maximillian sanoi:
"Suomen tuhoisin huume on alkoholi. Alkoholi tappaa vuosittain 2 500 ihmistä (1), ja se on osallisena noin 70 %:ssa henki- ja muissa väkivaltarikostapauksista (2). Kansamme suosikkihuume niittää satoa niin maksakirrooseina, tapaturmina, rattijuoppoutena, lähisuhdeväkivaltana, aivovaurioina kuin riippuvuutenakin (3). Tämä on hyvä muistaa aina, kun puhutaan huumeista."
Juuri näin. Monesti tuntuukin siltä, että Suomalainen päihdepolitiikka noudattaa filosofisesti ajatellen melko mielivaltaista "tota sä saat vetää, tätä sä et saa vetää" logiikkaa. Melkein tekisi mieli avata uusi threadi "alkoholin filosofiasta", mutta ehkä kiinnostuneet löytävät tämän tästäkin:
Mä koen hyvin voimakkaasti, että suomalaisilla on todella skitso ja perverssi suhde viinaan. Alkoholi on yhtä aikaa yhteiskuntamme puhutuin ja vaietuin asia. Se on siis tabu.
Poikkeuksia on, mutta yleensä se menee näin: Lapset kasvavat perheissä, joissa ajatellaan, että lapsi vahingoittuu, jos se näkee alkoholia. Yksi saunakalja voidaan ottaa, mutta pientäkään humalaa ei lasten edessä vedetä.
Ei vedetä, vaikka tiedettäisiin, että osataan skarpata. Ei vedetä, vaikka tiedettäisiin, että se olisi vain punkkupullo vaimon kanssa. Ei ruuan kanssa, koska arkena juovat ovat Suomessa niitä alkoholisteja. Äidit opettavat, että viinaa juovat ihmiset ovat niitä spurguja tai pultsareita, ei isä tai äidin kaverit. Tottakai iskä ja äiskäkin dokaavat silloin tällöin, mutta aina niin, että kersa on lastenhoitajalla tai nukkumassa. Tai jompikumpi on "työmatkalla" tai "kaverilla".
Noin kolmetoistavuotiaana nuori alkaa kuulemaan alkoholista. Nyt hänelle selviää, että tuote onkin osa nuorisokulttuuria. Luokan raggaripoika leveilee maanantaina "dokanneensa" ja varhaisteinimme ymmärtää, että tämä on jotakin "hienoa". Viinasta kuuluu vetää perseet ja jos ei koskaan vedä, on ärsyttävä nörde. Nuoremme ei tietenkään osaa suhteuttaa tätä mihinkään, koska himassa se viina on aina ollut salaisuus. About tästä hetkestä alkaen tämä suomalaisemme alkaa kuulla lähes taukoamatonta ylistyslaulua alkoholin hienoudesta. Mistä sitä saisi, ja kuka sitä hakisi. Mistä tulee hyvä känni ja mistä tulee halpa känni. Kuka pääsi ekana baariin ja kuka oksensi. Pentu tajuaa, että ellei se dokaa, se ei pääse koskaan pussaamaan eikä nussimaan. Ei saa koskaan tyttö/poikaystävää. Jää ihan yksin. Hieno juttu. Ilman viinaa tytöt hankkiutuisivat neitsyydestään eroon aivan liian myöhään, ja aivan liian moni nuorukainen jäisi pieksemättä. Ikävät asiat eivät johdu viinasta, vaan "huonosta tsägästä". Kovin jätkä on aina se, joka juo eniten. Edelleen pätee puhumattomuuden sääntö: alkoholista puhutaan vain ja ainoastaan kavereiden kanssa. Vanhemmille se ei kuulu, ja he eivät siitä kysele.
Opiskelujen alkessa koko juttu vedetään aivan överiksi. Kansakuntamme kerma harrastaa 3 vuorokauden goom-risteilyjä, koska siellä saa juoda aamusta iltaan. Laivalta saa myöskin pillua, koska ämmät on niin kännissä. Neljänä iltana viikossa voi vetää halutessaan perseet. Järjestetään hassuja "sen ja sen kadun apro" -tyyppisiä tapahtumia, joissa on tarkoituksena vetää 20 eri baarissa tuoppi kaljaa.
Aika tarkkaan tässä opiskelujen kolmantena tai neljäntenä vuotena on havaittavissa seuraava seikka: Jos joku näyttää juovan liikaa (mikä on tietenkin ihan vitusti), niin siitä ei sanota mitään. Eli hiljaisesti "hyväksytään" se. Jos äiti on huolissaan, niin se saattaa sanoa kahvinkeiton yhteydessä, että "pitääkö sitä nyt koko ajan juhlia?" Tässä vaiheessa, usein alkaa liikkumaan juttuja "siitä ja siitä markosta, jolla taitaa olla vähän ongelmia ton viinan kanssa". Mutta markolle ei edelleenkään kukaan sano mitään, eivät edes markon kaverit.
Sitten mennään töihin. Töissä ihmiset ovat "aikuisia", ja nyt viinaa ei saa enää ylistää. Se on niitä opiskelujuttuja se. Pikkujouluissa ja kevätjuhlassa on ihan ok vetää perskännit, mutta muuten alkoholi alkaa olla aika epäilyttävää. Jos duunissa on yksi, joka vetää perjantaina pullon kossua, ja toinen, joka juo joka ilta ruuan kanssa lasin punkkua, niin se punkun juoja on varmempi alkkis. Joillakin on epämääräisiä poissaoloja ja ödööriä hengityksessä. Taas kuuluu juttua "mä vähän veikaan, että se ottaa vähän tota sidukkaa himassa" yms. Pikkuisen toivotaan, että sen tyypin alkoholiongelma "paljastuisi", jotta se tulisi "julki" ja sitten se saisi "opetuksen".
Viinan veto on siis Suomessa lohikäärmeellä ratsastamista. Heti kun putoat sen selästä, olet puheen ulkopuolella. Heti kun ylität sen näkymättömän rajan, olet hylkiö. Sitä glorifioidaan ja ylistetään. Ja siitä vaietaan. Jossain vaiheessa alkkis vain tajuaa, että ihmiset on kaikonnut sen ympäriltä. Portaissa on kaksi askelmaa: Ylistetty juopottelu, joka pysyy "hanskassa" ja AA-kerho. Siinä välillä ei ole mitään.
