Runo Thread


Antiruno rakkaudelle.




Täs rakkausrunosta tietoakaan,
vain kokemusta tällä jaan.
Syy on siis kauniiden naisten,
noiden sukupuolten vastakkaisten.

Turmioon ne sinut vie,
ans kerron niin ehkä usot sie.

Katos ilman niitä ei voi elää,
koska yksin siinä aina jää.
Useampi niitä sen yhden päälle,
siltikin jäät sä heikolle jäälle.​
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
ehkä se mitä tein eilen...

aiheutti kaiken sen tuskan
jonka käyn läpi
vain tänä iltana
se riippuu siitä​

kuinka paljon..

sinä minusta oikeasti välität...​
 
koko se aika ,
jonka olen elämäni aikana viettänyt katsoen sinua silmiin ,
on aikaa jonka voisin elää milloin vain uudelleen ,
tuntea sen viattoman rakkauden silmissäsi ,
tuntea sen tunteen ,
sen johon sinussa rakastuin ,
vain sanoa...

rakastin joka sekuntia silmiesi sisällä...​
 
Elämänjano?
Halu
Tarve
Pakko
Saada nieltyä kaikki kauneus
Kaikki ihmisen lihan viisaus​
Kaikki tuskainen nautinto​
Ja tieto siitä, ettei​
Nuori elämä siihen riitä.​
 
Kaupunki täynnä yksinäisiä kulkijoita...
Sinä tulet vastaan minua kadulla, silmistäsi huomaan palon,
kaipauksen, joka on sammumaton...
Katseet kohtaavat, silmäsi kertovat enemmän kuin sanat voivat ikinä kertoa,
etsit jotakin, sitä yhtä jota et löydä...
Pimeys, niin tumma on taivas ja surullinen kuin kasvosi,
niin alakuloinen kuin syksyn ruska...
Olet etsimässä tiedostamatta, sitä yhtä ja oikeaa,
kenties elämäsi valittua?
Niin surullinen ja tuskainen on tie,
joka täytyy kulkea että kaipaamansa löytää...
Niin surullinen ja tuskainen on katseesi kaipuu,
sitä yhtä et löytänyt...
 
Seksiä, suudelmia ja läjä irtokarvoja,
onko niistä pervot tehty?
Pusuja, haleja ja hyvänpäivän toivotuksia,
onko niistä rakkaat rakennettu?
Naisia, kaljaa ja moottorivehkeitä,
onko niistä tosimiehet kasvatettu?
 
Se yö

Kaunis

Käsikädessä, me, olemmeko koskaan?

Piti yrittää...
 
Peilistä minuun katsovat kolmet kasvot:

Väärintekijän kasvot,

Valehtelijan kasvot,

Petturin kasvot.

Katsoin peiliin, koska minun piti todistaa itselleni olevani
Kaunis.​
 
Ihmisen määrä
Kaksisataaviisikymmentä kertaa
Kolme ja puoli

Yksi ainoa kosketus
Kova ja metallinen
Lapsuuden kukkaketo
Ja mäen päällä kulta
​
 
Oli kesä

Halusin rakentaa lumilinnan, lumiukon,
pyrörittää palloja niin pyöreitä​

Tuli talvi
lumi sai maata maassa​
sulaa pois​
käteni siihen koskematta


Halusin kirjoittaa runon

Ei ollut millä
sanat unohtuivat​
Kun kynän käteeni sain
olivat ne jo kaukana​
muistoihin unohtuneina vain


Sieluni silmissä leijailivat värit

Ne mielessäni maalasin
sivellintä läheltäni hapuillen​
Haalistuivat, mokomat
en taaskaan ehtinyt​
jälleen vain muistelen


Et ole minulle
lunta, värejä, sanoja​


Kiitän itseäni

Etten anna katseeni sinusta eksyä
kun olet silmissäni​
En ihosi kylmetä
kun olet lähelläni​
En ajatukseni harhailla
kun kuuntelen ääntäsi​
Olen läsnä silloin
kun aika on​
 
Jotkut kulkevat pitkin valtateitä
jotkut maanteitä​
jotkut kärryteitä​
jotkut polkuja
​

Minä en niistä mitään


Jalkojeni sijat yksi kerrallaan
edellisistä riippumatta​
sivuteillä,
sivupoluilla,​
sivuaskelin​
Joskus hypähtäen
Joskus laahustaen​
Joskus juosten​
Joskus lentäen​
Eikä aavistustakaan
minne päätyen​
 
Oman elämäni areenalla
haluan olla kuiskaaja -​
se, joka tietää kaikkien
vuorosanat ennalta,​
minkään niistä​
itseä liikuttamatta
​


Sinullekin olisin
sanoistasi muistuttanut,​
ehkä piloillani
edukseni muunnellut,​
silti puoliksi tosissaan.



Enkä olisi antanut
sinun​
sanoa​


Rakas​
 
Itse asiassa vanhoja täältä koneelta kaivelen;)

Tuo ensimmäinen tosin on kirjoitettu nykyisen suhteen alussa, vaikka onhan tuostakin jo aikaa. Ärsyttävää, että sitä tekstiä tulee kuin itsestään silloin, kun joko menee tosi huonosti tai vaihtoehtoisesti tosi hyvin. Tässä normaalitilassa ei tule usein edes mieleen kirjoittaa.
 
Tuo viimeinenkin on todella hyvä, siihen voi samaistua.. Mahtava kielikuva tuo oman elämän "kuiskaajana" toimiminen.. Hitto kun sitä voiskin tietää vuorosanat ennalta ja muokata tapahtumia itselleen sopiviksi!

Viimeisen runon loppu on aika karu, mutta pari kertaa on itselläkin ollut samanlaiset fiilikset. Ehkä tälläkin hetkellä.
 
Kirjoitan sinulle
Välitän sinusta
Väitän nyt sinulle niin
Mutten rakasta
​
Sinua​




Kirjoitan sinulle
Olen hulluna sinuun
Olen huumaantunut sinusta
Mutten rakasta
​
Sinuakaan​




Satutan molempia
Vajoan ajatuksiini
Valun itseni sisään
Enkä vieläkään rakasta​
 
Miksi kaikki kääntyy pois

Kiilautuu kauemmas

Mutta kuitenkin

Tulee niin lähelle

Ettei ole enää tilaa hengittää


Kaikki se kuolema

Jota en käsitä

Johtuukin minusta

Mutta kuitenkin

Jatkan sitä tietoisesti

Olematta se mitä minun piti olla

Ihminen


Älä edes yritä

Antaa sitä anteeksi

Se ei tule onnistumaan

Niin ei saa käydä

Koska me molemmat tiedämme

Että jos niin käy

Teen sen uudelleen

Tapan ihmisen.
 
Sinussa olen - Minussa olet
Maailmani on kaksi
Maailmamme ovat yhtä
Katson silmiisi
Ymmärrän, että ymmärrät​
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom