Silloin minua sattui...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Mulle ei onneksi oo sattunut mitään kauheaa, mutta pari kertaa on jäänyt mieleen kiekkouralta. Pelasin siis maalivahtina.
1. Veto napsahti suoraan aataminomenaan. Ei se kovin kipeää käynyt, mutta säikähdin ihan vitusti, kun en vähään aikaan saanut happea. Onneksi ei ollut mikään tajuton lämäri, muuten olisi voinut käydä huonosti. Pari seuraavaa päivää olikin sitten seksikkään käheä ääni...kavereilla oli hauskaa kun yritin pihistä jotakin.

2. Kerran sain vedon suoraan polveen, kun lumpiosuoja oli siirtynyt pois paikoiltaan. Kävi niin saatanan kipeää, polvi oli koukistuneena ja kiekko napsahtaa suoraan siihen "huippuun". Ihme oli, että mitään ei murtunut. Polvi tosin turposi rankasti.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ala-asteella oli semmoinen pyöritysvehje missä roikuttiin käsistä ja joku pyöritti keskeltä. Justiinsa kun kyyti oli niin kova että olin vaakasuorassa, niin ote lipesi ja kynsin naama edellä hiekkakenttää noin 8 metriä. Hampaat huulesta ja vähän muualtakin ympäristöstä läpi, eli nassu täynnä reikiä. Siinä vaiheessa kipua ei vielä huomannut, mutta sitten kun ruvettiin puhdistamaan ja tikkejä latomaan niin aijjai.

Opettajalle sattui kerran kivulias juttu, kun veti sormensa tasohöylällä pois. Oli justiinsa puuta siihen työntämässä ja joku toinen opettaja tuli ikkunan taakse, ope kääntyi kattomaan ja viuh.
 
Hammaslääkärissä sattui joskus ala-asteella niin pahasti, että.

Hammaslääkärit totesivat, että muutamasta maitohampaasta pitää päästä eroon. Kyseessä oli todella pienet maitohampaat etuhampaiden vierestä. Hammas oli n. ½cm. Hampilääkärit törkkäsivät yhden puudutuspiikin siihen ja odotettiin, että se alue oli puutunut. Seuraavaksi hammaslääkäri alkoi nykimään hammasta irti sellaisilla ihme pihdeillä. Kovaa akka veti ja toodella pitkän tovin. Hammas ei tuntunut lähtevän millään, mutta sattui niin perkeleesti. Kun saatiin hammas pois, niin oli ämmällä ilmettä kun siinä oli n. 1½cm juuri. Ensi kerralla sitten lyötiin vähän enemmän puudutusainetta...
 
Ihmismieli on siitä mukava, että yleensä kun sattuu oikeasti lujaa, niin sammuu valotkin kopasta. Pentuna tuli tiputtua 3m korkeudelta lähes pää edeltä betonilattialle, onneksi pään sijasta palasiksi meni olkapää.

Sitten on tietysti sattunut näitä klassisia:
- polkien pyörää lujaa seisaaltaan lipesi molemmat jalat polkimilta, ja sen jälkeen syljettiin testiikkelinpalasia
- tennispallo lätkämailalla lämättynä munille, hetki yrjöttiin jään pinnassa

Pitkälle edenneen värikalvotulehduksen hoito ei niinkään sattunut älyttömästi, kuin aiheutti suunnattoman kuvottavaa tunnetta; lääke annosteltiin silmämunan taakse injektioruiskulla silmämunan ja alaluomen välistä.
 
Semmonen hassu juttu kun n.14v ikäisenä olin serkkujen luona ja olin lähdössä rantasaunaan jalassa shortsit ja lenkkarit,tempaisin siitä sellaisen vaihdepyörän missä on polkimissa niitä sellasia piikkejä että jalat pysyy niissä(rautaiset siis). Kiireessä hyppäsin pyörän selkään ja täysillä polkaisin pyörää vauhtiin niin että koko paino toisella jalalla millä polkaisin vauhtia, kuinka ollakkaan ketjut napsahtivat poikki ja jalkani lipsahti polkimelta ja nämä rautapiikit polkimesta kuorivat sääreni huolella auki ylhäältä alas, voin sanoa että kipu oli aika infernaalista...Sitten kun jonkun ajan päästä sain keräiltyä itseni ja laahustin alas veren roiskuessa jalastani niin serkkuni äiti putsasti haavan (arvatkaa muuten kirvelikö) niin luuhan se sieltä kivan valkoisena pilkotti että sen verran hyvin oli nahka kuoriutunu :D
 
Onhan näitä sattunut, joskus pentuna mökillä lähdin soratiellä kiihdyttämään polkupyörän vauhtia seisaaltaan, olin sitä jo mukavasti saanut kun jalka lipesi polkimelta ja sitten tietenkin kassit osu todella ihanasti tankoon ja siitä sarvien yli, mutta onneksi tien vieressä olevalla nurmikolle. Samassa rytinässä pyöränsarvi löi palleaan ja kaikki ilman pihalle, siinä sitten haukoin happea ja oin että "mitä vittua tapahtu" mutta loppupelissä selviydin naarmuilla...ja tottakai palleihin sattui ihan vitusti.

Sitten joskus pihasaunassa oltiin talvella ja kaikki ämpärithän höyryävät ihan mukavasti kun ulkona on reilusti pakkasta. Fiksuna sitten aattelin kokeilla, että oisko ämpärissä hyvänlämpöstä pesuvettä ja tökkäsin käteni sinne oikein huolella. No se oli just padasta otettua kiehuvaa vettä ja pikkusen sittä kärähti käsi, no ei siinäkään kummempaa kun pintanahka lähti seuraavana päivänä. Mutta vaikka kuinka kauan pidin sitä kylmässä vedessä niin n. 6 tuntia se särki ihan vitusti putkeen...ei paljon nukuttu sinä yönä.
 
Naiset vie aina voiton kotiin: synnytys! :thumbs:
Ainoa ajatus, joka piti suurin piirtein järjissään oli se, että kätilö sanoi homman olevan nopeasti ohi (eikä siksi kannattaisi epiduraaliakaan laittaa). Joo, nopeasti oli "ohi" ts. siinä vaiheessa että sai alkaa ponnistamaan. Sitten sitä ponnistettiinkin, neljättä tuntia... No joo.

Toinen ikävä kokemus joka muistuu mieleen on, kun alavatsan tähystyksen jälkeen leikkausalueella oli sellainen dreeniletku, joka imee verta ja nesteitä sieltä sisältä. Aina kun hoitsu kävi vääntämässä sen imua kovemmalle, pääsi huuto. Ja sitten kun sitä alettiin ottamaan pois... joku opiskelijatyttö yritti nykiä ja nykiä, eikä se mihinkään liikkunut. Imu oli jo pois päältä, mutta sen verran oli vissiin alipainetta letkussa että se oli kivasti jämähtänyt sisuksiin kiinni. Kokeneempi hoitsu sitten tuli, painoi mahanahkasta ja kiskaisi letkun pois. Mun huuto kuului varmasti naapuriosastolle saakka. Vieläkin puistattaa kun muistelen. Kuului vielä sellainen ihana maiskahtava ääni kun letku irtosi.
 
Kassitettua on tullut pyörällä pariinkin kertaan mutta pahin oli kun ajelin alamäkeä sellaista hiekkatietä aika väsyneenä sillälailla jalkojen varassa. No en sitten huomannut että tiessä oli aika korkeahko hidaste jota ei kauempaa erottanut ja ajoin siihen täysillä vauhdeilla. Pyörä pomppasi, jalat nousi puolisen metriä polkimista ja siitä suoraan kassit edellä tankoon. Kyllä muuten pari hetkeä siinä tiellä maattiin kaksinkerroin peläten ettei siihen kuolekkaan.

Toinen fillarikeräily oli kun maantiellä kovassa vauhdissa ajoin etupyörän asfaltin railoon (paska tie) ja siitä olkapää edellä asfalttiin ja olkavarresta reilukerros nahkaa katuun. Mitään ei onneksi murtunut.
 
Proteos sanoi:
Kyseinen hammas oli mennyt niin vitulleen, että piti tehdä juurihoito. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun se toimenpide tehtiin ilman puudutusta/ nukutusta. Sattui vähän perkeleesti kun hermoja rassattiin eikä voinut mitään tehdä. :( Kuulin sitten myöhemmin, että "olishan sen puudutuksenkin saanut, mutta meinattiin että kyllä sä kestät ilmankin kun olet niin karskin oloinen" (vittu olin nuori jolppi!)
:wall:

Mulle tehty kans kyseinen juurihoito ilman puudutusta, voin sanoo ettei tunnu kovin mukavalta. Mulla ei ollu ennen käyntiä tietoakaan, mitä juurihoito tarkoittaa, enkä siinä sitten älynnyt pyytää puudutusta, eikä hammaslääkäri kyllä ehdottanutkaan puudutusta. On jääny pieni hammaslääkäri pelko ton kyseisen käynnin jälkeen, vaikka siitä onkin jo aikaa 6-7 vuotta. Voisin kyllä veikata, että kovin moni hammaslääkäri ei kyseistä hoitoo ilman puudutusta tee. Oli kyl aika :david: olo hoidon jälkeen.
 
abine sanoi:
Ei välttämättä, kun kasseille paukahtaa oikeen kunnolla niin siinä on sitte sellanen tunne että :urjo: :itku: :curs: .

Kyllähän mä uskon, että se sattuu, jos kassit ottavat oikein huolella osumaa, mutta se kipu ei välttämättä kestä (pahimmassa tapauksessa) paria vuorokautta putkeen..:D

(Kohta täällä on pystyssä tappelu siitä, mikä sattuu eniten..)
 
Itelle on kans sattunut yhtä sun toista.
Ala-asteella talvella tipuin sellaiselta kiipeilytelineeltä ja suoraan ranne edellä maahan. Ranne murtui ja sattui aivan saatanasti. Myöhemmin ala-asteella kaveri heitti lätkän mailalla ilmaan n. 10m ja se tuli sit suoraan mun päähän. Taas sattui saatanasti ja koristeeksi sain pari tikkiä, vieläkin on jälki päässä.
Yläasteella ajettiin kaverin kanssa kaks päällä pyörällä jyrkkää mäkeä alas ja sit pyörä lipes alta. Kaveri ja pyörä tuli päälle, seurauksena kyynärpäästä jänteen katkeaminen, taas sattui. Pyörällä oon tullut kassit edellä monen monta kertaa. Kerran tuli ajettua släpärit jalassa ilman sukkia pyörällä kun jalka luiskahti polkimelta ja jalka rupes kyntämään hiekkamaata. Isovarpaasta lähti nahka kokonaan ja se veri-nahka-liha-mössö oli täynnä hiekkaa ja kiviä. Sen haavan puhdistaminen sattui kyl helvetisti.
Liikaa on sattunut ja kaikki on ollut lähinnä omaa tyhmyyttä!
 
Helie sanoi:
mutta se kipu ei välttämättä kestä (pahimmassa tapauksessa) paria vuorokautta putkeen..:D
Totta, mutta kyllä ne voi jopa päivän arat olla, ja se tunne on sanoin kuvaamaton...

Ihme kun noi sukupuolielimet on parhaat/pahimmat kivun ja nautinnon tuojat, samassa pakkauksessa kaikki. :rolleyes:
 
Arpia löytyy ympäri kehoa erinäisten älynväläysten johdosta. Joskus 10-13 v rämäpäänä päätin ajaa täysiä kotiin johtavan alamäen ja kaartaa sitten kotipihaan vetäen hienot jarrutusjäljet hiekkaan. Ei aivan onnistunut, tullessani kaarteeseen josta pääse kotitielle en pystynyt kaartamaan kovassa vauhdissa tarpeeksi ja törmäsin suoraan mattotelineeseen. Lensin komeasti pyörän päältä suoraan mattotelineen takana olevaa roskiskatosta päin. Päähän siitä tietenkin aukesi ja mutsi lähti viemään sairaalaan tikattavaksi. Itse tapaus ei sattunut niinkään, mutta se haavan puhdistaminen sattui aivan helvetisti. Oli muuten lähellä ettei mennyt näkö oikeasta silmästä. Oikeanpuoleisessa kulmakarvassa on vielä tänäkin päivänä arpi joka muistuttaa tuosta älynväläyksestä :rolleyes:
 
