunis päivä vastaan niin mä tappaisin sen kiitokseks tosta... :evil:

Toinen herkkuhetki oli kun multa poltettiin jalkapohjasta syylä 9-vuotiaana. Ei siinä toimenpiteessä mitään, mutta kun kävelin lääkäriasemalta autolle ja puudutus lakkas... pääsi kesken suojatien sellanen itkunsekanen kirosanavyöry... (kerrankin äiti ei huutanu mulle kiroilusta )

Eipä ole sen jälkeen tullu mainittavampia kipukokemuksia, ellei näitä vähintään kerran viikossa tapahtuvia itsensä "pikku" telomisia lasketa...

 

[hey-kee]

Noh näitähän on sattunut. Joskus viiden vanhana jäi peukalo auton oven väliin ja äiti siinä oli juttelemassa ja itse siinä vaiheessa hirveä itku päällä auton takapenkillä peukalo ovessa kiinni. En edes saanut ovea auki, syytä tähän en muista. Viisi minuuttia meni ennenkuin sain sormeni ulos :D
Toinen sattui joskus, en muista millon, kotonani hyppiessä sohvilla. No, satuinpa kompastumaan sellaiseen käsinojaan ja lensin kaaressa tuolin yli metrin päässä olevan pöydän reunaan, hampaat edellä tottakai. Lähtipä kaksi maitohammasta yhdellä kertaa irti :D
Joskus juoksentelin mummolassa betoniportaita ylös alas ja sitten alas mennessä satuin kompastumaan omiin jalkoihini kai ja suoraan otsa edellä alimpaan portaaseen. Verta tuli todellakin kuin esterin.. huh. Vieläkin näkyy pieni arpi vaikka tuosta on se 15(?) vuotta.
Eivät nämä vielä tähän lopu.. Pilkoin kerran mummon pyynnöstä saunapuita ja siinä sitten sattui olemaan vähän semmoinen "vino" halko ettei se suoraan pysynyt pystyssä ja jouduin pitelemään sitä sormella pystyssä. No, olinpa tietysti niin tyhmä että löin sillä kirveellä suoraan sormeen. Ei onneksi lähtenyt kuin ~0,5cm palanen tuosta päästä joka sittemmin ommeltiin takaisin. Vielä on tunto tallella
Kai näitä vielä löytyisi muttei juuri nyt tule mieleen.

 

[Tikari]

Peukalo halkaistu veitsellä 4 vuotta sitten. Ensimmäiseen niveleen asti halki. Kamala tuska iski vasta ~5 minuutin päästä lipsahduksesta. :itku: Autolla päivystykseen ilman kenkiä ja henkkareita. Kolmen tunnin odotus päivytyksessä että neulottiin. Ensin piti painaa peukunpääraadolla alaspäin ja nostaa ylöspäin, kun lääkäri tarkisti hermotuksen. Sitten se pisteli haljenneisiin peukunosiin, että onko tunto tallella. Pienemmässä osassa ei aivan kaikkineen. 7 tikkiä neuloivat, ja vielä vähän vajaalla puudutuksella, kun ei meinannut aine tehota. Katselin seinille ja irvistelin tuskasta kun lääkäri tikkasi, enkä puhunut mitään. Ajattelin vain että kohta tämä on ohi. Noot. Sitten kun puudutus meni ohi, peukaloa särki ja kipu säteili ranteeseen asti. Voi sitä tuskan määrää !
Lääkäri teki siistiä jälkeä, melkein on normaalin peukalon näköinen, arpea tuskin enää huomaa. Välillä tuntuu omituista "vetoa" arvessa. Tuntokin palannut koko peukunpäähän.
On se jännä, että vasta kun on joku paikka kipeä, sen olemassaolon huomaa. Tuo peukalokin "löytyi" vasta parantumisaikana. Turvavyötä ei saanut päälle telomatta. Auton selkänojan nosto/lasku parempaan asentoon oli yhtä tuskaa. Tuntoheikkouden vuoksi muutaman kerran puristin liian heikosti ja kun ote irtosi, lipsahti etu/keskisormen kynnet suoraan haavaan.

 

[NatuSan]

Muutama vuosi sitten liikuntatunnilla pesäpalloa pelatessa (olin etukentällä) pallo mäjähti suoraan munille kun en kerennyt napata palloa. Se sattui saatanasti.

Tunti kuitenkin oli jo lopuillaan ja päästiin kotiin ja olin vielä pyörällä liikenteessä. Se muutaman kilometrin matka oli hidas ja tuskainen kun ei pystynyt istumaan eikä muutenkaan polkemaan reilusti.

Toinen palli tummui ja turposi ja se kipu oli jatkuvaa ja teki mieli oksentaa, mutta kyllä se levolla ja buranalla hoitui.

 

[Jkk]

5-6 vuotta sitten sain kännissä ylleni 3 skiniä, rautakärkistä maiharia vilkkui silmissä enemmän kuin armeijan rättivarastolla. Eka potku tuli suoraan suuhun ennekuin ehdin suojaamaan, lopputuloksena meikäläisellä useampi hammas poikki ja mm. ylähampaat huulesta läpi. Onneksi säilyi kasvon luut ehjänä.

Seuraavana päivänä hampilääkäriin (toki huuli tikattiin jo yöllä ensiavussa) ja lekuri tökki roikkuvia "hermoja" takaisin hampaantynkiin. Silloin sattui.