Silloin kuumotti

GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kalastuksessa kun tassa oli mainintaa, niin oltiin kakarana kalassa ja tarttui uistin kaislaan aivan pinnan tuntumaan. Vedin siita vavasta aivan saatanan kovaa silla seurauksella, etta uistin irtosi kaislasta ja sinkosi suoraan kohti. Uistin jai katevasti vakasia myoten kiinni kulmakarvojen kohdalta. Siina ei sinallaan kovin paljoa itseani kuumottanut, koska jostain syysta ei sattunut juuri ollenkaan, mutta vanhemmat olivat aika paniikissa kun tultiin takaisin mokille ja uistin roikkuu silmasta. :)

Jostain syysta myos normaalisti kun kaatuu, niin joku refleksi pitaa huolen siita, etta ottaa aina kasilla iskun vastaan. Kuitenkin, jos on rannalta kalastamassa ja liukastuu jossain kivikossa, niin refleksi on nostaa vapa taivaisiin ja tulla vaikka suoraan kallo edella kiveen. Onnistuinkin murtamaan solisluuni kerran juuri silla, etta suojasin vapaani mielummin kuin itseani...
 
Ei tuossa tilanteessa kyllä kauheasti kerkeäkkään ajatella. :D moni vaan kaataa prätkänsä eikä tajua sammuttaa..
 
Puhelimitse saatu tappouhkaus kuumotti jonki verran. Henkilö aikasemmin syyllistyny henkirikokseen ja minuun kohdistuvan uhkauksenki jälkeen ihan varteenotettaviin tekoihin. Sillo vähä kuumotti, kun tiesi taustat niin oli vähä pakko ottaa se uhkaus aika tosissaan.
 
Pyörin eräs päivä silloisen kouluni käytävillä, kunnes iski ihan älytön paskahätä. No mä siellä pikakävelin käytäviä pitkin paikasta toiseen wc:tä etsien, mutta ei löydy mistään. Lopulta helpotuksekseni bongasin metallimiesten pukuhuoneen, jonka wc-pöntölle läsähdin tyhjentämään suolta. Hetken kuluttua pukuhuoneen ovi kävi ja sisään asteli luokallinen naispuolisia opiskelijoita. Sitä tuskanhien määrää. Silloin kuumotti.
 
Elettiin kultaista 80-lukua, Ihmemies oli tietysti ykkösohjelma. Eräässä jaksossa se teki jonkunlaisen pommin, johon muunmuassa tuli jotain alkoholia ja öljyä. No meidänhän piti TIETENKIN kaverin kanssa matkia äijää, kun se oli niin cool. Eli tehtiin suurin piirtein samanlainen pommi, kaveri oli vielä nauhoittanut jakson, että saatiin "resepti" talteen. Lähdettiin sitten räjäyttämään sitä lähimetsään, elettiin loppukevättä, jolloin maasto oli aika kuivaa..
Tultiin mestoille, joku oli rakentanut majan/lavan/tms. sellaisen hiekkakuopan päälle, päätettiin räjäyttää se. Metsässä oli tehty edellisvuonna vesakonraivausta, ja jostain syystä se hiekkakuoppa oli täynnä niitä risuja ja puunoksia. Siis ihan helvetin helposti syttyvää tavaraa. No, sytytettiin pommin tulilanka, ja juostiin kauemmas. Paskat se mihinkään räjähtänyt, ja lähettiin kävelemään takaisin. Pommissa paloi vielä liekki, ja se valutteli niitä viina-öljy-mehuja sinne majan alapuolella olevaan risuläjään. Pian kuului rätinää ja humahdus, ja se koko risuläjä syttyi räjähtämällä tuleen. Liekit olivat useita metrejä korkeita, paniikki alkoi iskeä. Kaveri lähti juoksemaan kotiaan kohti, hakemaan vettä. Itse pieksin puun oksalla maata, ja yritin estää metsäpalon syntyä. Tuli paloi vielä kunnon liekillä, mutta yhtäkkiä alkoi hiipuminen. Kun kaveri tuli kastelukannun kanssa, olivat liekit melkein sammuneet. Eli jutussa kävi niin, että siinä montussa olevat risut olivat palaneet lähes räjähtävällä voimalla, eikä tuli onneksi levinnyt sen kummemmin. Silloin kuumotti - kirjaimellisesti.
 
- Kaikki ne kerrat kun poliisi on pysäyttänyt ylinopeuden takia -> saan nykyään jonkulaisia ahdistuskohtauksia kun näen punaiset pysätysvalot jossain :D
- 18-vuotiaana lähti kortti ja en halunnut kertoa vanhemmille -> ajelin sitten kortitta pari kuukautta
- Kerran meinasin ajaa auton sillankaiteeseen kun matkittiin Erhabe-videoita (rättipäät jotka ajeli kuin reikäpäät) Huudettiin kaverin kans ihan hulluna mutta oikaisun jälkeen oli haudanhiljaista monta sekuntia :D
- Meinasin keulia isän moottoripyörän ympäri
- Joku sekopää lähti ajamaan takaa ja minä painatin kevarilla karkuun, ei oikeastaan edes kuumottanut vaan se oli lähinnä hauskaa

- Tänään kuumotti kun alkoi yhtäkkiä päässä huippaamaan etukyykkyä tehdessä ja tanko ei siis ollu telineissä

Nuoremmalta iältä on ihan helvetisti kaikkia kuumotusjuttuja joista ei enää edes ymmärrä miks niiden ois pitänyt kuumottaa.
 
Hohohoo, muistuupa mieleen yläasteen kouluajat ja eräs ikimuistoinen kotitaloustunti. Taidettiin touhuta jotain erikoisen maittavia välipalaleipiä mitä sitten piti ahneuksissaan mättää ähkyyn asti. No päivän viimeiset tunnit kyseessä ja siitä sitten käppäilemään maha pullollaan kohti linja-autoasemaa odottelemaan että pääsee matkaamaan kotia kohti. Pikkuhiljaa siinä kävellessä alkoi kuulostamaan että ei saatana nyt pakkautuu suoleen senverta tanakalla vauhdilla tavaraa että paskalle on päästävä ja mielellään heti. No eihän siinä mitään mutta jostain syystä tuli vatuloitua tuolla kävelymatkalla senverta aikaa että kun pääsin asemalle asti niin bussi oli justiinsa lähdössä ja eihän siinä minnekkään huussiin kerennyt mitenkään. Taisin siinä jo mielessä ajatella että tästä hommasta ei nyt hyvä seuraa, kun kuitenkin tiedossa oli kolmevarttia bussissa istumista ja siihen päälle vajaa puolituntia taksia ennenkuin olisin kotosalla. No alkumatka olikin suoranaista hevonvittua kun pinnistelin ja hikoilin vuorotellen armottoman suolipaineen orjana. Siinä puolimatkan taitteessa sitten jotenkin ei vain voimat enää riittäneet ja ensimmäiset sattumat narahti kalsareihin. Siinä paineen hellittämisestä johtuneessa euforisessa tilassa tein sitten päätöksen että vittu kun kerta alkuun päästiin niin antaa menna loputkin perkele (jälkeenpäin ajateltuna tämä oli kyllä virhe). Loppumatka sujuikin sitten kohtuullisen kuumottavissa tunnelmissa kun muu porukka alkoi loittonemaan pikkuhiljaa ympäriltä kauemmaksi bussissa, kuulema joku oksettava haju leijui ilmassa. Itsekkin muistan sitä muka syyttomänä taivastelleeni että mikä paska täällä käryää, kuka piereskelee? Loppusiirtyminen tehtiin tosiaan silloin vielä tilataksilla ja itse olin tietenkin jakolenkin viimeisenä kyyditettävänä. Ainut muistikuva siitä loppumatkasta on että kukaan ei jostain syystä puhunut yhtään mitään koko matkan aikana, istuttiin kuin kirkon penkillä kädet ristissä ja kateltiin kattoon. Tavallaan puhelias taksikuskikin pyöritti tälläkertaa rattia totaalisen tuppisuuna..

