Ravitsemustiede?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja harde20
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Fytonomit

Luotaistuotekaupan tädeillä on yleensä käyntikorteissa mainittu oppiarvoksi fytonomi. Luontaislehdissä tätä väitetään yliopistolliseksi tutkinnoksi. Todellisuudessa kyseessä on alan oma tutkinto, jossa käydään pari kurssia HKI OY:n aikuiskoulutuskeskuksessa. HKI YO ei siis myönnä mitään fytonomi-oppiarvoa, vaikka näin kuulee väitettävän ko. lehdissä. Termi "fytonomi" on harhaanjohtava, sillä onhan olemassa samansunntaisia oikeita tutkintoja (Ekonomi, Agromoni jne.), eli luotaistuotekaupan asiakas voi luulla saavansa tieteellisiä faktoja fytonomi-tädeiltä.
 
Ai Kuopiossa pääsee lääketieteelliseen tiedekuntaan avoimen approlla? Helsingissä ainakin ainoa tapa on pääsykokeen kautta (itselläkin edessä tässä kohtapuoliin :) ) Avoimen yliopiston kursseilla ei saa mitään ekstroja sinne yrittäessä. Ei kai toi liikuntalääketiede voi mitenkään olla erillinen juttu?
 
Joo ei pääse liikuntalääketiedettä lukemaan approlla. Nämä vaatimukset löysín Kuopion yo:n sivuilta.

Valituksi tulemisen vähimmäisedellytyksenä on avoimessa yliopistossa suoritettu liikuntalääketieteen cum laude approbatur -arvosana ja käytännössä myös vähintään sivuaine-approbatur.

Eli ei riitä avoimessa appro, eikä välttämättä cumukaan...
 
Nostetaanpa vanhaa topiccia ylös kun olen hakemassa tuonne Kuopion liikuntalääketieteeseen. Suoritin jo netissä tuon kokeen eli onko se siis appro vai mitä nuo approt ja cum laudet oikee on?
 
Elikkä ois halu lähtee opiskelemaan tota kyseistä hommelia, mutta kysymys kuuluu että missähän sitä opetetaan.Oon katellu enkä oo löytäny muuta kuin Kuopion ja se on vähän paskempi homma kun muutettiin just puol vuotta sitten sieltä pois Ouluun:mad2:
Onko se ravitsemustiede/ravintotiede vai millä nimellä sitä kutsutaan?:confused:
Meikällä ois nimittäin unelma että sais joskus perustettua oman luontaistuotekaupan vaikkapa tänne Ouluun:)

Kiitos jos maltatte vastailla

Kyllä sitä vähän muutakin koulutusta tarvitaan kun ravitsemustiedettä jos aiot luontaistuotekauppaa perustaa. Luontaistuotealan koulutuksia kyllä löytyy mutta suurin osa on maksullisia. Etsivä löytää! :thumbs:
 
Ei taida yhtään ravitsemusterapeuttia olla luontaistuotekauppiaana. Voisi kyllä tuoda tiettyä järkevyyttä siihen vouhotukseen :D

Mietin tuossa kanssa että taitaapi olla ravitsemustieteet ja luontaistuotekauppailu vähän toisensa poissulkevia vaihtoehtoja :D

Varmaan paremman koulutuksen alalle saa kun lukee vaikkapa AMKissa itsensä tradenomiksi ja samalla avoimen yliopiston / AMK:n sivuopintojen kautta vähän biologian, biokemian tai terveystieteiden perusopintoja :)
 
Nostetaanpa vanhaa topiccia ylös kun olen hakemassa tuonne Kuopion liikuntalääketieteeseen. Suoritin jo netissä tuon kokeen eli onko se siis appro vai mitä nuo approt ja cum laudet oikee on?

En nyt oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit, mutta siis nykyään appro on perusopinnot ja cumu aineopinnot. Periaatteessa nuo tarkoittavat kandidaattitason opintoja. Tarkemmin en kyseisen alan opinnoista tai Kuopion yliopiston käytännöistä tiedä.
 
Tuolla Avoimessa ravitsemustieteellä ei ainakaan katsota kovin hyvällä jos tuo keskusteluissa esille oppikirjasta poikkeavia näkemyksiä, vaikka lyökin puheenvuoron loppuun pätevät lähdeviitteet. Siellä täytyy pitäytyä vain kurssin oppiaineistossa ja viitata pelkästään niihin, vaikka kuinka tekisi mieli olla välillä eri mieltä tai vaikka kurssiaineiston ulkopuolelta löytyykin runsaasti vakavasti otettavia lähteitä (tai pätevämpiäkin lähteitä).

Toisaalta ymmärrettävää mutta toisaalta tuo voi taas alkaa harmittamaan jos sattuu sellainen ihminen olemaan. Eli samanlaiset silmälaput päähän kuin hevosilla ikään, omat johtopäätökset kokonaan pois ja nenä kirjaan kiinni, niin sitten menee hyvin.
 
Mitä olen noista ravinto-opeista kuullut niin ovat linjaa kaloreista 75% hiilihydraateista ja rasvat on pahasta, piste. Proteiinia sitten tulee miten tulee. Ei puhettakaan esim. Zone tyyppisestä jaosta, hiilihydraattien "pahuudesta" yms. Käsittääkseni tietämys urheilijan ravitsemuksesta on suunnilleen ajoilta ennen sotia. Ruisleipää ja puuroa vaan vaikka harrastaisit potipiltingiä.

Tosin tämä vain HC-mututietoa, varsinainen kurssi ravintotietämyksestä (joka vissiin muutenkin on kovin surkea, lääkiksessä siis Kuopiossa opiskelen) vielä edessäpäin. Saa nähdä otanko siellä jonkun vanhoillisen luennoitsijan kanssa yhteen kun kieltäydyn uskomasta hänen totuuksiaan. Vois tosiaan valmistautua esittämällä kunnon vasta-argumentteja useiden tutkimusten kanssa mikäli esitetään jotain ihan älytöntä...

PS. Ravitsemustiedettä opiskelee muuten nyt ainakin yksi ihan kissa mimmi... Vielä oikein mukava tyttö. :kuola: :haart: :kippis1: :kuvia:
 
Ravitsemustieteen opinnoissahan painotetaan ns. massalle (eli väestötasolle) suunniteltavaa ravitsemusta - hiilareita 50-60%, rasvoja 25-35%, proteiinia loput eli 10-20%. Tuossahan on vaihteluväliä ihan kohtuullisesti (mutta en ihan täysin ymmärrä, miksei sitä proteiinia tuon enempää voisi olla - 10% on aika naurettava). Puhutaan matalan GK:n suosimisesta hiilarilähteiden suhteen (paljon kasviksia, marjoja, täysjyväviljoja), hyvien rasvojen painottamisesta ja täydellisten proteiinilähteiden valitsemista pääproteiinilähteiksi... eli ihan fiksua asiaahan se on ainakin pääosin. ;) Pitää muistaa, että tämä bodypuolen ruokavalio-oppi on kuitenkin vain yksi tapa katsoa laajaa aihealuetta. Erilaisille kehotyypeille toimivat erilaiset ruokavaliot... ja riippuu niin paljon henkilön aktiivisuustasosta, millainen ruokavalio on järkevin. Mun mielestäni tuo yli 50% hiilaria ruokavaliosta on kyllä reilusti liioittelua liikkumattomalle ihmiselle, mutta se on toki vain mun mielipiteeni. Vähemmälläkin pärjää ja mahdollisesti voi jopa paremmin. Mutta tarvitseeko ei-aktiivinen ihminen sitten enempää kuin vaikka sen 20% energiaa proteiinista? Tämä taitaa yleensä olla se bodyihmisten ärsytyskynnyksen ylittävä juttu. ;)

Vielä noista opinnoista: avoimessa yliopistossahan voi siis opiskella perusopintokokonaisuuden ihan pelkkinä nettiopintoina. Helsingin yliopisto tarjoaa tätä. Monissa muissa kaupungeissa on tarjolla sama kokonaisuus monimuoto-opetuksena, jolloin opetukseen sisältyy mm. opintoryhmiä ja verkkoluentoja. Itse oon ainakin toistaiseksi tykännyt kovasti. :)
 
Noniin, nyt se selkis mulle! Tässä tulee nyt asiaa ravitsemustieteen vierestäkin, mutta älkää nukahtako :)

Oon tässä jo useamman kuukauden ajan (varmaan osa täälläkin huomannut) sekoillut sen kanssa, mitä oikeesti haluan lähteä opiskelemaan ja mikä on se mun juttu. Oon periaatteessa koko ajan takaraivossani tiennyt, että haluaisin eniten yliopistoon lukemaan kansanterveystiedettä tai ravitsemustiedettä. En oo vaan jotenkin uskonut itseeni tarpeeksi... oon tavallaan sulkenut sen vaihtoehdon kokonaan pois ja "tyytynyt" siihen että haen ammattikorkeakouluun kun sinne mun ois helpompi päästä. Ammattikorkeasta ei oo vaan löytynyt sellasta koulutusohjelmaa, mistä oisin todella kiinnostunut - sen takia mun ajatukset on vaihtunu viime aikoina ku sukat jalassa (milloin haluun lähteä fyssariksi, milloin kulttuurituntijaksi :D) kun oon ollut niin epävarma. Tällä viikolla mulle aukeni se todellinen ongelma - en oo vaan uskonut, että pääsisin opiskelemaan sitä alaa, mihin oikeasti haluan. Nyt muuttuu asenne ja aion tehdä kaikkeni, jotta saisin toteutettua unelmani! :) En aio tyytyä vähempään vaan koska mua pelottaa kokeilla jotain vaativampaa.

Tarkoitus on siis ensi keväänä hakea Kuopion yliopistoon kliinisen ravitsemustieteen ja kansanterveystieteen yksikköön. Haen samalla varmaan myös Tampereen yliopiston kansanterveystieteen tiedekuntaan (varmuuden vuoksi). Tässä vaiheessa musta tuntuu, että sekä kansanterveystiede että ravitsemustiede kiinnostaa mua yhtä paljon, joten haen molempiin tiedekuntiin ja katson kumpaan pääsen, jos pääsen. Kaupungillakaan ei juuri ole merkitystä, koska molemmat noista vaihtoehdoista on mulle lähes yhtä tuntemattomia paikkoja.

Noniin, itse asiaan. Ymmärtääkseni noi ravitsemustieteen valintakokeet on muuten ihan samat, kuin farmasiassa, mutta niihin ei tule fysiikan koetta (thank god!). Eli kemian laskuja taitaa tulla aika paljon :rolleyes: Halusinkin kysyä, löytyykö täältä tapauksia, jotka ois opiskellu kemiaa itsenäisesti yliopiston valintakokeita varten? Eli ilman mitään iltalukiokursseja tms. Täällä kotikaupungissa on jo aikuislukioiden kemiankurssit viimeistä viikkoa vaille lopussa ja tuskin ennen kevättä niitä enää järjestetään. Pitäisi siis opiskella issekseen... viimeksi oon lukenut kemiaa amiksessa ja sitä ennen yläasteella, joten muutama vuosi on päässyt jo vierähtämään niistä ajoista. Saan varmasti palautettua mieleeni ne asiat itsenäisestikin, mutta lukion kemia pitää sisällään varmasti muutakin kuin mun opit (?)

"Ravitsemustieteen valintakoe alkaa aineistokokeella, jatkuu kemian kokeella ja päättyy psykologian kokeeseen."

Noihin valintakokeisiin tulee lukea ihmisen fysiologiaa ja psykologiaa, mutta ne ei tuota mulle vaikeuksia (tuttua asiaa). Sen sijaan tuo kemia vähän mietityttää...

Onko täällä muuten tällä hetkellä ketään, kuka opiskelisi parhaillaan Kuopion yliopistossa ravitsemustieteitä (tai kansanterveystieteitä)? Olis kiva kuulla kaikenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia siitä, millaista opiskelu on ja minkälaisina valintakokeet on koettu :) Kuopion yliopistoa saa myös kehua, jos siihen on aihetta ;) Ison plussan kyseinen yliopisto saa multa siitä, että siellä panostetaan ilmeisesti aika paljon ulkomailla opiskelun mahdollisuuksiin.

"Jokaisella Kuopion yliopiston opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa osa opinnoistaan ulkomailla. Voit lähteä opiskelemaan tai harjoitteluun Pohjoismaihin, Eurooppaan tai vieläkin kauemmas kotikonnuilta.

Kuopion yliopisto on mukana useissa vaihto- ja harjoitteluohjelmissa, joiden kautta voi lähteä ulkomaille. Meillä on muun muassa Erasmus-vaihtoa yli 140 eurooppalaisen yliopiston kanssa sekä kahdenvälisiä vaihtopaikkoja Australiassa, Argentiinassa, Egyptissä, Meksikossa, Kiinassa ja Koreassa. Kuopiosta pääsee myös Venäjälle ja eri puolille Afrikkaa. Laitosten kansainvälisten yhteyksien avulla lähtee myös paljon opiskelijoita harjoitteluun, tutkimustyöhön tai gradun tekoon ulkomaisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Periaatteena vaihtoon lähdössä on, että ulkomailla tehtävät opinnot, harjoittelu tai molemmat sisällytetään Kuopion yliopistossa tehtävään tutkintoon. Tällöin opiskeluaika ei toivottavasti pitene ja opiskelijan on mahdollista saada opintotukea ulkomaanvaihdon ajalta. Lisäksi Kuopion yliopisto tukee apurahalla kaikkia vaihtoon lähtijöitä."
 
Tuo Angelon teksti olisi voinut olla minun näppiksestäni.... :) Täälläkin paahdetaan nyt ensi vuotta varten. Lääkis-unelmasta olen jo vähitellen päästänyt irti koska en oikeastaan halua parantaa sairaita vaan edistää terveyttä, siispä tähtäimessä on nyt ravitsemustieteen opinnot.

Tuosta kemiasta... itse olen lukenut IB-tutkinnossa pitkän kemian, joten mulla on vähän eri taustat, mutta sanoisin että kemia on mahdollista lukea myös itsenäisesti. Tietysti auttaa jos olet joskus joutunut livenä tekemään jotain kokeita labrassa ja sitten laskemaan reaktioyhtälöitä sun muita. Lukuaine se ei ole yhtään, joten määrä ei korvaa laatua. Kannattaa laskea kemiaa vaikka heti aamusta kun aivot ovat vielä virkeät ja tehdä parhaansa jotta ymmärtää mahdollisimman paljon. Harjoittele paljon. Ulkoa opettelu ei ole hyvä strategia, koska silloin et pysty soveltamaan kunnolla.

Ja tosiaan minuakin kiinnostaisi kuulla ravitsemustiedettä lukeneiden/lukevien mielipiteitä. Mitä työtä sillä saa? Pääsekö myöhemmin tutkimaan vai onko tutkijan hommat varattu niille jotka ovat lukeneet kemiaa yms.? Tutkinnon arvostus verrattuna muihin terveyden/luonnontieteiden alan tutkintoihin?
 
Ravitsemustieteeltä valmistuin vuonna 2000, tutkimustöitä olin alkanut tekemään jo ennen sitä. Väikkäri valmistui 2005 ja edelleen täällä yliopistolla olen tutkijana muutaman vuoden tutkimustyökeikan jälkeen USA:ssa. Ravitsemustieteen koulutuksella saa hyvin tutkijan töitä, jos vain on alasta kiinnostunut ja on valmis varsinkin alussa sinnittelemään pienillä apurahoilla. Omalla ravitsemusepidemiologian alallani ei niin hirveästi kemian taidoilla ole ollut edes käyttöä.

Suurin osa ravitsemustieteeltä valmistuneista taitaa sijoittua muualle kuin mihin meitä varsinaisesti koulutetaan. Sairaaloissa ja tk:issa ei yksinkertaisesti ole paikkoja, joten teollisuus, erilaiset järjestöt ja tutkimus vetävät porukkaa. Jotkut saattavat pistää pystyyn oman ravitsemuspalveluja tarjoavan firman.

Omat pääsykokeeni oli vuonna 1995, nykyisin ne taitaa olla sen verran erilaiset, ettei omista kokemuksistani ole varmaan apua. Kemiaa niissä oli silloinkin mukana, mutta lukion laajan kemian opinnoilla ei vaikeuksia ollut.

En tiedä onko nykyisin asiat muuttuneet, mutta minun aikanani ei ulkomailla suoritetuilla kursseilla pystynyt korvaamaan täkäläisiä opintoja. Olin kuitenkin 7 kk Maastrichtissa graduntekovaiheessa eli tein siellä käytännön tutkimusosuuden ja kirjoitin suuren osan gradusta. Sairaalakeittiöharjoittelun tein Ruotsissa, jotta sain siihen edes vähän mielenkiintoa.
 
Kiitos Jig, tuo kuulostaa mielenkiintoiselta. Just tota mä haluun. :)
 
Kiitos Jig kommentista, kuulostaa mielenkiintoiselta!

Mä ilmoittauduin nyt avoimeen yliopistoon lukemaan kansanterveystieteen perusopintoja -> haen niiden pohjalta keväällä Kuopion kansanterveystieteen laitokselle ja jos pääsen sinne niin otan sivuaineeksi ravitsemustieteen ja liikuntalääketieteen. Näin ollen mun ei tarvitse lukea sitä kemiaa, jota tarvitaan kliinisen ravitsemustieteen pääaineeseen hakeville. Kansanterveystieteisiin ei tuu mitään valintakokeita, mutta sinne vaaditaan just noi avoimessa yo:ssa suoritetut perusopinnot (25op) ja ne pitää olla vähintään hyvin arvosanoin suoritettu jos haluaa päästä yliopistoon sisään. Erinomaisesta suorituksesta saa sitten lisäpisteitä, samoin ylioppilastutkinnosta ja työkokemuksesta. Mä suoritan noi perusopinnot nyt itsenäisesti, käyn vaan Helsingin aikuisopistolla tenttimässä kaikki kurssit. Tietää jumalatonta lukemista, mutta aion antaa kaikkeni nyt sille, että saisin parhaat mahdolliset avosanat tuolta :)
 
Angelo, mitä haluat tehdä "isona"? Tai siis miksi päädyit juuri tuohon kansanterveystieteeseen? Kiinnostaa vaan kuulla.... :) Punnitsen tässä juuri eri vaihtoehtoja, ravitsemustiede kiinnostaisi mutta täällä missä asun sinne vaaditaan pitkä matikka, kun taas liikuntatieteelliseen pääsisi lyhyellä matikalla.... Vähän vaikea valita opiskelupaikkaa kun tietää ainoastaan itseä kiinnostavan aihealueen, mutta ei ole selkeää kuvaa mitä haluaisi sillä tutkinnolla tehdä.
 
Angelo, mitä haluat tehdä "isona"? Tai siis miksi päädyit juuri tuohon kansanterveystieteeseen? Kiinnostaa vaan kuulla.... :)

No mulla ei oo siitä vielä kauheen selkeää kuvaa :) Sen tiedän, että suunta on nyt ainakin oikea, koska haluan jollain tavalla päästä vaikuttamaan väestön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen ja tämä on siihen aika hyvä kanava. Kansanterveystieteen pääaineesta valmistuttuani mulla olis mahdollisuus työllistyä esim. kansanterveystieteen ja terveystieteen opetustehtäviin, mikä mua kiinnostais eniten. Sitten kun siinä ohessa olis myös ravitsemustieteen opintoja niin avot, tuntuu omalta jutulta! Eiköhän noi tavoitteet kuitenkin selkiydy entisestään matkan varrella. Ja jos ravitsemustiede/liikuntalääketiede alkaisi opintojen aikana tuntua enemmän kiinnostavalta, niin voihan sitä aina yrittää hakea toiseen pääaineeseen :)

Onko sulla jo selkiytynyt jokin "haaveammatti"? Missä muualla tota ravitsemustiedettä voi sitten lukea? Tiedän vaan, että Helsingissä on mahdollisuus ottaa pääaineeksi elintarvikealan ravitsemustiede, mutta erillinen ravitsemustiedekunta taitaa olla ainoastaan Kuopiossa? Tai se on ainakin ainoa paikka, mistä voi valmistua ravitsemusterapeutiksi :)
 
Onko sulla jo selkiytynyt jokin "haaveammatti"? Missä muualla tota ravitsemustiedettä voi sitten lukea? Tiedän vaan, että Helsingissä on mahdollisuus ottaa pääaineeksi elintarvikealan ravitsemustiede, mutta erillinen ravitsemustiedekunta taitaa olla ainoastaan Kuopiossa? Tai se on ainakin ainoa paikka, mistä voi valmistua ravitsemusterapeutiksi :)

Haaveammatti on vähän hakusessa. En pidä itseäni koutsi-tyyppinä, joten en tiedä tulisko musta koskaan hyvää valmentajaa vaikka hankkisinkin itse kisakokemusta. Oikeastaan aika moni asia voisi kiinnostaa ravitsemus/liikunta/hyvinvointi -akselilla. Mielellään tekisin vaihtelevasti eri hommia: olisi kiva esim. tehdä tutkimusta jollekin alan firmalle, tai suunnitella niille vaikka markkinointia. Ja toisaalta kiinnostaisi myös valmentaminen tai vaikka pelkän ravitsemusneuvonnan tekeminen, mutta jos on kilpailijoiden kanssa tekemisissä niin ne kannukset pitää mun mielestä hankkia muualla kuin lipastolla.

Voi olla että haen Kuopioon opiskelemaan, mutta tällä todennäköisemmältä vaihtoehdolta näyttäisi tämä ja päälle maisteriksi tämä. ;)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom