Runo Thread

Columbu; Thänks :) Kyllä nuita sunki hengen tuotoksia hyvin mielellään lukee.

Tässäpä vielä yks:

Raaka brutaali halu
Saa minut värisemään kauttaaltani
Upotan kynteni selkääsi ja huudan suoraa
lähes eläimellistä huutoa
Silmissäni sumenee
Tämäkö on taivas
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
minut on kuorittu kuin hedelmä.
Sisustani on leikattu irti.
Aina kun saan kuoreni takaisin,
se kuoritaan yhä uudelleen.>



sitten tämmönen vähän pidempi.



Kooma
Pieni ihminen.
Niin heiveröinen.
Makaa keskellä ei mitään.
Silmät tuijottavat tyhjyyteen.
Katse sanoo jotain tärkeää, mutta
huulilta ei kuulu mitään.
Pelkkä pihahdus,
hän haluaisi kertoa mikä sai hänet tähän
vankilaan.
Mutta ääntä ei kuulu.
Hän tuijottaa vierestä katsojaa lasittunein silmin,
yrittää kertoa mikä häntä vaivaa.
Miksi hän makaa maassa viinipullo kourassa,
lääkkeitä syöneenä. Miksi hän ei
jaksa nousta, mutta ääntä ei kuulu.
Hän näkee sumeuden läpi, kun vieras soittaa
jonnekkin. Hetken noin 15 minuutin kuluttua
saapuu auto. Joku nostaa
hänet autoon.

Valo sokaisee häntä, tyttö yrittää nostaa kättään,
mutta ei pysty, hän on niin heikko,
yrittää avata suuria silmiään, mutta liian kirkas valo pistää päähän ja saa aikaan jyskyttävän migreenin.
Hän yrittää nostaa itsensä ylös, mutta jokin estää häntä.
Vatsaa kirpaisee.

Voikun joku olisi pelastanut hänet aiemmin,
ei vasta sitten kun hän makasi pohjalla.
Pienen pieni kristallinen kyynel valahtaa hänen poskilleen, hän tuntee kuinka joku koskettaa häntä, mutta hän ei edelleenkään pysty sanomaan mitään,
ei avaamaan silmiään. Ei liikauttamaan itseään.
Silloin hän tietää olevansa jossain mihin elämä ei kantaudu,
yrittäen taistella elämän ja kuoleman välillä.

Jostain hyvin kaukaa alkaa kuulua piippausta, hän
ei erota mistä se tulee, samalla hetkellä hänen hengityksensä hidastuu ja harvenee, Sydän jättää lyönnin välistä, ja piippaus muuttuu pitkäksi.

Hän kamppailee kuolemaa vastaan, mutta hänet on kutsuttu muualle.
 
Tässäpä vielä, kirjoitellut joskus ennen enemmänki, tämäkin jotain vuoden vanha.
Nyt ei oo oikein tullu inspiraatiota:S


Hiljaisena katselen
kasvojasi.
En ymmärrä mikä
sai minut huutamaan lisää.

Olenko vajaa,
täysin vailla ymmärrystä.

Tyhmä,
lintu joka ei osannut lentää?

Paperilappu jota
tuuli heittelee?
Jota ei koskaan saa kiinni.

Onnellinen, vai onneton?
Sitä en tiedä.

Elämän virta lakkaa
joskus kulkemasta,
heittelee minua kuin paperinpalaa
tuulessa.

Joskus elämänvirta kiihdyttää tahtiaan,
ja antaa aihetta.
Itkeä ilon kyyneleitä.

Tulevaisuudessa siintää
aurinko, joka pilkistää verhon takaa.

Mielikuva,
istumassa rannalla, lämpimässä.
Sinun kanssasi.
Elämää josta olisin ylpeä.

Työ,
Istumassa kaupan kassalla
hymyillen väkinäisesti,
ollen väsynyt.
Elämää josta en olisi ylpeä
tai onnellinen.




Papalleni, joka kuoli uutenavuotena 2007


Aamu valkeni kuulaana.
Nousin sängystä ylös
minua palelsi.
Yö oli ollut outo,
en tiennyt vielä sitä mikä
tulisi murtamaan minut hetken
kuluttua.
Kävelin olohuoneeseen,
isä makasi sohvalla, näin
hänen edessään sohvapöydällä pappani
kuvan jonka edessä paloi
kynttilä. Arvasin mitä oli tapahtunut,
hän oli lähtenyt, isä sanoi musertavan uutisen.
Kävelin vain pois, sanoen joo.
Kukaan lähisukulaiseni ei ollut vielä kuollut,
pappani oli ensimäinen, en tiennyt miltä
se tuntuisi, enhän ollut kokenut sitä ennen.

Mutta se tuntui, se tuntui pahalta,
oloni oli heikko.
Silmiäni kirveli, yritin pidättää itkua.
Mutta jokin sisälläni oli ontto,
olit vienyt palan elämästäni mukanasi.
Rakastin sinua, vaikken koskaan tajunnut sitä
niinkuin tajuan sen nyt.

Minusta tuntui pahalta hautajaissasi
katsoa arkkuasi, jossa kehosi makasi
joka haudattaisiin hetken kuluttua maahan.

Vieläkin vaikka kuolemastasi on jo monta kuukautta
en ole vieläkään käsittänyt asiaa,
sydämestäni puuttuu yhtä palanen lapsuuttani.



sitten keväisempää..




kevät
Olen onnellinen,
tunnen kevään ensiaskeleet
edessäni.

Henkäisen kun
kevään henkäys koskettaa niskaani,
hipaisee kaulaani.

Tunnen onnellisuuden kumpuavan
sisältäni, ryöppyävän huuliltani,
kuin maahan valuva kirkas sadevesi.
Pisarat osuvat maahan ja kimpoavat siitä
tanssin pyörteissä erisuuntiin.
Ne ovat niin kauniita,
kauniita kuin mieli joka on hievahtamatta
rikkonut hiljaisuutta.

Lintujen laulun kaiku jää pitkäksiaikaa,
vie mukanaan sen synkän ja pelottavan
talven, kylmyyden ja roudan.

Maa avaa kuortaan roudasta, valuttaa vetensä
puroihin.
 
Surullisin sävelin.
Julistaen kaipuutaan.
Susi yössä yksin ulvoo.
Isä kuulle laulun omistaa.
Revontulet yllä taivaan,
pakkasyössä roihuaa.
 
Makaan sängyssä lumisessa.
Äiti maan syleilyssä.
Sydän jäässä ikuisessa.
Haudassa, kylmässä, hiljaisessa.

Kohtaloa kovempaa,
voiko olla ollenkaan.
Tähän jään nyt lepäämään.
Yksin kuihdun kuolemaan.
 
Polulta kerran poikkesin.
Puron viertä taivalsin.
Kukkulalle kiipesin.
Kuuta kohti kurkotin.
Unelmaani kosketin.
Mutta sitten


heräsin.
 
En voi estää
vuosia vierimästä,
en aikaa kulumasta.

En voi estää
sadetta putoamasta,
en yötä tulemasta.

En voi estää
ystävää lähtemästä,
en kyyneliä valumasta.

En, niitä en voi estää
mutta
aina voin yrittää.






Siinä pari iloista muutama vuosi sitten raapustettua runon tynkää. :) Iloisia kaikki. :P
 
Sokaisevan valkoinen lumi heijastaa aamuauringon ensi säteet suoraan silmiini
Makaan sängyllä
Alaston vartaloni kiiltelee hiestä
Ajatukseni vaeltavat loputonta kehää päässäni
Miksi miksi miksi?
Mistä minä tietäisin
Olen vain ajatus tässä maailman loputtomassa virrassa


Mietin tässä aamukaffen hörppimisen lomassa kaikenlaista ja tuo siitä sitte seuras:rolleyes:
 
Silmäilen itseäni sängynpohjalta.
Katselen tummia hiuksiani,
jotka valuvat olkapäilleni.
Katkaisen osan.
Silmäni eivät pysy auki.
Vuoteeni imee minua sisäänsä.
Keinuttaa minua keskellä tyyntämerta
ja aallokkoa.
Olen yksin, yksin siellä keskellä merta,
aaltojen vietävänä, oman pääni
sisässä, kuulemassa oman pääni raksutuksen.
Elämän äänet vielä sydämessäni
kuulen kuinka sydämeni hakkaa rintaani,
kuulen pääni äänet selvästi.
Liian selvästi.
 
Riivaaja

Tunnen väristykset luissani,
tunnen sen syvällä.
Katson olkani ylitse.
Sävähdän.
En ole varma.
Mikä se oli?
Tunnen sen kosketuksen,
se on kylmä.
Tunnen sen hengityksen se on polttava.
Tunnen sen olemassaolon,
en tiedä enään mihin uskoa.
Tunnen kuinka se repii jalkojani ja käsiäni.
Huudan;
LOPETA MINÄ EN JAKSA!
Tunnen kuinka se kiristyy ympärilleni.
Tunnen kuinka se kuristaa kurkkuani.
PÄÄSTÄ JO IRTI!
Tunnen kuinka kuolema kiristää otettaan minussa.
 
Sinä olit niin pikkuinen
Suloinen ja täydellinen
Sinun sinisten silmiesi läpitunkeva katse
Tätäkö on rakkaus ensisilmäyksellä?
Rakastan sinua aina oma pieni poikani
Anna anteeksi etten voinut tehdä enempää
 
normi sanoi:
On muuten vapauttavaa luoda runoja.
Click to expand...

Nimenomaa, se auttaa purkamaan monia patoutumia. Siis jos joku on vaikka käyttäytyny vittumaisesti, niin paljon järkevämpää purkaa vihansa runoon kuin käydä kiinni johonki paskakasaan...

"Vittuako siinä mölyät apina,
pura muualle se sun kapina,
paskiainen olet keskenkasvuinen,
laiskiainen lapsenkasvoinen
joko vedät vitun päähäs lutka
tai pian on suuntanas putka
tai sit lopeta tuo helvetin itsekkyys,
mieti mitä olis vaikka vitsikkyys"
 
Viimeksi muokattu:
Täälläkin yksi pöytälaatikkorunoilija ilmoittautuu.


" Tahtoisin tanssia kanssasi
pienen kauniin valssin
ja tuntea kesän tuulet
hiuksissani sen kuulet
minun sydämen paloni
kaikki ruumiin salani.

Tahtoisin avat sinulle
vuolaan sanaisen lippaani
ja jakaa kanssasi kaiken sen
mikä tuhoaa minua hiljalleen
yön kuumeisina tunteina
kun minä en saa unta.

Taivas aukeaa yllämme
kaartaa kattona viereemme,
se kuiskailee helliä sanoja
uskoen meihin ihmisiin,
se antaa suuria valoja
näihin kujiin kapeisiin.

Tahtoisin suoda meille
kyvyn nähdä parempaa
ja tuntea jotain suurempaa,
joka ei peittyisi suruuni
vaan nousisi vihdoin jaloilleen
ja nauraisi tuskani pimeyteen."
 
Jos sut näkisin, sua katsoisin.
Jos sut haistaisin, sua haistelisin.
Jos sut tuntisin, sua koskettaisin.
Jos sut saisin, sut säilyttäisin.
Jos sä rakastaisit, rakastaisin takaisin.
Jos satuttaisit, en tiedä mitä tekisin, ehkä vain kuolisin...
 
Kuuntelen äänetöntä hiljaisuutta
Niin paljon kerrottavaa
Niin vähän sanottavaa
Älä kysele älä kerro
Rakasta vain tämä hetki
Raa´asti rajusti aidosti
Huominen on jossain muualla
Älä välitä
Älä sitoudu
Anna minun täyttyä Sinusta
 
Kaipaan jotakin jota en tavoita
Haluanko edes?
Onko hyvä näin?
Vai olenko pelkkää harhaa?
Illuusio kaikesta kauniista
Mutta mitäpä jos tämä onkin todellisuus
Minä olen tällainen
Ihminen ihmisten joukossa
Mutta silti jossakin muualla
Kaipaan vapautta
Päästä minut vapaaksi
Hajota kahleet
Anna minun mennä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom