Runo Thread

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
"Äidit menevät pois meidän luotamme hiljaa,
varpaillaan,
me nukumme kylläisinä,
rauhallisesti,
emmekä huomaa tätä pelottavaa hetkeä.
He eivät lähde äkkiä,
he menevät hitaasti, oudosti,
lyhyin askelin pitkin vuosien askelmia.
Hermostuneina
me jonakin vuonna muistamme syntymäpäivät,
järjestämme heille juhlat,
mutta tämä myöhästynyt intomme
ei pelasta heidän sielujaan
eikä meidän sielujamme;
he etääntyvät,
etääntymistään etääntyvät.
Heräten unesta
ojennamme kätemme
heidän jälkeensä,
mutta ne osuvat ilmaan,
ilmaan on kasvanut lasista seinä;
on tullut se hetki,
kyyneleet salaten me katsomme:
hiljaisina
karuina rivistöinä
äidit kulkevat pois meidän luotamme."
 
Kalpea alaston kuu
Hohtaa hopeaista valoaan sysimustaan veteen
Niin kutsuvana
Petollisena
Kaunis uni minussa
Vetää minut pinnan alle
Elämäni hennot säikeet kieppuvat pyörteen virrassa
Mustaa samettia
Henkeni pakenee
Ja minä synnyn uudelleen
 
Yö hiljaisena ympärilläni
Kietoo otteeseensa tiukasti puristaa
Ei päästä irti
Tuudittaa sylissään kuin äiti lastaan
Unet kiitävät ohi
En saa niistä kiinni
Valot leikkivät varjoilla
Joku kutsuu minua kaukaa
Huudan
Mutta ääneni haipuu ikuisuuteen
Musta pimeys ei hellitä
Pian on aamu
 
V a n k i l a

Voi noita parkaa, mihin joutuikaan,
Tuo tyhmistä tyhmin akka!
Kun ovet aukes, hän aatteli:
”Kas, tääl on pohjasakka!”

Ja voi luoja, ett’ näky oli hassu,
Kun vartijat raahasivat häntä:
Heittivät tyrmään haisevaan,
Johon vuosi vesi ja räntä.

Eikä tiennyt noita vielä,
Omaa sellikaveriaan,
Mutt’ kun huoneen ovi narahti,
Hän alkoi housuun paskomaan.

Kas, astui sisään vanha rouva,
Anne nimeltään,
Rumakin kuin perkele
Ja paha mieleltään.

Hän noidalle ei antanut
Yhtään armoa,
Vaan taskust’ otti pistoolin
Ja antoi paukkua!

Mutt’ noitapa olikin ovela,
Ja sormistansa nopea,
Hän väisti ämmän luotia
Ja antoi hälle huutia!

Ja yllättäen koht’ olikin
Annen ruumis jo kylmä,
Eikä kukaan häntä kaivannut;
Oli noidalla oma tyrmä!


jailhouse_600.jpg



Sori, oli pakko jatkaa! :D
 
Toinen runo vankilasta.

Raudat nilkoissa.

Muutaman ex-tyttöystäväni on kirjoittanut minulle vankilaan.
Se on mukavaa,
heillä kaikilla on poikaystävät, aviomiehet, lapsia, hyvät työpaikat.
Minulla on betonimuurit, paksut kiviseinät, piikkilankaa, verkkoaitoja, rautaiset ovet ja skitsoja naapureita.
En silti vaihtaisi paikkaa heidän kanssa.
Parin vuoden päästä olen vapaa.
Näyttää siltä että he eivät ole ikinä.
 
JL90: Loistavaa loistavaa!!:hyvä: Tahtoo kuulla lisää noita runoja! Pääseekö paha eukko pois vankilasta?? Noistahan kehittyy vielä Prison Break tyyppinen tarina;)
 
Mä kuulen aamulla ihanan solinan.
Kevät tulee, pian kaikki kukkii, mun kasvonikin.
Syreenit kasvaa ja pujokin aiheuttaa allergisen reaktion.
Keväällä kaikki on pehmeää. Erektionikin.
Tunteeni sua kohtaan ovat vahvat.
No kun saan nämä kipulääkkeet alas, en tunne enää mitään.
 
Suolaista kuitenkin niin makeaa
Maistan sinut, tunnen sinut
Olet tässä, poissa...
Tunnen sinut, kaipuun
Kaipaan sinua, kaipaan sinua lähelleni...

Tunnen kosketuksesi mutten kuitenkaan
Äänesi kuulen, tuuli sitä kuljettaa
Kasvosi piirtyy taivaanrantaan
Tuuli tuoksusi tuo
Kaipaan sinua, olet poissa nytten...
 
Riipivä tuska
Raastaa repii hajottaa
Mitään ei enää ehjäksi saa
Kierosti avasit sydämeni
Minä tyhmä päästin sinut sisälleni
Jälkeesi jätit vain tunteen niin kylmän
Keskellä pimeyden ja kylmyyden
Yksinäisyyden
Helvetti sinua!!!!!!!!!!!!
 
PIENEN YHTEISÖN B-PUOLI

Minulla on ollut syöpä,
on ollut jo jonkin aikaa

Naapurillani on narukauppa
ja kuultuaan lääkäriltä tilanteestani hän on
tavannut tihentää vierailujensa tahtia
ja tyrkyttää minulle alennusta

Postiluukusta pursuaa
narufirmojen postimyyntikataloogeja
Ne ovat ostaneet tietoni kansallisesta
syöpärekisteristä

Kauppa aina kannattaa.
 
P a k o (;))

Kuukaus' vankilassa vierähti,
Lähti noita ”ulkoilemaan”.
Mutt’ vastaan tulikin vartija,
Joka alkoi valittamaan:

”Mitäs helvettiä sinä, ämmä, aiot?
Poistuako noin vain?
Jos et kunnolla ala jo olemaan,
Saat turpaasi ainiain!”

Samassa noita säpsähti,
Ja rupesi uhoilemaan:
”Kuulehan, vartijani,
alatko sä mulle vittuilemaan?!”

Siitäkös herra provosoitui,
Laittoi kätensä vauhdilla taskuun.
Hän nappasi etälamauttimen,
Ja pakotti noidan katuun.

”Ai perkele”, huusi noita,
”Sähän annoit sähköiskun!
Jos et pinteestä päästä minua,
Mä kaverini apuun kutsun!”

Ei vartija kuitenkaan pelästynyt,
Vaan hälytti apuun toiset.
Sitt’ veivät he ämmän tyrmäänsä,
Jossa pesii madot ja loiset!

Eipä ollut itku kaukana,
Tuli kyynelkin jo silmään.
Oli loppuvuodet tuskaiset,
Ja ruokakin ain’ kylmää...



WitchFaceWO184.jpg
 
Hiljainen hämärä syleilee kahta toisiinsa tiukasti kietoutunutta
varjoa
Sanoja ei enää tarvita.
Yö tekee tuloaan. Peittää alleen kaiken ja ei mitään.
Aamulla kaikki on todellista.
Mutta me olemme yön lapsia.
:haart:
 
Äiti
Pieni sana täynnä tunteita
Surun kukkia
Kerran nuo kukat loistivat sateenkaaren väreissä
Kunnes pimeys tuli sydämeesi
Enää en tavoita hymyäsi
Katsettasi joka oli ennen niin tulvillaan rakkautta
Hiljaiset tyhjät kasvosi tuijottavat minua kuin vierasta
Haluaisin tarttua sinusta kiinni
Ravistaa,
Herättää eloon
Tuoda sinut takaisin
Mutta mitä se auttaisi?
Et sinä minua enää rakastaisi
Minä rakastan sinua
Äiti
Minulla on ikävä
 
ORPO

Mä olen rakkauden lapsi
mut mä oon orpo
sillä sitä rakkautta
joka mut tänne toi
ei ole enää olemassakaan.

Mä oon maailman lapsi
mut mä oon orpo
sillä sitä maailmaa
johon mä uskoin
ei ollut olemassakaan

Mut mä en oo enää lapsi
mut mä elän ja toivon
et yhdessä me löydetään se rakkaus
..ja luodaan se maailma.
 
Tunnelmia tämänaamuisesta Turkkusesta...

Aamulla katson
miten taas sataa räntää:
voi, vituttaa niin!
Satakoon maahan asti
en minä mene väliin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom