Reserviläisten oma ketju
- Keskustelun aloittaja tonppae
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 14.4.2009
- Viestejä
- 90
Porukka muistelee mielellään miten kylmä intissä ollessa oli. Itse muistelen taas sitä, miten perkeleen kuuma siellä oli. Ainakin heinäkuussa 1997, kun astuin palvelukseen, oli ihan sikamaisen kuuma Kajaanissa ja varmaan muuallakin. Aurinko paistoi kun herättiin ja se paistoi kun alettiin nukkumaan. Helpotusta eivät tuoneet mannesaappaat, harmaa sarkapuku ja rukkaset, joita oli jostain kumman syystä pidettävä poikkeuksetta kädessä koko ajan (tuntui jo vittuilulta).
Ennen kaikkea sulkeiset ja tetsaaminen olivat yhtä pirua kun koko ajan kuumotti aurinko ja ilma seisoi kun ei tuullutkaan yhtään. Lisäksi pitkät odottelemiset muodossa ruokalan edessä ja muualla tuossa ummentuneessa varustuksessa meinasivat sulattaa ainakin meikäläisen aivot. Hiki yhdistettynä jatkuvaan kiireeseen ja sitä mukaa suihkun puutteeseen piti huolen upeasta ihottumasta.
Kyllä talvellakin noilla korkeuksilla oli kylmä, mutta tuo kesä jäi mieleen todella kuumana. Ainoa hyvä asia oli intin verkkopaita, joka piti ilman edes vähän liikeellä.
Ennen kaikkea sulkeiset ja tetsaaminen olivat yhtä pirua kun koko ajan kuumotti aurinko ja ilma seisoi kun ei tuullutkaan yhtään. Lisäksi pitkät odottelemiset muodossa ruokalan edessä ja muualla tuossa ummentuneessa varustuksessa meinasivat sulattaa ainakin meikäläisen aivot. Hiki yhdistettynä jatkuvaan kiireeseen ja sitä mukaa suihkun puutteeseen piti huolen upeasta ihottumasta.
Kyllä talvellakin noilla korkeuksilla oli kylmä, mutta tuo kesä jäi mieleen todella kuumana. Ainoa hyvä asia oli intin verkkopaita, joka piti ilman edes vähän liikeellä.
- Liittynyt
- 11.11.2003
- Viestejä
- 1 287
Helposti muistaa kylmän paremmin, kun se on usein vittumaisempaa kuin kuumuus. Mulla oli 2006 tammikuussa alle -30 astetta morttileirillä. Pakki jääty hankeen ja ruoka oli kylmää ennen kuin sen sai suuhun. Leiriä edeltävinä viikkoina monet sai paleltumia (vesikelloja) sormiin ja korviin kun oli -30 ja tuuli 10-20 metriä sekunnissa samalla kun oltiin tekemässä jotain kuivaharjoittelua ampumista varten isolla kentällä. Helposti muistaa vittumaisen kylmän sään.
Tosin 2006 kesä oli myös kuumin kesä, oliko se nyt 20 vuoteen. Tämä tietenkin siunautui pohjoisessa runsailla määrillä metsäpaloja, joista asianomainen sai oman osansa kärsiä, vaikka rukin jälkeen vasta eksyin takas Rovaniemelle. Itse kyllä nautin siitä lämpimästä kesästä täysin rinnoin, vaikka mieluummin olisin sen viettänyt biitsillä kotona.
Ps. Aurinko, hiekka ja telamiinat @ Hamina :haart:
- Liittynyt
- 15.9.2004
- Viestejä
- 11 784
Kesä 1997 oli itsellä sitä palvelusajan loppupuolta (menin III/96), joten se lämmin keli ei haitannut yhtään, päinvastoin :D Mutta se pitää paikkansa, että silloin oli todella kuuma kesä, hyvin on itsellekin jäänyt mieleen, että poikkeuksellisen lämmintä oli koko kesän.
- Liittynyt
- 17.9.2008
- Viestejä
- 2 344
Itselläni tulee mieleen RUK:n pioneerikomppaniasta seuraavanlainen juttu mieleen:
Eräs joukkueemme ryhmänjohtajista unohti yhteistoimintaharjoituksessa varamiinoitteen telamiinat hyökkäyksen lähtötasalle. Kouluttaja päätti sitten muistuttaa meitä noiden tellujen läsnäolosta ja koko joukkue kantoikin seuraavan viikon telamiinoja _joka_paikkaan :D Edes suihkussa tai syömässä ei saanut käydä, jollei jokaisen henkilökohtainen telamiina ollut mukana. Sen verran saatiin armoa, että yön ajaksi sen sai laittaa pinkan päälle ettei sentään sänkyyn asti pitänyt raahata
Voi aikoja..
Mäkin voin todistaa tuon Paletaanin jutun telamiinoista. Olin itsekin Mattih3:n kanssa KRH-linjalla samaisella kurssilla, ja monesti tuli repeiltyä telamiinoja joka paikkaan kantaville pioneereille. Muutenkin näytti ainakin ulospäin olevan pioneerikomppaniassa astetta kovempi kuri kuin muissa komppanioissa - Maneesissa jäpittämiset jne.
Kalustomarssi oli kyllä perseestä, varsinkin kun sitä edeltävänä iltana oli ollut pidennetty iltavapaa, ja suunnilleen puolet yksikön miehistä tietysti aamulla krapulassa. Mulle kävi vielä niin, että alunperin mun piti olla jossakin heitinryhmässä (en muista hommaa tarkemmin, olisko ollut suuntaaja tai apusuuntaaja), mutta joskus yhdentoista aikaan tuleekin Dolphiniin (vai mikä se paikallinen yökerho oli?) tekstiviesti, että mun hommaksi oli muuttunutkin laskija-au. Tämähän tarkoitti sitä, että ennen aamulla alkavaa marssia pitäisi laskea sääkorjaukset (vaikka ei siellä tietenkään oikeasti mitään ammuttu, pitipähän vain saada uo:t tekemään enemmän turhaa hommaa:D). No ajattelin sitten, ettei siinä konkurssissa enää haittaa olla kahteentoista asti baarissa muitten kanssa. Siinä sitten kahdentoista jälkeen kasarmilla, kun muut meni nukkumaan, niin minä laskin niitä saatanan sääkorjauksia. Ei siinä kai kauan mennyt, mutta vitutti kuitenkin. Aamulla sitten kevyessä darrassa olin kyllä tyytyväinen siihen, että hommat oli vaihtunut, koska laskijan kamoja kantaa huomattavasti mieluummin kuin heittimen osia. Sitten kun lopulta päästiin takaisin kasarmille, niin tykkilinjan uo:t oli pihalla kaikessa rauhassa suuntailemassa tykkejä varustuksena t-paidat ja lippikset. :itku:
Henkilökohtaisesti kyllä JOHA hajotti paljon enemmän kuin kalustomarssi. Kirkkiksellä puolestaan oli jopa ihan hauskaa, kun tiesi, että se on kohta ohi, ja meidän joukkue vielä pärjäsikin ihan hyvin - ei nyt sentään sissien edelle ehditty, mutta tykärit jäi sentään kauas taakse :D.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 5.6.2008
- Viestejä
- 2 733
Vielä Aatukin samalla kurssilla! Ei vittu mikä yhteensattuma! :lol2:
Kuumuudesta puheenollen, tuo meidän RUK-kesä 2003 oli myös ihan saatanallisen kuuma (vai mitä jätkät?). Ainaki miljoona astetta auringossa! Itse koin kirkkiksellä senkin nestehukan ihanuuden, että armottomasta vedenjuonnista huolimatta jossain vaiheessa alkoi palelemaan ihan helvetisti. Hikoileminen loppu samalla kuin seinään ja alkoi hieman hälytyskellot soimaan
Eihän siinä muuta kun lähimmiltä joukkuekavereilta lisää vettä koneeseen ja seuraavalta juottopaikalta oma kenttäpullo täyteen. Sain luultavasti aika täpärästi vältettyä vakavamman nestehukan ja mahdollisen sairaalareissun.
Vitutus alkoi toden teolla vasta siinä vaiheessa kun joukkueemme n. 120 kiloinen oppilaskunta-aktiivi alkoi piiputtaa. Kaveri oli edellisen viikon ollut hoitelemassa jotain perrrkeleen tärkeitä asioita ja oli sitten jäänyt kaikki nestetankkailut yms höpsötykset pois.
Noh, kaveriahan ei jätetä ja tämäkin järkälemäinen mies kannettiin porukalla maaliin :D Oli vain melko rankkaa hommaa sille jätkällekin, sillä se pääsi niin heikkoon happeen että sai älyttömiä kramppeja perseeseen vaikka pelkästään makasi meidän kannettavana! :D Voi sitä huudon ja kiroilun määrää, vieläkin korvat punottaa ku muistelee.
Tuon jälkeen TODELLA tiesi mitä tarkoittaa "joukkuehenki"
Kuumuudesta puheenollen, tuo meidän RUK-kesä 2003 oli myös ihan saatanallisen kuuma (vai mitä jätkät?). Ainaki miljoona astetta auringossa! Itse koin kirkkiksellä senkin nestehukan ihanuuden, että armottomasta vedenjuonnista huolimatta jossain vaiheessa alkoi palelemaan ihan helvetisti. Hikoileminen loppu samalla kuin seinään ja alkoi hieman hälytyskellot soimaan
Eihän siinä muuta kun lähimmiltä joukkuekavereilta lisää vettä koneeseen ja seuraavalta juottopaikalta oma kenttäpullo täyteen. Sain luultavasti aika täpärästi vältettyä vakavamman nestehukan ja mahdollisen sairaalareissun.
Vitutus alkoi toden teolla vasta siinä vaiheessa kun joukkueemme n. 120 kiloinen oppilaskunta-aktiivi alkoi piiputtaa. Kaveri oli edellisen viikon ollut hoitelemassa jotain perrrkeleen tärkeitä asioita ja oli sitten jäänyt kaikki nestetankkailut yms höpsötykset pois.
Noh, kaveriahan ei jätetä ja tämäkin järkälemäinen mies kannettiin porukalla maaliin :D Oli vain melko rankkaa hommaa sille jätkällekin, sillä se pääsi niin heikkoon happeen että sai älyttömiä kramppeja perseeseen vaikka pelkästään makasi meidän kannettavana! :D Voi sitä huudon ja kiroilun määrää, vieläkin korvat punottaa ku muistelee.
Tuon jälkeen TODELLA tiesi mitä tarkoittaa "joukkuehenki"
- Liittynyt
- 27.2.2006
- Viestejä
- 181
Viime viikolla olin kertaamassa ja jumakauta ku oli mukavaa!
Aina kotiolot ja töissä käynnin voittaa.
Suurinta osaa porukasta en ollut nähnyt neljään vuoteen,
juttu alkoi lentää heti samaan malliin kuin ennenkin.
Vielä kun kelikin oli kohdallaan niin :thumbs:
Aina kotiolot ja töissä käynnin voittaa.
Suurinta osaa porukasta en ollut nähnyt neljään vuoteen,
juttu alkoi lentää heti samaan malliin kuin ennenkin.
Vielä kun kelikin oli kohdallaan niin :thumbs:
- Liittynyt
- 2.5.2006
- Viestejä
- 125
perseesta oli koko intti:curs: Montaa positiivista asiaa siitä ei jäänyt. Yksi niistä oli kotiin pääsy!
kertausharjoituskin oli aika syvalta, vaikkei ihan yhta paha sentaan.
On ne siellä mestareita keksimään kaikkea tyhmää/ihmeellistä. Mullekin vaihtoivat aselajia ihan tosta vaan lennosta. No ihan sama toisaalta.
kertausharjoituskin oli aika syvalta, vaikkei ihan yhta paha sentaan.
