Runo Thread
- Keskustelun aloittaja Kynäniska80
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 16.4.2005
- Viestejä
- 88
- Ikä
- 50
Tuossa on kyllä harvinaisen hyvä runo. Osku taitaa olla aika monipuolinen kundi. Huomasin tänään lehdessä, että nyt on alkanut kilpailu, jossa on haussa "Suomen suomalaisin runo", oskun tuotantoa voisi kyllä ehdottaa. Lisää kilpailusta www.kirjakantti.fi
- Liittynyt
- 3.8.2005
- Viestejä
- 4 667
Tällaisen kuulin, en muista kuin alun, mutta tämä on lapsille joskus 60 vuotta sitten koulussa opetettua lorustoa, silloin kersat oppivat aika hemmetin monta runoa:
Epe oli musta kuin musta on musta.
Se herätti meissä kummastusta.
Epe oli syntynyt neekeriksi.
Ja oli niin musta juuri siksi.
Ja tämä EI ole läppä, mutsini alzheimer-päissäänkin tämän vielä muisti.
Epe oli musta kuin musta on musta.
Se herätti meissä kummastusta.
Epe oli syntynyt neekeriksi.
Ja oli niin musta juuri siksi.
Ja tämä EI ole läppä, mutsini alzheimer-päissäänkin tämän vielä muisti.
- Liittynyt
- 1.5.2004
- Viestejä
- 485
- Ikä
- 50
Perkele!
Herään särjettyyn aamuun
Kylmä huoneeni hengittää kalpeaa valoa
eilen luulin tunteneeni olemassaolon lämpöä
täytyin sinusta avaruuslaivani kelluessa
arjen ulkopuolisella kiertoradalla
sinä olit kaunis
minä raskas ja kumara
Kosketan rosoista seinää toivoen sen kasvavan kiinni käteeni
toivoen tunnetta
toivoen jotakin joka veisi pois tämän tyhjyyden
mielikuvissani makaan syvällä maan alla
mullassa ja sorassa
jossa puiden juuret tunkeutuvat silmäkuoppieni lävitse
Kalpeassa aamussa tunnen vain kylmän seinän
Tässä kohtaa valkealla maalatut betonielementit alkavat kasvaa kiinni käteeni
käsivarteni on valkoinen
maali halkeilee
kuoriutuu
paljastaen harmaan sileän pinnan
Maistan suussani eilisen ja kuvittelen tällä tavoin olevani osa tätä pientä historiaa
pyörin akselini ympäri ja on liian hiljaista
jokainen soluni huutaa kaipausta
oletko edes ollut täällä
Tältä kiertoradalta lähetän matkaan sumuisen katseeni ja kohtaan viimein halveksuntani
olit sittenkin täällä
minä olin vahva
Näissä huoneissa taivas on liian laaja
janoan läheisyyttäsi
haluan hengittää raikasta ilmaa
en enää sameaa vettä
Tässä nollakohdassa kohtaan pettymykseni
Tässä nollakohdassa kohtaan vihani juuret
Katseeni on pysähtynyt
tässä ilmatilassa ei liiku enää mikään
Kun kaadun suihkun lattialle ja annan veden hakata vasten kalloani
tunnen taivaan ivan
kun poimin kaakelilattialta ruskeita lasinsirpaleita ja revin rikki kätteni ihon
vuodatan viemäriin olemassaoloni kitkerän ivan
kitkerän happaman inhon
janoan rakkauttasi
en tunne enää mitään
Tässä kohdassa on tehtävä valinta
Tämä nollakohta on autoimmuuni sairaus
ei enää sameaa vettä
ei enää sameaa vettä
Herään särjettyyn aamuun
Kylmä huoneeni hengittää kalpeaa valoa
eilen luulin tunteneeni olemassaolon lämpöä
täytyin sinusta avaruuslaivani kelluessa
arjen ulkopuolisella kiertoradalla
sinä olit kaunis
minä raskas ja kumara
Kosketan rosoista seinää toivoen sen kasvavan kiinni käteeni
toivoen tunnetta
toivoen jotakin joka veisi pois tämän tyhjyyden
mielikuvissani makaan syvällä maan alla
mullassa ja sorassa
jossa puiden juuret tunkeutuvat silmäkuoppieni lävitse
Kalpeassa aamussa tunnen vain kylmän seinän
Tässä kohtaa valkealla maalatut betonielementit alkavat kasvaa kiinni käteeni
käsivarteni on valkoinen
maali halkeilee
kuoriutuu
paljastaen harmaan sileän pinnan
Maistan suussani eilisen ja kuvittelen tällä tavoin olevani osa tätä pientä historiaa
pyörin akselini ympäri ja on liian hiljaista
jokainen soluni huutaa kaipausta
oletko edes ollut täällä
Tältä kiertoradalta lähetän matkaan sumuisen katseeni ja kohtaan viimein halveksuntani
olit sittenkin täällä
minä olin vahva
Näissä huoneissa taivas on liian laaja
janoan läheisyyttäsi
haluan hengittää raikasta ilmaa
en enää sameaa vettä
Tässä nollakohdassa kohtaan pettymykseni
Tässä nollakohdassa kohtaan vihani juuret
Katseeni on pysähtynyt
tässä ilmatilassa ei liiku enää mikään
Kun kaadun suihkun lattialle ja annan veden hakata vasten kalloani
tunnen taivaan ivan
kun poimin kaakelilattialta ruskeita lasinsirpaleita ja revin rikki kätteni ihon
vuodatan viemäriin olemassaoloni kitkerän ivan
kitkerän happaman inhon
janoan rakkauttasi
en tunne enää mitään
Tässä kohdassa on tehtävä valinta
Tämä nollakohta on autoimmuuni sairaus
ei enää sameaa vettä
ei enää sameaa vettä
- Liittynyt
- 1.5.2004
- Viestejä
- 485
- Ikä
- 50
Perhonen
Levitän käteni tuulta vasten ja sula hopea pyyhkii lihat ympäriltäni
Kattopaneelien taakse on kätketty jotain ja lattia on valeltu bensiinillä
Tästä asunnosta on lyöty ikkunat sisään
nyt ikkunanpieliin on teipattu jätesäkit
Lattialla kyyristelee mies joka piirtelee käsillään merkkejä ilmaan
Teeveen kuvaruutu on haljennut ja halkeamista valuu elohopeaa
Bensan katku
huone voi syttyä tuleen jos se saa liekkinsä minusta
Miehen pupillit räjähtävät ja hän peittää kämmenillään hymynsä
Rikkinäisellä kuvaruudulla on kuva punaisesta kukasta
rosoista kaitafilmikuvaa
kukan terälehdet aukeavat
Kun keittiössä istuva mies kaatuu asfaltille
asfaltti halkeilee ja sairaalle taivaalle nousee verenpunainen aurinko
"Tajuntasi räjähtää kolmessa sekunnissa"
Ymmärrän että kattopaneelien taakse on piilotettu miehen hymy
meidän ei tarvitse sanoa mitään
Tämä on elokuvaa
täältä on päästävä pois
on vaikea hengittää
Olen ollut täällä liian kauan
jalometalli jähmettyy luitteni ympärille
Katson pöydällä kimaltelevaa elohopeaa
ja haluaisin koskea siihen
mutten voi liikkua
Olen eristyksissä
enkä millään tahtoisi uskoa siihen
että päästäksemme eteenpäin
meidän on otettava askelia myös taaksepäin
Levitän käteni tuulta vasten ja sula hopea pyyhkii lihat ympäriltäni
Kattopaneelien taakse on kätketty jotain ja lattia on valeltu bensiinillä
Tästä asunnosta on lyöty ikkunat sisään
nyt ikkunanpieliin on teipattu jätesäkit
Lattialla kyyristelee mies joka piirtelee käsillään merkkejä ilmaan
Teeveen kuvaruutu on haljennut ja halkeamista valuu elohopeaa
Bensan katku
huone voi syttyä tuleen jos se saa liekkinsä minusta
Miehen pupillit räjähtävät ja hän peittää kämmenillään hymynsä
Rikkinäisellä kuvaruudulla on kuva punaisesta kukasta
rosoista kaitafilmikuvaa
kukan terälehdet aukeavat
Kun keittiössä istuva mies kaatuu asfaltille
asfaltti halkeilee ja sairaalle taivaalle nousee verenpunainen aurinko
"Tajuntasi räjähtää kolmessa sekunnissa"
Ymmärrän että kattopaneelien taakse on piilotettu miehen hymy
meidän ei tarvitse sanoa mitään
Tämä on elokuvaa
täältä on päästävä pois
on vaikea hengittää
Olen ollut täällä liian kauan
jalometalli jähmettyy luitteni ympärille
Katson pöydällä kimaltelevaa elohopeaa
ja haluaisin koskea siihen
mutten voi liikkua
Olen eristyksissä
enkä millään tahtoisi uskoa siihen
että päästäksemme eteenpäin
meidän on otettava askelia myös taaksepäin
- Liittynyt
- 29.1.2007
- Viestejä
- 3 348
Vapaus
Kaksitoista vuotta vietti Noita vankilassa,
Laihtunutkin on hän jo monta kiloa.
Onpa hän myös jättänyt kaik’ pahat tapansa,
Sillä ne ei juuri yhtään tuo enää iloa.
Pahat päivät, vihaiset vuodet on kaik’ jo jääneet taakse,
Ei Noitaa enää kiinnosta rikosten pahat polut.
Mut eräs huono tapa on silti jäänyt päälle,
Ja siksipä nyt virtaakin hänen kitusiinsa olut!
Humalassa hortoilee taas vanha, ruma Noita,
Ja tönäisee hän isoa kehonrakentajaa.
Vaan eipä tiennyt mies, ettei Noita tahallansa,
Ja tämän vuoksi akka kohta pahast’ turpiin saa!
Arvaa kaksi kertaa, selvisikö Noita.
Ai sellaisesta tärskystä? No ei todellakaan!
Ja niinhän siinä kävi, ettei kuunaan enää kuultu
Niit’ Noidan tykkipieruja, jotka kovaa paukahtaa!
Kaksitoista vuotta vietti Noita vankilassa,
Laihtunutkin on hän jo monta kiloa.
Onpa hän myös jättänyt kaik’ pahat tapansa,
Sillä ne ei juuri yhtään tuo enää iloa.
Pahat päivät, vihaiset vuodet on kaik’ jo jääneet taakse,
Ei Noitaa enää kiinnosta rikosten pahat polut.
Mut eräs huono tapa on silti jäänyt päälle,
Ja siksipä nyt virtaakin hänen kitusiinsa olut!
Humalassa hortoilee taas vanha, ruma Noita,
Ja tönäisee hän isoa kehonrakentajaa.
Vaan eipä tiennyt mies, ettei Noita tahallansa,
Ja tämän vuoksi akka kohta pahast’ turpiin saa!
Arvaa kaksi kertaa, selvisikö Noita.
Ai sellaisesta tärskystä? No ei todellakaan!
Ja niinhän siinä kävi, ettei kuunaan enää kuultu
Niit’ Noidan tykkipieruja, jotka kovaa paukahtaa!
- Liittynyt
- 16.7.2005
- Viestejä
- 30
Pimeyden leikki
Mietin usein miksi pimeys tuntui kodilta, miksi se niin usein herätti pelkoa muissa. En ollut kotonani valossa, jota muut niin hehkuttivat.
Kauneinta maailmaani - pimeyden valo. Valo, jota vain niin harva näkee kanssani.
Minun mustassani oli enemmän valkoista kuin sinun.
Pimeys - mahdollisuus harmaallekin loistaa. Pelkkää valoa toi harmauden.
Pelkäsin pimeää, en osannut nauttia valostakaan.
Tunnen sinut sekä pimeässä että valossa, mutten tuntisi ilman kumpaakaan.
Halusin vain valoa ja sain myös sen. Miksi sieluni silti mustui?
Jos minä olen pimeys ja ja sinä valo niin miten yhdessä olemme kaikki maailman värit?
Pimeyden koittaessa olen onnellinen, vain hetki ja näen valoista kirkkaimman.
En löytänyt valoa etsimällä, en halunnut pimeyteen, mutta suurin onneni oli pimeyteen vastoin tahtoani joutuminen - valo saapui.
Miten se, jota kaikkein eniten pelkäsin, oli vapauttava minut?
Saatoin vain maistaa hivenen sitä mitä olin aiemmassa elämässäni. Kuinka onnistuin sen löytämään tietämättä mistä etsiä ilman löytämisen kaipuuta. Tunsin tietämättäni paljon siitä mitä kaikkea voin olla. En tuntenut olevani kotonani tässä maailmassa. Vaikka ovi kävikin koputtamassa nyrkkiini niin en osannut avata ovea. Maailmani oli liian lähellä - minussa.
Näit valon sielussani ennen kuin osasin sitä etsiä ja juuri silloin kun oli varma ettei sitä ollut olemassakaan. Vasta nyt ymmärsin, että tiesit jo silloin, sanomatta vieläkään, merkityksesi minulle. Kauniit kasvosi saivat loistonsa minulle pimeydestäni, sielusi valoa ja kauneutta en koskaan unohda.
Pimeydessä kaunista on kaikki se, joka näkyy vain valossa.
Vasta pimeydessä osasin avata silmäni.
En pitänyt sinusta, yritit viedä pimeyteni valon. Rakastin sinua kyseenalaistaessasi pimeyteni. Näin sokeutesi, uskoin ettet olisi valmis tietämään. Anteeksi petokseni sinua kohtaan.
Pimeys toi tyhjyyden, tiesin enemmän kuin koskaan. Miksi silti yritän täyttää sen?
Vasta tyhjyys avasi oven sisäiselle valolleni.
Pakeneeko valo pimeää vai syökö pimeys valoa?
Pimeys syö ahnehtien valoa. Mutta valoa on niin paljon ja pimeällä energiaa vain rajallisesti.
Pimeydellä oli kasvoni kunnes hävitin ne valon tieltä.
Pimeys avaa uusia ovia, joista valo pääsee sisään. Miksi jotkut silti sitä niiin epätoivoisesti pakenevat?
Valosta ei voi pitää ikuisesti kiinni vaikka haluisikin. Pimeys pyrkii karkuun aikanaan, miksi osa ei päästä edes sitä menemään?
Annoin sinulle hetken pimeyttä vaikket ikinä osaa sitä arvostaakaan. Syytit vain minua.
Annoit minulle hetkeksi valoista kirkkaimman. Olen sinulle ikuisesti kiitollinen antamastasi tummimmasta pimeydestä
Saatko koskaan tietää miten arvokasta pimeytesi, josta et ollut tietoinen, oli minulle?
Pimeyden äkillinen kirkastuminen valoksi sattuu, äkillinen pimeneminen aiheuttaa kipua viiveellä.
Miten pinnallasi oleva musta ja valkoinen voikaan vaikuttaa minuun niin paljon enemmän kuin elävät värisi?
Miksi en koskaan voisi kuvitella tuovani sinulle mustavalkoista ruusua? Se olisi niin luonnotonta mutta silti haluaisin sinulle sillä hetkellä antaa vain mustaa ja valkeaa.
Miksi mustaani ei osata ottaa vastaan? Pelkäätkö että se värjää sinua mutta silti annat mustempaa takaisin?
Yritin kertoa sinulle harmaan sävyistä, suutuit minulle. Pelkäätkö todellisuutta?
Minulle elämän rikkaus on matkaa pimeän ja valon välillä. Tärkeintä on liike joten suunta ei voi olla aina sama.
Miten väritön maski kasvoillasi voi peittää sielusi värit?
Mietin usein miksi pimeys tuntui kodilta, miksi se niin usein herätti pelkoa muissa. En ollut kotonani valossa, jota muut niin hehkuttivat.
Kauneinta maailmaani - pimeyden valo. Valo, jota vain niin harva näkee kanssani.
Minun mustassani oli enemmän valkoista kuin sinun.
Pimeys - mahdollisuus harmaallekin loistaa. Pelkkää valoa toi harmauden.
Pelkäsin pimeää, en osannut nauttia valostakaan.
Tunnen sinut sekä pimeässä että valossa, mutten tuntisi ilman kumpaakaan.
Halusin vain valoa ja sain myös sen. Miksi sieluni silti mustui?
Jos minä olen pimeys ja ja sinä valo niin miten yhdessä olemme kaikki maailman värit?
Pimeyden koittaessa olen onnellinen, vain hetki ja näen valoista kirkkaimman.
En löytänyt valoa etsimällä, en halunnut pimeyteen, mutta suurin onneni oli pimeyteen vastoin tahtoani joutuminen - valo saapui.
Miten se, jota kaikkein eniten pelkäsin, oli vapauttava minut?
Saatoin vain maistaa hivenen sitä mitä olin aiemmassa elämässäni. Kuinka onnistuin sen löytämään tietämättä mistä etsiä ilman löytämisen kaipuuta. Tunsin tietämättäni paljon siitä mitä kaikkea voin olla. En tuntenut olevani kotonani tässä maailmassa. Vaikka ovi kävikin koputtamassa nyrkkiini niin en osannut avata ovea. Maailmani oli liian lähellä - minussa.
Näit valon sielussani ennen kuin osasin sitä etsiä ja juuri silloin kun oli varma ettei sitä ollut olemassakaan. Vasta nyt ymmärsin, että tiesit jo silloin, sanomatta vieläkään, merkityksesi minulle. Kauniit kasvosi saivat loistonsa minulle pimeydestäni, sielusi valoa ja kauneutta en koskaan unohda.
Pimeydessä kaunista on kaikki se, joka näkyy vain valossa.
Vasta pimeydessä osasin avata silmäni.
En pitänyt sinusta, yritit viedä pimeyteni valon. Rakastin sinua kyseenalaistaessasi pimeyteni. Näin sokeutesi, uskoin ettet olisi valmis tietämään. Anteeksi petokseni sinua kohtaan.
Pimeys toi tyhjyyden, tiesin enemmän kuin koskaan. Miksi silti yritän täyttää sen?
Vasta tyhjyys avasi oven sisäiselle valolleni.
Pakeneeko valo pimeää vai syökö pimeys valoa?
Pimeys syö ahnehtien valoa. Mutta valoa on niin paljon ja pimeällä energiaa vain rajallisesti.
Pimeydellä oli kasvoni kunnes hävitin ne valon tieltä.
Pimeys avaa uusia ovia, joista valo pääsee sisään. Miksi jotkut silti sitä niiin epätoivoisesti pakenevat?
Valosta ei voi pitää ikuisesti kiinni vaikka haluisikin. Pimeys pyrkii karkuun aikanaan, miksi osa ei päästä edes sitä menemään?
Annoin sinulle hetken pimeyttä vaikket ikinä osaa sitä arvostaakaan. Syytit vain minua.
Annoit minulle hetkeksi valoista kirkkaimman. Olen sinulle ikuisesti kiitollinen antamastasi tummimmasta pimeydestä
Saatko koskaan tietää miten arvokasta pimeytesi, josta et ollut tietoinen, oli minulle?
Pimeyden äkillinen kirkastuminen valoksi sattuu, äkillinen pimeneminen aiheuttaa kipua viiveellä.
Miten pinnallasi oleva musta ja valkoinen voikaan vaikuttaa minuun niin paljon enemmän kuin elävät värisi?
Miksi en koskaan voisi kuvitella tuovani sinulle mustavalkoista ruusua? Se olisi niin luonnotonta mutta silti haluaisin sinulle sillä hetkellä antaa vain mustaa ja valkeaa.
Miksi mustaani ei osata ottaa vastaan? Pelkäätkö että se värjää sinua mutta silti annat mustempaa takaisin?
Yritin kertoa sinulle harmaan sävyistä, suutuit minulle. Pelkäätkö todellisuutta?
Minulle elämän rikkaus on matkaa pimeän ja valon välillä. Tärkeintä on liike joten suunta ei voi olla aina sama.
Miten väritön maski kasvoillasi voi peittää sielusi värit?
- Liittynyt
- 16.7.2005
- Viestejä
- 30
Inspiraatio: 42
Onko helpompaa koskettaa koskettamalla vai koskematta?
Luonnollisin kosketus tulee tarkoittamatta koskettaa.
Kumpi kosketti ensin toista vaikka sinä huomasit sen ensin kun tunsin lämpösi.
En voinut koskettaa sinua koska estelysi kosketti minua enemmän. Estelysi olikin vain itsesi koskettamista kauttani. En ole hyväksikäytetty, sain enemmän.
En tiennyt miten koskettaa etkä osannut sitä itsekään itsellesi kertoa. Silti tunsimme molemmat sen.
Kosketuksesi oli läheisempi kun vetäydyin lähemmäksi sinusta. Luulin olevani valmis koskettamaan sinua vaikka olinkin sen jo tehnyt huomaamattani. Kosketuksesi jatkuu edelleen vaikken tiedä näenkö sinua enää koskaan.
Onko helpompaa koskettaa koskettamalla vai koskematta?
Luonnollisin kosketus tulee tarkoittamatta koskettaa.
Kumpi kosketti ensin toista vaikka sinä huomasit sen ensin kun tunsin lämpösi.
En voinut koskettaa sinua koska estelysi kosketti minua enemmän. Estelysi olikin vain itsesi koskettamista kauttani. En ole hyväksikäytetty, sain enemmän.
En tiennyt miten koskettaa etkä osannut sitä itsekään itsellesi kertoa. Silti tunsimme molemmat sen.
Kosketuksesi oli läheisempi kun vetäydyin lähemmäksi sinusta. Luulin olevani valmis koskettamaan sinua vaikka olinkin sen jo tehnyt huomaamattani. Kosketuksesi jatkuu edelleen vaikken tiedä näenkö sinua enää koskaan.
- Liittynyt
- 16.7.2005
- Viestejä
- 30
Sekavan elämänvaiheen sekavia ajatuksia
Meidän jokaisen pitää kulkea polkuamme, kohti toista kohtaavaa, suuntaan elämän.
Kokeilemisen arvoisen asian tunnistaa viimeistään sitä kokeiltuaan.
En halua kääntää avaintani ennenkuin olet asettanut sen sielusi lukolle.
Onko naamion kasvoillasi tarkoitus estää minua näkemästä ettet näe itseäsi?
Sanoit olevasi, en tunnistanut sinua siksi, kumpi meistä tuntee sinut huonommin?
Olen kateellinen ajalle, jolle antaudut kokonaan.
Aloite väärästä syystä ei tuomitse onnistunutta tekoa.
Se mitä olet itsellesi, ei vedä vertaa sille mitä olet minulle. Se mitä olen minulle, rikastuu sille mitä olen sinulle.
Jos auttaisin sinua löytämään itsesi, voisitko koskaan antaa sitä anteeksi?
Torjutko itseäsi näkemästä sitä, mitä sinusta on kuoriutuva alta?
Tietämisen hetkellä kaipasin epävarmuuttani, epävarmuuden hetkellä halusin tietoa, epäröin epävarmuuttanikin.
Pelini kanssasi, olikin ansani minulle. Se millä yritin pyydystää sinut, olikin pyydystävä minut.
Haluat ymmärtää mutta pakenet sitä ymmärtämättömyyden suojiin.
Mies, miksi pelkäät kun näet toisessa miehessä enemmän naista kuin olet tunnustanut itsestäsi?
Miksi en halunnut näyttää niitä puoliani, joiden hurmaama olit ensi hetkestä alkaen?
Luovutit luovuutesi maalliselle mammonalle. Annoit henkisyytesi uskonnolle, jota et tunnusta.
Järki ei anna uskoa, uskotta menettää elämää, uskossa on sokea sille.
Kuka kohtaloni määrää sattumien summaksi?
Jos kaikella merkittävällä ei olisi tarkoitusta niin mistä tietää ne, joilla on, ja niiden tarkoituksen?
Montako kertaa minun pitää uskoa oppineeni sama läksyni?
Määrittelemällä muita, löydät itseäsi, tavoittamatta muiden todellisista olemusta.
Miksi se, johon ajaudun kerta toisensa jälkeen, on sitä, jota huomaan vähiten.
Voiko toivon säilyttää uskon mentyä? Jos voi niin miten sen erottaa itsepetoksesta?
Miksi se, josta yritän eniten pitää kiinni, on se, jonka menetän siitä syystä?
Jos yksi elämä katoaa, joku jäänee kaipaamaan. Jos kaikki elämä tuhoutuu niin jääkö mitään kaipamaan?
Mielikuvituksettomuus estää yhden jakamisen moneksi.
Elämä on palapeli, jossa hakemattasikin, löydät paloja, joita et tiennyt olevan olemassakaan.
Se, jonka löytää etsimättä, voi muuttaa elämän.
Elämän etsiminen esti sen löytämisen.
Oikeista syistä voi tehdä vääryyksistä suurimmat.
Järki löytää syylle seurauksen silloinkin kun sitä ei ole.
Järkeni kielsi sieluni ja samalla minut.
Väärä usko on oikean uskon määrittämä.
Oikean löytää absoluuttisen oikean hämärryttyä.
Lupauksista vaikein - olla oma itsensä.
Tasaisesti kaikkea - ei koskaan mitään.
Neuvot, joita et antanut, joita kuitenkin noudatin, veivät tielle, joka ei johtanut mihinkään.
Neuvot, jotka annoit, joita en noudattunut, veivät eteenpäin.
Voiko valehdella tietämättä totuutta?
Se, mitä annoit, ei ollut mitään verrattuna siihen mitä sain.
Masennuksen hoito lääkkeillä on kuin sydänleikkaus jakoavaimella.
Matka haluttuun suuntaa tarkoituksetta voi olla tuloksellisin.
Uskosi kielsi sen mikä oli olemassa minulle uskotta.
Järjettömin kysymys: mitä järkeä.
Jos haluaa kirjoittaa järjelle niin kirjoittaa järjellä järkevää. Miten kirjoitat silloin kun haluat tavoittaa syvempää?
On lapsellista olla tekemättä lapsellisia asioita lapsellisuuden takia.
Kasvattaminen estää kasvamista.
Miten maailmankuvan puolikkaalla voi edes yrittää mallintaa todellisuutta? Kuinka usein länsimainen tiede tavoittaa edes sen puolikkaan?
Asiat tapahtuvat nyt, myöhemmin tai ei koskaan - tässä elämässä. Seuraava on uusi mahdollisuus, kuolema avaa oven tulevaan.
Kuinka voit ottaa kolikosta vain toisen puolen? Niinpä, mutta onnistut silti tekemään elämässäsi niin.
Voittosi oli samalla myös tappiosi. Huomaat sen vielä jonain päivänä, toivottavasti.
Moraali - elämää ymmärtämättömän ihmisen selitys ja tekosyy. Selitys, jonka alla pääseminen on hänen vapautuksensa.
Uskonnot - suurin este luonnolliselle inhimillisyydelle?
Miten määrittelet oikean ja väärän ilman uskomuksiasi? Osaisitko tehdä oikein ilman lakeja? Voiko tehdä oikein jos se olisi vääryyttä lain tai uskonnon perusteella?
Hallitsemisen tarpeesi aiheuttaa hallitsemattomuuden tunteesi.
Rakastit vihaasi vihaten rakkautta.
Rakkaus, entinen pahin vihollisesi, onkin nyt paras kaverisi ja elämäsi perusta. Vain yksi todellinen tunne - rakkaus - ja sait kaikki vastauksesi.
Haluni esti minua saavuttamasta haluamaani. Kuuntelin sydäntäni saavuttaen asioita, joita en tiennyt edes haluavani ennenkuin olin ne saavuttamaisillani.
Elämäni paras hetki on tämä jota koko ajan parhaillaan elän. Ilman tätä hetkeä ei olisi muistoja eikä mielikuvitusta.
Ihmismielen mielettömyyden tiedostaminen on alku tietoisuudelle.
En yhtään ihmettele jos kykenisit tuhoamaan elämää ja jopa elämiä. Miksi suurin osa herää vasta kun olet niin tehnyt? Silloin voi olla liian myöhäistä - sinulle.
Voisitko lopettaa kuolleiden palvomisen ja arvostaa heitä jo heidä elossa ollessaan?
Miksi kuolema on uutisoimisen arvoinen? Eikö elämä ole arvokkaampaa?
Kuolemattomuutta janoavat ovat jo nyt kuolleita eläessään. Kun saa kuolemattomuuden niin ihmettelee miksi sitä pitää tavoitella kun se kerta kaikilla on.
Kuolemalla pelotellaan ja hallitaan. Mitä pelättävää luonnollisessa elämän kiertokulussa on?
Ehkä elämääkin enemmän olen pelännyt totuutta. Kuolemassa oli toivoni valheessa eläessäni.
Sinuiksi tuleminen oman kuoleman kanssa antoi mahdollisuuden elää täysillä. Kuoleman portteja kiipeilleenä on onnellinen että ne olivat tarpeeksi korkeat.
En osannut olla keskellä, vaikka olin molemmat laidat kolunnut ja vaikka te niin halusitte. Minulle riittää pelkkä oleminen.
Usein sinusta tiedetään enemmän kuin haluat itsellesi myöntää muiden tietävän.
Usein se, ettet ole varma saamistasi vastauksista, antaa enemmän, kuin uskosi sokaisemat sanat.
Tuhoaminen on helppoa ja siihen pystyy kuka vaan. Nautin todellisista haasteista - luon uutta.
Maailman parantaminen on helppoa, riittää kun muutat itsesi. Se säteilee kyllä muihinkin. Jos säteilet hyvää oloasi kahteen muuhun ja he molemmat säteilevät samaa vaikkapa vain kahteen muuhun niin ei siinä montaa kierrosta tarvita ja koko maailma on käyty läpi. Sama toimii valitettavasti myös pahan olon levittämiseen.
En voi koskaan kiittää sinua enempää kuin tietämällä sanomatta että tunnet samoin. Elämä toi sinut hetkeksi lähelleni - sain ikuisuuden kanssasi. Sielusi toi rakkauden sanoman - tiedän omani tekevän samoin sinulle. Miksi silti haluaisin kuulla sen sanoin tietäen etteivät sanat koskaan pääse lähellekään todellisuutta. Ainoa, mitä voin sinulle sanoa: minä voin, aina ja ikuisesti.
Meidän jokaisen pitää kulkea polkuamme, kohti toista kohtaavaa, suuntaan elämän.
Kokeilemisen arvoisen asian tunnistaa viimeistään sitä kokeiltuaan.
En halua kääntää avaintani ennenkuin olet asettanut sen sielusi lukolle.
Onko naamion kasvoillasi tarkoitus estää minua näkemästä ettet näe itseäsi?
Sanoit olevasi, en tunnistanut sinua siksi, kumpi meistä tuntee sinut huonommin?
Olen kateellinen ajalle, jolle antaudut kokonaan.
Aloite väärästä syystä ei tuomitse onnistunutta tekoa.
Se mitä olet itsellesi, ei vedä vertaa sille mitä olet minulle. Se mitä olen minulle, rikastuu sille mitä olen sinulle.
Jos auttaisin sinua löytämään itsesi, voisitko koskaan antaa sitä anteeksi?
Torjutko itseäsi näkemästä sitä, mitä sinusta on kuoriutuva alta?
Tietämisen hetkellä kaipasin epävarmuuttani, epävarmuuden hetkellä halusin tietoa, epäröin epävarmuuttanikin.
Pelini kanssasi, olikin ansani minulle. Se millä yritin pyydystää sinut, olikin pyydystävä minut.
Haluat ymmärtää mutta pakenet sitä ymmärtämättömyyden suojiin.
Mies, miksi pelkäät kun näet toisessa miehessä enemmän naista kuin olet tunnustanut itsestäsi?
Miksi en halunnut näyttää niitä puoliani, joiden hurmaama olit ensi hetkestä alkaen?
Luovutit luovuutesi maalliselle mammonalle. Annoit henkisyytesi uskonnolle, jota et tunnusta.
Järki ei anna uskoa, uskotta menettää elämää, uskossa on sokea sille.
Kuka kohtaloni määrää sattumien summaksi?
Jos kaikella merkittävällä ei olisi tarkoitusta niin mistä tietää ne, joilla on, ja niiden tarkoituksen?
Montako kertaa minun pitää uskoa oppineeni sama läksyni?
Määrittelemällä muita, löydät itseäsi, tavoittamatta muiden todellisista olemusta.
Miksi se, johon ajaudun kerta toisensa jälkeen, on sitä, jota huomaan vähiten.
Voiko toivon säilyttää uskon mentyä? Jos voi niin miten sen erottaa itsepetoksesta?
Miksi se, josta yritän eniten pitää kiinni, on se, jonka menetän siitä syystä?
Jos yksi elämä katoaa, joku jäänee kaipaamaan. Jos kaikki elämä tuhoutuu niin jääkö mitään kaipamaan?
Mielikuvituksettomuus estää yhden jakamisen moneksi.
Elämä on palapeli, jossa hakemattasikin, löydät paloja, joita et tiennyt olevan olemassakaan.
Se, jonka löytää etsimättä, voi muuttaa elämän.
Elämän etsiminen esti sen löytämisen.
Oikeista syistä voi tehdä vääryyksistä suurimmat.
Järki löytää syylle seurauksen silloinkin kun sitä ei ole.
Järkeni kielsi sieluni ja samalla minut.
Väärä usko on oikean uskon määrittämä.
Oikean löytää absoluuttisen oikean hämärryttyä.
Lupauksista vaikein - olla oma itsensä.
Tasaisesti kaikkea - ei koskaan mitään.
Neuvot, joita et antanut, joita kuitenkin noudatin, veivät tielle, joka ei johtanut mihinkään.
Neuvot, jotka annoit, joita en noudattunut, veivät eteenpäin.
Voiko valehdella tietämättä totuutta?
Se, mitä annoit, ei ollut mitään verrattuna siihen mitä sain.
Masennuksen hoito lääkkeillä on kuin sydänleikkaus jakoavaimella.
Matka haluttuun suuntaa tarkoituksetta voi olla tuloksellisin.
Uskosi kielsi sen mikä oli olemassa minulle uskotta.
Järjettömin kysymys: mitä järkeä.
Jos haluaa kirjoittaa järjelle niin kirjoittaa järjellä järkevää. Miten kirjoitat silloin kun haluat tavoittaa syvempää?
On lapsellista olla tekemättä lapsellisia asioita lapsellisuuden takia.
Kasvattaminen estää kasvamista.
Miten maailmankuvan puolikkaalla voi edes yrittää mallintaa todellisuutta? Kuinka usein länsimainen tiede tavoittaa edes sen puolikkaan?
Asiat tapahtuvat nyt, myöhemmin tai ei koskaan - tässä elämässä. Seuraava on uusi mahdollisuus, kuolema avaa oven tulevaan.
Kuinka voit ottaa kolikosta vain toisen puolen? Niinpä, mutta onnistut silti tekemään elämässäsi niin.
Voittosi oli samalla myös tappiosi. Huomaat sen vielä jonain päivänä, toivottavasti.
Moraali - elämää ymmärtämättömän ihmisen selitys ja tekosyy. Selitys, jonka alla pääseminen on hänen vapautuksensa.
Uskonnot - suurin este luonnolliselle inhimillisyydelle?
Miten määrittelet oikean ja väärän ilman uskomuksiasi? Osaisitko tehdä oikein ilman lakeja? Voiko tehdä oikein jos se olisi vääryyttä lain tai uskonnon perusteella?
Hallitsemisen tarpeesi aiheuttaa hallitsemattomuuden tunteesi.
Rakastit vihaasi vihaten rakkautta.
Rakkaus, entinen pahin vihollisesi, onkin nyt paras kaverisi ja elämäsi perusta. Vain yksi todellinen tunne - rakkaus - ja sait kaikki vastauksesi.
Haluni esti minua saavuttamasta haluamaani. Kuuntelin sydäntäni saavuttaen asioita, joita en tiennyt edes haluavani ennenkuin olin ne saavuttamaisillani.
Elämäni paras hetki on tämä jota koko ajan parhaillaan elän. Ilman tätä hetkeä ei olisi muistoja eikä mielikuvitusta.
Ihmismielen mielettömyyden tiedostaminen on alku tietoisuudelle.
En yhtään ihmettele jos kykenisit tuhoamaan elämää ja jopa elämiä. Miksi suurin osa herää vasta kun olet niin tehnyt? Silloin voi olla liian myöhäistä - sinulle.
Voisitko lopettaa kuolleiden palvomisen ja arvostaa heitä jo heidä elossa ollessaan?
Miksi kuolema on uutisoimisen arvoinen? Eikö elämä ole arvokkaampaa?
Kuolemattomuutta janoavat ovat jo nyt kuolleita eläessään. Kun saa kuolemattomuuden niin ihmettelee miksi sitä pitää tavoitella kun se kerta kaikilla on.
Kuolemalla pelotellaan ja hallitaan. Mitä pelättävää luonnollisessa elämän kiertokulussa on?
Ehkä elämääkin enemmän olen pelännyt totuutta. Kuolemassa oli toivoni valheessa eläessäni.
Sinuiksi tuleminen oman kuoleman kanssa antoi mahdollisuuden elää täysillä. Kuoleman portteja kiipeilleenä on onnellinen että ne olivat tarpeeksi korkeat.
En osannut olla keskellä, vaikka olin molemmat laidat kolunnut ja vaikka te niin halusitte. Minulle riittää pelkkä oleminen.
Usein sinusta tiedetään enemmän kuin haluat itsellesi myöntää muiden tietävän.
Usein se, ettet ole varma saamistasi vastauksista, antaa enemmän, kuin uskosi sokaisemat sanat.
Tuhoaminen on helppoa ja siihen pystyy kuka vaan. Nautin todellisista haasteista - luon uutta.
Maailman parantaminen on helppoa, riittää kun muutat itsesi. Se säteilee kyllä muihinkin. Jos säteilet hyvää oloasi kahteen muuhun ja he molemmat säteilevät samaa vaikkapa vain kahteen muuhun niin ei siinä montaa kierrosta tarvita ja koko maailma on käyty läpi. Sama toimii valitettavasti myös pahan olon levittämiseen.
En voi koskaan kiittää sinua enempää kuin tietämällä sanomatta että tunnet samoin. Elämä toi sinut hetkeksi lähelleni - sain ikuisuuden kanssasi. Sielusi toi rakkauden sanoman - tiedän omani tekevän samoin sinulle. Miksi silti haluaisin kuulla sen sanoin tietäen etteivät sanat koskaan pääse lähellekään todellisuutta. Ainoa, mitä voin sinulle sanoa: minä voin, aina ja ikuisesti.
- Liittynyt
- 16.7.2005
- Viestejä
- 30
katkennut elämänviiva
Tiel kohtalon
kel onni on
Ei sattuma lie
kun eteen päin vie Tie
Sanat kertoimain
vain harkittuja ain
Ei tarkoitusta lie
vail' matkustajan Tie
Valmentaja sisimpäin
sanomansa näin
perille vie
kun johdattaa Tie
Sä miettinyt oot noin
miks kaikki vuodet voin
olla usein ...
Näin kutsuu sua Tie
Tiel kohtalon
kel onni on
Ei sattuma lie
kun eteen päin vie Tie
Sanat kertoimain
vain harkittuja ain
Ei tarkoitusta lie
vail' matkustajan Tie
Valmentaja sisimpäin
sanomansa näin
perille vie
kun johdattaa Tie
Sä miettinyt oot noin
miks kaikki vuodet voin
olla usein ...
Näin kutsuu sua Tie
- Liittynyt
- 3.9.2003
- Viestejä
- 2 212
- Ikä
- 43
Tätä ketjua seuratessa ei tule yhtään ihmetelleeksi miksi runous on niin epäsuosittua ja elitistisenä pidettyä viihdettä.
a) puolet postailee noita pissa/kakka/homo/punttis-"runoja"
b) puolet postailee jotain suomiräppi-biisejä jotka on kuin suoraan mtv:ltä kopiotu ja suomennettu
c) osa lainailee jotain muutamaa väsynyttä oikean runon näköistä kyhaelmää kuten Bukowskin "beer".
Runojen kanssa on vissiin vähän niinkuin piirtämisessä. Normaalisti aikuiset piirtävät todella huonosti, sellaisia tikku-ukkoja joita piirreltiin ala-asteen kolmannella. Se johtuu siitä että piirtämisen harjoittelu lopetettiin koulussa silloin. Suomalaisissa kouluissa ei runoja kai oikein lueta, eli aikuisten käsitys runoista on jossain esikoululaisen tasolla. Harmillista.
a) puolet postailee noita pissa/kakka/homo/punttis-"runoja"
b) puolet postailee jotain suomiräppi-biisejä jotka on kuin suoraan mtv:ltä kopiotu ja suomennettu
c) osa lainailee jotain muutamaa väsynyttä oikean runon näköistä kyhaelmää kuten Bukowskin "beer".
Runojen kanssa on vissiin vähän niinkuin piirtämisessä. Normaalisti aikuiset piirtävät todella huonosti, sellaisia tikku-ukkoja joita piirreltiin ala-asteen kolmannella. Se johtuu siitä että piirtämisen harjoittelu lopetettiin koulussa silloin. Suomalaisissa kouluissa ei runoja kai oikein lueta, eli aikuisten käsitys runoista on jossain esikoululaisen tasolla. Harmillista.
- Liittynyt
- 12.11.2007
- Viestejä
- 1 590
Katsoin sinua, vastassa oli vain jäätä
suutuit, halveksit, unohdit
Juuri kun lähes luovutin taistelun, nostit minut taas ylös
sanoit kaiken, mitä halusin kuulla
jatkoin heti omin jaloin eteenpäin
Nyt kuljemme samaa polkua
mutta sinä et tiedä missä olen kulkenut
Paljon kauniita muistoja, ja syitä miksi jatkaa
paljon huonoja päiviä, ja lauseita, jotka olisi voinut jättää sanomatta
Hetken onni ei kestä ikuisesti.
suutuit, halveksit, unohdit
Juuri kun lähes luovutin taistelun, nostit minut taas ylös
sanoit kaiken, mitä halusin kuulla
jatkoin heti omin jaloin eteenpäin
Nyt kuljemme samaa polkua
mutta sinä et tiedä missä olen kulkenut
Paljon kauniita muistoja, ja syitä miksi jatkaa
paljon huonoja päiviä, ja lauseita, jotka olisi voinut jättää sanomatta
Hetken onni ei kestä ikuisesti.
- Liittynyt
- 16.7.2005
- Viestejä
- 30
Mitä on runous? Voiko pissajutuista tehdä runoja? Mun mielestä vapaa luovuus on tärkeintä. Mä voin kirjoittaa vaikka 1000 runoa sen takia että tietäisin että vain yksi niistä koskettaa yhtä ainoaa ihmistä. Täältä voi lukea ihmisten runoja mutta minusta olisi mielenkiintoista tietää runoja kirjoittavia ihmisiä koskettaneita runoja. Tästä löytyy muutama mut pysäyttänyt: http://www.city.fi/yhteisot/blogi/mariakaro/
- Liittynyt
- 28.6.2005
- Viestejä
- 894
Kävelin pois kuivin jaloin,
vielä äsken olin märkä sisältä.
Annoin itseni puhua minulle,
kertoa itsestäni.
"Olet huippujätkä",
luki lumessa
