Joskus ylä-asteen alussa olin vähän häiriintyneen kaverin kanssa pyörimässä kerrostalojen pihoilla. Käveltiin siinä pyörätelineiden ohitse ja sitten mulla vain "naksashti" joku päässä ja hyppäsin telineessä olevan pyörän päälle ja väänsin etuvanteen kieroksi. No sitten katsoin kaveria joka tuijotti kyseisen talon pihaan ja sanoi että "nyt juostaan". Joku mies oli nähnyt mun tempauksen. Ja sitten juostiinkin ja kovaa. Mää olin tuolloin vielä tosi nopea juoksemaan ja sain karisettua sen ukkelin aika helposti juoksemalla metsikköön joka tosin mallia "alamäki". Ja ai että kun sitä metsikköä pinko niin lujaa kun jaloistaan pääsi niin monta kertaa kantoon tyssäs jalat ja siellä lenneltiin ja kengät jäi jonnekkin sinne metsään. Noh, sitten kun olin selvinnyt metsä etapista jalkakäytävälle niin ajattelin vielä varmistaan yhden puskan takaa ettei se ukkeli enää mun perässä ole. Kurkkasin varovasti puskan takaa ja sieltä se rupes heti pinkomaan mua kohti. Siinä vaiheessa olin ilman kenkiä ja kuset housussa että jähmetyin vain paikoilleen ja ukkeli sai mut kiinni. Siinä sitten itkettiin ja selviteltiin mitä tuli tehtyä. Ei ollut takaa-ajajan pyörä kyseessä ja sanoi "en mää sun vanhemmilles kerro". Tästähän mä niin helpotuin ja menin kotiin ilman kenkiä. Seuraavana päivänä olin kaverin kanssa meillä ja kuulin kun mun äitin puhelin soi koko ajan. Menin sitten kysymään että kuka soittaa? Äiti vastasi että joku outo numero koittanut monta kertaa jo soittaa. Sitten mä rupesin kelaileen että se kaveri jonka kanssa olin sillon hajottanut pyörän asu siinä ihan sen talon vieressä ja että se ukko joka mut sai kiinni niin varmaan tiesi missä se kaveri asu. Ja ajattelin pala kurkussa että parempi varmaan kertoa heti äitelle. Kerroin sitten mitä olin tehnyt ja äitihän oli tosi vihainen ja mää sitten sanoin että mää meen käymää siellä talolla. Sitten menin kaverin kanssa sinne talolle ja ilmoitustaululla oli lappu että joku oli hajottanut polkypyörän. Menin sitten ihan poruilla pimpottamaan siinä ilmoituksessa olevan sukunimen oveen. Kaveri istu siinä rapuilla ja naureskeli "mitä sää ny tollasesta poraat hahaha". Sitten selviteltiin ilkivallan uhrin kanssa mitä tein ja miksi ja se sanoi että oli tosi hienoa että itse tulit tunnustamaan ihan ovelle asti. Sitten sovittiin että soittaa isälle ja sopii korvaushommista. Sinä päivänä olin ulkona niin pitkään kun sain eli klo 22 illalla sitten vasta menin kotiin koska tiesin että siellä tulee kunnon huudot ja nehän sieltä tulikin ja 2 viikkoa kotiarestia ja pleikkariin ei saanut koskea :( Jälkeenpäin toihan oli tosi tyhmä juttu mutta tossa iässä mun aivot oli vielä varmaan pahasti kasvuvaiheessa :D
Silloin kuumotti
- Keskustelun aloittaja tarmokas
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Tuli yksi mieleen, vähän vankavamman sorttinen muutamaa päivää vajaan kuuden vuoden takaa.
Vanhempi poika oli silloin syntymässä. Vaimolla oli raskausmyrkytys ja seiraalassa todettiin ettei istukka toimi kunnolla, eikä poika kasva. Päätettiin että kokeillaan synnytykse käynnistämistä, siis sitä kemikaaleilla tehtävää, joka aiheuttaa supitukset kemikaalisella avulla. Se lekuri sanoi, että ensin testataan pienillä annoksilla ja seurataan vauvan sykettä, koska se vauvan ja istukan kunto ei ehkä kestä alatiesynnytystä.
No jokainen isäksi tullut saattaa kuvitella, että sekavat tunteet on muutenkin päällä. No se oksitosiinitippa sitten laitettiin ja supistukset alkoivat. Vaimolla oli ne anturit supistusten ja vauvan sykkeen seurantaan. Monitori piirsi supistuksista ja sykkeestä käyrää ja se syke myös kuului kaikumonitorin kautta. Tuollaisen syntymättömän vauvan sykehän seilaa jossain 130-200 välimaastossa. Sitten kun ekat kunnon supistukset alkoi, niin syke lähti laskemaan 100...90...80...70...60...50...40...ja sitten iski kuristava tunne kurkkuun. Olin varma että nyt se kuolee sinne. Tuosta ne hiljalleen lähti taas nousemaan kun supistus lakkasi. Tuo episodi kesti ehkä n. 10 sek mutta tuntui ikuisuudelta. Sama uudelleen kun seuraava supistus tuli, ehkä varmaan 5-10 kertaa toistui. Sitten ne totesi ettei alatiesynnytystä voida suorittaa vaan tehdään sektio. Sektio oli helppo nakki tuon sykehelveti rinnalla. Se 40 syke tuntui oikeasti siltä ettei sydän lyö olenkaan kun tottui kuunteleen sitä n. 140-150 pauketta mitä tulee kun vauva vaan on ja möllöttää mahassa.
Aika rajuja kuumotuksia aiheutti tämä.
Vanhempi poika oli silloin syntymässä. Vaimolla oli raskausmyrkytys ja seiraalassa todettiin ettei istukka toimi kunnolla, eikä poika kasva. Päätettiin että kokeillaan synnytykse käynnistämistä, siis sitä kemikaaleilla tehtävää, joka aiheuttaa supitukset kemikaalisella avulla. Se lekuri sanoi, että ensin testataan pienillä annoksilla ja seurataan vauvan sykettä, koska se vauvan ja istukan kunto ei ehkä kestä alatiesynnytystä.
No jokainen isäksi tullut saattaa kuvitella, että sekavat tunteet on muutenkin päällä. No se oksitosiinitippa sitten laitettiin ja supistukset alkoivat. Vaimolla oli ne anturit supistusten ja vauvan sykkeen seurantaan. Monitori piirsi supistuksista ja sykkeestä käyrää ja se syke myös kuului kaikumonitorin kautta. Tuollaisen syntymättömän vauvan sykehän seilaa jossain 130-200 välimaastossa. Sitten kun ekat kunnon supistukset alkoi, niin syke lähti laskemaan 100...90...80...70...60...50...40...ja sitten iski kuristava tunne kurkkuun. Olin varma että nyt se kuolee sinne. Tuosta ne hiljalleen lähti taas nousemaan kun supistus lakkasi. Tuo episodi kesti ehkä n. 10 sek mutta tuntui ikuisuudelta. Sama uudelleen kun seuraava supistus tuli, ehkä varmaan 5-10 kertaa toistui. Sitten ne totesi ettei alatiesynnytystä voida suorittaa vaan tehdään sektio. Sektio oli helppo nakki tuon sykehelveti rinnalla. Se 40 syke tuntui oikeasti siltä ettei sydän lyö olenkaan kun tottui kuunteleen sitä n. 140-150 pauketta mitä tulee kun vauva vaan on ja möllöttää mahassa.
Aika rajuja kuumotuksia aiheutti tämä.
- Liittynyt
- 15.12.2011
- Viestejä
- 193
Pistetään nyt omakin tarina tuolta nuoremmalta iältä.
Olin yläasteella ja ei ollut motivaatiota mennä kouluun, ei sitten yhtään! Tätä tapahtui aika useasti ja kävin aina siellä samassa paikassa terkkarissa.
No siinä fiksuna poikana valehtelin mammalle, että kovin on kipeä olo ja päätä särkee. No tämä lähti viemään mua sitten lähellä olevalle terveysasemalle ja matkalla mietin tätä mun suunnitelmaa, että miten viekkaasti osaankaan kusettaa niitä hoitajiakin suoraan linssiin aina. Oletin, että keissi menee näin: meen paikalle, valitan vähän oloa, saan vähän nappeja ja todistuksen siitä ja lähen sitten himaan. No toisinhan siinä sitten kävi.
Olin ilmeisesti heittäny sellasta settiä sille hoitajalle päin naamaa, että tämä käski mut menemään mahalteen siihen pedille ja pistämään housut kinttuun. Sitten se otti jonku helvetin ruiskun siitä kätöseensä ja tuikkas sen syvälle meikäläisen Gluteus Maximukseen! :D En muista mitä se sano siinä olevan, mutta jotenki tuntuu että se ihan vittuillakseen sen tuikkas, kun olin niin usein käyny siellä valehtelemassa niille! En saanu liikkua vähään aikaan sen ruiskun takia ja kun mamma tuli sinne huoneeseen, niin se repes ihan täysiä päin naamaa. "kannattiko lintsata?"
Oli muuten kipeä pakara!
Olin yläasteella ja ei ollut motivaatiota mennä kouluun, ei sitten yhtään! Tätä tapahtui aika useasti ja kävin aina siellä samassa paikassa terkkarissa.
No siinä fiksuna poikana valehtelin mammalle, että kovin on kipeä olo ja päätä särkee. No tämä lähti viemään mua sitten lähellä olevalle terveysasemalle ja matkalla mietin tätä mun suunnitelmaa, että miten viekkaasti osaankaan kusettaa niitä hoitajiakin suoraan linssiin aina. Oletin, että keissi menee näin: meen paikalle, valitan vähän oloa, saan vähän nappeja ja todistuksen siitä ja lähen sitten himaan. No toisinhan siinä sitten kävi.
Olin ilmeisesti heittäny sellasta settiä sille hoitajalle päin naamaa, että tämä käski mut menemään mahalteen siihen pedille ja pistämään housut kinttuun. Sitten se otti jonku helvetin ruiskun siitä kätöseensä ja tuikkas sen syvälle meikäläisen Gluteus Maximukseen! :D En muista mitä se sano siinä olevan, mutta jotenki tuntuu että se ihan vittuillakseen sen tuikkas, kun olin niin usein käyny siellä valehtelemassa niille! En saanu liikkua vähään aikaan sen ruiskun takia ja kun mamma tuli sinne huoneeseen, niin se repes ihan täysiä päin naamaa. "kannattiko lintsata?"
Oli muuten kipeä pakara!
- Liittynyt
- 27.9.2011
- Viestejä
- 9
paska- ja armeijatarinoista tuli mieleen vanha kuumotus omista inttiajoista. Oltiin leirillä ja pienimuotoinen ripulihätä yllätti ja paskalle oli päästävä äkkiä. Sillon oli talvi ja kello oli sen verran, ettei eteen kunnolla näkyny niin ajattelin et rynnistän teltata äkkiä vaan jonnekkin suuntaan ja hoidan toimenpiteen kyykkytekniikalla puuta vasten nojaamalla kun ei kerenny riukuja tai mitään muutakaan miettimään.
Tottakai taustalta alko kuulumaan älämölöä ja vilkkumaan valoja kriittiseen aikaan, joten ajattelin että äkkiä nyt paskomiset seis ja perse puhtaaks. Mutta eihän siinä millään kerenny kunnolla pyyhkimään, joten kuumotuksissa aloin kiskomaan vaatekerrastoa niskaan ja ajattelin lähteä karkuun. Sitten ku sain vaatteet osittain takas niskaan, niin alko perse huutaan hoosiannaa ja salamannopeasti oli riisuttava kamppeet pois ja jatkaa toimenpidettä. Eiköhän housut valahtanu suoraan siihen paskaläjään ja sit ajattelin että nyt viimestään on äkkiä päästävä pois tästä ennenkä kukaan näkee, mutta toisaalta oli niin kova hätä, etten oikeen tienny mitä teen. Sit tein paniikkiratkasun ja loikin housut kintussa viereiselle puulle ja ajattelin jatkaa toimenpidettä. No kuitenkin muutaman hepun porukka ohittaa mut lähietäisyydeltä ja siinä vaatteet sikinsokin päällä ja hieman paskasena nojaan puuta vasten ja yritän olla ku ei mitään ja porukkakin vaan ehkä vähän vilkasee ja kävelee ohi, onneks ei ollu tuttuja. Vähän kuumotti, mutta ennen kaikkea tosi nihkeä tilanne, olis pitänyt vaan alunalkaen ripuloidan rauhassa siinä ekan puun juurella eikä alkaa mitään koheltamaan.
Tottakai taustalta alko kuulumaan älämölöä ja vilkkumaan valoja kriittiseen aikaan, joten ajattelin että äkkiä nyt paskomiset seis ja perse puhtaaks. Mutta eihän siinä millään kerenny kunnolla pyyhkimään, joten kuumotuksissa aloin kiskomaan vaatekerrastoa niskaan ja ajattelin lähteä karkuun. Sitten ku sain vaatteet osittain takas niskaan, niin alko perse huutaan hoosiannaa ja salamannopeasti oli riisuttava kamppeet pois ja jatkaa toimenpidettä. Eiköhän housut valahtanu suoraan siihen paskaläjään ja sit ajattelin että nyt viimestään on äkkiä päästävä pois tästä ennenkä kukaan näkee, mutta toisaalta oli niin kova hätä, etten oikeen tienny mitä teen. Sit tein paniikkiratkasun ja loikin housut kintussa viereiselle puulle ja ajattelin jatkaa toimenpidettä. No kuitenkin muutaman hepun porukka ohittaa mut lähietäisyydeltä ja siinä vaatteet sikinsokin päällä ja hieman paskasena nojaan puuta vasten ja yritän olla ku ei mitään ja porukkakin vaan ehkä vähän vilkasee ja kävelee ohi, onneks ei ollu tuttuja. Vähän kuumotti, mutta ennen kaikkea tosi nihkeä tilanne, olis pitänyt vaan alunalkaen ripuloidan rauhassa siinä ekan puun juurella eikä alkaa mitään koheltamaan.
- Liittynyt
- 15.3.2008
- Viestejä
- 1 567
Sillon kuumotti kuin:
Kuristin kaverin tajuttomaksi ja säikähin ettei se edes selviä siitä ku kauheeta korinaa vain piti ja sitten taju pois.
Nakeltii kavereiden kans autoja vesi-ilmapalloilla ja ammuttii hernepyssyil ja tyyppi lähti perää juokseen ja oli viel isännän kaveri.
Viritetyllä mopolla poliiseja pakoon, lukemattomia kertoja. Kuumotti ajella viritetyllä vaikka ei edes porsliinit olleet perässä.
Alaikäisenä pussikaljal ja poliiseja pakoon.
Sytyteltiin joka puolelta kylää roskapönttöjä tuleen ja paloautot ja poliisit saapuu paikalle.
Sytytettii kaverin kans kaupungin uimaranta tulee, soitettii palokunta ja syytettii nistejä.
Kivitettiin vanhempia poikia kun ajoivat mopoilla, kuumotti että mitenhän käy ku saavat kiinni.
Härnättiin deekuja kaupungin torilla mm. kivitettiin niitä, sotkettiin ne, kustiin pulloon ja jos eivät suostuneet maistaan "olutta" niin nakattiin päälle ja kaikkea muuta älytöntä. "Päästiin" myös paikallislehteen tämän takia.
Iha pikkupoikina ostettii limua ja mentii kerrostaloon ja tarjottiin jollekkin onnekkaalle limut ilmaiseksi postiluukun kautta.
Pieni kuumotus oli päällä myös kun istuin stigan kyydis kaverin kans ja stiiga auton perässä hinauksessa ja kun katto taakse niin rekka saavutti koko aika ja vauhtia oli sen 70-80km/h. Ai että kun olis tippunu.
Eli ihan perussettiä. On kait sitä ollut vähä viriili nuorempana.
Kuristin kaverin tajuttomaksi ja säikähin ettei se edes selviä siitä ku kauheeta korinaa vain piti ja sitten taju pois.
Nakeltii kavereiden kans autoja vesi-ilmapalloilla ja ammuttii hernepyssyil ja tyyppi lähti perää juokseen ja oli viel isännän kaveri.
Viritetyllä mopolla poliiseja pakoon, lukemattomia kertoja. Kuumotti ajella viritetyllä vaikka ei edes porsliinit olleet perässä.
Alaikäisenä pussikaljal ja poliiseja pakoon.
Sytyteltiin joka puolelta kylää roskapönttöjä tuleen ja paloautot ja poliisit saapuu paikalle.
Sytytettii kaverin kans kaupungin uimaranta tulee, soitettii palokunta ja syytettii nistejä.
Kivitettiin vanhempia poikia kun ajoivat mopoilla, kuumotti että mitenhän käy ku saavat kiinni.
Härnättiin deekuja kaupungin torilla mm. kivitettiin niitä, sotkettiin ne, kustiin pulloon ja jos eivät suostuneet maistaan "olutta" niin nakattiin päälle ja kaikkea muuta älytöntä. "Päästiin" myös paikallislehteen tämän takia.
Iha pikkupoikina ostettii limua ja mentii kerrostaloon ja tarjottiin jollekkin onnekkaalle limut ilmaiseksi postiluukun kautta.
Pieni kuumotus oli päällä myös kun istuin stigan kyydis kaverin kans ja stiiga auton perässä hinauksessa ja kun katto taakse niin rekka saavutti koko aika ja vauhtia oli sen 70-80km/h. Ai että kun olis tippunu.
Eli ihan perussettiä. On kait sitä ollut vähä viriili nuorempana.
- Liittynyt
- 3.9.2009
- Viestejä
- 314
Ala-asteikäisinä leikittiin usein jäätävän kokoisen siirtolohkareen päällä. Se oli vieläpä haljennut keskeltä ja "kuilu" välissä oli sen verran iso, että sen yli joutui kovasti kurkotella tai hypätä päästäkseen toiselle puolelle. Kerran sitten tipahdin sinne kuiluun, siinä vähän alkoi jänskättää. Olisi kiva nähdä tuo lohkare ja kuilu aikuisen silmin nyt, mutta silloin noin 9-vuotiaana se oli aika iso ja pelottava, vaivoin pääsin pois sieltä. Eniten varmaan pelotti siinä vaiheessa se, että jos äiti saa tietää :D Olihan meitä kuitenkin kielletty leikkimästä siellä.
Toinen tapaus ala-asteajoilta: Olin 9-10-vuotias ja olimme kaksi vuotta nuoremman siskoni kanssa jonkun aikaa kahdestaan kotona. Oli ilta, ja pikkusisko päättti mennä suihkuun ennen nukkumaanmenoa. Hetken päästä suihkuhuoneesta kuuluu huuto ja menin katsomaan. Sisko oli kaatunut liukkaalla lattialla ja jotenkin onnistunut lyömään polvensa seinän (hajonneisiin) kaakeleihin niin, että polvesta näkyi luuta ja verta tuli ihan hirveästi. Onneksi olin katsonut 911-ohjelmaa telkkarista ( :D ) ja tiesin, että verenvuoto pitää tyrehdyttää! Hirvittävä tukko talouspaperia haavan päälle ja hysteerisen siskoni "Miksi jumala rankaisee mua näin?"-huudoista välittämättä käskin hänen painaa haavaa kaikin voimi. Nopeasti vielä siskolle toppatakki päälle, koska telkkarista olin oppinut myös sen, että loukkaantunut täytyy pitää lämpimänä :D
Äidillä ei ollut niihin aikoihin kännykkää, joten juoksin naapuriin. Ei ketään kotona. Ei auttanut muu kuin soittaa hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli aika nopeasti, ja sairaalaanhan sitä piti lähteä. Äidille jätettiin lappu, jossa oli jonkun hoitajan/ambulanssikuskin numero.
Aikamoinen jono tikkejä siihen polveen tuli!
Melkoiseen panikkiin meinasi joutua itsekin tuossa tilanteessa. Karmaisevaa ajatella, jos sisko olisi lyönyt päänsä polven sijaan
Edit. Blaah, olin kirjoittanut vielä yhden jutun, mutta se katosi jonnekin. Ehkä jaksan näpytellä sen myöhemmin uudestaan.
Toinen tapaus ala-asteajoilta: Olin 9-10-vuotias ja olimme kaksi vuotta nuoremman siskoni kanssa jonkun aikaa kahdestaan kotona. Oli ilta, ja pikkusisko päättti mennä suihkuun ennen nukkumaanmenoa. Hetken päästä suihkuhuoneesta kuuluu huuto ja menin katsomaan. Sisko oli kaatunut liukkaalla lattialla ja jotenkin onnistunut lyömään polvensa seinän (hajonneisiin) kaakeleihin niin, että polvesta näkyi luuta ja verta tuli ihan hirveästi. Onneksi olin katsonut 911-ohjelmaa telkkarista ( :D ) ja tiesin, että verenvuoto pitää tyrehdyttää! Hirvittävä tukko talouspaperia haavan päälle ja hysteerisen siskoni "Miksi jumala rankaisee mua näin?"-huudoista välittämättä käskin hänen painaa haavaa kaikin voimi. Nopeasti vielä siskolle toppatakki päälle, koska telkkarista olin oppinut myös sen, että loukkaantunut täytyy pitää lämpimänä :D
Äidillä ei ollut niihin aikoihin kännykkää, joten juoksin naapuriin. Ei ketään kotona. Ei auttanut muu kuin soittaa hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli aika nopeasti, ja sairaalaanhan sitä piti lähteä. Äidille jätettiin lappu, jossa oli jonkun hoitajan/ambulanssikuskin numero.
Aikamoinen jono tikkejä siihen polveen tuli!
Melkoiseen panikkiin meinasi joutua itsekin tuossa tilanteessa. Karmaisevaa ajatella, jos sisko olisi lyönyt päänsä polven sijaan
Edit. Blaah, olin kirjoittanut vielä yhden jutun, mutta se katosi jonnekin. Ehkä jaksan näpytellä sen myöhemmin uudestaan.
- Liittynyt
- 3.12.2009
- Viestejä
- 274
Työharjoittelussa oltiin firman hallilla hommailemassa, lisättiin pääkeskukseen yksi sulake samalla kun pomo teki yläkerrassa tärkeää kirjanpitoa tietokoneella. Arvata saattaa, kenen käsi lipsahti ja osui juuri siihen sulakkeesen, joka tietysti sammutti pomon tietokoneen ja sinne meni kirjanpidot. Silloin hieman kuumotti.
- Liittynyt
- 5.5.2011
- Viestejä
- 164
Ja lisää muistoja. Joskus vuoden 2008 alkupuolella olin kahden kaverini kanssa puistossa ja yhdessä vaiheessa sinne tuli ehkä noin 15-16 vuotiaita poikia ja alkoivat kysyä mistä koulusta ollaan jne. Sitten yhdessä vaiheessa alkoivat kysyä rahaa ja minä ja toinen kaverini lähettiin juoksemaan karkuun. siinä sitten mietittiin mitä tapahtui kaverilleni joka jäi puistoon ja kun kysyimme häneltä mitä oli tapahtunut, niin ei kuulemma mitään ihmeellistä pojat olivat vain kysyneet viellä jotain ja lähteneet.
- Liittynyt
- 16.11.2009
- Viestejä
- 5 958
Muistu mieleen 1 vitun kuumottava tapaus 6 tai 7 luokalta...
Oltiin jossakin nuorten valistushommassa (kaikkea mahdollista, puhuttiin rikosrekistereistä ja tupakoinnista ja kaikki sai kondomit viä lopuks), en sitte tiiä mitä koulun käytävällä säädin (muistaakseni rahapussia putsasin kuiteista jne.), kondomi kädes ja vierestä käveli vanha naisopettaja (kunnon kusipääkurppa), samas tuli mieleen et siltä piti kysyä yhtä asiaa kokeesta... Huusin "HEI XXXXX!" ja nostin viä kättä et se huomais ja mikähän siinä kädessä olikaan.. Noh opettaja kattoo samantien silmät pyöreenä ja kehuu et "mikäs sulla on siinä, tuleppas tänne" ja "puhutteluun" koulun käytävällä, kysyin suoraan asian (kokeesta) ja sain vastauksen, jumalauta ku tuli mieleen jos saa kotiin jonkun lapun tapahtuneesta, oli niin kusipää se opettaja et oli antanu kotiin lappuja pienemmistäki. (siis sellanen lappu mihin nimmari ja takasin, jos sen hukkas ni uutta tilalle)
Oli muuten kaverilla aika hyvä ilme vieres ku opettaja kehu et "mikäs sulla siinä, tuleppas tänne", muistan sen kyllä niin hyvin :D
Siis ei oo pahimmilla ryyppyreissullakaan mikään hävettäny niin pahasti ku tää hävetti vaikka ihan vahinko olikin.
Oltiin jossakin nuorten valistushommassa (kaikkea mahdollista, puhuttiin rikosrekistereistä ja tupakoinnista ja kaikki sai kondomit viä lopuks), en sitte tiiä mitä koulun käytävällä säädin (muistaakseni rahapussia putsasin kuiteista jne.), kondomi kädes ja vierestä käveli vanha naisopettaja (kunnon kusipääkurppa), samas tuli mieleen et siltä piti kysyä yhtä asiaa kokeesta... Huusin "HEI XXXXX!" ja nostin viä kättä et se huomais ja mikähän siinä kädessä olikaan.. Noh opettaja kattoo samantien silmät pyöreenä ja kehuu et "mikäs sulla on siinä, tuleppas tänne" ja "puhutteluun" koulun käytävällä, kysyin suoraan asian (kokeesta) ja sain vastauksen, jumalauta ku tuli mieleen jos saa kotiin jonkun lapun tapahtuneesta, oli niin kusipää se opettaja et oli antanu kotiin lappuja pienemmistäki. (siis sellanen lappu mihin nimmari ja takasin, jos sen hukkas ni uutta tilalle)
Oli muuten kaverilla aika hyvä ilme vieres ku opettaja kehu et "mikäs sulla siinä, tuleppas tänne", muistan sen kyllä niin hyvin :D
Siis ei oo pahimmilla ryyppyreissullakaan mikään hävettäny niin pahasti ku tää hävetti vaikka ihan vahinko olikin.
- Liittynyt
- 29.11.2009
- Viestejä
- 1 437
Tarina hyvin tavallinen. Olin 15-vuotias, lähes 16-vuotias ja menossa parhaan ystäväni 16v synttäreille parin kaverin kanssa. Molemmilla kavereilla oli vain pieni laukku, minulla isompi, joten otin kavereiden alkoholijuomat kannettavakseni - omieni lisäksi. En olisi tahtonut kävellä ystävän luokse, koska pelkäsin kuollakseni kiinni jäämistä. Matkaa ei ollut kuitenkaan kuin n. 500 metriä, joten lähdettiin tallustamaan.
Pieni kaupunki ja perjantai, kyllähän sen voi kuvitella miten siinä kävi. Siinä pitkällä suoralla näin poliisimaijan ajelevan päin, ja meinasihan siinä itku tulla. Olin jo hyppäämässä läheiseen pusikkoon, mutta ystävät sanoivat sen herättävän huomattavasti enemmän epäilyjä. Auto hiljensi kohdallamme, tässä vaiheessa tunsin miten naamalleni leviää puna ja otsalle hiki. Poliisisetä kysyi vain mihin päin ollaan menossa, oltiin onneksi lähes kaverin talon kohdalla, joten pystyimme osoittamaan talon johon olimme menossa.
Emme olleet mitään pikkulissuja, vaan hyvin pikkutyttömäisiä mekoissamme ja lähes meikittömissä olemuksissamme. Kahdella kaverilla oli todella pienet laukut, minulla keskikokoinen. Luultavasti tästä syystä siis poliisit eivät kokeneet tarpeelliseksi katsastaa laukkuuni, vaikka kyselivätkin menosuuntaa.
Säikähdin kyseistä tapausta niin paljon, etten missään julkisella paikalla kantanut mukanani alkoholia - saati sitten juonut, ennen kuin täytin 18 :D Ei sillä, alkoholinkäyttöni on aina ollut vähäistä, mutta eihän sitä tiedä milloin olisi kärähtänyt
Mutta tosiaan, silloin kuumotti erittäin, erittäin paljon.
Pieni kaupunki ja perjantai, kyllähän sen voi kuvitella miten siinä kävi. Siinä pitkällä suoralla näin poliisimaijan ajelevan päin, ja meinasihan siinä itku tulla. Olin jo hyppäämässä läheiseen pusikkoon, mutta ystävät sanoivat sen herättävän huomattavasti enemmän epäilyjä. Auto hiljensi kohdallamme, tässä vaiheessa tunsin miten naamalleni leviää puna ja otsalle hiki. Poliisisetä kysyi vain mihin päin ollaan menossa, oltiin onneksi lähes kaverin talon kohdalla, joten pystyimme osoittamaan talon johon olimme menossa.
Emme olleet mitään pikkulissuja, vaan hyvin pikkutyttömäisiä mekoissamme ja lähes meikittömissä olemuksissamme. Kahdella kaverilla oli todella pienet laukut, minulla keskikokoinen. Luultavasti tästä syystä siis poliisit eivät kokeneet tarpeelliseksi katsastaa laukkuuni, vaikka kyselivätkin menosuuntaa.
Säikähdin kyseistä tapausta niin paljon, etten missään julkisella paikalla kantanut mukanani alkoholia - saati sitten juonut, ennen kuin täytin 18 :D Ei sillä, alkoholinkäyttöni on aina ollut vähäistä, mutta eihän sitä tiedä milloin olisi kärähtänyt
Mutta tosiaan, silloin kuumotti erittäin, erittäin paljon.- Liittynyt
- 13.5.2005
- Viestejä
- 18
- Ikä
- 43
Olin kerran katsastamassa autoa. Katsastusaseman kanssa samassa kiinteistössä on rengasliike. Olin kunnon niskapokan malliin hallissa kyttäämässä mitä se katsuri autolle tekee, kun yhtäkkiä seinän takaa kajahtaa älytön pamaus, kuin olisi haulikolla ammuttu sisällä. Samalla alkaa sydäntäsärkevä huuto, yhtä huutoa kuin olisi henkeä viety - tai mistäpä tiedän vaikka olisi ollut lähelläkin. Joku toinenkin äijä oli paikalla ja kävi ovelta katsomassa, tuli sitten takaisin ja totesi vain että "jalat meni".
Ilmeisesti siellä petti lukkovanne, niiden kanssahan voi teloa itsensä kunnolla. Toivottavasti kaverille ei sattunut kovin pahasti, olen monesti miettinyt jälkikäteen että miten tuossa lopulta kävi. Ei tehnyt mieli mennä katsomaan, mutta sen verran vilkaisin että rengashallin puolella oli useita ihmisiä auttamassa ja soittamassa ambulanssia. Kun lähdin katsastusaseman pihasta, kaahasi melkein heti kulman takaa ambulanssi vastaan pillit päällä. Jotenkin tuo huuto kuulosti erityisen pahalta - ehkä tilanteen vielä omassa mielessään kuvitteli todellista pahemmaksi, kun ei nähnyt mitä tapahtui. Huuto kummitteli mielessä vielä tunnin pari tapahtuneen jälkeenkin.
Toinen tilanne oli kerran talviyönä, kun valtatiellä oli auto katollaan ja kuski roikkui vöissä sisällä, ei hengittänyt. Auto oli niin läjässä että ovet eivät auenneet vaikka koitimme repiä niitä auki, ja katto oli niin painunut että ikkunasta ei mahtunut. Paikalla oli jo aika paljon porukkaa auttamassa mutta kukaan ei oikein tehnyt mitään, kaikki vain sanoivat että hätänumeroon on jo soitettu. EA-kurssin opit tuoreessa muistissa (kuulemma liikenneonnettomuuden uhreja kuolee vuosittain ihan turhaan, kun auttajat eivät uskalla siirtää heitä niskavamman pelossa - joka on kuitenkin pienempi paha kuin tukehtuminen) yritimme työkaverin kanssa avata takaluukkua ja kaataa takapenkkiä ajatuksena kiskoa kaveri ulos autosta sitä kautta. Tällöin paikalle pysähtyi keskussairaalan traumakirugiksi esittäytynyt mies joka katsoi autoon sisälle ja totesi että älkää turhaan teloko itseänne, hän on jo kuollut. Sanoi sitten vielä nimensäkin siltä varalta että joku kyselee perään ja hyppäsi autoonsa. Pian palokuntakin tuli jo paikalle ja päästi meidät jatkamaan matkaa.
Tässä tilanteessa oli jännä, että varsinaisen tilanteen aikana ei juuri kuumottanut. Ajatus oli kristallinkirkas ja toiminta rauhallisen määrätietoista. Mutta vähän sen jälkeen tuli hieman etova olo, joku jälkikuumotus. Piti pysähtyä huoltoasemalle ostamaan kokista ja röökille.
Ilmeisesti siellä petti lukkovanne, niiden kanssahan voi teloa itsensä kunnolla. Toivottavasti kaverille ei sattunut kovin pahasti, olen monesti miettinyt jälkikäteen että miten tuossa lopulta kävi. Ei tehnyt mieli mennä katsomaan, mutta sen verran vilkaisin että rengashallin puolella oli useita ihmisiä auttamassa ja soittamassa ambulanssia. Kun lähdin katsastusaseman pihasta, kaahasi melkein heti kulman takaa ambulanssi vastaan pillit päällä. Jotenkin tuo huuto kuulosti erityisen pahalta - ehkä tilanteen vielä omassa mielessään kuvitteli todellista pahemmaksi, kun ei nähnyt mitä tapahtui. Huuto kummitteli mielessä vielä tunnin pari tapahtuneen jälkeenkin.
Toinen tilanne oli kerran talviyönä, kun valtatiellä oli auto katollaan ja kuski roikkui vöissä sisällä, ei hengittänyt. Auto oli niin läjässä että ovet eivät auenneet vaikka koitimme repiä niitä auki, ja katto oli niin painunut että ikkunasta ei mahtunut. Paikalla oli jo aika paljon porukkaa auttamassa mutta kukaan ei oikein tehnyt mitään, kaikki vain sanoivat että hätänumeroon on jo soitettu. EA-kurssin opit tuoreessa muistissa (kuulemma liikenneonnettomuuden uhreja kuolee vuosittain ihan turhaan, kun auttajat eivät uskalla siirtää heitä niskavamman pelossa - joka on kuitenkin pienempi paha kuin tukehtuminen) yritimme työkaverin kanssa avata takaluukkua ja kaataa takapenkkiä ajatuksena kiskoa kaveri ulos autosta sitä kautta. Tällöin paikalle pysähtyi keskussairaalan traumakirugiksi esittäytynyt mies joka katsoi autoon sisälle ja totesi että älkää turhaan teloko itseänne, hän on jo kuollut. Sanoi sitten vielä nimensäkin siltä varalta että joku kyselee perään ja hyppäsi autoonsa. Pian palokuntakin tuli jo paikalle ja päästi meidät jatkamaan matkaa.
Tässä tilanteessa oli jännä, että varsinaisen tilanteen aikana ei juuri kuumottanut. Ajatus oli kristallinkirkas ja toiminta rauhallisen määrätietoista. Mutta vähän sen jälkeen tuli hieman etova olo, joku jälkikuumotus. Piti pysähtyä huoltoasemalle ostamaan kokista ja röökille.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 24.10.2012
- Viestejä
- 958
Frendi teki microsoft paintilla väärennetyt henkkarit sellasen DNA puhelinliittymä kortin kääntöpuolelle ja marssi sisään valintataloon. Myyjä otti kortin sitte pois lompakosta ja lähemmin sitä tarkasteli, ei kuitenkaan kääntäny korttia niin ei nähnyt kortin DNA puolta. Kaverilla oli kyllä siinä vaiheessa sellaset kuumotukset että huhhuijaa, valmiina oli nopeaan lähtöön :D Marssi sitte kuitenkin lopulta tolppa ja täysmaito kädessä tyytyvästi pois kaupasta.
Joskus 5-6 vanhana idis frendin kanssa kulottaa kuivaa heinää naveton takana. Voin kertoa että kuumotti sammuttaa sitä perheen ja naapureiden kanssa. Sekunneista kii, ettei palanu koko navetta (ei ollu eläimiä onneks). Kuumotti aika kauan sen jälkeenkin:D
Hauska kuumotus kaverille, itse katselin vierestä: lukiossa pieni atk-luokka. Frendi katso koneelta pornoa ja Murphyn lain mukaisesti sinne pamahti opettaja esittelemään koulun uutta kameraa! Kuin ollakaa kone ei tottele rukseja eikä ctrl-alt-deleteä, jumittuu varsin riettaaseen kuvakulmaan. Kaverilla super-kuumotus, kädet käy, hakkaa näppistä ja koneen sammutusnappia eikä mitään tapahdu. Itse nauran vieressä ja ope esittelee kameran ominaisuuksia välittämättä jynkystä. Lopulta näytön piuhat räminällä irti:D kyllä kuumotti. Tästä aikaa yli 10v ja vieläkin muistutetaan kaveria säännöllisin väliajoin
Hauska kuumotus kaverille, itse katselin vierestä: lukiossa pieni atk-luokka. Frendi katso koneelta pornoa ja Murphyn lain mukaisesti sinne pamahti opettaja esittelemään koulun uutta kameraa! Kuin ollakaa kone ei tottele rukseja eikä ctrl-alt-deleteä, jumittuu varsin riettaaseen kuvakulmaan. Kaverilla super-kuumotus, kädet käy, hakkaa näppistä ja koneen sammutusnappia eikä mitään tapahdu. Itse nauran vieressä ja ope esittelee kameran ominaisuuksia välittämättä jynkystä. Lopulta näytön piuhat räminällä irti:D kyllä kuumotti. Tästä aikaa yli 10v ja vieläkin muistutetaan kaveria säännöllisin väliajoin
- Liittynyt
- 6.11.2012