Silloin kuumotti.
 
Penskanahan ne kovimmat kuumotukset oli. :p

Murtauduttiin ala asteella koulurakennukseen viikonloppuna ja vartija pamahti autollaan pihaan. Jäätiin kiinni.
 
n.15 vuotiaana kavereiden kanssa ulkona leikkimässä pyromaaneja kun oli pimeä syysilta, tuikattiin koulun pihalla olevaan muoviseen roskikseen sanomalehteä ja sytytettiin paperit tuleen, tarkotus oli et tulee vaan komee liekki roskiksen suusta, mut koko paska sytty tuleen. Juostiin kilometrin päähän kaikenmaailman mettäpolkuja ja sit käveltiin toista kautta koulun ohi, pihalla paloauto ja poliisi, sillon kuumotti :D Aiemminkin käyny ala-asteikäsenä samanlaisia juttuja mut on aina sammunu liekit ajoissa kun on ollu nii vähän paperia.

Toinen just ennen oman kevarikortin saamista, koulun ohi kulkevalla tiellä ajoin kaverin husqvarnalla kun halusin testata, mittarissa n.79km/h 40 alueella ja saatana poliisit siellä tien päässä 30m päästä musta parkissa ja jonku kevarin kimpussa = äkkijarrutus takapyörä ilmassa, ja niin saatanasti toiseen suuntaan kädet ja jalat täristen vaihtamaan kaverin kanssa ajotakkia ja kypärää että poliisit luulis et oli kaveri ajamassa :D Sen jälkeen en oo ajanu kun omalla kevarilla sen jälkee ku kortin sain ja silläkin suht nopeusrajotusten mukaan paitsi todella syrjäsillä pätkillä :)
 
Penskana oli aina hupia käydä rimputtamassa ihmisten ovikelloja ja juosta sitten jonnekin puun taakse katselemaan ja naureskelemaan, kun oven avanneet asukit kiroavat meidät. Niinpä erään kerran ihan "uran" alkupäässä tuli minunkin vuoro juosta ovelle ja ensikertalaisena toki jännitti. Noh, juoksin nopeasti ovelle, soitin kelloa ja nopeasti takas. Asukki tuli ulos aivan helvetin vihaisena ja kiroilua taisin kuulla siinä kohtaa enemmän kuin ennen sitä hetkeä yhteensä. Lopuksi tuli vielä huuto. että "juoskaa vaan paskat, poliisit on jo tulossa". Minä otin kaiken tietysti tosissaan ja lähdin tuhatta ja sataa karkuun. Ei aikaakaan, kun taivaalle ilmestyi helikopteri ja kaiken päälle vielä valoheittimen kanssa, ilmeisesti etsien jotakin. Ajattelin tietysti, että minä olin se kohde ja sitten se olikin menoa. Varjosta varjoon, puskasta puskaan piti hyppiä, ettei vahingossakaan lentäjät huomaa minua... Loppujenlopuksi pääsin kotia ja kaikki hyvin. Silloin todellakin kuumotti, on tainut tulla liikaa jenkkileffoja katseltua.
 
Joskus varhaisteininä potkittiin kaverin pihalla amerikkalaistajalkapalloa. Kaverin äiti otti aurinkoa kangastuolissa ja luki lehteä. Minä otin ja monotin täysillä sitä palloa ja sehän lähti kohti kaverin äitiä. Onneksi tämä kurkotti jotain maasta juuri sopivalla hetkellä ja pallo osui selkänojaan josta se kimposi osumatta häneen. Taustalla oli lisäksi 3 isoa lasi-ikkunaruutua, joihin pelkäsin pallon myös osuvan. Se hetki, kun tajuaa pallon lähtevän ihan vika suuntaan ja että se ei osunut kenenkään tuntui piiiiiiiitkääääältääääää....
 
Onko "kukkarojekku" tuttu muiden lapsuudesta?

Eli otetaan esim. nahkakukkaro ja sinne printataan väliin paperisia seteleitä. Setelit näkyvät siis kukkarosta. Kukkaroon sidotaan mahdollisimman ohut siima ja kukkaro asetellaan tien reunaan, ikäänkuin se olisi "pudonnut joltain". Siiman toisessa päässä luonnollisesti irvileukaiset kakarat, jotka vetävät siimasta juuri sillä hetkellä kun joku ohikulkija yrittää kurottaa kukkaroa maasta.

Harmiton pila sinänsä, mutta muistan tästäkin pari kovaa kuumotusta.

Tapaus 1. Bisnesmiehen näköinen kaveri kävelee salkku kädessään tietä pitkin ja huomaa tielle asetellun kukkaron. Hän kumartuu hieman alaspäin ja tällöin kauluspaidan rintataskusta putoaa kännykkä maahan ja palasiksi (pienet kännykät oli tuohon aikaan vielä todella kalliita ja harvinaisia). Alkoi kuulumaan järjetön kiroaminen ja huutaminen (katselimme tilannetta aidan raosta). Kännykän palaset kerättyään bisnesmies kurotti lopulta kukkaroa ja meillä ei tietenkään ollut pelilukutaitoa hävitä siiman toisesta päästä sillä punaisella sekuntilla kun kännykkä lävähti asfalttiin. Nopea nykäys siimasta vei kukkaron miehen ulottuvilta ja tässä vaiheessa ei tällä kaverilla enää huumori riittänyt. Seurasi kuumottavaa takaa-ajoa (vitun kakarat).

Tapaus 2.

Päätettiin ottaa hieman haastetta ja asetella kukkaro autotielle.. Eihän tästäkään hyvä seurannut. Alueella oli 50km/h rajoitus ja ajoittain suht vilkas liikenne. Kun tien pätkä oli hetken tyhjä, veimme kukkaron tielle ja vedimme siiman piiloon pensaan taakse. Sitten odotimme autoja. Ensimmäinen auto ajoi ohi.. Sitten näimme kaksi autoa peräkkäin jotka näyttivät nekin ajavan ohi. Ensimmäinen auto kuitenkin teki yllättäen "hätäjarrutuksen" nähtyään kukkaron tiellä seteleitä pullottaen.
Kaikki varmaan arvaa mitä tapahtui seuraavaksi. Toinen auto ajoi tämän hätäjarrutuksen tehneen perään ja molempien puskurit todella tehokkaasti ruttuun.

Nyt ei jääty enää siiman toiseen päähän vetämään kukkaroa alta, vaan juoksimme kuumotuksissamme karkuun. Palasimme "rikospaikalle" polkupyörillä kun poliisi ja palokunta oli paikalla,esitimme tyhmää ja kyselimme mitä on tapahtunut. Eivät jehut osanneet arvata mitään, että kyseessä oli itse saatanan lapset. :D
 
Omia kokemuksia ovat olleet nämä.1-2 luokalla olin erityiskoulussa joka sijaitsi urheilupuiston stadionin alla ja kerran välituntipihalla oli joku henkilö laittamassa johonkin koppiin joitain tavaroita ja oltiin siellä ylhäällä välitunnilla niin muutamat samalla luokalla olevat tyypit/pahikset sanoivat että autan heitä niin että otan avaimen lukosta tai heitän sen alas kieltäydyin niin he sanoivat että vetävät turpaan jos en auta,niin sitten otin avaimen lukosta ja annoin sen toiselle joka heitti sen alas.No hetken kuluttua koppiin/kioskiin tavaroita laittanut henkilö alkoi jo vähän ihmetellä missä avain oli ja pian yksi opettaja alkoi kysyä että missä se avain on ja yksi luokkalaisistamme meni hakemaan sen alhaalta minne se oli tiputettu(muistaakseni sama tyyppi heitti sen sinne)sitten se haki sen, niin opettaja kysyi miten se oli sinne tippunut ja sitten aloin vääntämään itkua ja sanoin ettei minulla ollut vaihtoehtoa ja myöhemmin luokanvalvoja sanoi ettei se ollut minun syytäni/vikani

Ja sitten samasta koulusta sellainen kertomus että kun kerran mentiin välitunnille niin siellä pihalla oli semmoisen kärryt ja taas yksi luokamme pahis sanoi että jos autan häntä ja yhtä toista kärryjen työnnässä alas saan 100 euroa.Sitten fiksuna poikana suostuin ja kärryt alkoi mennä alas seinää kohti ja yritin pysäyttää niitä mutta voimat ei riittänyt ja kärryt menivät seinää päin ja seinästä irtosi peltilevy
sitten muistaakseni mentiin heti jonkun opettajan luokse ja kerrottiin mitä oltiin tehty.No eipä siitä muuta tullut kuin sitä että pitä sen päivän välitunnit istua sisällä(onneksi seinän kohdalla ei ollut autoa tai ihmistä)

Sitten viellä yksi muisto 5-luokalta (tämä ei ollut enää erityiskoulu) niin kerran kun olimme ATK-luokassa niin menin koulun koneella pornosivulle(halusin kai osoittaa olevani rohkea:D) niin monet näkivät asian ja ei siinä mitään ,mutta kun menimme luokkaan takaisin 5 ja 6 luokka olivat yhdysluokka ja eräs 6-luokkalainen kysyi minulta olinko käynyt pornosivulla vastasin että olin ja tämä sanoi että hän kertoo opettajalle.No sitten opettaja tuli luokkaan ja sanoi että oli varanut luokallemme ajan sirkuskoulusta ja tämä 6-luokkalainen sanoi että kävin pornosivulla.mutta onneksi opettaja ei noteeraanut sitä mitenkään ja muutenkin sanoin etten ole käynyt missään pornosivulla.
Onneksi tuo oli viimeinen tunti ja muutenkin oli perjantaipäivä.Arvatkaa lähdinkö nopeasti pois.
 
Robertto sanoi:
Onko "kukkarojekku" tuttu muiden lapsuudesta?

Eli otetaan esim. nahkakukkaro ja sinne printataan väliin paperisia seteleitä. Setelit näkyvät siis kukkarosta. Kukkaroon sidotaan mahdollisimman ohut siima ja kukkaro asetellaan tien reunaan, ikäänkuin se olisi "pudonnut joltain". Siiman toisessa päässä luonnollisesti irvileukaiset kakarat, jotka vetävät siimasta juuri sillä hetkellä kun joku ohikulkija yrittää kurottaa kukkaroa maasta.

Harmiton pila sinänsä, mutta muistan tästäkin pari kovaa kuumotusta.

Tapaus 1. Bisnesmiehen näköinen kaveri kävelee salkku kädessään tietä pitkin ja huomaa tielle asetellun kukkaron. Hän kumartuu hieman alaspäin ja tällöin kauluspaidan rintataskusta putoaa kännykkä maahan ja palasiksi (pienet kännykät oli tuohon aikaan vielä todella kalliita ja harvinaisia). Alkoi kuulumaan järjetön kiroaminen ja huutaminen (katselimme tilannetta aidan raosta). Kännykän palaset kerättyään bisnesmies kurotti lopulta kukkaroa ja meillä ei tietenkään ollut pelilukutaitoa hävitä siiman toisesta päästä sillä punaisella sekuntilla kun kännykkä lävähti asfalttiin. Nopea nykäys siimasta vei kukkaron miehen ulottuvilta ja tässä vaiheessa ei tällä kaverilla enää huumori riittänyt. Seurasi kuumottavaa takaa-ajoa (vitun kakarat).

Tapaus 2.

Päätettiin ottaa hieman haastetta ja asetella kukkaro autotielle.. Eihän tästäkään hyvä seurannut. Alueella oli 50km/h rajoitus ja ajoittain suht vilkas liikenne. Kun tien pätkä oli hetken tyhjä, veimme kukkaron tielle ja vedimme siiman piiloon pensaan taakse. Sitten odotimme autoja. Ensimmäinen auto ajoi ohi.. Sitten näimme kaksi autoa peräkkäin jotka näyttivät nekin ajavan ohi. Ensimmäinen auto kuitenkin teki yllättäen "hätäjarrutuksen" nähtyään kukkaron tiellä seteleitä pullottaen.
Kaikki varmaan arvaa mitä tapahtui seuraavaksi. Toinen auto ajoi tämän hätäjarrutuksen tehneen perään ja molempien puskurit todella tehokkaasti ruttuun.

Nyt ei jääty enää siiman toiseen päähän vetämään kukkaroa alta, vaan juoksimme kuumotuksissamme karkuun. Palasimme "rikospaikalle" polkupyörillä kun poliisi ja palokunta oli paikalla,esitimme tyhmää ja kyselimme mitä on tapahtunut. Eivät jehut osanneet arvata mitään, että kyseessä oli itse saatanan lapset. :D
Click to expand...
Saanko ihan mielenkiinnosta kysyä minä vuonna tuo ensimmäinen tapahtui.
 
Tän vuoden mp-messuille mentäessä oli vähän kuumotuksia auton ratissa. Lähdettiin likkakaverin kanssa tampereelta joskus ysin aikoihin aamulla ajeleen kuukausi sitten ostetulla itselle helvetin kalliilla ja siistillä vm.05 neliveto transportterilla jossa alla kitkarenkaat. Tampereella oli joku reilu 20 pakkasta ja motarin pinta ihan kuiva asfaltti. Siinä sitten koko matka mittarivauhtia about 120 kunnes joku 40 km helsingistä totesin, että prkl alkaa vähän lauhtumaan ja luntakin tiputtelee taitaa tulla aika liukasta. No hidastin about sataan ja koitin pitää hyvää turvaväliä. Siittä sitten joku 10km eteen päin niin totean, että jaahas vähän näyttävät hidastavan tuola edessä...

No siinä ilman mitään kiirettä jalkaa jarrulle kun oli niin hyvin tilaa siinä edessä ja ei prkl tarvinnu kuin koskea siihen polkimeen niin johan alkoi absit rutista. Lämpötila oli lauhtunut siitä -20 lukemista johonkin kymppiin ja satanut jäätyneen tien päälle vielä aavistuksen lunta eli hirvein mahdollinen keli kitkarenkaalle melkeinpä. No totean siinä kylmän viileästi että nyt ei sitten muuten varmaan pysähdy johon likkakaveri vastas vielä takasin joo ei taida prkl pysähtyä, eli jarrutus todellakin kesti kauan mikä oli ehkä ihan olettatavissa jos vauhtia on se melkein 100km/h ja pito ihan nollissa. Pari kymmentä metriä ennen sitä edessä olevan auton perää sitten päätin, että en vitussa aja tohon perään vaan mielummin vaikka tonne ojaan.

Käänsin sitten auton reilun metrin korkeaan aurausvalliin ja sinnehän se sitten meni ja pysähtyikin siittä ehkä 30-40km/h nopeudesta ihan tehokkaan oloisesti. Siinä sitten kun auto oli paikallaan kuumotti vieläkin ihan vitusti, koska:

A, tuskin ollaan pääsemässä täältä penkasta ikinä irti ja hinausautolla kestää varmaan vuorokausi tulla koska edessä olevat autotkin olivat pysäyttäneet juurikin kolarin takia.

B, jos tästä ikinä päästään niin tohon jäiseen penkaan jää varmaan 25kg muovia mun rakkaan volkkarin keulasta.

Rohkaistuin kumminkin sitten ja pistin pakin päälle ja prkl volkkari möyri sieltä omin voimin takasin tielle eikä puskureistakaan irronnut mitään palasia. Oli ihan uskomattoman hyvä fiilis kun selvisi lähestulkoon varman oloisesta kolarista ilman mitään vaurioita tai vaivaa. Tuon jälkeen oppinut kyllä suhtautumaan noihin kitkarenkaisiin vähän enemmän varauksella ja arvostamaan tota nelivetoa :D
 
jamppax sanoi:
Tuon jälkeen oppinut kyllä suhtautumaan noihin kitkarenkaisiin vähän enemmän varauksella ja arvostamaan tota nelivetoa :D
Click to expand...
Se on hyvä. Ja hyvä että selvisit säikähdyksellä. Kannattaa vain muistaa, että joka renkaaseen saa välillä suhtautua aika varauksella kelistä riippuen. Ei tossa kelissä pidä nastarengaskaan, koska sillä ei ole mitään mistä ottaa kiinni.
 
Temptationn sanoi:
Penskana oli aina hupia käydä rimputtamassa ihmisten ovikelloja ja juosta sitten jonnekin puun taakse katselemaan ja naureskelemaan, kun oven avanneet asukit kiroavat meidät. Niinpä erään kerran ihan "uran" alkupäässä tuli minunkin vuoro juosta ovelle ja ensikertalaisena toki jännitti. Noh, juoksin nopeasti ovelle, soitin kelloa ja nopeasti takas. Asukki tuli ulos aivan helvetin vihaisena ja kiroilua taisin kuulla siinä kohtaa enemmän kuin ennen sitä hetkeä yhteensä. Lopuksi tuli vielä huuto. että "juoskaa vaan paskat, poliisit on jo tulossa". Minä otin kaiken tietysti tosissaan ja lähdin tuhatta ja sataa karkuun. Ei aikaakaan, kun taivaalle ilmestyi helikopteri ja kaiken päälle vielä valoheittimen kanssa, ilmeisesti etsien jotakin. Ajattelin tietysti, että minä olin se kohde ja sitten se olikin menoa. Varjosta varjoon, puskasta puskaan piti hyppiä, ettei vahingossakaan lentäjät huomaa minua... Loppujenlopuksi pääsin kotia ja kaikki hyvin. Silloin todellakin kuumotti, on tainut tulla liikaa jenkkileffoja katseltua.
Click to expand...

Tätä mekin tehtiin rivareilla pentuna. Toinen vakkarijuttu oli aina kun tuli ensilumet, niin lumipalloja ja aidan takaa ohi ajaviin autoihin. Eipä sitä silloin älynnyt, että niissä palloissa oli varmaan puolet hiekkaa. Yleensä kukaan ei edes pysähtynyt, kunhan vähän jarruttivat. Mutta kerran yksi tapaus vetäsi maasturilla jarrut kiinni ja käänty takas, me sitten tietysti karkuun, tämäpä perään maasturillaan pyörätietä pitkin, me juostiin läheiselle pellolle (tai joku niitty ehkä parempi kuvaus tähän, puhuttiin siitä vaan aina peltona kun siellä kasvoi pitkä heinä) karkuun, sinnekin se tuli perässä. Ojan yli ei enää tullut, silloin vähän kuumotti. No varmaan puol tuntii ja takas heitteleen lumipalloja.

Kimmelin mainitsema lompakkotemppukin tuli tehtyä monesti, siinä ei kertaakaan kuumottanut. Pahin taisi olla luokkaa "saatanan nulikat".

Pentuina mulla ja velipojalla oli kuulapyssyt, siis ne mitkä ampuu niitä pieniä muovikuulia. Ammuskeltiin niillä sitten huoneen ikkunasta pihalle. Sanoin velipojalle että et uskalla ampua isäukkoa. No sehän ampui ja se kuula osui sitä kaulaan, silloin tuli muuten aivan saatanan kiire karkuun. Pikkusen velipoikaa kuumotti kun ukko sai sen kiinni. Kuulapyssy lensi aika pitkän kaaren pihalla. Tuossa ois voinut käydä huonosti jos se kuula ois osunut silmään. Jäi siihen kunnon punainen jälki, että oletettavasti se ei kivalta tuntunut.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom