Silloin minua sattui...

[Dimmu]

Näissä monissa tulee sama paskamainen asia uudestaan ja uudestaan esille. Nimittäin kivun hoito suomessa, ei niitä lääkkeitä ole saatana huvikseen kehitetty. Siitä riittämättömyydestä on jonkin verran kirjoitettu, mutta lääkärit tuntuvat määräävän niitä lääkkeitä jotka ovat milloinkin trendissä potilaan tuntemuksista huolimatta.

Tuo on aika jännä, lekurikoulussa ainakin nykyään ohjeistetaan antamaan suoraan opiaatteja jos potilas tulee oikeasti kipeänä paikalle. Onkohan sitten niin että tuota ei uskalleta noudattaa vai mikä mättää.

 

[RatzQ]

Leikin skidinä sohvan selkänojan päällä spidermania ja ajattelin, että hyppäänpäs tästä coolisti pois. Noh kävi niin, että hypätessä tavallaan liukastuin (niin kuin jotkut kissat tekee jäisen auton katon päällä) ja tipahdin oikein voimalla siihen selkänojan päälle sukuelimet alle jääden. Sitten vielä totta kai kaaduin sen sohvan kanssa lattialle jalka nätisti jääden alle :D

 

[tomps123]

Tuo on aika jännä, lekurikoulussa ainakin nykyään ohjeistetaan antamaan suoraan opiaatteja jos potilas tulee oikeasti kipeänä paikalle. Onkohan sitten niin että tuota ei uskalleta noudattaa vai mikä mättää.

Varmaan se rajan vetokin on usein vaikeaa: milloin ihminen on oikeasti kipeänä. Tässä vaiheessa kaikille pitäisi muistua mieleen nämä ensiavussa makaavat mummot huutamassa :"Aijai kun sattuu, minä kuolen, minä kuolen. Eikö kukaan minua pelasta. Aijaijaijaiii"

 

[Jerkku]

Itsellä kun toissa syksynä tuo selkä oli pahimmillaan ja olin myös 1,5kk saikulla sen takia, niin ennen saikkua menin julkisella käymään. Selkään siis ei ole kohdistunut mitään vammaa
Alkuhöpinöiden jälkeen

Minä:"tässä parin viikon aikana nukkunu max tunnin yössä ja päivällä menee 3k buranaa ja 3k panadolia että pystyy vähäsen tekee töitä. Ei varmaan terveellistä tommoset määrät."
Lääkäri:"No vähän outoa kyllä jos et ole kaatunut, mutta ei nuo määrät päivätasolla ole vielä vaarallisia.
M:"Mutta mites viikkotasolla kun joka päivä joutuu syömään tämmösiä määriä, eikä siltikään pysty kunnolla tekemään töitä. Joutuu lähtemään kesken päivän välillä tai pyytämään apua että saa hommat tehtyä."
L:" Nii... No jos kirjotan 800mg buranaa ja kolme päivää sairaslomaa?"
M:" Mitä se vahvempi Burana auttaa kun sitä nytkin syöny?"
L:" Niin no Joo, mikähän tässä ois ratkasu sitten? No jos nyt kirjotan sitä sairaslomaa niin jos ei helpota niin tule uudestaan."
M:" kirjota vain, mutta varaan tänään ajan yksityiselle jos vaikka saisi hiukan apua sieltä."

Alkoi huumori loppua ton keskustelun aikana. Yksityiseltä sitten alkoi löytyä apua kun annettiin lääkkeet jotka auttoi.

 

[Seagram]

Tuo on aika jännä, lekurikoulussa ainakin nykyään ohjeistetaan antamaan suoraan opiaatteja jos potilas tulee oikeasti kipeänä paikalle. Onkohan sitten niin että tuota ei uskalleta noudattaa vai mikä mättää.

Hyvä jos homma on menossa järkevämpään suuntaan.

Varmaan se rajan vetokin on usein vaikeaa: milloin ihminen on oikeasti kipeänä. Tässä vaiheessa kaikille pitäisi muistua mieleen nämä ensiavussa makaavat mummot huutamassa :"Aijai kun sattuu, minä kuolen, minä kuolen. Eikö kukaan minua pelasta. Aijaijaijaiii"

Näissä mummoissa on tuskin mitään väärinkäyttöriskiä, jolla potilaiden pitämistä kivuissa usein perustellaan.

 

[Vensku123]

Kun umpilisäke puhkesi ja makasin ensiavussa lähemmäs 10h ennenkuin pääsin leikkaukseen.

Tunnen tuskasi AIkoinaan tulin ihan helvetillisessä jurrissa kotiin, nukkumaan ja noin 2h tästä heräsin aivan valtavaan vatsakipuun eikun sairaalaan jossa totesivat umpilisäkkeen olevan tulehtunut, sen verran kova kipu oli tuossa että humalakin tuntui haihtuneen johonkin hetkessä..

Kovin kipu mitä mä olen tuntenut tulee silmästä, sain silmätippoja joille olin allerginen.. Ennakkotietona oli että silmät voivat olla kipeät 2-3 päivää vielä tippojen käytön alettua en sitten hirveästi edes ihmetellyt kun tuntui että kipu ei ainakaan hellitä, 3 vrk iltana iltana nukkumaan mennessä havahduin siihen että nyt kirvelee aivan järjettömästi, vaatteet päälle ja autoon tarkoituksena lähteä päivystykseen.. No enhän mä päässyt edes autolle kun tajusin etten voi edes ajaa autoa kun molemmat silmät vuosivat kyynelnesteitä ja koko kroppa tärisi kivun takia.. (kipu paheni koko ajan tosi nopealla vauhdilla)..

Soitto kaverille joka sitten heitti mut päivystykseen-> Päivystyksessä todettiin ettei mitään hajua ja käskettiin menemään toisen kaupungin sairaalaan-> Sinne päästyämme lääkäri lmoitti heti että kyseessä on allerginen reaktio, respeti kaverin käteen itse en nähnyt enää mitään (kyynelnesteiden takia ja silmiä en saanut enää auki).. Apteekkiin -> jossa ystävällinen farmaseutti laittoi mulle tipat ja kipu alkoi hellittämään suunnilleen heti. Koskaan en ole vastaavaa tunnetta kokenut ja toivottavasti en koskaan tule kokemaankaan, jos pitäisi valita vaikka palovamman ja ton välillä ottaisin palovamman välittömästi ihan mihin vaan ennemmin kuin tuon.

 

[Sanze]

Mä oon aika tapaturma-altis ihminen...

Mua ei sattunu, ku naula meni jalkapohjasta sisään ja tuli jalkapöydästä ulos, mutta sen naulan poistamine muistaakseni vähän kirpas. Pahemmin sattu pienenä, kun pikkuveli nipisti käsivarresta vieden palan ihoo aina mukanaan. Ai stana.

Mua ei myöskään sattunut juhannuksena, kun kännissä kiipesin piikikkään mellakka-aidan yli ja ylhäällä käsi lipes, jonka seurauksena roikun koko painolla yhestä piikistä kämmenen sisällä, mutta kun muutamia päiviä tämän jälkeen jouduin käsileikkaukseen, jossa koko kämmen avattiin ja uudelleentikattiin ja kun tunto alkoi palautua käteen ...luulin kuolevani. Sittemmin toivoin kuolevani.

Mulla oli nuorempana nk. miesten pyörä suoralla tangolla ja sillä tuli aina sitte kans leikittyä. Kerran leikin niin pahasti, että tipahdin haarat levällään tangolle ja vaikka olenkin vain nainen, niin kyllä tuntu sitte nii saatanan pahalta. Tästä tuli mieleeni, että yhtä lävistystäkään en toista kertaa ottaisi jos umpeen menisi - Elämäni kivuliain sekuntti.

Ehkä pahin pidempiaikainen kipu, mitä on tullu kohdattua oli paha refluksitulehdus. Illalla alko särkee ylävattaa nii maa perkeleesti, mutta koitin kuitenkin sinnitellä ja aattelin, että kyllä se ohi menee. Neljän-viiden aikaan aamulla taisin sitte soittaa isukille olohuoneen lattialta sikiöasennosta, että lähtee viemään mua Taysiin ja niinhän se teki... En pystyny puhelun jälkeen juuri iskälle tai hoitajille ees mitään puhumaan ku sattui niin ja taisin tyhmyyksissäni pitkittää sairaalaan lähtöö liian pitkään... Hoitoa kuitenkin sain ja paranin.

Noi ny tässä nopsaa tuli mielee.

E.

Tuli lisää mielee: Istuin auton takapenkillä ilman vyötä, ku kaveri ajo n. satasta soratiellä puuta päin. Lensin kuskin ja repsikan penkin väliin, jossa sääreni sai pahasti hittiä, enkä pystyny kävelee. Terveyskeskuksessa lääkäri sitten alko paineleen tätä kohtaa, jonka epäiltiin murtuneen ja oli kyllä lähellä, etten oikeesti lyöny sitä ämmää nyrkillä naamariin. Vaikkakin sääriluu ei ollut kunnolla murtunut, niin useita hiusmurtumia siinä oli laajalla alueella. Saman säären kanssa olin joskus aiemmin teininä kaatunut viikatteen päälle kännissä (mikä ei sattunut), mutta oli onni onnettomuudessa, että tuon kolarin aiheuttamat vahingot poistivat melkein kokonaan viikatteesta aiheutuneen arven.

E2.

Kipu tai sen muistelu tekee näemmä vihaiseksi :D

 

[Qwertyer]

Olin joku 10v kun paksua teippikerrosta leikatessani sohaisin keittiön saksilla pikkusormesta läpi. Tuli aika nopeasti äitiä ikävä. Onneksi ei tullut isompia vaurioita mitä nyt sormi ei enään taivu kunnolla pohjaan saakka.
Jokunen vuosi sitten nilkka murtui vahvan humalatilan seurauksena. Ensiavussa lääkäri oli vähän epäileväinen että esitänkö vaan ja väänteli nilkkaa, et sattuuko tää ja tää. Jumalauta että teki kipeetä, kylhän lekuri sitten vakuuttu ja pääsin röntgeniin:jahas:

 

[Vilri]

Pienenä kiipeiltiin siskojen kanssa sellaisen matontamppaustelineen yläosassa. Ote kuitenkin lipesi ja tipuin alas niin, että sen alaosan pinna tärähti suoraan haarojen väliin. Ja kuten Sanzekin ylempänä kirjoitti, niin kyllä se vaan sattuu naisillakin! Paruin tietenkin täyttä kurkkua enkä pystynyt liikkumaan, joten minut kiikutettiin sairaalaan röntgeniin. Mitään ei murtunut luojan kiitos, mutta muistan vieläkin sen kivun kun makasin auton takapenkillä sykkyrässä matkalla sairaalaan.

Toinen lapsena sattunut oli kun pyöräilin mäkeä alas ja ajoin johonkin kuoppaan ja siitä myränmärän. Lensin ohjaustangon päälle ja toinen sarvi upposi palleaan kohdalle, ei kuitenkaan läpi ihosta. Ilmat meni pihalle ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi ja osa "kivusta" olikin ehkä siihen liittyvää pelkoa. Kännyköitä ei vielä ollut, joten eikun rahjustamaan pari kilsaa kotiin vääntyneen pyörän kanssa. Nykyäänkin arpi pallean kohdalla, vaikkei siihen tullut edes avohaavaa.

Mopoikäisenä kaaduin skootterilla tiukassa kurvissa asvaltilla olleeseen irtosoraan. Itse kaatuminen sattui myöskin kiitettävästi, liukuminen asvaltilla antoi vähän asvaltti-ihottumaa ja jalka vääntyi mopon alle, mutta pahin osio oli silti niiden kaikkien kivenmurusten nyppiminen pois käsistä ja jaloista...

Aika vähällä olen kuitenkin päässyt ottaen huomioon sen, miten tohelo olen yleisesti ottaen. Aina on kyllä jotain mustelmaa tai kolotusta, eli ehkä määrä korvaa laadun?

 

[HeJoPel]

Ala-asteella ei sattunut kun löin naaman kivilattiaan menettäen puolet toisesta etuhampaasta ja toinen uppos koko mitaltaan ikeneen, mutta vuotta myöhemmin sattui kun skeittirampin reunalla lipes toinen jalka niin että pallit osui siihen skeittirampin kulmaan, housuissa oli läiskä verta sen jälkeen muttei haavaa missään eli kyrvästähän se sisältä kai tuli, en kuitenkaan mennyt mihinkään näyttämään ja kyllä sieltä molempien kiveksien verran tulee tuhtia tavaraa eli isyys ei mennyt.

 

[Avt0mat]

Tää ketjuhan on kun mulle tehty.

Alle kymmenkesäisenä sain ehkä kymmenenkiloisesta kivestä oikeaan silmäkulmaan. Koko lohko auki ja silmäkuoppa otti itseensä. Oli kuulemma millipeliä että olisi lähtenyt näkö. Itse vamman aiheuttaman kivun lisäksi muistan miten paljon jatkuva puudutuspiikkien hakkaaminen sattui tuohon silmän ympäristöön.

Viisitoistakesäisenä jokaisen miespuolisen kauhu: kiveskiertymä. Oli oikeasti yksi kivuliaimmista kokemuksista se noin vuorokausi mitä kesti. Lääkäritäti korjasi.

Pari vuotta sitten leikkasin tonnikalapurkin kannella sormien väliin haavan, joka ulottui reippaasti rystysten väliin. Paperiviiltoja kammoksuvat varmasti saavat tästä puistatuksia. :D

Lähempänä pariakymppiä alkoi kovan vetojakson aikana navan pohjassa olla kummia tuntemuksia. Mietittiin jo tyrää, istuminen sattui ja painetta ei pystynyt antamaan yhtään. Turposikin hieman. Lääkärissä tarjottiin antibiootteja ja lähetettiin kotiin. Myöhemmin illalla suihkussa ollessa navan pohjasta alkoi vuotaa verta kuin hanasta kaatamalla. Keskussairaalaan sitten reippaalla kyydillä ja yöksi seurantaan, kukaan tiennyt mistään mitään. Aamulla leikattiin puudutuksessa. Paikallinen tulehdus joka merkitsi siis navan pohjan aukaisemista ja kaiken paskan kauhomista pos sellaisella jäätelökauhan näköisellä härvelillä. Puudutusaine kun ei toimi tulehtuneeseen kudokseen niin kivun lisäksi tunne oli kyllä vähintään epämiellyttävä, kun navasta työnnetään kauhaa sisään ja pyöritellään sisuksissa.

 

[HeJoPel]

uh

 

[HeJoPel]

Tossa on porukka noita fillarilla kaatumisia laitellut niin en kyllä ymmärrä miten se on muka kivuliasta. Itse keulin, hypin, ja kaikkee siltä väliltä, dirttipyörällä, varmaan muutamansataa kertaa nurin eikä koskaan sattunut vrt. vaikka nuo yllämainitut. Mopolla heitin täydestä vauhdista nuri (60kmh) kun yritin asfaltilla endottaa ja olikin hiekkaa siinä päällä, liu-uin viitisen metriä kyljellään, toinen käsi tangossa kiinni ns. superman asennossa, varusteina shortsit ja t-paita, eikä sattunut vaikka peukalo murtu kahdesta kohtaa ja kyynerpäästä sekä polvesta näkyi luut, ajoin murtuneella peukalolla (just kaasukäsi) himaan, ja vasta himassa sumeni silmät vaikkei muistaakseni sattunut. Se vähän sattu kun terkkarissa koittivat vetää murtunutta peukkua paikoilleen kun luulivat että on sijoiltaan, vaikkei ollut.

 

[Jerkku]

Toisiin sattuu asiat eri tavalla kuin toisiin. Itse kestän aika hyvin voimistuvaa kipua, mutta yhtäkkistä kipua en. Tai toki kestän mutta ollenkaa en tykkää siitä. Ei toi voimistuva kipukaan niin kivaa ole. En siis varmaan ole masokisti.

 

[frame]

Tossa on porukka noita fillarilla kaatumisia laitellut niin en kyllä ymmärrä miten se on muka kivuliasta. Itse keulin, hypin, ja kaikkee siltä väliltä, dirttipyörällä, varmaan muutamansataa kertaa nurin eikä koskaan sattunut vrt. vaikka nuo yllämainitut. Mopolla heitin täydestä vauhdista nuri (60kmh) kun yritin asfaltilla endottaa ja olikin hiekkaa siinä päällä, liu-uin viitisen metriä kyljellään, toinen käsi tangossa kiinni ns. superman asennossa, varusteina shortsit ja t-paita, eikä sattunut vaikka peukalo murtu kahdesta kohtaa ja kyynerpäästä sekä polvesta näkyi luut, ajoin murtuneella peukalolla (just kaasukäsi) himaan, ja vasta himassa sumeni silmät vaikkei muistaakseni sattunut. Se vähän sattu kun terkkarissa koittivat vetää murtunutta peukkua paikoilleen kun luulivat että on sijoiltaan, vaikkei ollut.

Ihmisillä on erilainen kipukynnys. Mulla kun kilpapyörällä könysin, niin naama otti eniten hittiä ja siitä jäljet on vieläkin. Tikkauksen jälkeen naama näytti aika hyvältä, mutta seuraava aamuna se ei sitä enää ollut. Tossa kuvassa toi nyt ei näytä pahalta, mutta naama turpos vielä aika pahasti. Ja kulmakarvaan tulleen viillon sisällä oli sormenpään kokoinen kivi.
Ja kypärää ei ollut ja lääkäri sanoikin että ois voinut kuolemakin koittaa. Onnea oli matkassa ja kypärä päässä nykykään aina kun pyöräilen.

 

[Qwertyer]

Vittu et oot saanut creepyn näkösen tosta kuvasta:D

 

[Raskolnikov]

Vittu et oot saanut creepyn näkösen tosta kuvasta:D

Johtuu silmistä. Ne on jotenki... Elottoman näköset.

 

[Ninni_]

Jaa tämmönenki ketju löyty, sehän sopii :D

Joskus kolme vuotta sitten oli firman pippalot yhdissä saunatiloissa missä oli sitte sellaset perinteiset yleiset vessakopit. Jostain hienosta päähänpistosta eräs tyttö sit kiipes toisten avustuksella vessan oven yläpuolelta vessaan sisään, ku ovi oli menny/jääny lukkoon. Pitihän sitä sitten itekin päästä testaamaan :D Alku meni hienosti ja pääsinkin vessaan yläkautta, mut sitten (koska humala) ote ei ihan pitänytkään ja putosin lattialle. Ei muuten mitään, mutta molemmista kämmenistä lähti kauttaaltaan nahkat ja verta valu ihan pirusti! Eikä siinä vielä mitään, mut näiden saunatilojen alakerrassa sattui onneksi olemaan huoltsikka ja siellä vielä henkilökuntaa paikalla (myös jotain sairaanhoitajia tms). Kaverit kävi sitten hakemassa ne paikalle ja ne kaato desinfiointiainetta suoraan molempiin kämmeniin. Hitto että sattui!! Tämän jälkeen molemmat kädet pakettiin ja eipä tarvinnu motskarillakaan ajella seuraavaan kolmeen viikkoon ku mitään ei pystyny pitämään käsissä. Semmosta

 

[j00le]

-Lukion futispeleissä olin maalivahtina ja yhtäkkiä joku potkasi 3 metrin päästä suoraan mun naamaan. En edes kaatunu, seisoin vaan siinä enkä tuntenu, nähny, tai tajunnu mitään pariin sekuntiin, sitten iski ihan uskomaton kipu kasvoihin. Itse asiassa tällainen on käyny mulle parikin kertaa.

-Joskus kun pelattiin korista niin pallo karkasi ja kun juoksin perään, potkaisin vahingossa jalalla betonikorokkeeseen. Pari päivää myöhemmi käytiin röntgenissä ku sattu vieläki iha pirusti, muttei ollu murtunu. Jotai viikkoon en pystyny kävelee normaalisti. Ku seuraavan kerran kävin pelaamassa nii pallo kimposi jäätävällä vauhdilla levystä mun suorana olevaa pikkusormea päin (yksi ikävimmistä tunteista ikinä) ja käytin sitte sidettä pari päivää, mut sekää ei ollu murtunu.

-Kerran intissä "haavoituin käteen" harjoituksessa ja lähdin evakuointivaunulla lääkintäpaikalle. Olin juuri noussut vaunuun, kun oven lukitus petti ja se lähti paiskautumaan kiinni ja mulla jäi peukalo niiden ylhäällä olevien saranoiden väliin. Taas jälleen ei tullut varsinaista kipua, vaan sellainen shokki. Kerkesin laittaa jotenkin jalan tielle, ettei ovi mennyt kokonaan kiinni. Peukalossa oli sentin levynen violetti painauma molemmilla puolilla, tuntoaistia ei ollut eikä sitä pystyny liikuttamaan. Lääkintäpaikalle sitten todettiin, ettei ole murtunut ja muutamassa päivässä parani ihan kivasti. Tässä olin varmaan lähimpänä luunmurtumaa ikinä. Jos en olisi kerennyt laittamaan jalkaa tielle, koko sormi olisi saattanut lähteä irti, kylmiä väreitä tulee, kun ajattelee tota...
On kyllä käyny uskomaton tuuri, kun ikinä ei ole menny luita poikki.


-Olin klubikeikalla kun yhtäkkii jalkapohjassa tuntu uskomaton viiltävä kipu, menin iha shokkiin ja nilkutin väkijoukosta vessaan. Oli menny lasinpala kengästä läpi suoraan kantapäähän. Kännissä en ees älynny ilmottaa henkilökunnalle vaan raahauduin kotiin ja myöhemmin ku menin lääkäriin nii se kaivo yli sentin päästä haavakohdasta sellasen vähän pikkusormen kynttä pienemmän lasinpalasen ja pari tosi pientä. Operaatio kesti kivat 1,5h koska isoin pala oli poikittain jotenkin. Alussa vedettiin ilman puudutusta, kunnes kipu oli ihan sietämätön. Tosin syvältä kaivettaessa tuntemus oli aika sama sen puudutuksenkin kanssa. En edes lähde mainitsemaan niitä fiiliksiä, mitä muutama tunti myöhemmin alkoi tulla. Pariin viikkoon en kävellyt kunnolla.

-Kerran saunassa ryttäsin totuttuun tapaan kaljatölkin pitämällä päistä kiinni ja kiertämällä käsiä vastakkaisiin suuntiin. Tällä kertaa tölkki repesi keskeltä kahtia ja veti peukaloon sellasen haavan, että koko sormi peittyi samantien vereen ja kun kävelin suihkutilan ohi, siihen jäi kunnon verivana. Sen jälkeen ryttäysmenetelmä vähän vaihtui.

-Joskus mökillä mentiin saunasta uimaan alle 10-asteiseen veteen ja kun olin uinnin jälkeen kusella, huomasin, että reisiä pitkin valuu verta. Kun tuntoa ei kylmän veden takia vielä ollut, kesti vähän aikaa löytää haavakohta, joka oli jossain sormessa. Verta tuli kahden laastarinkin läpi ja paikkailun aikana onnistuin jotenkin raapaisemaan yhden ison finnin auki, niin että naamakin oli yhtäkkiä ihan veressä. Olin aika kauhuleffailmestys...

Ei liene ihme, että kaverit välillä kommentoikin ennen illanviettoa "et sitten rupee vuotamaan!"

 

[Larski]

Polvilumpion sijoiltaanmeno. Hyi helevetin perse sitä kipua. Se oli aivan uskomattoman viheliään tuntuinen kun lähdin sivusuunnassa juoksemaan ja yhtäkkiä rynyän maahan ja tunnen kauheeta tuskaa polvessa, muistan kuinka huusin ihan paniikissa jotain että "Mikä tohon polveen tuli?!?" ja katoin kuinka lumpio sojotti siinä polven sivulla. Onneksi isä oli paikalla niin saatiin lumpio nopeasti takaisin paikoilleen. Ei muutaku vastaanotolle ja punkteeraamaan verensekaiset nesteet polvesta ulos. Tuntui ku ois selkäranka yritetty repiä pihalle. Tietenkin pariin kertaan seki jouduttiin tekemään.
Tottakai tämän jälkeen oon monesti saanu polven jotenkin väännettyä niin sen takia tää polvi on ylitaittuva. Lisäksi kun aikalailla sukuvika on nää polvivaivat.