Silloin kuumotti

[taivaskäsi]

Pienenä poikana oli tapana ottaa lehtienkeräyspöntöstä joku sanomalehti ja sytyttää niitä maahan palamaan. Kaverin kanssa tehtiin näin, kerrostalon päädyssä kun joku mummo pärähti paikalle ja aikoi soittaa kytät. Noh saatiin mummo vakuuteltua että ei tehdä enää vastaavaa. Onhan näitä..

Sitä seurasi jatkokysymys mitä mä lapiolla, mikään lumityöselitys ei ois ollut uskottava mun kohdalla, joten sanoin että aioin vaihtaa mopoon renkaat. 8) Selitys toimi hyvin mutta jäin myöhemmin kuitenkin kiinni.

Lapiollako ne mopon renkaat vaihdoit? :D

 

[Kerrostalo]

Intissä suht loppupuolella parisen viikkoa oltiin leirillä ja viimoisen päivän taisteluammunnat menossa. Pasissa oltiin ja minulla Sakon trg-tarkkuuskivääri aseena. Suht jumissa pää väsymyksestä ja helvetin kylmä sekä kädet jäässä. Kiväärin lukko piti virittää tms. (en muista enään tarkkaan) ennen ampumista kääntämällä sitä aika tiukasti, mikä ei onnistunut millään, kun oli käet niin jäässä. Purin lukon ja yritin rämpätä sitä kuntoon mutta en millään saanut kierrettyä sitä. No ajattelin sitten etten ammu ollenkaan. Tuli käsky, että ammukset saa laittaa aseeseen ja laitoin lippaan kiinni. Tämän jälkeen odottelua ja kaikki muut torkkuvat pasissa. Tässä vaiheessa ajattelin vielä yrittää laittaa lukkoa kuntoon ja sainkin sen väännettyä lopulta. Tästä innostuneena laitoin aseen lukon kiinni ja aion tehdä 'tyhjän' laukauksen. Aseeni osottaa suoraan vastapuolella hieman sivummassa olevaa rintaan (ase sellain vinottain sylissä). Vedän liipaisimesta tyhjät pois ja viimoisella mahdollisella hetkellä tajuan, että lipas kovilla ammuksilla on kiinni. Tuo säväytti aika kovin. Eli sanotaan sekunnin kymmenyksiä lisää niin olisi lentänyt luoti inttikaverin rinnasta läpi. 'Sitä tyhjää laukausta ei sitten ammuta toista kohti' :D

 

[jh59]

Onhan näitä nuorena poikana vaikka muille jakaa, mm. lumipallo auton tuulilasiin -> pakomatka, vahingossa rikotut ikkunat ja yks kerta, kun mutsi löyti partioreissun jälkeen jääneet "paperisätkät"

 

[Alyssa]

Olin tulossa Damista takaisin Suomeen ja kun paastiin Suomen puolelle ja koneesta ulos, tajusin etta laukussani (kasimatkatavarat) on lahes gramman verran hasista. Ihan puhtaasti vahingossa olivat jaaneet "pilvirasiaani" koska tuli vahan kiire lahtiessa enka aikeista huolimatta muistanut heittaa sita pois. En oikein voinut siina keskella kenttaa alkaa kaivella laukkua, joten paatin ottaa riskin ja menna sisaan. Vahasen kuumotti kun vastassa oli tullimies koiran kanssa! Jostain syysta koira ei kuitenkaan haistanut mitaan, joten kavelin ulos kentalta mukanani gramman verran latkaa :D Taman tapauksen jalkeen olen kylla lahtiessa aina moneen kertaan varmistanut ettei laukuissa ole mitaan laittomuuksia. Ei musta olisi salakuljettajaksi, liian jannaa touhua.

 

[Crrc]

Onhan näitä nuorena poikana vaikka muille jakaa, mm. lumipallo auton tuulilasiin -> pakomatka, vahingossa rikotut ikkunat ja yks kerta, kun mutsi löyti partioreissun jälkeen jääneet "paperisätkät"

Mul on muuten sama mutta vesi-ilmapallo auton lasiin, vitunmoinen jarrutus ja apukuskin paikalta tulee ulos sellanen 190cm moukarinheittäjän näkönen kaveri joka lähtee perään. Voin kertoa että sillon oli itku herkässä kun se kaveri kanto mua niskasta ja sano vaimolleen että soittaa poliisin.

 

[naksu]

Skidina tuli pamautettua iso lumipallo suoraan poliisiauton tuulilasiin. Makasin ruusupensaikossa paskat housussa, kun kytat loivat jarrut pohjaan ja taskulampun kanssa yrittivat metsastaa syyllisia. Taskulampun valokeila kavi vain muutaman sentin paassa kun pensaikkoa tutkivat.

Kahdessa kolarissa olen ollut ja lisaksi lentokoneessa, joka joutui laskemaan kentalle keskella kovaa myrskya, jonka tuulennopeus ylitti koneen normaalit laskeutumisparametrit (tuuli lahes 30m/s). Ei ollut koneessa tarpeeksi bensaa lentaakseen myrskyn ulottumattomissa olevalle kentalle, joten alas oli tultava. Siina naama polvissa laskeutuessa oli pienta jannitysta paalla.

Muutama vuosi sitten myos ammuskeltiin kadulla noin 50m paassa kun gheton pojat olivat keskiyon paikkeilla eksyneet tavallisten ihmisten ilmoille selvittelemaan valejaan. Harmi, ettei ollut kukaan mittaamassa mun 100m aikaa. Olisi varmasti ollut ennatys.

EDIT: Voisi viela lisata, etta joskus skidina alkoi sydan pompottaa aina kun puhelin soi kotona. Syyna oli, etta pelkasin sen olevan meidan luokanvalvoja tai rehtori, joka soittaisi kertoakseen vanhemmilleni mun kolttosista.

 

[Kaljaveikko]

Tenavana kerran tetsattiin kaveriporukalla erään meijerin varastoalueelle, missä sitten leikeltiin isoja maitojauhesäkkejä tms. auki puukoilla. Mukavasti tuuli levitti jauhetta pitkin takametsää ja syksy näyttikin talvelta. Siinä touhutessa sitten yhtäkkiä kuulu selän takaa varastomiehen karjasu "MITÄ HELVETTIÄ TE TEETTE?" En eläissäni ole juossut niin kovaa, eikä koskaan oikeasti ole kuumottanut yhtä kovaa kuin tuolloin.

 

[Fettered!Beast]

Sorsajahdissa olin poistamassa noita luonnon omia raiskaajia maan päältä ja siinä passissa istuessa tuli tottakai tauotta hiplailtua pumppuhaulikkoa ja mukamas vertailtua pateja. No arvatkaapa laskeutuko siihen alle 20 metrin päähän tajuton parvi läskejä sorsia? Hieman kuumotti latailla, mutta lopulta oli kaikki hylsyt pesässä ja mielessä valmistelin jo soppaa kyseisistä linnuista. Ei kun nopea pumppaus ja lauk.. ja hylsyporttiin jumiutui hylsy >.>

Action puolella:
Lapsena tuli kiipeiltyä jossain leikkipuiston laitteessa, josta putosin selälleni parin metrin matkan, ja molemmilla puolilla päätä korvien vieressä vatun isot kivet, siinä kohtaa tulin siihen tulokseen, että mulla on pelastusenkeli.

Itellä oli tasan sama tilanne... paitsi että tipahdin suoraan pää/niskat edellä kiveen. Oli muutenkin melkein kuin tarkoiuksella teroitettu ja asetettu telineen alle odottamaan pahaa aavistamatonta penskaa. Ei sitä kiveä sen jälkeen kyllä näkynyt enään

 

[Everly]

Aseittein kanssa on tullut tolskattua ja opittua niistä ajoista.
Joskus 12-vuotiaana ensimmäisiä kertoja metsällä yksin. Mukana isän vanha ja painava rinnakkaispiippuinen. Passissa kytiksellä olin, mutta pakkasellahan kylmä siinä tuli ja siinä värjötellessäni naplasin varmistinta ja liipasinta. Muutenkin ase painoi niin paljon etten jaksanut sitä pitkään kannatella. Vielä kun väsytti ja en uskonut itsekään mitään tapahtuvan. Lisäksi varmistinta ei ollut öljytty ja se oli nyt jäykkä. Tulin sitten siihen tulokseen, että jos jokin nopea tilanne tulee, niin on nopeampi ampua kun varmistin on jo työnnetty eteen. Sittenpä tapahtui se mitä saattoi odottaa. Varmistin poistettu ja silloin puristin liipasimesta.
Korvat lukkoon ja sydän kurkkuun pamauksesta. Vasemman jalan vieressä savuava monttu, ei montaa senttiä jalkaterästä. Korvissa tinnittää, mitään ei kuule ja ruuti haisee.
Peittelin sitä monttua ja lähdin nopeasti paikalta. Koko tienoo kajahti siitä laukauksesta ja ajettelin että kaikki kuuli sen. Ja niinhän kaikki oli kuullut sen. Isä kysyi ensimmäisenä mitä ammuit ja putosko. Enää en muista mitä valehtelin mutta jotain helvetin tyhmää varmasti sanoin ja en vain uskaltanut kertoa totuutta. Mutta niin peloissani olin, että kerroin eri kysyjille eri versioit tapahtuneesta

 

[r0g3r_m00r3]

Moottoritiellä 720-astetta 100km/h vauhdista. "talvi yllätti autoilijan" - sopii tähän; kaistaa vaihtaessa ensimmäinen autoni (hyvin palvellut läskiremmi 320i) päätti hakea linjaa lumivallia ylittäessä.
Lopputulemana pyörin 720-astetta itäväylällä ensimmäisillä lumilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin vahingoilta vältyttiin.

Pulssi seuraavat 20 minuuttia varmasti 200 pintaan.

 

[carcayu]

Metsästys on kyllä jännää puuhaa. Varsinkin nuorempana kuumotti usein, kun otti kaiken niin pirun tosissaan. Kaikki missatut paikat vitutti suunnattomasti. Erityisesti on jäänyt mieleen metson pyynti.

Metsohan pitää syksyllä soidintaan aamuvarhaisella. Soidinpaikalla tulee olla pilkkopimeässä, koska metso lopettelee auringon noustessa. Tiesimme isäni kanssa hyvän petäjikkökankaan, jossa metson tiedettiin soidintaan pitävän. Isäni jätti minut tienvarteen syyskuisena aamuna neljänmaissa. Kankaalle oli vajaan kilometrin kävelymatka umpimetsän läpi. Navigointi kompassin fosforiosoittimen loisteessa on jo sinällään jännää, kun samalla yrittää edetä mahdollisimman hiljaa. Hieman ennen kankaan reunaa öisen hiljaisuuden rikkoi raskas siipien läiske aivan sydänkurkussa etenevän pojan yläpuolelta. Koppelo prkl osu suoraan reitille. Toivottavasti metso ei masentunut morsiamen lähdöstä! Edettyäni hieman lisää saatoin kuitenkin kuulla metson naksutuksen. Ukko oli kuin olikin paikalla! Tunnelma sähköistyi ja adrenaliinia ryöppysi valtoimenaan nuoren saalistajan kroppaan. Metso soi tietyssä rytmissä. Naputusta seuraa lyhyt hiontavaihe. Sen aikana metso on niin ekstaasissa, ettei se tajua mitään. Tällöin on mahdollista ottaa n. 2 askelta. Sitten pitää jähmettyä paikalleen ja olla hipihiljaa, koska lintu tarkkailee ympäristöään. Voitte varmaan kuvitella tilanteen. Jännittää niin helvetisti, ettei haulikko meinaa käsissä pysyä ja polvet lonksuu omia aikojaan. On kuitenkin pakko seistä hiljaa paikallaan ja rukoilla, ettei lintu karkkoa. Maailmassa ei ollut ketään muuta, kuin minä ja metso. Välillä lintu piti reiluja taukoja, mutta jatkoi sitten uudestaan. Näin pääsin vähä vähältä hiipimään aivan lähelle. Lopulta saatoin erottaa metson mustan silhuetin männyssä yötaivasta vasten. Vapisevin käsin kohotin haulikkoni ja täräytin. Metso mätkähti tonttiin raskaasti räpistellen. Puolen tunnin piinaava jännitys purkautui suunnattomaan tärinään ja ylitsevuotavaan onnentunteeseen. Elämäni ensimmäinen metso oli tosiasia.

 

[Keskilinja]

Iskän luona junnuna kun mopolla leikittiin. Hyppäsin semmosen 3 portaan setin alas, iskarit pohjaan ja naapurin pensasaidasta läpi ja 2cm päähän niitten auton kyljestä.
Iskän luona taas. Joskus talvella kun oli papatteja säästyny, niin sytytettiin ja tiputettiin naapurin postilaatikkoon. No siellähän oli postia joka sytty palamaan.
Toissa kesänä kun oltiin veljen ja kaverin(pakkislainen) kans menossa nuuskaa hakemaan haapikselta. Pysähdyttiin odottamaan vastaantulevaa liikennettä ja joku posauttaa perseeseen. Kimmotaan vastaantulevien kaistalle ja nokkakolari. Vähän aikasemmin niin oltais lennetty rekan alle. Auto meni ihan lyttyyn mutta ihme ja kumma kellekkään ei pahempaa käyny.

 

[Jimmy Kimmel]

Milffihän pitää syksyllä soidintaan aamuvarhaisella. Soidinpaikalla tulee olla pilkkopimeässä, koska milffi lopettelee auringon noustessa. Tiesimme isäni kanssa hyvän milffibaarin, jossa milffien tiedettiin soidintaan pitävän. Isäni jätti minut tienvarteen syyskuisena aamuna neljänmaissa. Baarille oli vajaan kilometrin kävelymatka umpimetsän läpi. Navigointi kompassin fosforiosoittimen loisteessa on jo sinällään jännää, kun samalla yrittää edetä mahdollisimman hiljaa. Hieman ennen kankaan reunaa öisen hiljaisuuden rikkoi raskas reisien läiske aivan sydänkurkussa etenevän pojan yläpuolelta. Aviomies prkl osu suoraan reitille. Toivottavasti milffi ei masentunut sulhasen lähdöstä! Edettyäni hieman lisää saatoin kuitenkin kuulla milffin naksutuksen. Milffi oli kuin olikin paikalla! Tunnelma sähköistyi ja sperma ryöppysi valtoimenaan nuoren saalistajan kroppaan. Milffi paneetietyssä rytmissä. Naputusta seuraa lyhyt hiontavaihe. Sen aikana milffi on niin ekstaasissa, ettei se tajua mitään. Tällöin on mahdollista ottaa suklaahämis haltuun. Sitten pitää jähmettyä paikalleen ja olla hipihiljaa, koska milffi tarkkailee ympäristöään. Voitte varmaan kuvitella tilanteen. Jännittää niin helvetisti, ettei kortsu meinaa kukossa pysyä ja polvet lonksuu omia aikojaan. On kuitenkin pakko maata hiljaa paikallaan ja rukoilla, ettei milffi karkkoa. Maailmassa ei ollut ketään muuta, kuin minä ja milffi. Välillä milf piti reiluja taukoja, mutta jatkoi sitten uudestaan. Näin pääsin vähä vähältä työntymään aivan syvälle. Lopulta saatoin erottaa milffin mustan silhuetin männyssä yötaivasta vasten. Vapisevin käsin kohotin kukkoni ja täräytin. Milffi mätkähti tonttiin raskaasti räpistellen. Puolen tunnin piinaava rynkytys purkautui suunnattomaan tärinään ja ylitsevuotavaan onnentunteeseen. Elämäni ensimmäinen milffi oli tosiasia.

Korjasin tuon tarinasi.

 

[pyssy]

Eikös kellekkään ole tullut tätä puhelua ??? Silloin kyllä KUUMOTTI !!!

Elettiin vuotta 1989. Kesän alussa täytin 18-v ja tapasin silloisessa Arcadiassa todella mukavan mimmin. Sairaanhoitajaksi opiskelemassa. Hänen kanssaan sitten oltiin yhdessä, koko kesä. Hän lähti sitten opiskelemaan Ruotsiin ja niin tuo suhde loppui. Vuoden 1990 alkupuolella, muistaakseni helmikuussa, kotipuhelin soi. Äitini vastasi siihen ja siellähän oli tuo edellisen kesäni suuri rakkaus. Hänellä oli sellaista asiaa, että on raskaana.....Laskeskelin siinä sydänkohtauksen ohella sormillani erinäisiä kuukausia ja voin sanoa, että vaikeata oli.Ikuiseksi mysteerioksi on jäänyt, miksi hän minulle halusi ilmoittaa olevansa raskaana. Lapsi ei kuulemma ollut minun. Oli tullut raskaaksi, vasta Ruotsissa. Tänäkään päivänä en voi 100% varmasti sanoa, ettei minulla ole lasta....

Ilmoitan sitten, jos pääsen johonkin isää etsimässä ohjelmaan. Että tälläistä....

 

[kääpä]

Pysähdyttiin odottamaan vastaantulevaa liikennettä ja joku posauttaa perseeseen. Kimmotaan vastaantulevien kaistalle ja nokkakolari.

OT: Tämän takia pidetään ne eturenkaat odotellessa suorassa kunnes tulee oikeasti aika kääntyä.

 

[Powerhousu]

Olin jotain 15-16 vee. Ajeltiin isolla lössillä mopoilla ja kaikilla oli vielä kyytiläinen. Siihen aikaan se oli kiellettyä. No, eikös perkele mutkan takaa tulekin sitten poliisiauto vastaan. Ei muuta kuin koko porukalla ohi vaan, poliisiauto kääntyy perään ja me vetäistään ohuesta portin lävestä huoltoaseman takapihalle ja poliisiauto sitten perässä siitä läpi. Jatkettiin siitä matkaa suuntaan x. Ne ajatteli ilmeisesti olla ovelia, ja lähti kiertämään toista kautta, ajatellen varmaan nappaavansa meidät kiinni tulemalla vastaan. No, me ei mentykään sinne suuntaan minne ne meidän luuli menevän ja luultiin eksyttäneemme ne.

Tässä kohtaa tulee paras idea ja vedettiin pyörätielle puolisuojaisaan paikkaan parkkiin ja pistettiin tupakaksi. Kyytiläiset poistui kyydistä. Ja eikös sieltä saatana tule se sama poliisiauto kohta ja näkee meidät. Lähtee perään sinne pyörätielle. Meikä vetää äkkiä kypärän päähän ja rupee polkemaan mopoa käyntiin. Ja vittu se mitään käynnisty. Juuri kun poliisiauto on takalokarissa kiinni, niin mopo pärähtää käyntiin. Siinä vaiheessa kuumotti semisti. No, painelin taas karkuun kavereiden perässä vanhalle hiekkamontulle, jonne poliisit ei sillä paskallaan päässyt. Vilkaisin taaksepäin ja huomasin kuinka poliisiauto pysähtyy siihen puomin taakse.

Samalla hetkellä vedin ihan kamalat pannut, kun etupyörä osui johonkin kiveen. Olin jotain 50 metrin päässä poliiseista. Onneksi mopo sammui samalla ja valot sammui jne. niin poliisit ei nähneet mihin menin. Oli myöhä syksy ja pimeää kuin perseessä. Maastouduin sinne kuopan pohjalle ja olin hiljaa ja katselin, kun taskulampun kanssa siinä heiluvat ja osoittelevat kohti. Muutaman kerran meni valokeila aika läheltä, mutta ei tainnut osua. Ainakaan eivät reagoineet mitenkään. Siinä ne alkoi tekemään lähtöä, niin siinä vaiheessa vasta ehti iskeä se oikea kuumotus ja pulssi oli suht korkealla. No, poliisit häippäsi ja minä etsin pimeässä haparoiden toista kenkääni, joka oli rytäkässä lentänyt jalasta. Löysin sen vihdoin ja lähdin ilman valoja kavereiden perään. Siellä ne odotteli keskellä metsää. Kiinni ei jääty, mutta helvetin lähellä oli. Kotiin mentiin ihan kusi sukassa metsäteitä pitkin, kun pelkäsin, että poliisit tulee vielä vastaan ja tunnistaa.

No, pikkurike, mistä ei varmaan olisi isoa sanomista tullut, mutta mitäs sitä teinikollina tajuaa mitä pitäisi tehdä. Ja siihen vielä sosiaalinen paine päälle, kun kaveritkin lähti karkuun, niin kyllä minäkin. Silti kuumotti ihan simona kyllä ne takaa-ajohetket, kun sitä ajatteli tehneensä jotain isompaakin pahaa. Jonkinlainen poliisin pelko oli muutenkin siinä iässä, kun itsetunto nyt on mitä on sellaisella kollilla. Ollaan kovia jätkiä, mutta kun oikeasti jotain tapahtuu, niin kusi valahtaa punttiin.

 

[Timba79]

Tämä sattui työkaverille joku vuosi sitten, mutta kuumotti itseäkin kun se sen kertoi.

Sillä on kesäpaikka Niemisjärvellä (sellanen persereiän kokonen kylä Keski-Suomessa). Siellä jonkun sadan metrin päässä menee junarata. No työkaeri oli pihalla ja sen poika leikkimässä jossakin lähistöllä, taisi olla ala-asteikäinen, jotain tyyliin 2-3 luokkalainen, silleen että leikkii jo omiaan kauempana iskästä. No sitten yhtäkkiä juna vetää lukkojarrut päälle. Työkaveri tietty että missäs se poika ja poikaa ei näy eikä kuulu. Tietty sitten täyttä juoksua junan suuntaan. Sinne oli jo ehtinyt muitakin ja joku sille sanoi että älä mene sinne, siellä on ihminen jäänyt junan alle.

Työkaveri sanoi että pojalla oli päällä sininen paita ja siellä junan alla näkyi sinistä vaatetta. Sanoi että silloin iski paniikki ja täysiä kohti junaa. Ehti lähelle ja huomasi että se on aikuinen joka siellä on. Sanoi ettei se jäänyt edes mieleen miten se ruumis siellä oli mahdollisesti ruhjoutunut vaan samalla puskaan laatalle kun jotenkin stressireaktio laukesi kun se ei ollutkaan oma poika siellä junan alla. Myöhemmin selvisi että joku oli tehnyt itsarin. Työkaveri poika oli parin talon päässä naapurissa leikkimässä, kaukana junasta.

 

[Fettered!Beast]

Vielä tuli mieleen että kerran alakouluikäisenä yksikseen tikkaa heitellessä tuli välillä kokeiltua takaperin ninjailla tikkaa tauluun. Yhdessä välissä pisti hieman silmäkulmaan terä ja päätin lopettaa. Illalla peilistä katsoessa sitten huomasin että oli ilmestynyt juuri tikan terän kokoinen punainen piste keskellä silmäluomea.. Jos olisikin ollut astetta tuoreempi tikka kädessä sillä hetkellä..

 

[carcayu]

Korjasin tuon tarinasi.

Vit*n Kimmeli raiskasit mun kauniit nuoruusmuistot. :D Mutta saalistus kuin saalistus siinä olet oikeassa. Kerronpa toisen tarinan ihan vain sinulle senkin irstailija.

Eräänä kauniina kesäiltana notkuin Madridin keskusaukiolla. Ei ollut kiire minnekään eikä mitään tekemistä. Pällistelin ihmisiä kaikessa rauhassa ja pohdin mihin menisin syömään. Yllättäen minua lähestyi kohteliaasti englantia hyvin puhuva miekkonen. Hän esittäytyi reppureissaajaksi ja kyseli kaupungin hostelleista. Siinä sitten juteltiin matkailusta ja jalkapallosta. Samalla maleksittiin korttelinverran sivuun aukiolta. Silloin uusi ystäväni avautui minulle sairastavansa hiviä. Lisäksi hän totesi pahoittelevaan sävyyn, ettei halua minulle mitään pahaa, koska olen niin sympaattinen heppu. Minun olisi kuitenkin parasta antaa kaikki rahani hänelle. Mielenkiintoista ehdotustaan hän ryyditti kaivamalla taskustaan verisen ruiskun. Pääsimme raha-asioista nopeasti yhteisymmärrykseen ja inha ruisku katosi näkyvistä. Jatkoimme molemmat matkaa tahoillemme. Parin minuutin jännitys purkautui suunnattomaan tärinään ja ylitsevuotavaan vitutukseen. Elämäni ensimmäinen ryöstö oli tosiasia.

 

[naksu]

Heh, muistan miten ala-asteikaisena kun jotain sahlasi, jossa sai kytat peraansa, niin sita pelkasi tosiaan kyttia aina tyyliin viikon sen jalkeen. Aina kun naki poliisiauton jossain, niin tuli mieleton pelko, etta ovatko ne kenties ne samat poliisit ja vielako etsivat meita. :D

Muistan miten sita sai monasti juosta, kun erityisesti tyomailta kaytiin pollimassa muoviputkea ja joskus myos nalleja yms. kivaa. Muoviputkia tarvitsi hernepyssyjen tekoon... Omenavarkaissa sai myos usein vihaisia ihmisia peraansa. Sitten sita juostiin pakoon ja piileskeltiin metsissa tuntikausia, koska sita aina luuli, etta kuka meita jahtasikaan varmasti jaksaisi etsia meita sen 3-4 tuntia.