Joskus aikoja sitte ku tarhassa olin, sielä oli semmonen puumaja, jossa tietenki piti aina leikkiä ku oli mahollista.
No yks kerta ku mentii sinne leikkiin nii tikapuut oli kaatunu, noh ilmeisesti kavereitten kans olitiin kunnon voimien tunnoissa ku piti niitä alkaa nostamaan.
Neljä 5-vuotiasta poikaa 6 metriä pitkien painekyllästetystä puusta tehtyjen saatanan painavien tikapuiden kimpussa. No saatiin ne tikapuut nostettua sillee aika korkeelle, sitte loppu ilmeisesti voimat muilta kesken ku ne päästi siitä irti, minä olin sielä aivan tikapuiden päässä, siis sielä missä ne tikapuut on korkeimmillaan.
Sieltä ne sitte päsähti päähän ja kuinkas ollakkaan niissä oli naula pystyssä :whip: , se sitte tuohon kalloon viilsi semmosen ~10 senttiä pitkän haavan. Tajuhan siitä sitte lähti ja kallo halki, ja tottakai taju samoin tein, mutta sen muistan että sillon sattu aivan saatanasti. Heräsin sitte sairaalasta iltasella, muistin menettäneenä.
 
Ai sattana kun tekee välillä oikein pahaa lukea näitä.

Pari juttua tuli vielä mieleen:

1. Opiskelukaverini, tyttö, jonka kanssa olen pari kertaa käynyt Huvitörmällä tanssimassa, oli Joensuussa bebopissa tanssilattialla vetämässä jotain diskojytää. Paikalle kävelee jokin puolitutunkaverin tuttu ja päätti näyttää tytölle tangotaitojaan. Yhä edelleen kuulen joskus päässäni sen naksahduksen ja mietin, että miten helvetissä se jätkä onnistui taivuttamaan tyttöä niin, että häneltä pamahtaa polvi pois sijoiltaan. Taitava kaveri.

2. Turussa Killassa oli eräs tuttu tyttö tanssilattialla kavereiden kanssa jytäämässä. Paikalle tulee tytön tuttu, mies, joka nostaa jälleennäkemisen ilosta tyttöä lantiosta ilmaan niin, että tytön pää pamahtaa kattoon ja niskat vääntyvät aika ilkeän näköisesti. 10 minuuttia pientä panikointia kun tyttö ei tuntenut jaloissaan eikä käsissään yhtään mitään.

3. Jälleen tanssimassa: mahtoi sitä miestä kirpaista jonka jalkapöydän läpi nainen astui piikkikoron.
 
Tämä tapauksen jälkeen tiesin vasta todella mitä kipu on.
Viimekesänä ajoin moottoripyörällä sillankaidetta päin, niin että polvilumpio meni paloiksi, vatsasta repesi kolme kalvoa ja nahka 32cm matkalta ja lääkäreiden diaknoosi oli kokovartalohalvaus.
Onneksi tämä viimeinen oli vain lääkäreiden virhe.
Silloin vähän itketti. Seuraavana päivänä oli melkein mahdotonta puhua, koska olin huutanut monta tuntia KIVUSTA.
 
punttiantti sanoi:
Laskin liukurilla harjateräkseen joka upposi syvälle perseeseen :(
Onneks selvisin tikeillä eikä suolet kärsineet vaurioita :)

En tiedä miksi, mutta jostain syystä repesin tälle täysin!
Sitäpaitsi, tuohan rimmaa... ... ...jotenkin... ...ehkä...

:rock:
 
Dragon sanoi:
Ai sattana kun tekee välillä oikein pahaa lukea näitä.