On ne siellä mestareita keksimään kaikkea tyhmää/ihmeellistä. Mullekin vaihtoivat aselajia ihan tosta vaan lennosta. No ihan sama toisaalta.
- Liittynyt
- 11.12.2007
- Viestejä
- 788
Eihän siellä vituttanut kun kertaalleen. Sillon kun siihen paskalaitokseen meni, vitutus loppui heti 330vrk:n jälkeen kun sieltä pääsi pois
Komppaan. Paitsi mulla oli onneks pienempi kasa. :dance2:
- Liittynyt
- 25.12.2006
- Viestejä
- 4 702
Intissä oli kivvaa, ja kertaamassa melkein kivempaa
Saapumiserässä 1/04 kävin lentoteknisen aliupseerikurssin Jämsän Hallissa ja perään IlmavRUK:n Tikkakoskella ja sitte loppuun Hornet-apumekaanikkona 3kk HävLLv 11:ssa Rovaniemellä. Mukavaa oli ku sai kiertää eri paikkoja vuoden mittaan niin ei kerinny leipääntyä niin paljoa yhteen paikkaan. Samalla vaihtu aina porukkakin siinä ympärillä ainakin osittain, mikä oli kans ihan mukavaa. Hävittäjälentolaivueessa meitä apumekaanikkoja kohdeltiin suurinpiirtein kuin muutakin henkilökuntaa, mikä oli kans tosi motivoiva juttu.
Yhen kerran oon päässy kertaamaan, vuonna 2008 kevättalvesta 8 vrk rovaniemellä ja sielläki pääsi ihan uusien asioiden kimppuun kun olivat vähän vaihtaneet sijoitusta. Koneiden parissa kuitenkin edelleen. Kertaukset oli tunnelmaltaan aika rennot, vaikka koulutusta olikin joka päivä klo 7.30-19... Kivaa porukkaa sattu sinne samaan harjotukseen, vaikka ei ollu ketään vanhaa inttituttua. Ja tietenkin sitten harjoituksen toiseksi viimeisenä päivänä riipastiin porukalla kouluttajien kanssa kevyet mykkyrät upseerikerholla ja paineltiin rovaniemen yöhön palaten takaisin kasarmille aamulla viiden aikaan. Oli siinä portilla mortit kummissaan ku juopunutta siviilipukuista porukkaa alko pukkaamaan portista sisään aamuyöstä:D
Tästä tekstistä voinee päätellä että intti onnistui olemaan meikäläiselle tosi mukavaa aikaa, johtuen vapaaehtoisesta hakeutumisesta tuonne ilmavaivojen puolelle. Silläpä sitä sitten odotteleekin aina että josko ne muistais vaikka kertauskutsulla aina sillon tällön.:thumbs:
Saapumiserässä 1/04 kävin lentoteknisen aliupseerikurssin Jämsän Hallissa ja perään IlmavRUK:n Tikkakoskella ja sitte loppuun Hornet-apumekaanikkona 3kk HävLLv 11:ssa Rovaniemellä. Mukavaa oli ku sai kiertää eri paikkoja vuoden mittaan niin ei kerinny leipääntyä niin paljoa yhteen paikkaan. Samalla vaihtu aina porukkakin siinä ympärillä ainakin osittain, mikä oli kans ihan mukavaa. Hävittäjälentolaivueessa meitä apumekaanikkoja kohdeltiin suurinpiirtein kuin muutakin henkilökuntaa, mikä oli kans tosi motivoiva juttu.
Yhen kerran oon päässy kertaamaan, vuonna 2008 kevättalvesta 8 vrk rovaniemellä ja sielläki pääsi ihan uusien asioiden kimppuun kun olivat vähän vaihtaneet sijoitusta. Koneiden parissa kuitenkin edelleen. Kertaukset oli tunnelmaltaan aika rennot, vaikka koulutusta olikin joka päivä klo 7.30-19... Kivaa porukkaa sattu sinne samaan harjotukseen, vaikka ei ollu ketään vanhaa inttituttua. Ja tietenkin sitten harjoituksen toiseksi viimeisenä päivänä riipastiin porukalla kouluttajien kanssa kevyet mykkyrät upseerikerholla ja paineltiin rovaniemen yöhön palaten takaisin kasarmille aamulla viiden aikaan. Oli siinä portilla mortit kummissaan ku juopunutta siviilipukuista porukkaa alko pukkaamaan portista sisään aamuyöstä:D
Tästä tekstistä voinee päätellä että intti onnistui olemaan meikäläiselle tosi mukavaa aikaa, johtuen vapaaehtoisesta hakeutumisesta tuonne ilmavaivojen puolelle. Silläpä sitä sitten odotteleekin aina että josko ne muistais vaikka kertauskutsulla aina sillon tällön.:thumbs:
- Liittynyt
- 1.3.2003
- Viestejä
- 4 493
Ei kait tota tarvi ihmetellä että kertaukset maistuu. Vuorokaudesta käytetään vain 11,5h ja sitten vielä ryypätään kouluttajien kera. Tähän asti ainoat omat kertaukset sisälsi tavaroiden käyttöön oton ja luovutuksen välissä pelkkää hyökkäystä 5 päivää. Just huomasin että eräs inttikaveri ollu jo toisenkin kerran kertaamassa, ite en niin innolla uusintoja odota..Intissä oli kivvaa, ja kertaamassa melkein kivempaa
Saapumiserässä 1/04 kävin lentoteknisen aliupseerikurssin Jämsän Hallissa ja perään IlmavRUK:n Tikkakoskella ja sitte loppuun Hornet-apumekaanikkona 3kk HävLLv 11:ssa Rovaniemellä. Mukavaa oli ku sai kiertää eri paikkoja vuoden mittaan niin ei kerinny leipääntyä niin paljoa yhteen paikkaan. Samalla vaihtu aina porukkakin siinä ympärillä ainakin osittain, mikä oli kans ihan mukavaa. Hävittäjälentolaivueessa meitä apumekaanikkoja kohdeltiin suurinpiirtein kuin muutakin henkilökuntaa, mikä oli kans tosi motivoiva juttu.
Yhen kerran oon päässy kertaamaan, vuonna 2008 kevättalvesta 8 vrk rovaniemellä ja sielläki pääsi ihan uusien asioiden kimppuun kun olivat vähän vaihtaneet sijoitusta. Koneiden parissa kuitenkin edelleen. Kertaukset oli tunnelmaltaan aika rennot, vaikka koulutusta olikin joka päivä klo 7.30-19... Kivaa porukkaa sattu sinne samaan harjotukseen, vaikka ei ollu ketään vanhaa inttituttua. Ja tietenkin sitten harjoituksen toiseksi viimeisenä päivänä riipastiin porukalla kouluttajien kanssa kevyet mykkyrät upseerikerholla ja paineltiin rovaniemen yöhön palaten takaisin kasarmille aamulla viiden aikaan. Oli siinä portilla mortit kummissaan ku juopunutta siviilipukuista porukkaa alko pukkaamaan portista sisään aamuyöstä:D
Tästä tekstistä voinee päätellä että intti onnistui olemaan meikäläiselle tosi mukavaa aikaa, johtuen vapaaehtoisesta hakeutumisesta tuonne ilmavaivojen puolelle. Silläpä sitä sitten odotteleekin aina että josko ne muistais vaikka kertauskutsulla aina sillon tällön.:thumbs:
- Liittynyt
- 24.11.2005
- Viestejä
- 4 577
Tietääkö kukaan miten käytäntö menee niitten kohdalla joilla ei ole sota-ajan sijoitusta tiedossa? Toimin 6kk kuskina Kaipr/2vk:ssa 1/06 Aukin puolella, eli hommana oli kuskata aukkilaisia leireillä yms. Mahtaako tulla kertauskutsuja ikinä? Vois olla ihan hupasta käydä jossain vaiheessa leikkimässä sotaa, mutta kun ei tosiaan ole mitään omaa ryhmää mihin kuulun.
Intti meni omalla kohdalla aika lailla täydellisesti: kassulla ei juuri mitään ylimääräistä sykkimistä P-kauden jälkeen koska päivisin virallista ohjelmaa ei ollut. Leireillä tosin joutui sitten osallistumaan tottakai normaalisti kaikkeen. Korpin jämät sain ja palkittiin vielä yksikön parhaana taistelijana (Kainuun Prikaatin risti) ja pääsin puolessa vuodessa veke:dance:
Intti meni omalla kohdalla aika lailla täydellisesti: kassulla ei juuri mitään ylimääräistä sykkimistä P-kauden jälkeen koska päivisin virallista ohjelmaa ei ollut. Leireillä tosin joutui sitten osallistumaan tottakai normaalisti kaikkeen. Korpin jämät sain ja palkittiin vielä yksikön parhaana taistelijana (Kainuun Prikaatin risti) ja pääsin puolessa vuodessa veke:dance:
- Liittynyt
- 2.1.2009
- Viestejä
- 204
Upinniemi, I/00. Miten voi olla mahdollista, että armeijaakaan ei voinut mitenkään normaaleimmalla tavalla käydä. P-kauden jälkeen tuli määräys sotilaspoliisikomppaniaan. Mikäpäs siinä, ajattelin. Mutta niin vain kävi, että jonkin väärinkäsityksen takia jäin kouluttajien hampaisiin ja silmätikuksi. Motivaationi oli silloin vielä ihan perustasolla, ei vaihdellut yleisestä keskiarvosta.
Koulutuksen puolivälissä se muistaakseni alkoi, tilanne oli jokin sellainen typerä, että kysyin Bosnia-simulaattorissa Santahaminassa jotain lippaanvaihdon yksityiskohtaan liittyvää asiaa. "Vai niin, tykkimies Cam, ei sitten koulutus kiinnosta, niin kuin muita?" Minä siihen, että "Herra yliluutnantti, toki kiinnostaa, kunhan nyt vain kysyin." Silloin peli oli jo menetetty.
Vartiovapaavuoroilla sain kaiken maailman nakkeja kuten komennuksia pesemään kouluttajien vessoja tai kahvikuppeja. Olin katkera ja ajattelin, että minuahan ei saatana nujerreta. Aina, kun olin tehnyt annetun askareen, ilmoittauduin yltiöjäykän sotilaallisesti ja kysyin mahdollisia lisätehtäviä. Koin tulleeni kaltoin kohdelluksi, eikä oikaiseminen asemassani tuntunut kovin helpolta. Motivaatiotani sana "gonahdus" kuvaa kyllä lähes huonosti, sillä tein luistelemisesta, välttelemisestä ja porsaanrei'istä siitä lähtien eräänlaista taidetta. Kerran muun muassa kuulin vahingossa, että seuraavan päivän koulutukseen minun olisi määrä osallistua avustajana. Jonkinlainen pelastusharjoitus, minut vietäisiin päiväksi mereen kellumaan josta sitten venekunnat kävisivät minut vuorollaan pelastamassa. Saman tien, kun kuulin tästä manööverista, pinkaisin rakettina varuskuntasairaalaan ja kerroin lääkärille, etten minä voi ihottumani takia kuvitellakaan meneväni meriveteen. Hän kirjoitti minulle vapautuksen merivedestä.
Seuraavana päivänä ilmoittauduin rannassa niin kuin käsky oli käynyt. Kouluttaja käännähtää käskynjaon jälkeen kohti minua ja käskee seuraavasti.
- Ja tykkimies Cam sitten ryhtyy vetää noita märkävehkeitä päälle ja lähtee etukäteen tonne noin uiskon mukaan.
- Herra luutnantti, kieltäydyn tottelemasta käskyä.
- Mitä... Kieltäydytte?
- Kyllä, herra luutnantti. En saa palvella meressä. Lääkäri on määrännyt.
- Siinä tapauksessa Cam voi häipyä. ...Häipykää!
Ja tähän tapaan kului asepalvelus. Vartiovuorot olivat minulle parasta aikaa, päävartion ylikersantit ja pursimiehet olivat mukavaa ja asiallista väkeä. Heidän kanssaan en joutunut ongelmiin missään vaiheessa, en antanut koskaan aihetta mihinkään moitteisiin. Vartiovapaavuorot olivat erikseen. Siitä huolimatta minulla on armeija-ajasta nyt jälkeenpäin hyvä muisto, en kantanut kaunaa tai mitään. Usein joku vain nousee silmätikuksi ja minulle sattui tällainen arpa. Parempi niin: joku minua heikompi olisi voinut sortua paineen alla pahemman kerran.
Taktisia tietoja: kovin leiripakkaslukema -25'c, pisin marssi 32km.
Koulutuksen puolivälissä se muistaakseni alkoi, tilanne oli jokin sellainen typerä, että kysyin Bosnia-simulaattorissa Santahaminassa jotain lippaanvaihdon yksityiskohtaan liittyvää asiaa. "Vai niin, tykkimies Cam, ei sitten koulutus kiinnosta, niin kuin muita?" Minä siihen, että "Herra yliluutnantti, toki kiinnostaa, kunhan nyt vain kysyin." Silloin peli oli jo menetetty.
Vartiovapaavuoroilla sain kaiken maailman nakkeja kuten komennuksia pesemään kouluttajien vessoja tai kahvikuppeja. Olin katkera ja ajattelin, että minuahan ei saatana nujerreta. Aina, kun olin tehnyt annetun askareen, ilmoittauduin yltiöjäykän sotilaallisesti ja kysyin mahdollisia lisätehtäviä. Koin tulleeni kaltoin kohdelluksi, eikä oikaiseminen asemassani tuntunut kovin helpolta. Motivaatiotani sana "gonahdus" kuvaa kyllä lähes huonosti, sillä tein luistelemisesta, välttelemisestä ja porsaanrei'istä siitä lähtien eräänlaista taidetta. Kerran muun muassa kuulin vahingossa, että seuraavan päivän koulutukseen minun olisi määrä osallistua avustajana. Jonkinlainen pelastusharjoitus, minut vietäisiin päiväksi mereen kellumaan josta sitten venekunnat kävisivät minut vuorollaan pelastamassa. Saman tien, kun kuulin tästä manööverista, pinkaisin rakettina varuskuntasairaalaan ja kerroin lääkärille, etten minä voi ihottumani takia kuvitellakaan meneväni meriveteen. Hän kirjoitti minulle vapautuksen merivedestä.
Seuraavana päivänä ilmoittauduin rannassa niin kuin käsky oli käynyt. Kouluttaja käännähtää käskynjaon jälkeen kohti minua ja käskee seuraavasti.
- Ja tykkimies Cam sitten ryhtyy vetää noita märkävehkeitä päälle ja lähtee etukäteen tonne noin uiskon mukaan.
- Herra luutnantti, kieltäydyn tottelemasta käskyä.
- Mitä... Kieltäydytte?
- Kyllä, herra luutnantti. En saa palvella meressä. Lääkäri on määrännyt.
- Siinä tapauksessa Cam voi häipyä. ...Häipykää!
Ja tähän tapaan kului asepalvelus. Vartiovuorot olivat minulle parasta aikaa, päävartion ylikersantit ja pursimiehet olivat mukavaa ja asiallista väkeä. Heidän kanssaan en joutunut ongelmiin missään vaiheessa, en antanut koskaan aihetta mihinkään moitteisiin. Vartiovapaavuorot olivat erikseen. Siitä huolimatta minulla on armeija-ajasta nyt jälkeenpäin hyvä muisto, en kantanut kaunaa tai mitään. Usein joku vain nousee silmätikuksi ja minulle sattui tällainen arpa. Parempi niin: joku minua heikompi olisi voinut sortua paineen alla pahemman kerran.
Taktisia tietoja: kovin leiripakkaslukema -25'c, pisin marssi 32km.