- Viestejä
- 88
Hyvä että täällä on muitakin lapsipyromaaneja. Kersana tykkäsin leikkiä tulitikuilla ym. tulentekovehkeillä aika usein, tämä episodi tapahtui joskus tokalla luokalla: Kaveri oli käymässä ja ajateltiin mennä käymään isoveljeni rakentamalla uudella majalla. Maja sijaitsi sen verran kaukana pihasta ettei sinne ollut suoraa näköyhteyttä, se näkyi kuitenkin hyvin läheiseltä maantieltä. Ajateltiin että siellä sisällä on kuitenki aika pimeä niin viedäänpä sinne kynttilä valonlähteeksi. No, kotoa sitten löytyi kynttilä, jotain juhlamallia kun oli niin perkeleen pitkäkin mutta sellainen soihtu sitten otettiin mukaan. Maja oli sellainen kotatyyppinen ja katto oli tehty oljista ja pajunoksista. Sinnepä mentiin sitten palavan kynttilän kanssa sisälle ja alta aikayksikön korkealla heilunut kynttilä sytytti katon palamaan heti eteisessä. Rynnättiin äkkiä ulos ja muutamassa sekunnissa koko maja roihahti ilmiliekkeihin. Yritettiin äkkiä keksiä millä se saataisiin sammumaan, vettä eikä mitään astiaakaan ollut lähellä, lunta kyllä mutta siitä ei paljon apua ollut. Oltiin helvetinmoisessa paniikissa eikä minun tilannetta helpottanut ollenkaan se, että kaveri päätti sankarillisesti ottaa jalat alleen ja lähti juoksemaan kotia! Huidoin jollain karahkalla palavaa majaa ikään kuin siitä jotain apua olisi ollut, perkele maan tasallehan se paloi. Sillä hetkellä kuumotti kirjaimellisesti kun olin ollut niin lähellä liekkejä, että naama tuntui hehkuvan. Lampsin vähin äänin kotia jossa arvelin olevan parasta pitää matalaa profiilia. Kukaan ei ollut nähnyt kaverini lisäksi tätä episodia, joten suunnitelmani oli pimittää kaikilta koko asia...Tämä onnistuikin jopa useamman päivän kun veljeni ei käynyt majalla. Kerran tultiin kauppareissulla äitin kyytissä sitä maantietä ohi siitä majasta ja ajattelin että nyt jään varmasti kiinni, keksin äkkiä hätävalheen ja, innokkaasti kun pullojen keruulla veljeni kanssa kilpailtiin, huusin hieman ennen majaa että vastakkaisella puolella tietä on kaljapulloja! Harhautus onnistui ja veljeni kääntyi katsomaan majan kohdalla toiselle puolen tietä eikä äitikään kiinnittänyt majan suuntaan huomiota. Tiesin koko ajan roikkuvani löysässä hirressä ja kuumotti varsin kovasti väistämätöntä kiinnijäämistä odotellessa. No, pian veljelleni oli selvinnyt, ehkä sen minun (jälkeenpäin ajateltuna vähemmän) fiksun kaljapulloharhautuksen innoittamalla pullonkeräysretkellä majan suuntaan, että majasta on jäljellä enää hiiliä ja tuhkaa, syyllinen oli ilmiselvä...Kuumotus lisääntyi entisestään kun jäin veljelleni kiinni, porukoille hän ei sanonut mitään mutta tietenkin kiristi minua koko ajan tuolla tiedolla...Lopulta yhtenä kauniina aamupäivänä äitini, tullessaan koulun vanhempainkokouksesta, kertoi että kaverini oli avautunut porukoilleen tapahtuneesta ja tieto oli sitä kautta saavuttanut myös hänet. Muistan sen hetken vieläkin kun istuin vintin rappusilla ja asiaa alettiin selvittämään...No, ei siitä muistaakseni mitään fyysistä rangaistusta tullut mutta sen jälkeen ei vähään aikaan tullut leikittyä tulella...Tapauksesta kuittailtiin vanhempieni ja veljeni suunnalta vuosikaudet sen jälkeen, viimeksi äitini mainitsi siitä aivan muutama vuosi sitten...No, ainakaan minusta ei tullut pyromaania.
- Liittynyt
- 23.10.2007
- Viestejä
- 2 732
Omalla kohdalla tutkin, joskus koulussa sontalaatikko.nettiä(?) vai mikä helvetti se irstas sivusto olikaan. No opettaja meinaa päästä yllättämään sivusta, kun piti tehdä jotain koulutehtävää, johon ei riittänyt motivaatio täysin. Ei ne nappulat vaan pelaa, kun pitäisi sivusto saada suljettua :lol2: Onneksi oli jatkojohdossa oma katkaisin mikä sammutti pari konetta vierestäkin, mutta säästyimpä enemmiltä huudoilta :D
- Liittynyt
- 6.2.2003
- Viestejä
- 13 631
- Ikä
- 42
Hyi saatana. Noiden kanssa saa olla tarkkana. Tollanen lukko tekee kamalaa jälkeä jos osuu. Ja vaikkei osuisikaan, niin tekee ympäristöllekin kamalaa jälkeä ja kalsareiden putsaus on sen jälkeen vähintään paikallaan. Meillä on rengashallin katossa jossain kuuden metrin korkeudessa jälki kun joskus kauan kauan sitten oli kuulemma lukko lähtenyt maassaa lappeellaan olevasta trukin pyörästä.
Tässä on video kun lukko lähtee turvahäkissä. Ei tekisi mieli olla edessä. Se on henki pois sillä sekunnilla.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