Pari juttua tuli vielä mieleen:

1. Opiskelukaverini, tyttö, jonka kanssa olen pari kertaa käynyt Huvitörmällä tanssimassa, oli Joensuussa bebopissa tanssilattialla vetämässä jotain diskojytää. Paikalle kävelee jokin puolitutunkaverin tuttu ja päätti näyttää tytölle tangotaitojaan. Yhä edelleen kuulen joskus päässäni sen naksahduksen ja mietin, että miten helvetissä se jätkä onnistui taivuttamaan tyttöä niin, että häneltä pamahtaa polvi pois sijoiltaan. Taitava kaveri.

2. Turussa Killassa oli eräs tuttu tyttö tanssilattialla kavereiden kanssa jytäämässä. Paikalle tulee tytön tuttu, mies, joka nostaa jälleennäkemisen ilosta tyttöä lantiosta ilmaan niin, että tytön pää pamahtaa kattoon ja niskat vääntyvät aika ilkeän näköisesti. 10 minuuttia pientä panikointia kun tyttö ei tuntenut jaloissaan eikä käsissään yhtään mitään.

3. Jälleen tanssimassa: mahtoi sitä miestä kirpaista jonka jalkapöydän läpi nainen astui piikkikoron.

Kiesus, kun tanssi on vaarallinen laji
:D
 
Hmmm... jaa-a.... On sitä niin paljon sattunu isompaa ja pienempää accidenttia jo näiden 19 vuoden aikana, että aika paksun kärsimysten kirjan sais koottua. Mutta jos niitä parhaimpia yrittäis tiivistellä:

1. Kaikista helvetillisimmän kivun muistan päiväkotiajoilta. Oli ikää varmaan jotain 5 ja viriilit fiilikset. Luonnossa tuli paljon pompittua ja kerran tipahdin kalliolta muutaman metrin maahan, suoraan nokkospuskien syleilyyn. Vuodenaika oli kesä ja vaatteita siks vähän. Oiskohan ollu shorsit jalassa, paita poissa. Vaikka ilmat lähtikin pihalle tiputuksesta, niin varmaan mikrosekunnissa olin poissa nokkospuskasta, sen verran poltteli!! Ja kuten kaikki nokkosenpolttaman saaneet tietää, polte tuppaa alussa vaan lisääntymään ja iholle nousee patteja. Siinä oli jonkin aikaa ihan uskomattomat tuskat: Vihasia nokkosenpolttamia koko kroppa tiivisti täynnä - selässä, mahassa, jaloissa, käsissä, kasvoissa - ( :kuvia: ) lisättynä 5-vuotiaan kipukynnykseen. :itku: Tais siitä sairaalareissukin seurata..

2. Hampilääkärissä ne perinteiset juurihoidot. Tuskin tarvii sen tarkemmin eritellä, kaikki tietää mistä on kyse. :thumbs:

3. Joskus ala-asteella liikuntatuntien aikaan meiän koulun sali jaettiin usein kahtia tytöille ja pojille sellasella paksulla, PAINAVALLA "verholla". Jotkut varmaan tietää mitä tarkotan... Sitä laskettiin mekaanisesti sellasesta säätö-kahvasta hitaasti alaspäin.. varmaan minuutti meni siinä laskemisessa katosta lattiaan. Siinä oli sit aina poikien kesken älytön kisa kuka uskaltaa olla pisimpään tyttöjen puolella ennen kuin verho on laskeutunut maan tasalle. Kerran mä sit päätin voittaa kisan ja oli ihan viime tippaan asti muijien puolella -> yritin viime hetkellä vielä verhon alta takas jätkien valtakuntaan, mutta kävikin hassusti: Jäin siihen lattian ja sen metallisen, varmaan parin tonnin painoisen verhon väliin sätkimään. Hetken tuntu siltä, että loppu tulee ja oksennan maksani ulos siinä puristuksessa, mutta onneks maikka ymmärsi suhkot nopeesti ruveta nostamaan verhoa ylös. Selvisin loppujen lopuks pelkillä ruhjeilla selässä & terveydenhoitajan tarkistuksella, varsinki lapaluun kohta oli kipee varmaan 3kk siitä eteenpäin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom