Silloin minua sattui...

[Gillyanne]

Kannetaanpa omakin korsi kekoon, kun tämä tredi on näköjään taas herätetty henkiin... Mitään uskomattoman infernaalisia kipukokemuksia ei ole tullut vielä vastaan, mutta silloin kieltämättä kyllä sattui, kun lukioikäisenä pamautin nilkkani kärrynpyörää tehdessäni seinäpatteriin. Näytin siis parille kaverille liikuntatunnilla, miten oikea kärrynpyörä tehdään, ja jostain syystä tein sen sitten melko lailla seinän vieressä (tyhmyydestä rangaistaan JOKA kerta...), ja seinässä oli sitten sellainen iso ja leveä patteri, niinkuin koulujen liikuntasaleissa usein on ---> alastulovaiheessa toinen nilkka sivuttain PAM! täysiä suoraan patteriin. Auuutsh

Ihme, että selvisin (kai) pelkillä ruhjeilla, sen verran kova tuo isku oli.

 

[Finnico more]

Kakarana joskus tuli vähä kiipeiltyä kirjahyllyä pitkin ja eiköhän se tullu koko kirjahylly alas minä mukana!

Kokeillut olen minäkin tuon. Sohvapöytä pysäytti kirjahyllyn ja halkesi siinä rytäkässä, oli parin sentin päässä ettei haljennut takaraivokin.

Näitä sattuu.

 

[wab]

Ajoin munamankelilla hieman lujempaa ja jarruttaessa etujarru lukkiintu ja huonostihan siinä kävi.. Tangon yli (ei ehtiny ees käsiä irrottaa tangosta) ja leuka betonilaatoitukselle --> joku 6 hammasta keskeltä halki ja 30 tikkiä leukaan , mutta tulipahan nähtyä miltä leukaluu näyttää

 

[Janne]

Näitä lääkäreitä on Suomessa vieläkin enemmän kuin riittävästi, kipu kuulemma kasvattaa tjmsp. :curs:

Se mikä ei tapa, jättää kitumaan :whip:

 

[Tikari]

*klips*
Se mikä oikeesti sattuu on migreeni. Silloin sitä vaan makaa ja toivoo et se joskus loppuis. Kaikki mitä tekee vaan pahentaa sitä. Pahinta kaikista on se jos sattuu oksentaan kohtauksen aikana, silloin valuu kyynelet silmistä ja alkaa olla hemmetin vaikeaa pysyä hiljaa.
*klips*

Kyllä ! Voi sitä tuskan määrää kun päähän sattuu jo valmiiksi aivan sairaasti ja sitten pitää vielä oksentaakin. Ja kun mahalaukku on sitä mieltä, että ne sappinesteetkin pitää pungertaa ulos viimeistä myöten. Takaisin sänkyyn hoiperreltua ottaa suullisen vettä, niin eiköhän taas uuden kipuaallon tullessa se puolidesiä vettä halua palata samaa tietä takaisin...
Muutaman kerran on migreeni lyöny päälle niin nopeasti että kun töissä on alkanut juuri kotiinlähdön aikaan tuntua merkkejä, kotiin ~3 kilometrin matkalla ajaessa on kipu sitä luokkaa että oon tärissyt kuin haavanlehti. Kerran oon jopa joutunut pysähtymään laattaamaan.
Onneksi nykyään näen melkein joka kerta "Avaruusnäytönsäästäjä"-auroja; vaaleita pilkkuja vilkkuu näkökentässä, niin tiedän ottaa lääkettä ja toivoa että ehdin ajoissa... Nuorempana äiti huomautteli mun haukottelemisesta, sekin on hyvä varoituskeino...

 

[Keke K.]

Joskus muinoin pikkupoikana mulla oli tapana leikata kurkkua leipäveitsellä niin että kurku oli toisessa kädessä ja sit löin sen poikki, no kerran se ei sit mennykkään niinku piti, vaan veitsi osu peukalon ja etusormen väliin ja teki aikamoisen vekin.

Joskus pienempänä huomasin et "isoilla" pojilla oli kiekoissa omat nimikirjaimet, no siitä viisastuneen otin iskän moran ja rupesin kaivertamaan, no hups ja heijaa mora keski-ja etusormen välistä sisään ja peukalon vierestä ulos, se kyllä koski ihan perkeleesti.

Jossain viestissä joku sano et nännilävistykset sattuu, ei mua ainakaan ollenkaan, mutta otettiin kaverin kaa nivusiin tatuoinnit silleen aika extempor, voin kertoa että se oli kivulias operaatio.

Kiitän onneani että olen mies ja en joudu synnyttämään, oon synnytyksen vierestä seuranneena aivan varma, et mikään ei satu niin paljoo ku se!
NAISET

 

[ojuni]

Ajoin munamankelilla hieman lujempaa ja jarruttaessa etujarru lukkiintu ja huonostihan siinä kävi.. Tangon yli (ei ehtiny ees käsiä irrottaa tangosta) ja leuka betonilaatoitukselle --> joku 6 hammasta keskeltä halki ja 30 tikkiä leukaan , mutta tulipahan nähtyä miltä leukaluu näyttää

hehheh.. :D Sanoin kovaan ääneen täällä ton luettuani kesken fysiikan tunnin että "ai ssaatana!"

 

[Arvo Paperi]

Kovin pahasti ei muistaakseni ole sattunut. Migreeniä ei ole, miehenä en voi synnyttää, murtumia ei ole tullut. Kyynärpää lähti lapsena sijoiltaan mutta se ei sattunut ihmeemmin ja paikalleenlaitto tapahtui nukutuksessa. Viisurit on kaikki irrotettu mutta siinäkin oli vain lievää jälkisärkyä. Hampaita ei ole porattu.

Yksi pysyvä etuhammas vedettiin lapsena pois, se sattui. Puudutus ei oikein tehonnut ja minä poika huusin ja itkin. Hamppilääkäri vaihtoi pihtejä pari kertaa kun ei tahtoneet toimia, eli hammas oli lujasti kiinni.

Teininä selässä oli kait jotain kasvusta johtuvaa ongelmaa tai jotain, kun muutaman kerran urheillessa iski kova kipu alaselkään. Se ei ollut lainkaan kivaa kun ei voinut liikkua vähään aikaan. En voi kyllä kehua että se olisi ollut mikään ennätysselkäkipu, voin vain kuvitella miltä tuntuu jos ei pysty yöllä nukkumaan ja joka asennossa on hirveä tuska.

Sellainen kipu joka on jäänyt mieleen on mädän imeminen korvista. Lapsena minulla oli usein korvatulehduksia ja tärykalvon taakse kertyi mätää. Se piti sitten käydä imemässä pois. Joka kerta minulle väitettiin kiven kovaa, että puudutuksen jälkeen se ei satu. No ensin tietysti puudutus sattui ja sitten se imeminen satakertaisesti. Ei oikein kerääntynyt luottamus lääkärikuntaa kohtaan. Ehkä se puudutus joillakin vaikuttaakin, minulla ei. Tämä inhottava pistävä ja viiltävä kipu on jäänyt mieleen sen takia, että se toistui niin monta kertaa ja aina oli yhtä kova.

Tietääkö muuten kukaan tällaisesta:
http://www.migreeni.org/Pages/trigeminus_soinila.html

Jostain Joka Toisen Kodin Lääkärikirjasta luin myös, että tuo on "pahimpia kipuja mitä ihminen voi kokea". Millainen se oikein voi olla?

Sekin on varmasti totta, että henkinen kipu voi olla pahempaa kuin ruumiillinen. Moniko äiti olisi vaihtanut synnytyskivut lapsettomuuden kipuun? Tai toisin päin, moniko olisi ollut valmis vaihtamaan sen ihmissuhdetuskan yhdistettyyn viisaudenhammas-nielurisa-kurkkupaise-pakettiin?

 

[Naru]

Jostain Joka Toisen Kodin Lääkärikirjasta luin myös, että tuo on "pahimpia kipuja mitä ihminen voi kokea". Millainen se oikein voi olla?

Tuo olisi muuten mielenkiintoista tietää, mikä todellakin on suurin kipu, minkä ihminen konee "täysimääräisenä." Näissähän ruhjevammoissa (esim. kun raaja lähtee irti) monesti elimistö erittää endorfiinia tms. niin paljon että varsinainen kivuntunne katoaa tai ainakin vähenee, mutta miten tuollaissa hermostoperäisissä kivuissa, joissa ei tapahdu varsinaisia fyysisiä kudosvaurioita, huomaako elimistö että nyt koskee ja erittää endorfiinia, vai joutuuko ihminen vain kärsimään?

 

[Janne]

Mä oon kanssa funaillu noita pahoja kipuja.. Ja toisaalta miten hienoa olisi että voisi tuollaisia eri kipuja kokeilla sen sekunnin verran. Että vaikka kokeilisi miten paljon sattuu kun tipahtaa 5 metristä laatoitukseen hampulat edellä ja kokisi sen tuskan sekunnin verran. Sen jälkeen ei mitään erikoisia tuntoja enää. Olisi se vaan huumoria :P

 

[snowball]

About 6 vuotta sitten lämmittelin penkkiä pelkällä tangolla, (se teline oli ihan peestä), olin laskenu tangon alas, ja makasin siinä tsiigasin just onneks sivulle
ku tanko tippu naamalle. Olin ollu vähän huolimaton enkä kattonu onko se oikeella paikalla ... hätänen kun olen. Sillä salilla oli pari ukkoo paikalla ja ne
jähmetty paikalleen ku kivipatsaat + kukaan ei osannu tulla auttamaan. Itse olin varmaan shokissa, kun ei edes itkettäny vaikka puoli turpaa oli auki ja kipu saatananmoinen. Sitte menin marian sairaalaan tikkaamaan turvan kiinni ja muistan vieläki sen pojan joka oli niin mahtava ku viihdytti mua ennenku lekuri pääsi paikalle... kiitti. Lekuri oli semmonen nuori urho ja meinas ettei tässä mitään puudutuspiikkejä tarvita, ku näki miten hyvässä kunnossa oon, se sano että se piikki sattuu enemmän ku ne tikit ja sit tikattiin. Olin kyl sen jälkeen varmaan tupla snowball .. turpa turvoksissa ja valkonen ku lakana.
Mut hengissä selvisin ..........

 

[Deat]

Mun yks kaveri sano kerran että jos pistää nuppineulan varpaankynnenalle ja potkasee seinään niin tuska on niin kova että taju lähtee. Tuli suorastaan pakottava tarve kokeilla

Pahimmat kivut mulla oli ehkä sillon ku ala-asteella mulla oli jostain syystä keskisormi oven takana (siis siellä missä ne saranat on) jo yks homo paiskas sen oven kiinni niin että lukkoon loksahti ja mun sormen pää jäi sinne puristuksiin. No vertahan siitä tuli perkeleesti ja röntgenkuvaki piti ottaa mutta luita ei ollu menny paskaks. Sit piti kuumalla rautalangalla polttaa reikä siihen kynteen ja puristaa nestettä sieltä ulos.

Toinen öbaut samoihin aikoihin tapahtunu onnettomuus oli ku täällä oli joku ihmeen stunttishow ja niillä oli siellä niitä monstereita (niitä saakelin isopyöräsia autoja). Mentiin sitte kattelee niitä ku jotku sai idean ruveta kiipeilee niitten lavalle ja mäki päätin kokeilla. Sit sielt tuli joku pits vineemään ettei sillein sais tehä ja mä aattelin että mä hyppään sieltä alas. Noh, just ku ponnistin niin tajusin että mun jalkaan oli sitte sotkeutunu joku vaking vaijeri, joka kamppas mut ja mä putosin suoraan mahalleen/naamalleen katuun sieltä. Päähän ei tullu mitään jälkiä, mutta oikea ranne jäi pahaan asentoon ja se kyynärvarsi murtu. Ei se oikeestaan kauheesti sattunu, muutamia irtoperkeleitä siinä vaan lens. Eniten siinä ärsytti se joka tuli vineemään siitä kiipeilystä, mä putosin varmaan kahen metrin päähän siitä ja se vaan kääns perseensä ja lähti kävelemään poispäin :curs:

Viimeaikoina pahimmat kivut tuli ku mun sisäänkasvavat isovarpaankynnet leikattiin, ne puudutusneulat sattu pirusti, mutta ne kirpas vaan kerran. Pahempaa oli se ku niitten vaikutus lakkas :( Verta valu kenkienki sisään.

 

[Boltsi]

Tuli kauheita muistoja mieleen kun vähän selasi tätä taas. Minulla on niin monta kipukokemusta, että en toivois pahimmille vihamiehillekään.
Yksi neljännen luokan tapahtuma oli aika karski: pyörin liikuntasalin lattialla sillä tavalla että pää menee vähän pyörälle. No eipä aikaakaan kun kaaduin hyvästä spinnistä aivan suoraan otsalohkolleni siihen lattialle. Ei sitä aluksi edes tajunnut mitä oli tapahtunut ja sitten kun sai taas ajatukset kasaan niin näkö rupesi sumenemaan. Olin hetken vielä tunnilla mukana, mutta lukeminen muuttui mahdottomaksi kun näkökentässä oli migreenisahalaita, ne tietää joilla ollut. Se päänsärky oli jotain aivan käsittämätöntä... Pahimmassa darrassakaan en ole moista kokenut.
Sitten tietenkin ensimmäiset kerrat kun kädet on lähtenyt sijoiltaan on ollut aika kivuliaita. Luiden katkeilut ja murtumat kuuluvat samaan sarjaan.

 

[Muerte]

Elämäni suurimman kivun koin varmaan kymmenisen vuotta sitten, kun fillarilla kikkaillessa hypyn alastulo ontui ja oikesta polvesta pamahti ristisiteet poikki ja reisuluun päästä murtui pala. Tämä oli vielä pientä verrattuna siihen mitä töölön ensiavun röntgenissä sain kokea...
Kaikki oli "hyvin" olosuhteet huomioon ottaen, makoilin sängyssä muutama tyyny polvitaipeen alla ja jalka semmoisessa asennonssa ettei hirveämmin sattunut. No muthan sitten kärrättiin röntgeniin siitä ja siellä hoitajana oli ilmeisesti elämäänsä kyllästynyt vanhapiika, joka sen kummempia varoittamatta repäisi tämän tyynypinon kepeällä renneliikkeella jalan alta pois -> tuntui että taju lähtee ja huudettuakin taisi tulla aika hyvällä volyymillä. Tämäkään ei tälle SS-nurselle riittänyt vaan polvestahan piti saada kuvaa useammalta sivulta... Siinä oli varsin mukavaa väännellä tuota kovia kokenutta niveltä mitä kummallisimpiin asentoihin ja kun oikea asento oli hollilla ei jalkaa tietenkään saanut liikuttaa kivusta huolimatta.
Luita murtaneilla kohtalotovereilla on varmasti käsitystä miltä tuo tuntuu, varsinkin kun alla oli kipulääkitystä buranan verran :itku:

 

[TJJ]

Tuo olisi muuten mielenkiintoista tietää, mikä todellakin on suurin kipu, minkä ihminen konee "täysimääräisenä."

Väittävät, että sydäninfarktikipu on eräs pahimpia. Toinen paha on kuulema aortan dissekaatio (aortan seinän eri kerrokset "repeävät irti toisistaan"). Legendaa olen kuullut, että defibrillaattorin isku tajuissaan olevalle on kans aika muikea kokemus.

Hermosäryt (jossain linkissä esitetty trigeminus neuralgia esimerkkinä) ovat kans v-mäisiä.

Itsellä kovat kivut liittyvät lähinnä joka miehen kokemiin sulakkeille tulleisiin iskuihin. Pari kertaa noidannuoli ollut sellainen, että nukkua ei ole pystynyt. Niin ja noin ekaluokalta asti riesana on ollut migreeni ja melkein kaikki muut päänsäryn muodot. Onneksi kumminkin migreeni on vuosien myötä hieman lieventynyt.

 

[Juster]

Silloin sattui, kun tipuin mummopyörän keskirungolle. Polkimet oli liukkaat ja ei ollut tarpeeksi pituutta joskus ala-asteella.

 

[Arsi]

Laskin liukurilla harjateräkseen joka upposi syvälle perseeseen :(

Tämä ketjuhan on loistava kohottamaan krapulapäivän mielialaa.. Yleensä minua ei naurata toisille aiheutunut kärsimys, mutta jostain syystä tuo ylläoleva postaus aiheutti aivan hillittömän naurukohtauksen (vaikkei varmasti hauskaa ollut)

No mitäs sitten itselle sattunut hmm... Muutama luunmurtuma, noita sukukalleuksiin kohdistuvaa vahinkoa lukemattomia kertoja. En jaksakaan kertoa mistään tapauksesta, missä olisi sattunut jotain, vaan hieman ohi aiheen parista tapauksesta joissa olisi voinut sattua todella pahasti;

1. ~5v sitten oltiin kaverin kanssa suunnilleen näitä aikoja veneilemässä. Meidän silloisessa soutuveneessä oli 5hevosvoimainen, pari kolme vuosikymmentä vanha moottori, joka ei yleensä käynnistynyt ennen 5minuutin yhtämittaista nykimistä. Lisäksi moottorin vaihdevipu oli jumiutunut "eteen" -asentoon. Aikani sitä siinä sitten nyhdin, kunnes arvelin moottorin saaneen "liikaa bensaa" ja laitoin ryypyn pois ja kaasun pohjaan. Siinä sitten takapenkillä seisoessa kaksin käsin revin (ei se muuten lähtenyt), kunnes kone sitten yhtäkkiä pärähti käymään. Arvatenkin sitten kompuroin ulkoisen tankin kanssa ja lopputuloksena roikuin veneen perässä pitäen kiinni moottorista veneen "kiitäessä" kohti rantakivikkoa.
Kaveri sitten tuli hätiin ja sammutti koneen, mutta vasta kotona minulle paljastui asia, joka vieläkin nostattaa ihokarvat pystyyn. Päälläni olleisiin untuvatakkiin, pitkähihaiseen paitaan ja T-paitaan oli kaikkiin ilmestynyt muutaman sentin mittainen, siisti viilto suunnilleen navan kohdalle. Hätääntyneenä sitten paidat pois ja vatsaa tutkimaan, mutta ehjähän se onneksi oli. Kyllä tuo 5heppaisenkin potkuri olisi voinut täydellä kaasulla ikävää jälkeä masulle tehdä...

2. Pari, kolme vuotta sitten "mopoiässä" itselläni ei vielä ollut mopoa, mutta kaverilla (ei sama) oli. Sain sitten älynväläyksen ollessani polkupyörällä liikenteessä, päätin nimittäin matkustaa kaverin "siivellä" pitämällä tämän olkapäästä toisella kädellä kiinni ja toisella ohjata pyörää. Kaikki menikin hyvin niin kauan kunnes tulimme risteykseen, jossa meillä oli kolmio. Kaveri ei jostain syystä hiljentänyt ollenkaan, joten luotin siihen ettei sieltä ketään tule (järkevää?!). Vilkaisin vielä kumpaakin suuntaan enkä nähnyt ketään. Kun olimme päässeet aivan risteävän tien lähelle huomasin, että autohan sieltä tulee. Kaveri sain skootterinsa pysähtymää juuri ajoissa, mutta eihän siinä pyörällä ollut mitään tehtävissä. Seuraavasta puolesta minuutista muistan vain kaverin huudon "Arto!", seuraava muistikuva on risteävän tien toisella puolella olevasta ojasta, pyörä parin-, kolmenkymmenen metrin päässä solmussa ja tiellä auton takalyhty palasina. Pikkasen aikaa siinä meni miettiessä, mutta lopulta valkeni: olin ajanut kolarin.
Jälkikäteen silminnäkijöiltä kuultuna: Vauhtia oli n.50-60km/h, autolla n.80km/h. Osuin pyörineni auton oikeaan takakulmaan, hieman takaoven taakse. Siitä meno sitten jatkui auton takakontin yli kierien ja päättyi lopulta tien toisella puolella olevaan ojaan.
Tulos: Pyörän ohjaustangon kulma auton takakontista läpi, auton takalyhty irti, auton alumiinivanne vääntyi, pyörä aivan totaalisen solmussa ja takahaarukka poikki. Itseltäni lähti 1cm*1cm kokoinen läntti nahkaa kyynärpäästä!
Taloudellisesti jäin tuosta "voitolle", kiitos anteliaan vakuutusyhtiön, mutta vieläkin ihmetyttää tuo ettei itselleni käynyt mitään. Mitä jos auto olisi ajanut hieman hiljempaa ja olisi tullut risteykseen puoli sekuntia myöhemmin, jolloin auton keula olisi osunut pyöräni kylkeen vaikka 75km/h tuntinopeudella... Eipähän ole ko.tapauksen jälkeen pahemmin "siivellä" tullut matkustettua ja olen katsonut hyvin paheksuvasti, jos olen jonkun nähnyt tuota harrastavan.
Toivottavasti joku otti tästä opikseen... ;)

 

[Dragon]

Tuo olisi muuten mielenkiintoista tietää, mikä todellakin on suurin kipu, minkä ihminen konee "täysimääräisenä."

Joskus koulussa opettaja kertoi tämmöistä legendaa kivusta:

1. Kuoleminen/sairastuminen ebolaan on melkoisen tuskaista, kun jokainen kudos elimistössä on infektoitu ja hajoaa hitaasti ebolaviruksen vaikutuksesta.

2. Jäykkäkouristus voi kuulemma loppuvaiheessa aiheuttaa niin kovia lihasjännityksiä, että ne saavat selkärangat katkeamaan.

3. Vesikauhun aiheuttamat kurkkukouristukset olisivat myös aika karseita.

Näiden todenperäisyydestä en osaa sitten sanoa.

Syöpäkivut ovat ainakin aika karseita. Kaveri kuoli imusolmukesyöpää ja päivää ennen kuolemaa vaikeroi vielä aika tavalla, vaikka oli vahvassa morfiinitipassa.

 

[thymorg]

Mun yks kaveri sano kerran että jos pistää nuppineulan varpaankynnenalle ja potkasee seinään niin tuska on niin kova että taju lähtee. Tuli suorastaan pakottava tarve kokeilla

No lähtikö taju? ;)

Varmaan ilkein kävi viime talvena. Ensin ranne murtui kun kaaduin jäisellä tiellä (kaupunki tykkää hiekoittaa talvisin :jahas: ). Kipu ja turvotus jo kova kun lekuriin päästiin. Eka joku sadisti vähän aikaa puristeli ja katseli. Totesi vain että röntgeniin on mentävä. Noh, Sodoma-sairaanhoitaja sitten ei millään tajunnut että nyt tekee kipeää. Käsi oli siinä tyynyllä kämmenselkä ylöspäin. Noh, sodoma-sairaanhoitaja (tai mikä liekään) käski KÄÄNTÄÄ rannetta niin, että peukalo osoittaa kattoon. Ei kääntynyt, joten riuskana tätinä tämä sitten avitti. Sattui niin törkeästi kun murtunutta rannetta käännetään noin paljon. Kyllä siinä tuli noustua tuolilta aika nopeasti ja itku ei ollut kaukana.

Ja paikka oli siis yksityinen ;)

 

[Demoritus]

Minä en tiedä olenko outo, mutta mikään kipu ei koskaan ole tuntunut sietämättömältä vaikka kuinka hakattaisiin, niin se ei tunnu olevan liikaa. Taitaa olla yli 10v kontakti ja urheilulajien parissa nostanut kipukynnystä tai sitten se on synnynnäinen ominaisuus.

Meillä oli skidinä sellainen harrastus, että jokainen teki nuppineulalla reiän omaan sormenpäähän, josta tihkui verta ja se oli voittaja, joka puhkaisi neulalla enemmän sormenpäitä kuin muut. Minä voitin aina olisin voinut pistää neulalla reiän jokaiseen sormeen. Eikä ilmekään värähdä kun toiset kiljuu kauhusta ja kivusta. :D