itellä ainaki ruokamyrkytys (ilm. bakteeriperäinen) vei voimat totaalisesti. Viisi päivää olin elämäni kipein! Vakavimpien oireiden laantumisen jälkeen, jäi jälkioireiksi ruoan huono imeytyminen, liekö suolinukka vaurioitunut? Salilla olo pyörrytti ensimmäisen viikon aikana ihan törkeesti, tyhmä kun olin niin päätin, että käyn silti. Tuskin sankaritekojen yrittäminen ainakaan parantumisprosessia nopeutti, saati tuotti lihasmassaa. Muutenkin salilla taudin jälkimainingeissa esiintyi voimattomuutta, aerobisen kunnon totaalinen heikentyminen sekä yleistä heikottomuutta (pyörrytys).
Omakohtaista kokemuksista rikkaanpana, suosittelen todellisen ja vakavan ruokamyrkytyksen jälkeen ottamaan todella rauhallisesti! Tekisin jälkikäteen ajateltuna vain kevyttä verryttelyä, kevyttä aerobista ja lihashuoltoa. Toki ehkä väliajoin kokeilisin hieman raskaampaa rasitetta, palautumisen arviomiseksi. Tosin en tekisi enää sitä virhettä, että yrittäisin väkisin treenata, buustatakseni henkistä hyvinvointia (sainpas treenin tehtyä, perkele -asenne).
Toipuminen vei kokonaisuudessaan kuukauden, jolloin pääsin takaisin samoihin voimiin, aerobiseen kuntoon ja ruumiin painoon (oletuksena kehonkoostumuksen säilyminen samana). Eli malttia tulee tarvitsemaan, mikäli kunnollisen ruokamyrkytyksen kohtaa. Henkinen kantti on koetuksella, kun treenata tekisi mieli ja lihaksiin olisi saatava painetta.
