Ihan pakko tänne kirjoittaa tämän talven sairasteluista ja luvass pitkä kirjoitus. Tänä talvena tuntuu, että moni sairastaa ja paljon ja tuntuu myös siltä että ne jotka tänä talvena sairastavat ovatkin sitten sairastanett koko kylmän talven. Itestäni ainakin tuntuu että nyt on sairastettu vähintäänkin kymmenen seuraavan vuoden edestä. Aikaisempina vuosina en ole paljoakaan sairastellut, mitä nyt joka talvi jotain nuhaa ja kröhää. Viime talvena olin yhden viikon vähän pahemmassa flunssassa, mutta that´s it!
:curs: Ja tästä se alkaa...
Tänä vuonna sairastelu alkoi sitten tuolla loka-marraskuun paikkeilla jatkuvalla flunssalla, joka aina välillä äityi niin, ettei töissä jaksanut ja parin päivän sairaslomia kertyi, kunnes sitten joulukuun alkupuolella tulin pahemmin kipeäksi. Alkuun en meinannut saada kunnon sairaslomaa, ei tutkittu suuremmin eikä lääkitty(kuin yskänlääkkeellä, joka kuitenkin vain helpottaa oireita, ei paranna) työterveyshuollonpuolelta, sanottiin että kun ei ole infektiokuumetta (lämpöä viikon ajan jo yli 37 ja silläkin hetkellä 37,5) voin mennä hyvin töihin. Sain sitten kuitenkin sairaslomaa jopa viikon kun sanoin etten yksinkertaisesti jaksa töissä (minulla ei juuri koskaan nouse kuume). Muutaman päivän kotona oltuani ja olon vain pahennuttua hakeuduin yksityiselle, jossa lääkäri ihmetteli ettei olla tutkittu tarpeeksi, diagnoosi oli
angiina. :wtf: Angiinan olen kerran aimemmin lapsena sairastanut, joten herkkyyttä tälle taudille en omaa ja tämä olikin nyt jälkitautia, pitkään jatkuneelle ja kunnolla hoitamattomalle flunssalle ja ylähengitystientulehduksille. Angiina oli kova sairaus, varmaan kovin aikuisiän sairastumisistani. Kovaa kuumetta ei kuitenkaan vieläkään noussut.Angiinasta aloin kunnolla trevehtyä siinä joulun jälkeen, mitä nyt pieni nuha silloin tällöin vaivasi, vuosi vaihtui terveenä ja alkuvuosi lähti hyvin käyntiin.
Helmikuun lopulla alkoi taas flunssa oireita ilmentyä ja ihan helmikuun lopussa marssein taas työterveyshuoltoon :( (päivä oli perjantai), jossa terveydenhoitaja pyysi lääkäriltä vaivani kuunneltuaan, mutta tutkimatta minua minulle burana reseptin ja neuvoi tulemaan maanantaina uudelleen, jos pahenee. :jahas: Kuitenkin olin nyt liikkeellä juuri sen takia että olo oli pahentunut. Päätinpä parkkikselle kävellessäni että ajanpa nyt saman tien yksityiselle lääkäriasemalle ja siellä olikin ilokseni saman työnsä osaava lääkäri joka angiinan minulla loppuvuodesta minulla totesi. Sain antibioottikuurin epäiltyyn keuhkoputkinetulehdukseen ja pitkittyneeseen flunssaan. Viikonloppuna olo paheni ja sunnuntaina nettiajanvarauskesta varailin ajan samalle lääkärille, joka otatti tulehdusravot ja keuhkokuvat tällä kertaa. Kumpaankinkeuhkoon kovasti pisti ja v-lopun oli ollut pientä kuumeilua (alle 38), jota ei enää maanantaina kuitenkaan ollut. CRP olikin 181 (normisti alle 10) ja keuhkokuvissa näkyi
keuhkokuume :wtf: Lääkäri kirjoittikin sitten minulle lähetteen keskussairaalaan arvioitavaksi ja osastollehena minä jäin. Antibioottia suoneen neljän päivän ajan ja viidentenä päivänä pääsin kotiin ja ab kuuri jatkui vielä viikon, kuten sairaslomakin, kuumetta ei ollut sairaalaan menon jälkeen. Kokeita paljon otettiin ja kokeissa näkyi influenssa B. Ja tämä sairaus päihitti angiinan menenn tullen,
nyt tiedän mitä on olla kipeä! Sairasloman loppupuolella aloin hakemaan voimia pienellä kävelyllä ja kevyenkevyellä jumpalla. Viikko sitten maanantaina palasin töihin ja viime viikolla piisasi työpäivät, illat meni kotosalla kun voimat vielä hyvin hakusessa, v-loppuna jaksoi taas vähän käydä kävelyllä ja jumppailla. Pace tunteja ohjailin loppuviikosta myös, mutta se nyt ohjaajalta ei itseltään paljon fyysistä suoritusta vaadi, vaikka yleensä siellä kovasti hypinkin ja heilunkin, nyt otettiin rauhallisesti.
Tällä viikolla sain
mykoplasma kokeen tuloksen, joka myös otettiin sairaalassa ollessani, tulos oli kohtalainen, mutta ei diagnosoitava. Tarkoittaen, että olen jossain vaiheessa tämänkin sairastanut. Vereen muodostuu vasta-aineita ja täten jälki mykoplsamasta jää vereen. Kuitenkin yleensä pikkuhiljaa jälki verestä lähtee, joten luultavasti tänä talvena sairastanut (?). Moneen kertaan kyllä työterveyshuollosta pyysin koetta, muutamalla työkeverillakin kun todettiin kyseinen tauti, olsiko ollut osa sairastamisesta ollut ehkäistävissä mykoplasman hoidolla, siitä ei varmuutta ole, mutta mietityttää vaikka turha sitä on enää miettiä.
Maanantaina sitten alkoi flunssa pukkaamaan päälle taas :( ja tiistaina lähdin kesken työpäivän kotiin, keskiviikkona lääkärille (taas samalle yksityisellä puolella), otettiin keuhkokuvat varmuudeksi ja kaikeksi onneksi olivat kunnossa! Influenssa virusta epäili ja nyt huilataan taas kotona. Yhden personal trainer tutun neuvosta marssein luontaistuote- / terveyskauppaan ja pyysin
vastustuskykyä takaisin. Kotiin lähdin kera
maitohappobakteerien, rautamehun ja echinafocetippojen. Tuli myös
kielto syödä duactia ja buranaa, joilla olen yrittänyt oloa helpottaa. Ovat kuitenkin vain oloa helpottavia ja
kropan pitäisi antaa itse parantaa itseään, kuumetta ei kyllä taaskaan ole, mikä olisi yksi kropan keino taistella sairautta vastaan... Riskihän on myös siinä että kun oireita helpottaa lääkkeillä jaksaa ehkä tehdä esim. kotitöitä eikä tule huilattua, jolloin sairaus pitkittyy ja jopa voi pahentua. Ja ilman kunnon
lepoa ei kroppa pääse kunnolla parantamaan itseään. Vitamiinit ja ruokavalio nyt onkin meikäläisellä jo muuten kunnossa, joten niihin ei puututtu eikä niihin lisäyksiä tullut. Tuon keuhkokuumeen aikana sairaalassa ruoka oli hyvin hiilaripitoista ja vähäistä ja tuli herkuteltua kaikkea ekstra sokeriakin tosi paljon ja se jatkuin kotonakin vielä. Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni, oli jo kova hiilariähky ja siitä huono olo ja pieni painon nousukin (huono omatunto...) Vinkkinä sanoisinkin nyt kokemuksesta viisastuuneena ja ohjeitakin asiasta saaneena että vaikka kipeänä herkkuja tekee mieli ja ne "lohduttaa", tulee ne helposti itselle sallittua, mutta kipeänä ne eivät tee hyvää ja terveyskaupankin myyjän ohjeet kuten pt tutunkin ohjeet, että
ylimääräiset sokerit pois! (ei kuitenkaan atrkoita mitään vähähiilihydraattista) Maitohappobakteereista sen verran, että tyhmänä en niitä aiemmin tajunnut aloittaa, lääkärit kun aina neuvovat ottamaan ab kuurien aikan mikäli vatsa menee sekaisin....
Nyt taas olo alkaa kohentua, mutta kyllähän tästä tämän talven tautirepertuaarista tautejakin vielä puuttuu, että paree olla ihan hiljaa vaan ja toivoa mielessä että josko alkais riittämään sairastelu. Onneksi ei ollut kisatavoitteita täksi vuodeksi!!!!! hyvin ärsyttäväähän tässä on että treenit on mennyt ihan persiilleen... Itku on ollut herkessä välillä, ottaa jo henkisestikin koville sairastelu ja fyysisestikin olen huonossa kunnossa sairastelujen johdosta, voimat ovat kadoksissa, kovat sairaudet vievät voimat aivan totaalisesti vaikka olisi kuinka hyvä kuntoinen normaalisti! No täältä vielä noustaa, positiivisuutta tarvitaan, vaikkakin välillä kovin vaikeaa sitä on löytää...
