Mee näyttään rannettas lääkäriin!!
Nyt pääsen tilittään oman varoittavan tarinani rannevammoista:
Kesällä 2001 skeittailin aina silloin tällöin. Kaatuilin välillä, ja otin monta kertaa ranteellani vastaan. En muista mitään isoa yksittäistä tapahtumaa, jossa olisin kolhinut ranteeni erityisen pahasti, mutta on varmaa, että ranteet saivat kovia tällejä. Hirveän kipeät ne eivät olleet. En käynyt salilla vielä silloin.
Syksyn saapuessa skeittaus loppui ja salilla käynti alkoi. Lätkäreenit alkoivat myös. Ranteet eivät ollet kovin kipeät vielä alku syksystä, mutta aina silloin tällöin rasittaessa niitä pieni kipu muistutti, että kesällä tuli kolhittua niitä. Syksyn kuluessa alkoi kuitenkin vasen ranne vittuilla penkissä ja hauiskäännöissä. Ajattelin silloin, että kyllä se ohi menee, kun sitä ei särkenyt, eikä se haitannut normaalia elämistä. Ei mennyt. Reenamista oli rajoitettava. Miehelle joka ei SILLOIN tajunnut tehdä kuin nimenomaan penkkiä ja hauiskääntöä, se oli kova pala. Vitutus alkoi kasvaa.
Päätin, sitten mennä näyttämään rannetta paikkakunnan huonomaineiselle terveyskeskukselle. Taisi olla marraskuussa. Siellä lääkäri otettuaan röntgenkuvat sanoi, ettei tiedä mikä rannettani vaivaa, ja lähetti minut magneettikuviin TAYSiin. Joulun jälkeen joskus tammikuussa pääsin viimein kuviin. Tulos: Veneluu(pieni luu ranteessa) oli luutunut väärin, ja siihen oli muodostunut valenivel. Se oli pakko leikata. Jos leikkausta ei suoritettaisi, menettäisi vasen käteni toimintakyvyn viiden vuoden sisällä. Pääsisin leikkaukseen aikaisintaan maaliskuussa. Vitutus sen kuin kasvoi.
Pääsin onneksi peruutuspaikalla leikkaukseen helmikuun lopussa. Leikkaus meni hyvin ja ranne saatiin kuntoon. Jouduin kuitenkin pitämään kipsiä lähes 3kk. Vasta nyt ranne alkaa olla samassa kunnossa mitä se oli aikoinaan
Vammasta teki erityisen vaikean se, että normaalissa elämisessä ranne ei ollut yhtään kipeä. Ainoastaan rankat urheilusuoritukset kuten penkki ja lätkä aiheuttivat kivun. Onneksi kyseessä oli vasen ranne;)
