Reserviläisten oma ketju

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tonppae
  • Aloitettu Aloitettu
Älä muuta sano :lol2:


attachment.php

Ja toi lämpötila tarkastettiin erään kulunvalvontapaikan ohi ajaneen auton ajotietokoneesta :D. Ehkä se heitti 15 astetta :).
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tässä ketjussa tulee varmasti olemaan JOKAINEN talvi vähintään -30C ja jokainen marssi VÄHINTÄÄN 50km pitkä! Mutta ei se mitään, sehän kuuluu asiaan :D

... Tähän väliin todetaan, että III/93 Santahaminan AUK I:n leiri Padasjoella talvella 94 oli lämpötilan puolesta yhtä helvettiä. Joku näppärä voi kaivaa aikasarjan jostain, jos jaksaa. Silloinen Santahaminan komentaja everstiluutnantti Erkki Nordberg antoi erikseen luvan jatkaa leiriä pakkasesta huolimatta ja otti vastuun itselleen. Tätä ennen vastaava perkeleellinen pakkasjakso oli 1986 talvella. Ko leirin jälkeen en ole koskaan valittanut sitä, että jos on liian kuuma. Esimerkkinä tosta pakkasesta käy se, että meidän teltasta kukaan ei käynyt aamupalalla, koska näin tarjoutui mahdollisuus olla 15 minuuttia pidempään teltassa kamiinassa kiinni. Maito, joka oli 2dl:n valmispakkauksissa oli jäähileistä. Skapparit olivat kuin Michelin-ukot, kun ne sai pitää niitä harmaita pakkaskamoja, jotka olivat ainoita, joilla oikeasti siinä pakkasessa pärjäsi ilman, että tarvitsi koko ajan hyppiä kuin vieteriukko ja väristä. Kevyellä kranaatinheittimellä ampuminen oli tuskaa, jos joutui olemaan ampujana, koska pakkasesta huolimatta kranaatista pidettiin kiinni paljaalla kädellä (kovapanosammunnat). Toi oli vielä niitä viimeisiä aikoja, kun vedettiin isoisiltä perityillä kamoilla eli firman kamoilla kerrospukeutuminen oli sitä, että oli runkkupuku, kalsarikerros, peltipaita ja villapaita. Maastopuvun päällä pidettiin sitten sellaista kaapumaista juttua, jonka slanginimeä en enää jaksa muistaa.

Sanomattakin selvää, että ton leirin jälkeen pakkanen lauhtui instana ja sen jälkeen -10C tuntui siltä, että voisi vetää uikkarit jalkaan ja lähteä biitsille. Oikeasti.

Edit: Ton leirin jälkeen kassulla oli ennennäkemätön jono vessoihin. Kaikki, jotka vain suinkin olivat pystyneet pitämään booan sisällä 10 päivää olivat sen tehneet. En olisi ikinä voinut kuvitella paskovani siinä pakkasessa ellei olisi ollut aivan ehdottoman pakko.
 
^ Ainoa uskottava pakkaskertomus. Onneks syksy -02 oli miltein sateeton eikä seuraava talvikaan ollu paha.

Tosin Kiikalassa on kesälläkin pakkasta. Kiva homma raottaa joskus toukukuun alussa aamulla teltan helmaa ja kas kummaa, lunta satanu vajaa kymmenisen senttiä yön aikana.
 
^ Ainoa uskottava pakkaskertomus. Onneks syksy -02 oli miltein sateeton eikä seuraava talvikaan ollu paha.

Tosin Kiikalassa on kesälläkin pakkasta. Kiva homma raottaa joskus toukukuun alussa aamulla teltan helmaa ja kas kummaa, lunta satanu vajaa kymmenisen senttiä yön aikana.

Kiikala on hieno mesta, linnut lentää väärinpäin ja vesi sataa maasta ylös ja miten se nyt meni.

Ei mulla muuta. :D
 
Hauskin omalle kohdalle sattunut juttu oli ehkäpä havumarssi - porukka jaettiin muutaman jampan ryhmiin, ja tarkoitus oli käydä läpi kartalle merkityt rastit (olikohan niissä sitten joku numero tai kirjain joka piti lopuksi muistaa). Kuusi rastia kaiken kaikkiaan, mutta kahden tai kolmen viimeisen rastin sijainnin sai tietää vasta myöhemmällä taukopisteellä.

Ok eipä siinä mitään, meidän ryhmä lähti menemään ja vähän ajan päästä huomattiin, että ensimmäiset rastit menivät ristiin - ykkönen pohjoisessa, kakkonen etelässä ja kolmonen jälleen pohjoisessa. Nohevina tietysti päätettiin polkaista ryteikön läpi kolmoselle heti ykkösen jälkeen.

Ärräpäitä alkoi jo lentelemään kun joutui sulamattomassa hangessa tarpomaan (alkukevättä), mutta vaihtui kyllä nopeasti hymyksi kun täysin sattumalta löydettiin matkan varrelta vitosrasti, jonka sijaintia ei siis vielä ollut kerrottu.

Säästyi loppujen lopuksi aika helvetisti aikaa ja perusreippaalla vauhdilla oltiin jotain tunti edellä seuraavana maaliin tullutta porukkaa. Muut ryhmät vähän suutahtivat, mutta kyllähän me tiedettiin että ne oli vaan kateellisia kun eivät keksineet samaa. :lol2:
 
Muistellaas vaikka fillarointia Oulusta Tornioon. 10h25min kesti matka persesirkkeleillä. Ajettiin mm. muitaakseni ii:n suoran läpi, joka taitaa olla Suomen pistin suora pätkä.

ei taida olla suomen pisin suora, pelkosenniemeltä kun lähdetään savukoskelle on yksi suora reilusti yli 10km oliko peräti 18km (toki siinä korkeuseroja).

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=71176 eikö tämä ole samaa sarjaa.
 
Ite pääsin reserviin tossa reilu pariviikkoa sitten 270vrk palvelleena. Intissä usein vitutti aivan saatanasti ja loppuakohden aika kului saatanan hitaasti kun vaan venasi ja venasi että pääsee helvettiin sieltä.

Sillon ajatteli että en kyllä edes kuse Vekaranjärvelle päin että olihan vitun paska keissi mutta tulipahan tehtyä, kuitenkin jo näin pienessä ajassa on aika kerennyt jo hieman muistoja kullata ja on ajatellut että oliko se intti nyt niin kauheata loppujenlopuksi?

Kyllähän sieltä hyviä muistoja sai ja tapasi mitä parhaimpia jätkiä, että kannattaa käydä kaikki jotka sivaria miettivät vaihtoehtona. :kippis1:
 
Muistellaas vaikka fillarointia Oulusta Tornioon. 10h25min kesti matka persesirkkeleillä. Ajettiin mm. muitaakseni ii:n suoran läpi, joka taitaa olla Suomen pistin suora pätkä. Se kesti aivan saatanan kauan ja loppua ei näkynyt. Täys varustus oli messissä ja aseet niskassa. Olihan se hauska, mutta perse tuli kipeäksi, osa pisti vaselinia pakaroihin, koska se satula alkoi hiertämään ihan helvetisti jossain vaiheessa.

Mikä saapumiserä? Itse (II/92) poljettiin Oulusta Keminmaahan ja päivähän siinä kului... ja se Ii:n suora ON pitkä
 
05- joulukuu tai 06-tammikuu, en muista kummalla puolella vuotta oltiin mutta vittumaisen kylmä tuolloin oli. Kierrolla oli ihan kaikki päällä mitä kaapista löytyi ja portilla kopissakin oli ihan perkeleen kylmä vaikka patterit ja ilmalämpöpumppu hyrräs täysillä. Kun tuo pakkanen sitten loppuikin ja tuli vain hädin tuskin kymmentä tai viittä astetta pakkasta niin oli niin lämmintä mukamas, että vedettiin kiertoja pelkässä poolossa :D
Sanomattakin selvää, että ton leirin jälkeen pakkanen lauhtui instana ja sen jälkeen -10C tuntui siltä, että voisi vetää uikkarit jalkaan ja lähteä biitsille. Oikeasti.

Juurikin näin. Sama fiilis oli.
 
everstiluutnantti erkki nordberg

Joka muuten oli Vekaralla prikaatinkomentajana -02. Hieno mies. Kävi muistaakseni ottamassa aina puolivälikaljat Pukaron Paronissa matkalla Vekaralta Helsinkiin.

Kyllähän erällä I/02 oli hieman kylmää talvella, muistaakseni heti saapumispäivänä oli n. -30c, voi tietenkin olla, että aika on kullannut muistot.

Ei muuten muistu mieleen nuo kylmät yöt, paitsi yksi viimeisimmistä leireistä Utissa, kun aamuyön vahtivuoron aikana sissitakki jäätyi jonkunlaisessa kyykkyasennossa muotoonsa...

Väittäisin muuten vielä, ettei koskaan ole tullut nukutuksi niin hyvin kuin joskus armeijassa teltassa :haart:
 
Kohtalaisen äijämeininkiä oli aikanaan Isosaaren ilmatorjunnan pinta-ammuntaleirillä.

Kun suorasuuntauksella päästelee merelle päin ja valojuovat pyyhkivät merenpintaa pitkin, vesipatsaat nousevat korkealle ilmaan ja maaleina toimivat tynnyrit lentävät riekaleina ilmassa sekä suuliekki väpättää edessä parimetrisenä niin siinä sitä on tunnelmaa!

34 kranaattia kun lähtee putkista sekunnissa niin voi sanoa että ampumasektorissa tapahtuu.

Se on kaunis näky kun Sergei ampuu:

http://www.youtube.com/watch?v=HN3IXeqJLT4
 
Joka muuten oli Vekaralla prikaatinkomentajana -02. Hieno mies. Kävi muistaakseni ottamassa aina puolivälikaljat Pukaron Paronissa matkalla Vekaralta Helsinkiin.

Nordberg kävi muuten tuolla Padasjoen leirillä itse seuraamassa ja kuulostelemassa porukan palveluskuntoa (~ paleltumia etc) , kun jossain vaiheessa leiriä oli perinteistä suksisuunnistuskilpailua läpi yön. Silloin sitä kiitteli sitä, että osan matkaa piti kantaa telamiinoja, koska tellun kanssa ponnistelu pisti veren kiertämään paremmin kuin ilman tellua ja näin oli lämpimämpi.

Nykyään taitaa olla firman varustetaso pakkasta vastaan vähän parempi

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/10/574871

Tosin muistelen, että kunnon pakkaskamat oli jaettu kaikille pohjoisessa varusmiespalvelusta suorittaville jo tuolloin. Santahamina oli jotenkin kai sitten niin "etelässä", ettei tarvinnut.
 
Kirkkiksellä läpi (suoksi "kuivatetun") Kirkkojärven. Suunnistajat eivät halunneet huomata karttaan merkittyä tietä. K216.
 
Kirkkiksellä läpi (suoksi "kuivatetun") Kirkkojärven. Suunnistajat eivät halunneet huomata karttaan merkittyä tietä. K216.

Hahah en tiedä onko juuri tuo teidän kurssinne ollut esimerkkinä, mutta ennen kirkkistä kovin varoiteltiin kokeilemasta tuota Kirkkojärven poikki oikaisua ja esimerkkinä käytettiin jotain aikaisemmin tuota kikkaa kokeillutta joukkuetta. Oli kuulemma paikoin rintaan asti vettä ja muuten sitten sai tarpoa kunnon mutavellissä muiden käyttäessä ihan sitä tietä. :D
 
[nelo];2455539 sanoi:
Hahah en tiedä onko juuri tuo teidän kurssinne ollut esimerkkinä, mutta ennen kirkkistä kovin varoiteltiin kokeilemasta tuota Kirkkojärven poikki oikaisua ja esimerkkinä käytettiin jotain aikaisemmin tuota kikkaa kokeillutta joukkuetta. Oli kuulemma paikoin rintaan asti vettä ja muuten sitten sai tarpoa kunnon mutavellissä muiden käyttäessä ihan sitä tietä. :D

Luultavasti, ainakaan muista en ole kuullut :D Kikka oli kyllä lähinnä suunnistajien moka, mutta itsellä oli hauskaa, kun aika monella muulla tuppasivat hermot tulemaan pintaan... Eikä oltu edes hitain poppoo koko porukasta :)
 
Khyyllähän se RUK tais olla mieleenpainuvin kokemus. Kurssi 231 tuli käytyä pioneerikomppaniassa, eli telamiinat tuli kyllä tutuiks. Kirkkikset, johat, kurssijuhlat, ainaiset suluttamiset ja vähäiset yöunet oli kyllä herkkua =P

Niin ja tietty pioneerien hauskat perinteet rukissa, eli siis kaljut päät, lohikäärmemarssi ja jäkittäminen maneesissa. Noistahan meidät siellä tunnisti =) Nykyään vissiin jäkittäminen ainakin jäänyt pois.

KESI -harjoitus Santahaminassa oli kans mielenkiintonen, sielläkun pääs everstiluutnantin parituntista käskyä kuuntelemaan, oli meinaan vähän erityylinen, ku normikäskytykset ryhmälle tai joukkueelle =) Ite siellä toimin pataljoonan esikunnan pioneeriupseerina, siitäkin jäi kyllä vain positiivinen kuva, ainakin oli erilaista normipäivään verrattuna =D

Vielä myöhemmin, kun harjoituksissa toimin komppanian varapäällikönä, sai kyllä vähän laajemman käsityksen isompien kokonaisuuksien toiminnasta. Jopa kapiaiset rupes tuntumaan ihan ihmisiltä, kun niiden kanssa enemmän pyöri. =)

Paljon paskaa tuli kyllä kärsittyä, mut aika tuntuu kultaavan muistot, että kylläpä sitä kertaamaan lähtisin =)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom