Runo Thread

"Silti hieman epäilen
vaikka tänään lepäilen,
olen niin monessa mukana,
päivän ruokana taas kana,
että onko tässä mitään järkeä,
pitäiskö siirtyä syömään särkeä"
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Nukkua en saa, vaikka haluaisin.
Kavalsi kuvastin kaunehein.
Jos sut vielä nähdä saisin, unenpäästä kiinni tavottaisin.
Onnellisuutta oli ehkä, typeryyttä varmaankin.
Niin yksinkertaista ja haurasta se oli, mutta se riitti.
Vuodet nytten vierineet, myöhässä olin.
Sinä lähdit veit onnen mukanasi, etkä palannut vaikka pyysin...
 
Lalli-leipäjuustolla on mahtileka, se mahtileka on, olenhan minä, minulla on oma bändikin, resisposse
 
"Puhu minulle tänään
montako yötä on onneen.
Ei se tule huomenna
sinä tiedät sanoa
Ei se tule käskemällä
sinä tiedät kertoa.
Katsot vain taivaan pilviä
jotka harsollaan peittävät taakseen
suuren kumean kuun,
joka maailmalle irvistää,
selkäänsä ei voi kääntää,
kiertorataansa muuttaa.
Kattojen yllä vain pimeää,
eihän valokaan jaksa kurkottaa
mustiin mieliin
niihin, niin pieniin.
Se karsastaa nopeita liikkeitä
ja puhdasta, suoraa tyhmyyttä.
Ihmisiä se pakenee
jotta löytäisi itselleen
paikan asettua aloilleen
ja tuudittautua yön himmeyteen."
 
En voi omistaa, enkä rakastaa...
Olet kuin meren aalto, käyt lähelläni mutta aina vetäydyt pois.
Kuun antaisin, sen yhden kliseisen...
Pimeä kuin yö ja valoisa kuin aurinko.
Ristiriitoja täynnä olet...
Millon opin sut tuntemaan, opinko koskaan?
Et anna minun opetella edes...
Jos kysyn, vastaatko?
Mitä vastaus olisi..?


Nyt kyllä kunnon sarjatuotannolla tulee perus skebeliä...
 
Kahtia repesin, kodin kadotin?
Missä on koti? Ei, se ei ole siellä...
Missä olen minä, missä on paikkani?
Milloin on paluu jos sitä edes on? Ei, sitä ei ole...
Aika uusi on, vieras ja arvaamaton...
Täynnä uusia huoleita, murheita ja iloja.
Tätäkö se on? Tätäkö se elämä on?

Edit. jemmy, suoraan kirjotan:)
 
Tunnen pelon ja kaipuun, jotain haluaisin.
Muutosta kuka ties... Muutosta johonkin?
Minne kadotin sen? Kadotin sen jonka takaisin haluaisin...
Sitä en saa, sitä ei saa kukaan...
Yksikin on jo liikaa, entäs sitten kaksi?
Jaksaa pitäisi, jaksanko?
Jotain uutta odotan, odotanko turhaan?
Sisällötöntä samanlaista kaikki on...

Nyt meni jo vähän synkistelyksi.

Jemmy, sanottavaa kyllä meikäläiseltä löytyy ja paljon, ei vaan sanotuksi tahdo saada:D
 
Yritä Janpa kuitenkin pahimpia kirjoitusvirheitä välttää, ne vie vähän uskottavuutta muuten hienoilta runoilta.. Tai voivathan ne olla taiteellista ilmaisuakin. Vähän myös tyyli ja sävy vaihtelee, tahallisesti tai tahattomasti, kesken runon tai jopa säkeen.
 
Nojoo, pitäs kait välttää noita mutta yleensä jaksa. Menossa nukkumaan ja äkkiä vaan ajatuksiaan kirjottelee. Pitäs kirjottaa johonkin ylös ja lukasta läpi sekä "hienosäätää"...:rolleyes:

Edit. Oon niin kuin purkkisäilyke, kova ja "kiiltävä" ulkokuori joka on vaikea avata mutta kun löytää avaajan, saa paljon sisältöä joka on paskaa tai hyvää syöjästä riippuen.:D Tämä kyllä pätee muihinkin kun noihin "runoihin" meikäläisen kohdalla...
 
Näet minut sellaisena kuin olen
Enää ei tarvitse teeskennellä
Hyväksyt heikkouteni
Hätäni, tuskani
Silti sinun seurassasi en tunne olevani mitään nuista
Pelkään
Että alan haluta jotain jonka olen tappanut itsessäni
Jo kauan sitten
 
M e t s ä

Synkän metsän keskellä
Oli pieni, rämä mökki,
Ja sen sotkuisessa keittiössä
Ruma noita kökki.

Noidal' oli nenässään
Pyöreä, punainen syylä.
Ol' hällä lempinimikin:
"Synkän metsän kyylä".

Kun kujil' näk' hän lapsia,
Niilt' noin vain niskat taittoi.
Löys' hän pienen lapsosen,
Ja patahan sen laittoi!

Vaan kerran näki eräs mies,
Kun noita lasta kantoi.
Eikä kauaa miehel' leikannut,
Vaan turpaan hälle antoi.

Lopult' hauskast' sattuikin:
Joutui noita vankilaan.
Eikä vapaaks' häntä päästäneet
Ne vuoteen ainakaan!

darkforestencounter.jpg
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom