Rekrytointikokemuksia

[Robertto]

Mulle sanottiin haastattelussa, että "kerro vitsi".

Kerroin jonkun Ruotsalaisen homovitsin.

 

[Tähtityttö]

Kaverin rekrytointikokemus (sosiaalialalle).
Tantta istuu pöydän toisessa päässä, katsoo silmiin ja sanoo: Noh!

Ja siinä sitten istuivat hiljaa 10 min.

:lol2::lol2: Siis mitä helkattia tossakin olisi pitänyt sanoa? Kaveri ei saanut duunia.

 

[Hansen]

Tantta istuu pöydän toisessa päässä, katsoo silmiin ja sanoo: Noh!

Ja siinä sitten istuivat hiljaa 10 min.

Ei se nyt todellisuudessa varmaan ihan noin mennyt.

 

[Tähtityttö]

Ei se nyt todellisuudessa varmaan ihan noin mennyt.

Meni. MENI! Tälle ollaan räkätetty monet kerrat.

 

[Hansen]

MENI!

No nyt uskon.

Outoa silti.

 

[Tähtityttö]

No nyt uskon.

Outoa silti.

Todella.

 

[lIhaa]

Toimitusjohtaja: "Olin kyllä ajatellut palkata isorintaisen blondin."

Sain paikan silti.

 

[Manaatti]

Mulle sanottiin haastattelussa, että "kerro vitsi".

Kerroin jonkun Ruotsalaisen homovitsin.

Accenture?

Kerroin jonkun säälittävän kaksimielisen "kaskun".

Karmeimmat rekrykokemukset sijoittuvat vuokrafirmoihin, jossa "konsultteina" toimivat omaa persoonaa 5 v. nuoremmat älyn jättiläiset, joille kirjoittaminen ja purkanjauhanta=mahdoton yhdistelmä.

 

[kodari76]

Välillä vaan ihmetyttää nuo itsestäänselvyyksein kyselemiset, kun siitä haastattelusta voisi saada enemmänkin irti.

Itse asiassa joskus nuo on ihan osa psykologista testiä. Tuttu on hommissa työkkärissä, ja tietää miten firmat hoitavat haastatteluita. Joskus kysellään itsestäänselviä ihan vain että nähdää miten kaverin pälli kestää. Yksi klassinen kikka on kysyä about samaa asiaa kahteen kertaan. Jos sälli vastaa "no niinkun mä jo aikaisemmin sanoin..." niin se on punainen valo siltä istumalta. Kuulemma kertoo jotain paineensietokyvystä.

Toki suurin osa noista haastattelijoista on vaan muka-näppäriä. Varsinkin jotkut HR-ämmät. Korkkarit jalassa ja äijän ostamassa bleiserissä kaakatetaan ja kuvitellaan että kaikki ihmisevet menevät johonkin tiettyyn lokeroon, jonka konsultti on kahdella powerpoint slaidilla määritellyt. Ei niillä ole hajuakaan siitä, että haastateltava luultavasti miettii että onko sillä haastattelijalla isot tissit ja minkälainen se olisi sängyssä :D

 

[inflames]

Miksi juuri sinun pitäisi saada työ-tyyliset kysymykset vituttaa kyllä aika huolelle. Samoin millainen ole ihmisenä-jutut. Tekisi mieli vastata tollasiin kerrankin rehellisesti. Nukun pitkään, kaivan nenää kun muut eivät näe, joskus vessassa yritän irroitella kusisuihkulla kuivunutta paskaa pöntön reunoista ja panen muijia ja jätän soittamatta.

 

[saarnamies]

Pitäs melkein itsekkin lähtä mittaamaan omaa arvioaan haastatteluihin.
Aina sitä kuulee legendaa, kuinka jotkut käyvät haastatteluissa huvikseen ja pyytävät muhkeita palkkoja ja joskus tärppää.

Kuulin kaverista, joka oli ihan ok duunissa ok palkalla, mutta päätti käydä muutamassa haastattelussa. Pyysi molemista yli 1000 euroa suurempaa palkkaa kuin työnantajaltaan sai. Tietenkin tarina päättyy hyvin ja kaveri sai paikan ja kovan liksan.

Mitenkä muuten yleisesti suhtaudutaan kavereihin, jotka parin vuoden välein vaihtavat yritystä ja pyrkivät näin etenemään urallaan? Katsotaanko se positiiviseksi asiaksi, että osaa luovia työmarkkinameressä vai pidetäänkö tällaisia jannuja onnen onkijoina?
Onko uskollisuudella työantajalleen enää mitään arvoa?

 

[Kuki]

Itseasiassa multa kysyttiin eilisessä haastattelussa, että missä näen itseni 5v kuluttua, eli olenko valmis sitoutumaan työnantajaan. Heillä on kuulemma halua saada työntekijä, joka pysyy talossa ja näin kaikki opittu on hyvässä käytössä kun kokemus ja tieto pysyy talossa. Ja kuulemma edellisen kerran heiltä on lähtenyt joku 5v sitten

 

[rullaverho]

Isellä sellainen kuva että ainakin korkeakoulutetuilla tuo "leimojen hakeminen passiin" on lisääntynyt. Outo juttu. Luulis että juuri vaativammat tehtävät vaatisit enemmän sitoutumista. Kyllähän siinä nyt yli puoli vuotta menee että pääsee sisälle hommaan.

 

[Naene]

Aina sama juttu, aloitan työhaastattelut asiallisesti, oon ottanut asioista selvää, puhun ja kerron mitä osaan miksi juuri minä miksi olen hyvä lisä yksikköön jnejne... Jossain vaiheessa, kun tunnen että haastattelu lähenee loppuaan, ja olen jo jonkin verran "tutustunut" haastattelijoiden sietokykyyn, rupean jollekin ihmeelliselle läppätuulelle. Koko ajan istunut asiallisena vaan ja puhunut mitä kuuluu puhua, ja sitten sanon jotain typerää. Tänään kävin puolustushallinnossa haastattelussa, ja lopuksi tokasin todella olevani kiinnostunut avoinna olevasta virasta, ja että toivon "muiden haastateltavien olevan huonoja". Sinänsä saan suorapuheisuudesta usein pointseja, eivätkä työhaastattelut ole ikinä huonosti menneet, mutta voikohan joku tulkita mun öykkäröinnit ylimielisyytenä? No, huomenna kuullaan otetaanko mut töihin vai ei. Turvaselvitykset jo kirjoittelin, ja mielelläni aloittaisin siellä (tosi hyvä palkka ja mielenkiintoinen tehtävä, ihmiset vaikuttivat todella mukavilta).
Ja sitten vaan odotellaan

Mutta aina, aina kun käyn haastattelussa sanoin lopuksi jotain kyseenalaista. Enkö kykene poistumaan ilman että saan jonkun ilmeen värähtämään? Työhaastattelutourettes.

 

[Sniffari]

Sinänsä saan suorapuheisuudesta usein pointseja, eivätkä työhaastattelut ole ikinä huonosti menneet, mutta voikohan joku tulkita mun öykkäröinnit ylimielisyytenä?

Kyllä. Olet ylimielinen kakkapää.

 

[Taskuamatsoni]

Viimeksi kun olin työhaastattelussa, haastateltavat (2 kpl +50wee naista) kyseli n. puoli tuntia MUN TREENEISTÄ. Ennen tätä virallista haastattelua oli tuotantopäällikkö soitellut mulle just kun olin salille menossa, ja satuin siitä silloin mainitsemaan kun kysyi, että soittiko pahaan aikaan, oli toki jo silloin yllättävän kiinnostunut moisesta epäsovinnaisesta harrastuksesta. Haastattelussa sitten treenijuttujen jälkeen lörpöteltiin englanniksi, minä niin sujuvasti, että haastateltavat oli puulla päähän lyötyjä (johtui siitä, että ne oli niin huonoja, ei minun erinomaisuudestani...), ja sitten tehdaskierroksella mulle tuli kamala kyselyikä (jostain syystä tehtaat ovat äärettömän mielenkiintoisia), joka kyllä alkoi ihan hävettää kun sitten lopulta kotiin pääsin... Se myös hävetti kun vastasin kysymykseen "Kiinnostaisiko sinua markkinointi?" dorkalla ilmeellä ja töksäyttämällä v*ttumaisesti: "Juuei, ei oo oikein minun juttu." Sitten kysyttiin myös, että olenko kiinnostunut tekniikasta, ja jos kotona on jotain korjattavaa, niin olenko minä sitä korjaamassa. Vastasin että: "Avokki ne korjaa, minä komentelen vieressä ja jos pitää tehdä jotain vaativaa, niin minä teen sen" :D

Sain sen duunin. Teen kyllä jotain muuta kuin mihin hain, eli toimenkuva ei ihan sitä mitä odotin, mutta parempi näin :D Pääsin komentelemaan muitakin miehiä kuin omaani :D

 

[Anssii23]

Joo salee kantsii stressaaa jostai työhaastattelusta.. Ite menin joskus jugurttipurkki kädessä sinne ja suu jugurtissa kun en ehtiny himassa syödä aamiasta ja silti ottivat töihi.. Naurattaa kyl ku jengi ottaa nii vitu vakavasti jonku työnteon ja sinne pääsemisen. Ottaa vaa iha lungisti kyllä sitä rahaa muutenki saa ku töistä.

 

[rullaverho]

Ottaa vaa iha lungisti kyllä sitä rahaa muutenki saa ku töistä.

Kerro toki lisää. Mistä sitä saa. Lopetan työt heti kun kerrot

 

[Taskuamatsoni]

Sossusta.

 

[Jakob]

Joo salee kantsii stressaaa jostai työhaastattelusta.. Ite menin joskus jugurttipurkki kädessä sinne ja suu jugurtissa kun en ehtiny himassa syödä aamiasta ja silti ottivat töihi.. Naurattaa kyl ku jengi ottaa nii vitu vakavasti jonku työnteon ja sinne pääsemisen. Ottaa vaa iha lungisti kyllä sitä rahaa muutenki saa ku töistä.

Jukurttipurkki kädessä työhaastatteluun voi mennä kahdenlaisia ihmisiä:

Ryhmä 1. Todelliset alansa superosaajat, sellaiset joita ei ole kuin muutama hassu koko maassa. Heillä on varmaa kävellä vaikka kyrpä kädessä sinne haastatteluun, kunhan vaan näytöt on riittävän kovat. Siinä työnantaja koittaa houkutella työntekijää töihin eikä työntekijä yritä puhua itseään firmaan.

Ryhmä 2. Vitun tyhmät.