Jos jymähdetään paikoilleen, niin otetaan muutama kilo alempaa vauhtia. Aika yleinen virhe on vain yrittää ja yrittää raudoilla jotka eivät nouse. Vähän takapakkia ja kohta päästään jumikohdasta ylös.
Kyllä tuo nimenomaan varmasti aloittelijoilla toimii. Aloittelijoilla tosin toimii usein aika monenlaiset ohjelmat. Siltikin aloittelijan olisi hyvä harjoitella tekniikkaa muuten kuin lykkäämällä kaksi kertaa kutonen lähellä sitä omaa kutosmaksimia.
Ensinnäkään 2x6 ei ole edes ohjelma. Se ei sisällä minkäänlaista voimaharjoittelulle ominaista jaksotusta. Se on helvetin yksinkertainen ja siinä varmasti piileekin sen viehätys. Ei tarvitse paneutua asiaan pahemmin, vaan nostelee aina sen 2x6. Tulokset nousee jos nousee, pidemmän päälle varmastikaan ei kovinkaan hyvin - ainakaan verrattaessa moniin muihin penkkipunnerruksen voimaohjelmiin.
Toiseksi, miksi juuri 2x6? Miksi ei vaikka 2x5, 3x6, 3x3, tai 6x3?
2x6 voi varmastikin olla bodyharjoittelussa toimiva treeni (ei siis ohjelma), kunhan samat lihasryhmät saavat rasitusta myös muilla liikkeillä.
Tässä Miken versiossa edes mitään apuliikkeitä ei ole määritetty vaan kylmästi sanotaan vain 2x6. Kuitenkin näin yksinkertainen ja sarjoiltaan ja toistoiltaan vähäinen ohjelma nojaa hyvin vahvasti niihin apuliikkeisiin.
Uskaltaisin yleistää, että kunnolla suunnitellulla ja jaksotetulla ohjelmalla saadaan aikaan parempia tuloksia kuin tällä systeemillä. Johan se nyt olisi selvää, että jos tämä olisi oikeasti jotenkin nerokas ohjelma, olisi se otettu huomioon länsimaisessa ja venäläisessä valmennuksessa. Vaan kun ei.
Tiivistetään nyt lopuksi: 2x6 ei tunnu sisältävän minkäänlaista jaksotusta, määritelmää apuliikkeistä ja toistomääristä eikä myöskään pääliikkeen vaihtelua.
Me penkattaisiin kohta kaikki yli 200 kg jos joka helvetin viikko (tai edes kuukausi) saisi painoja lisättyä tankoon.
Ei tosiaan välttämättä kannata lähteä 2x6:lla hakemaan tuota penkkitulosta ellei sitten periodisoi ohjelman sijaan roinamääriä.