Silloin minua sattui...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
blackrat sanoi:
45min ja kaksi (joista toinen varsin raamikas äijä) mieslääkäriä vääntää ja kääntää kättä. Voi saatana sitä kipua
Eikö kipuihin pitäisi saada nykyään aika hyvää lääkitystä ihan koomarajalle asti jos vain tajuaa pyytää? Minulle on kyllä aina annettu reilusti mömmöjä kunhan on ensin vähän ärähtänyt.

Vaiko sattuiko kohdalle vain lääkäri, jonka mielestä "kyllä miehen pitää vähän kipua kestää" ja "niihin lääkkeisiin joilla kipu saataisiin pois jäisit poika koukkuun"? Näitäkin sadisteja löytyy.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Joskus 10-vuotiaana ollessani mummolassa seisoin talvella sellaisen ison kiikun tukiraudan päällä, joka on noin metrin korkeudessa, pidin kiinni käsillä kiikun muista osista. Tanko oli aika liukas ja eikun siitä sitten liukastuin , enkä saanu yhtään vastaan ja sen rautatangon päälle suoraan maha edellä.

Ilmathan siinä lähti. :D Muistan vielä kun serkkupojat nauroivat vieressä. Se kyllä sattu niin pirusti.
 
Joskus yläasteella huimapäisenä lumilautailijana oltiin koulun kanssa laskemassa mäkeä, siinä sitten muitten snoukkaajien kanssa jäätin vielä laskemaan kun kouluaika oli päättynyt ja hyppisimme hienoja temppuja isoista ja vähän vielä isommista hyppyreistä kunnes minä ajattelin, että vetäisempäs tuosta hienon loikan, otin kunnon vauhdit ja hyppy lähti "hiukan" takakantilta, ja siitä sitten ilmassa käännyin ikäänkuin selkä alaspäin ja suoraan selälleen alas rinteeseen ja vasen käsi jäi alle ja murtui olkavarresta. Se SATTUI! Sitten äiti tuli hakemaan ja eikun sairaalaan röntgeniin. Silloin tosiaan olin hieman huimapäisempi kuin nykyään, lasken kyllä vieläkin mutta nuo suuremman luokan hypyt ja temput ovat hieman jääneet myös siinä pelossa, että rikkoo jonkun paikan taas eikä pääse reenaamaan :D toki on myös nuoruus vuosiin verrattuna tullut vähän enemmän itsesuojelu vaistoa!
 
Dippi sanoi:
...Vaiko sattuiko kohdalle vain lääkäri, jonka mielestä "kyllä miehen pitää vähän kipua kestää" ja "niihin lääkkeisiin joilla kipu saataisiin pois jäisit poika koukkuun"? Näitäkin sadisteja löytyy.

Näitä lääkäreitä on Suomessa vieläkin enemmän kuin riittävästi, kipu kuulemma kasvattaa tjmsp. :curs:
 
Muija sano toissapäivänä etten mahdu hänen elämäänsä, ja koska olen tehnyt myöskin paskoja virheitä aikanani, sanoi hän tahtovansa pitää "välivuoden", eli uskon vakaasti että se loppui nyt kokonaan...

Silloin minua sattui. :itku:
 
Muistaakseni pyysin jotain puudutusta, vai oliko peräti ihan nukutustakin (?), mutta ei herunut. En aivan varma ole, jätetäänkö puudutus pois siksi, että olkapään paikoilleen muljahtaminen on selvemmin havaittavissa, ainakin potilaan kannalta. Sen kyllä huomaa, kun käsi palaa oikeaan paikkaansa, nimimerkki käsi sijoitaan jo 5 kertaa. Mutta en tiedä miksi, kenties sairaan mielen takia tuo kokemus on jotenkin... upea. :hyper: Siis se kipu, ja varsinkin sen jälkeen tuleva tunne kun enää ei koske kuin paljon, aiempaan saatanalliseen kipuun verrattuna. Outoa.
 
ei ehkä kipein mutta tuoreimmassa muistissa vittumaisin kokemus on keuhkojen tähdystys,joka tehtiin n1kk sitten. happi ei kulkenu hetkee sisään eikä ulos,sitten ku alkoi "esittään" rauhallista niin sai letkun ja torven väliin rakoa sen verran että pysty jollakin lailla hengittään.ankia kokemus,mutta joillekki se on kuulemma helppo homma.
 
blackrat sanoi:
Muistaakseni pyysin jotain puudutusta, vai oliko peräti ihan nukutustakin (?), mutta ei herunut. En aivan varma ole, jätetäänkö puudutus pois siksi, että olkapään paikoilleen muljahtaminen on selvemmin havaittavissa, ainakin potilaan kannalta.
No varmastikin on lääkärille helpompaa tajuta lopettaa vetäminen silloin kun potilaan pahin huutaminen loppuu. Kyse tässä ei ole kuitenkaan siitä, mikä on helpompaa lääkärille, vaan se mitä potilas eli palvelusta maksava asiakas toivoo.

Minulla on kipulääkkeiden/puudutuksen saamisessa auttanut se, että kerron heti alkuun kipukynnykseni olevan matala ja että olen pyörtynyt mm. kivuliaan punkteerauksen aikana. Eli jos minun pitäisi olla operaation aikana tajuissani puhumassa jotain, niin olisi myös paras antaa niitä mömmöjä ja riittävästi. Neititaktiikka? Ehkä, mutta mitä sitten? Jos se ottaa liikaa ylpeydelle, niin sitten kärsii sen eteen.

Yleissääntöhän on, että jos olet tajuissasi niin mihinkään lääkärin ehdottamaan toimenpiteeseenhän ei ole pakko suostua ennenkuin yhteiset pelisäännöt on sovittu.
 
Jaahas, vanha keskustelu nousee... Pakko oli puolihuolimattomasti lukea taas läpi.

Ensimmäisenä; äityleille suuri :rock: te ootte aika kovia jätkiä

Toiseksi; eikö jokainen poju ole muutaman kerran käyttänyt pallejaan laskutelineenä?

Vaan kuka on kussut paimenpoikaan? (Ihan vahingossa siis) :piis: Ja tässä ei ollut kyse siitä, että haettiin jännitystä äärimmäisistä tilanteista. Se on veikeä tunne kun klapit lyö koukkuunsuoraks niin, että tulee alla 10-vuotiaiden maailmanennätys vauhdittomassa pituudessa taaksepäin.

Eikä se nyt niin kivutonta ollut kun lekuri sanoi kuikelopojalle, että puudutuspiikki kivespussiin sattuu yhtä paljon kuin kaksi tikkiä... :( (Silloin ei vielä ollut direktiivillä siunattuja "turvallisia" leikkipuistoleluja)

Pitääkin muuten mennä kattoon, vieläkö arpi näkyy...
 
Kuukausi sitten sattui kun kävin gastroskopiassa. Oli harvinaisen epämiellyttävä tapahtuma. Viikko sitten sattui toisen kerran kun sain virtsatietulehduksen ja kusin verta & verihyytymiä. Onneksi tulehdus ei ehtinyt levitä munuaisiin asti, se olisikin SATTUNUT.
 
Nukahdin intissä alokaskaudella selälleni telttaan, heräsin siihen että olin suoristanut vasemman jalkani punaisena hehkuvan kaminan kylkeen. Saapassukka paloi 30 sentin liekillä kun tajusin mitä tapahtuu. No alikessun mielestä ei syytä lähteä veksiin ku vasta aamulla.. :eek: mut kipu oli jotain järkyttävää joten tein jätkien loppuyön kipinät kun ei nukkumista voinut ajatellakaan, yö kului kaminaan puita lisäillen tuskan hiessä kierien ja jalkaa teltan liepeen alta lumihangessa pitäen.

Niin tuloksena oli 2 ja 3. asteen palovammaa koko vasen jalkapohja ja 2 kertaa kantapään kokoinen vesikello. 3 viikkoa kepeillä ja myöhemmin hiusmurtumia täynnä oleva jalkapöytä kun askellus muuttui radikaalisti. Olin vähä naama kalpeana valatilaisuudessa. Ja kun ylilääkäri poltti valalomani sain sairaalabakteerin, 3 päivää 40 asteen kuumeessa. Hauskaa oli kaikin puolin. :david:

Ainiin arvatkaas miten se vesikello tyhjennettiin, sitähän ei aluksi haluttu puhkaista joten piikki vesikellon vierestä jalkapohjaan ja sit "taittamalla sisäkautta" vesikelloon. Ja ilman puudutusta. Sattui niin etten pystynyt puhumaan hiki vaan virtasi :evil:

Vuotta myöhemmin kotiutumista edeltävässä viimeisessä varustevaihdossa sain tämän pohjasta puhki palaneen saapassukan vaihdokkina, vähän olin että mitäs helvetin ghostbusterssia tää nyt on ??? Todennäköisyys varmaa 1 miljoonasta saatika ettei kukaan ole sitä vuoden aikan roskii heittäny.. :hyper:

Olkapääleikkaus oli myös varsin tuskallinen, säästin kipulääkket suurimmalta osin :evil:
 
Kakarana joskus tuli vähä kiipeiltyä kirjahyllyä pitkin ja eiköhän se tullu koko kirjahylly alas minä mukana! Kyl siin vähän aikaa keräiltiin (myös etuhapaita)!!
 
Pyranha sanoi:
Vuotta myöhemmin kotiutumista edeltävässä viimeisessä varustevaihdossa sain tämän pohjasta puhki palaneen saapassukan vaihdokkina, vähän olin että mitäs helvetin ghostbusterssia tää nyt on ??? Todennäköisyys varmaa 1 miljoonasta saatika ettei kukaan ole sitä vuoden aikan roskii heittäny.. :evil:

Öö varmaan jokaikisellä kärvähtää villasukka jossain vaiheessa nuotiossa :( vai oliko siinä sun morttirekkari vielä kiinni :worship:
 
keijo s sanoi:
Öö varmaan jokaikisellä kärvähtää villasukka jossain vaiheessa nuotiossa :( vai oliko siinä sun morttirekkari vielä kiinni :worship:

Usko pois tunnistin sukan. Tuli sitä sillon sairaalassa jonkun aikaa kateltua ja kirottua. "kärvähdys" tarkoitti pohjaosan palamista kokonaan pois :)
 
Ala-aste ikäisenä pojankloppina kävin suutani aukomaan eräälle venäläisistä koostuvasta joukkiosta. Simmarumsummarum; polvea munille ja minä en kertakaikkiaan pystynyt senttiäkään liikkumaan, kipu oli jotain aivan käsittämätöntä vaikka itsekkin olen monta kertaa milloin minkämuotoisen pallon 'munille' [ kuten sanotaan ] saanut.

Ambulanssi paikalle ja sairaalaan, jotain kummia lääkkeitä huiviin ja alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Ei enää ikinä, kiitos.

Ja ei, älkää hätäilkö.. paikat toimii kyllä :thumbs:
 
Mukavia kipukokemuksia:

Jalkojen hieronta täysillä ensimmäistä kertaa elämässä.
Suun hermojen ja purenlihasten rentouttaminen suun sisäpuolelta eli kumihanska kädessä täysillä sormella painaen sinne missä leukaluut yhtyvät :itku:
 
Naru sanoi:
Kuukausi sitten sattui kun kävin gastroskopiassa.


Kyllä saa olla aika Keijo jos sanoo että gastroskopia "sattuu". Jos homma tuntuu hieman epämiellyttävälle, niin mitä sitten. Synnytyskivut, luunmurtumat yms. sattuu. Tästähän tulisi vähintään 400 sivuinen thread, jos kaikki laittaisivat kokemuksiaan siitä päivästä kun isä läppäsi kärpäslätkällä takapuolelle tai isomummun lihapulla tippui isovarpaan päälle.
 
Hammaslääkäri- ja lihaskipuja lukuunottamatta ei ole tapahtunut fyysisiä kärsimyksiä juuri lainkaan. Henkiset kärsimykset ja kivut ovatkin sitten sellaista luokkaa ettei niitä pysty ymmärtämään muu kuin saman kokenut :(
 
Naru sanoi:
Kuukausi sitten sattui kun kävin gastroskopiassa. Oli harvinaisen epämiellyttävä tapahtuma. Viikko sitten sattui toisen kerran kun sain virtsatietulehduksen ja kusin verta & verihyytymiä. Onneksi tulehdus ei ehtinyt levitä munuaisiin asti, se olisikin SATTUNUT.

No hyi saatana, tuon lukeminenkin sattui.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom