Raha ja onnellisuus

[su hag ba faiga]

Pitkään asiaa tutkittuani olen tullut siihen johtotulokseen, että raha ja onnellisuus ovat suoraan verrannollisia keskenään. Tämä forum on tietynkaltainen mielipidepalsta, joten haluaisin mielelläni kuulla myös teidän näkökulmianne asiasta. Väittämäni vaatii kuitenkin perusteluja. Olkaa hyvä, tässä erittäin tiivisti jotakin:

Olettaen rahan ja onnellisuuden olevan samanarvoisia, on väittämäni reliaabeli, jos toisen komponentin puutos aiheuttaa toisenkin komponentin puutosta. Vähän rahaa = vähän onnellisuutta, paljon rahaa = paljon onnellisuutta. Yhtälön molemmat puolet ovat siis samanarvoisia. Mutta ajatellaanpa hypoteettista tilaa, jossa yhtälö ei olisi paikkansapitävä. Mallihenkilöllämme Uolevi Karjulalla on paljon rahaa ja hän tuntee olevansa onneton. Miksi on näin? Onnellisuuden saavuttaminen vaatii jatkuvaa rahallisten ansioiden kasvattamista. Mitä enemmän saat rahaa sitä onnellisempi olet. Uolevi Karjulalla on paljon rahaa, mutta hänen tulonsa ovat ruvenneet vähenemään. Tämä aiheuttaa ns. onnellisuudenpuutostilan, joka saa ihmisen tuntemaan onnettomuutta. Medioissakin kerrotaan usein rikkaista henkilöistä, joilla on kaikesta huolimatta monenlaisia ongelmia. Onko kaikki tämä informaatio kuitenkaan objektiivista? Medioissa jutun rikkaista ihmisistä valmistaa toimittaja, jolla saattaa olla ongelmia onnellisuuden kanssa. Sanavalinnoillaan, oleellisten asioiden poisjättämisellä tai suoranaisella vääristelyllä hän saa annettua kuvan rikkaiden onnettomasta tilasta. Miksi toimittaja toimisi näin? Toimittaja on palkkatyössä, jos hänellä olisi todella paljon rahaa, hän ei olisi toimittaja, vaan nauttisi omaisuudestaan = olisi onnellinen. Tämän tajuaminen synnyttää toimittajassa kateusreaktion, joka kuuluu ihmisen sisimpiin olemuksiin. Tosin on monia toimittajia, jotka antavat hyvin myönteisen kuvan rikkaista. Tällaiset toimittajat ovat taas astuneet ensimmäiset askeleet onnellisuuteen johtavilla rappusilla. He ovat saaneet palkankorotuksen/tilaisuuden lisäansioiden hankkimiseen ja ovat tulleet onnellisemmiksi. Väitin tässä kappaleessa aiemmin, että ”Onnellisuuden saavuttaminen vaatii jatkuvaa rahallisten ansioiden kasvattamista.” Miksi on taas näin? Valaisen asiaa. Syötkö aina vain kaurapuuroa ja banaania vuodesta toiseen ja olet tyytyväinen, että pysyt sen avulla hengissä? Vai luuletko, että olisi mukavampaa saada herkutella paremmalla ja terveellisemmällä ruoalla ainaisen saman ruoan sijasta? Suurin osa tavallisista ihmisistä tyytyy/joutuu tyytymään tuohon kuvaannolliseen kaurapuuroon ja banaaniin eli he ansaitsevat päivästä päivään suunnilleen saman määrän rahaa. Toiset taas tavoittelevat parempaa = elämisen nautinnon ja elämänlaadun paraneminen, sanalla sanottaen: onnellisuus. Kumpi sinusta kuulostaa paremmalta?

Jotkut tuntevat rikkaita, jotka itse ovat kertoneet olevansa onnettomia. Onko näin? Rikkaat matkustelevat ympäri maapallon, nauttivat hyvästä ruoasta, viihdyttävät itseään maailman parhailla performanssitaiteilijoilla ja heillä on mahdollisuus pitempään elämään, sillä rikkaus mahdollistaa kalliin lääkehoidonkin. Tällainen elämä ei vaikuta kovin onnettomalta. Eivätkö monet tavalliset ihmiset pyri tuohon samaan, sillä he haluavat saada ainakin kerran elämässään ylellistä kohtelua päästä ulkomaille jne. Rikkailla on tähän aina mahdollisuus. Käykö kateeksi? Varmasti monia käy kateeksi, vaikkeivät he sitä myöntäisikään. Tässä syy miksi monet rikkaat kertovat omista ongelmistaan. He eivät halua kerskailla tuttavilleen omalla rikkaudellaan ja onnellisuudellaan vaan yrittävät parhaansa mukaan näyttää olevansa tavallisia ihmisiä ongelmineen. Jos he eivät toimisi näin, eivät tavalliset, köyhät ja onnettomat ihmiset viihtyisi heidän seurassaan.

Kaikista maailman yhteiskunnista löytyy köyhiä ja onnettomia. Tämähän on itsestään selvää. Mihin kaikki tällaiset ihmiset kuitenkin pyrkivät? He pyrkivät saamaan lisää rahaa! Heidän on pakko selviytyä omista olosuhteistaan/saada tiettyjä hyödykkeitä. Kun he eivät onnistu tässä, seuraa masennus. Heidän elämänsä on sitä helpompaa mitä enemmän rahaa he saavat. Onnellisuus näyttäisi siis kasvavan mammonan lisääntyessä.

Raha mahdollistaa kaiken hyvän. Hyvän saaminen vaatii siis vain rahan saamista. Jos raha ei mahdollistaisi elämän laadun paranemista, miksi rahaa on olemassa? Rahaa on aina käytetty palvelujen ja hyödykkeiden saamiseksi. Ennen vanhaan monet hyödykkeet ja palvelut mahdollistivat elämän helpottumisen. Rikkaiden ei tarvinnut raataa ja silti he saattoivat nauttia mukavasta, onnellisesta elämästä. Historia toistaa tässäkin itseään.

Erittäin pienellä osalla maailman väestöstä on lähes kaikki maailman raha. Suurin osa on ilman rahaa. Monien tutkimusten mukaan ihmiset ovat nykyään tyytymättömämpiä elämäänsä. On sairauksia, ongelmia jne. jne. Suuri osa maapallon väestä elää nälässä, eivät he olisi nälkäisiä, jos heillä olisi rahaa. Lähes kaikki ihmiset painivat erilaisissa ongelmissa, koska raha ei riitä. Tiesitkö, että nykyinen markkinatalous nojaa puutteeseen? Jos ei olisi mistään puutetta, ei kauppaakaan voitaisi käydä. Mutta miten tämä kaiken tämän tietäminen voisi auttaa ihmisten tilannetta? Kaikki eivät voi olla rikkaita. Kaikki eivät edes ymmärtäisi ryhtyä rikkaiksi, kertoohan jo ihmisten älykkyysjakauma sen. Jokaisella todella haluavalla on siihen kuitenkin mahdollisuus, sillä suurin osa sivuuttaa tämän asian vain mitättömänä ajan tuhlauksena. Kuinka toimia? Kuinka ryhtyä rikkaaksi? Mainio kysymys. Tähän tarvitsen teidän apuanne. Nykyään on paljon helppoja tapoja rikastua, kun vain osaa löytää ne. Itse olen miettinyt seuraavaa tiivistettyä mahdollisuutta:

Voisin olla rikas. Voisin siis lainata muille heidän tarvitseman määrän rahaa. Tämä lainaraha pitäisi sijoittaa tuottavaan kohteeseen. Kun he ovat taas saaneet rahansa tuottamaan, he maksaisivat rahan takaisin pienellä korolla. Lainanantaja olisi tyytyväinen, sillä hän saisi lisää rahaa. Myös lainanottaja olisi tyytyväinen sillä hänestä on tullut rikas.

Näin se toimisi:

10 rikasta lainaa kukin kahdelle köyhälle yllämainitun kaavan mukaan. Vähän ajan kuluttua keskuudessamme olisi 20 rikasta lisää. Nyt nämä 30 rikasta lainaisivat jälleen samalla lailla. Yhteiskunnassamme olisi tämän jälkeen yhteensä 90 rikasta. Eikä kestäisi kauaakaan, kunnes rikkaita olisi jo monta tuhatta.

Helppoa? Kyllä vain. Kaikilla halukkailla on tähän mahdollisuus. Rikkauden ja siten onnellisuuden saaminen on todellakin mahdollista. Suurin osa ihmisistä on tavallisia maantallaajia, jotka eivät osaa hahmottaa tämä idean mahdollisuuksia. Vielä pienempi osa maantallaajista on niin tyhmiä, etteivät he tajua koko ideasta mitään. Mutta myös pieni osa maapallon asukkaista on älykkäitä. Heillä on mahdollisuus tämän ymmärtämiseen. Ja eikö ole vain oikeus ja kohtuus, että älykkäät ihmiset pääsevät nauttimaan rikkaudesta ja onnellisuudesta?

 

[maxmussel]

Tervetuloa Pakkotoistolle, ensinnäkin. Olipas pitkä teksti noin ekaksi postiksi, mutta ihan hienoa tekstiä. Ideasi kuulostaa verkostomarkkinoinnin ideaalilta, joka ei tosin toimi. Miksikö? Siksi, että suurin osa ihmisistä ei tiedä mikä on hyvä sijoituskohde, eivätkä halua tehdä asialle mitään. Suurin osa ainakin suomalaisista ottaisivat lainaamasi rahat ja katoaisivat Bahamalle.

 

[su hag ba faiga]

Kiitos tervetulotoivotuksesta.
-
Niin. Tuo olikin vain yksi ehdotelma. Lähinnä suosittelen tuota niille ihmisille, jotka eivät ole kykeneviä itse omin avuin rikastumaan. Kaiken toiminnan priorisoiminen rahan lisääntyvään hankkimiseen on mielestäni tärkeintä. Se on kirjoitukseni johtomotiivi. Onnellisuus on tavoittelemisen arvoinen asia.

 

[skeema]

Voisin olla rikas. Voisin siis lainata muille heidän tarvitseman määrän rahaa. Tämä lainaraha pitäisi sijoittaa tuottavaan kohteeseen. Kun he ovat taas saaneet rahansa tuottamaan, he maksaisivat rahan takaisin pienellä korolla. Lainanantaja olisi tyytyväinen, sillä hän saisi lisää rahaa. Myös lainanottaja olisi tyytyväinen sillä hänestä on tullut rikas.

Näin se toimisi:

10 rikasta lainaa kukin kahdelle köyhälle yllämainitun kaavan mukaan. Vähän ajan kuluttua keskuudessamme olisi 20 rikasta lisää. Nyt nämä 30 rikasta lainaisivat jälleen samalla lailla. Yhteiskunnassamme olisi tämän jälkeen yhteensä 90 rikasta. Eikä kestäisi kauaakaan, kunnes rikkaita olisi jo monta tuhatta.

Ei toimi. Se raha pitäisi sijoittaa niin tuottaviin instrumentteihin, että tuotto-odotus olisi ainakin 10% vuodessa. Ja vaikka tuottaisikin 10% tai enemmän ei toimisi silti. Loppupeleissä voidaan todeta, että rahoitusmarkkinat ovat kuitenkin sellaiset, että jostain se kova maa täytyä löytyä arvopaperin alta. Muuten sen arvo katoaa ja sitten ei taas ollakaan rikkaita. Kovalla maalla tarkoitan työpanosta (= jonkun selkänahka), palveluita ja sen sellaista. Kaikki eivät voi olla Bill Gateseja, koska sitten ei ole ketään töissä esimerkiksi lentokentällä. Jos kaikki olisivat rikkaita, kukaan ei olisi rikas. Ts. jotta joku voisi olla rikas jonkun täytyisi olla köyhä. Rikkauden määritelmä on suhteellinen.

 

[su hag ba faiga]

Kyllä toimii. Annahan kun selitän.

Aiempi tekstini sisälsi asiat hyvin tiivistetyssä muodossa. Mutta kerronpa sinulle ja kaikille muillekin lukijoille, että se on hyvin mahdollista. Kuten totesin ylempänä, markkinatalous nojautuu osaltaan puutteeseen, näinhän sinäkin olet asian käsittänyt, kaikki eivät voi siis olla rikkaita. Mutta jokaisella haluavalla on mahdollisuus rikastua (sillä suurin osa sivuuttaa tämän ajatuksen turhuutena) esimerkiksi tämän kaavan mukaan. Lainanantaminen eli köyhien pääomarahoitus järjestettäisiin erittäin varteenotettavalla tavalla. Asianmukaiset paperit luotaisiin tietysti erään pankkivirkailijan ja asianajajan kanssa, mutta en tarkoita tätä. Lainatun rahan sijoittaminen toimisi näin:

Lainaan kaksi miljoonaa rouva A:lle. Olisin itse tietynlainen riskirahoittaja, mutta paljon inhimmillisempi sellainen. Jos sijoitus menisi kumoon, rouva A joutuisi maksamaan takaisin lainaamastaan summasta vain 20%. Minun tappioni olisi siis 80%. Eikö minun täytyisi antaa tällöin erittäin luotettavia sijoituskohteita, enhän halua menettää suurinta osaa lainaamastani rahasta. Maailmasta löytyy paljonkin yli 10% tuotto-odotuksilla laajenevia yrityksiä. Rikkailla on valtaa ja he ovat onnellisia. Rikkailla on tuttavia, jotka tietävät mihin kannattaa sijoittaa. Kun rouva A olisi saanut kartutettua omaisuuttaan ja sijoitettuaan omaisuutensa tuottavasti, maksaisi hän takaisin vain 1%. Tämä on varmasti kokonaisuutena molempia tyydyttävä vaihtoehto.

Olen myös miettinyt mahdollisuutta hajarahoitukseen, että useampi rikas lainaisi yhdessä yhteensä saman summan. Näin takaisinmaksaminen olisi ehkä vielä helpompaa ja varmempaa.

Tarkoituksena on onnellisuuden hankkiminen. Huomasit varmasti, että toiminta olisi järjestetty molempia puolia tyydyttävällä tavalla. Laitoin tämän oman mielipiteeni tänne, jotta saisin siihen ennakkotuntumaa muilta. Mitä mieltä olette, ja mitä pitäisi vielä muuttaa/parantaa?

 

[Deepspace]

Mutta miksi lainata miljoonia? Tavalliselle, normi lompakon(tai tyhjän) omistavalle) on velaton talo ja auto jo pala taivasta. Jos ei ole velkaa penniäkään esim. nyky Suomessa, ei juuri minkäänlaisia asumiskustannuksia ja siihen päälle työ/yritys joka tuottaa n. 2000e kuussa lompuukkiin asti, voidaan ihmistä pitää rikkaana. Tällaiseen tilaan ihminen saa jo itsensä saatettu paljon pienemmilläkin pääomilla kuin miljoonista puhuminen. 50000e -> 100000e on jo aivan järkyttävä summa rahaa ihmiselle joka pystyy sitä sijoittamaan ja hankkimaan tuottoa rahalle huomattavasti enemmän kuin 10% vuodessa. Valitettavasti tuollaista summaa kun kukaan ei vain oikeasti lainaa ihmiselle jolla ei ole takuita, rikkaita vanhempia, ei ammattikoulutusta, mutta omaa eteenpäin vievän motivaation. 10% suuremmat voitot tarvitsevat vain oikeasti "selkänahkaa" eikä onnea arvopaperipörssissä.

Nimimerkillä: Suosta yritän nousta neljättä kertaa. :wall:

 

[WTA]

Jos rikasutuminen olisi noin helppoa, niin johan kaikki olisivat rikkaita. Vai onko tämä jokin uusi mullistava keksintö jolla kaikki saavat rahaa?

 

[su hag ba faiga]

Niin. Tarkoituksenahan on pidemmän aikavälin hyödyt. Mahdollisimman pysyvä hyöty, joka jatkuisi aina seuraavalle sukupolvelle. Miksi lainata miljoonia? Tietenkin parin miljoonan lainaaminen oli vain yksi vaihtoehto, mutta selitän tätäkin asiaa laajemmin. Oletetaan, että lainaisin vain 100 000e jollekulle. Saadakseen yli 10% tuoton/tarpeeksi hyödyttävän tuoton pitemmällä aikavälillä täytyisi koko 100 000e sijoittaa hiukan riskialttiiseen kohteeseen. Kun taas käytettävissä on 2 000 000e voidaan osa siitä sijoittaa erittäin riskialttiiseen kohteeseen, osa vähemmän riskialttiiseen kohteeseen ja niin edelleen. Se kuinka summa jakautuu näihin eri kohteisiin, päätettäisiin asianomaisen kanssa henkilökohtaisesti. Sijottamalla iso summa on hyvin varmaa (tässä ei oteta huomioon maailmanlaajuisten sotien yms. aiheuttamia suuria suhdannevaihteluita), että jokin osa siitä, joko 50% tuotto-odotuksen tai 10% tuotto-odotuksen, poikii hyvän voiton. Ja näin jatkuva rahan lisääntyvä kerääminen mahdollistaa myös pysyvän onnellisuuden hankkimisen.

Kyllä tuollaisen summan voi lainata lähes kenelle hyvänsä. Ennen sopimusta suoritettaisiin eräänlainen psykoanalyysi, joka todentaa ihmisen todellisen halukkuuden olla mukana tässä onnellistumisprojektissa. Henkilö ei varsinaisesti saisi näitä rahoja itselleen vaan hän päättäisi niiden sijoittamisesta yhdessä lainaa antavan tahon asiantuntijoiden kanssa.

Rikkaus on tosiaan kulttuurisidonnaista ja vaatii olosuhteisiin suhteuttamista, mutta muutamalla kymmenellä tuhannella ei kovinkaan helposti lasketa perustaa pysyvälle rikkaudelle, puhumattakaan rikkauden jatkumisesta seuraavalle sukupolvelle. Rikkaus on yksinkertainen asia, kaikki eivät vain näe metsää puilta. Rikkauden saavuttamiseksi on metsän puut hakattava pois ja myytävä ne. Näin olet saavuttanut rikkauden ja näet tulevaisuutesi valoisena, onnellisena, sillä puut eivät ole enää tiellä. Tätä semanttista syntaksia voidaan soveltaa myös ihmisen elämän oikeanlaiseen rakentamiseen.

 

[skeema]

Kyllä toimii. Annahan kun selitän.

Nomuttakun ei toimi Minäkin selitän pointtini uudestaan. Jos kaikki olisivat Bill Gateseja

- kaupoissa ei olisi tavaroita, koska kukaan ei valmistaisi niitä. Ei olisi
niitä köyhiä kätösiä, jotka olisivat töissä tehtaissa
- kukaan ei siivoaisi ainakaan yleisillä alueilla, ei olisi jätehuoltoa, taudit leviäisi
- ei olisi terveydenhuoltoa
- lentomatkustaminen olisi hankalaa, kun kukaan ei jaksa harjoittaa
check in duunia, tavaroiden lastaamista tai lentokapteeneilua

Tämän seurauksena mm. rahan arvon romahtaisi ja kengännauhat maksaisivat - sanokaamme miljardi euroa, joten kukaan ei olisi enää Bill Gates sen varsinaisessa merkitysessä.

 

[Omna]

Ja taas löyty joku joka on vähintään yhtä sekasin kuin mä...

Oot ilmeisen tosissasi tolla postauksella? Onko onni sitä on rahaa matkustella ympäri maailmaa tai ajaa 200 000 € autolla luu pihalla?

Vai onko se jossain syvemmällä, vaikka niissä hetkissä kun oma lapsi jouksee kädet levällään sinua vastaan huutaen "isiii" kun tulet töistä tai kun grillaat kananrintaa mökin kalliolla ja katselet auringon laskua.

Miten sen nyt jokainen määrittää....

 

[su hag ba faiga]

Jos rikasutuminen olisi noin helppoa, niin johan kaikki olisivat rikkaita. Vai onko tämä jokin uusi mullistava keksintö jolla kaikki saavat rahaa?

Kaikenlaistahan on yritetty. Tällaiset hankkeet ovat kaatuneet yleensä siihen, että ihmiset ovat olleet liian ahneita yms. Tässä hankkeessa rikkaat lainaajat osallistuisivat tietynlaiseen hyväntekeväisyyteen, ei siis tietoakaan ahneudesta. Hanke vaatii enemmän riskejä rikkailta kuin köyhiltä, joten tässä mielessä idea on uusi. Tässä hankkeessa rikkaat eivät hyödy siis eniten. Monivuotisena projektina tämä hanke osoittaisi sen toimivuuden. Oikeat, älykkäät ja voisipa sanoa viisaat ihmiset seuloutuisivat rikkaiksi tämän projektin myötä. Mitä enemmän rikkaita maailmasta löytyy, sitä enemmän heillä on valtaa. Köyhiä on taas sitäkin enemmän. Tämä hanke laajenisi tällöin maailmanlaajuiseksi. Kaikki vähääkään ymmärtävät köyhät huomaisivat hankkeen hyvyyden ja liittyisivät siihen. Lopulta lähes kaikki olisivat rikkaita. Sitten rahalla ei olisi enää arvoa. Olisi mahdollista siirtyä jälleen omavaraistalouteen. Mutta tämä vaatii vielä paljon työtä, ihmisten pohjimmaisen sielunelämän perinpohjaista muuttamista jne. Historia toistaa itseään, jotkut sanovat. Toivottavasti tästä saataisiin alulle uudenkaltainen historian aikakausi, joka toistaisi sitten itseään.

 

[Deepspace]

Hyviä pointteja kaikki, mutta mutta...

Jos henkilö A saa lainaan 2miljoonaa euroa ja 5 vuoden aikana onnistuu sijoittamaan sen onnistuneesti ilman suurempia fyysisä ponnisteluja ja hänellä on 7 miljoonaa euroa rahaa.

Jos henkilö B saa lainaan 200000 euroa ja 5 vuoden aikana onnistuu tekemään
kauppoilla, yritys muodossa, pienillä takaiskuilla ja hiellä 3 miljoonaa euroa.

Kumpi mielestäsi, kummatkin siis 0 pisteestä liikenteeseen, osaa suhtautua paremmin taloudelliseen vapauteensa ja säilyttäää sen jälkipolville tulematta syntisen ylpeäksi rahoistaan. Puhumattakaan siitä, että osaa opettaa lapsilleen rahan ja työn oikean arvon ja suhteen toisiinsa. Kummatkin olisivat tuhkimotarinoita, mutta historiaa ja ihmisen psyykettä tarkastellessa huomataan, että jos asiat ovat liian helppoja ihminen ylpistyy. Rikkaus tuntuu rikkaudelta vasta kun sen eteen joutuu tekemään töitä. Maailmassa on toki muutama prosentti ihmisiä, jotka ovat syntyjään "katuviisaita" eivätkä ylpisty tai sokeudu mistään, mutta nämä ihmiset ovat yleensä kaukana köyhyydestä tai elämän tuskallisuudesta siinä muodossa kuin raha sitä aiheuttaa.

 

[su hag ba faiga]

Vastaan muihin kysymyksiin kohta. Menen nauttimaan nyt globaalisti kerättyjä hyödykkeitä, joista on valmistettu maittavaa ruokaa.

 

[N.O.Kummonen]

Oot ilmeisen tosissasi tolla postauksella? Onko onni sitä on rahaa matkustella ympäri maailmaa tai ajaa 200 000 € autolla luu pihalla?

Vai onko se jossain syvemmällä, vaikka niissä hetkissä kun oma lapsi jouksee kädet levällään sinua vastaan huutaen "isiii" kun tulet töistä tai kun grillaat kananrintaa mökin kalliolla ja katselet auringon laskua.

Miten sen nyt jokainen määrittää....

Kyllä mun mielestä tietty määrä rahaa edesauttaa onnellisuutta. Kyllä mä olen silloin onnellisempi, kun ei tarvitse venyttää penniä tai stressata rahasta. Ainoa kriteeri onnellisuudelle raha ei tietenkään ole, mutta onhan se selvä, että kun ei ole rahahuolia, niin on vähemmän huolia, kuin silloin, kun huolien kasan päällä ovat vielä raha-asiat. Raha luo jonkinasteista turvallisuuden tunnetta ja pitää yllä perustyytyväisyyttä. En kuitenkaan usko, että millään rahan määrällä itsessään pääsee suorastaan hekumoimaan.

Rahalla saa kivoja asioita. Rahalla saa luotettavan ja turvallisen auton, johon on kiva ottaa perhe kyytiin eikä tarvitse pelätä, että jää tien päälle perheen kanssa. Se taas on sama onko auto vähän käytetty pikkuauto vai uusi loistoauto. Romuautoista pääsee ylöspäin rahalla.

Entä, jos ei olisi varaa ostaa sitä kananrintaa ja jotenkin se mökkikin on hankittu. Se taas ei välttämättä vaikuta onnellisuuteen, onko se parinkymmenen neliön mökki vai valtava huvila.

Olen haaveillut pitkään veneestä, mutta minulla ei ole varaa vielä sellaiseen. Tiedän kokemuksesta, että olen onnellinen veneillessäni. Ilman rahaa en kuitenkaan pääse käsiksi tuohon onnellisuuteen. Sillä taas ei välttämättä ole väliä onko vene avovene perämoottorilla vai 40 jalkainen jahti. Tietty määrä rahaa vaaditaan kuitenkin.

 

[Omna]

Kiitos tervetulotoivotuksesta.
-
Niin. Tuo olikin vain yksi ehdotelma. Lähinnä suosittelen tuota niille ihmisille, jotka eivät ole kykeneviä itse omin avuin rikastumaan. Kaiken toiminnan priorisoiminen rahan lisääntyvään hankkimiseen on mielestäni tärkeintä. Se on kirjoitukseni johtomotiivi. Onnellisuus on tavoittelemisen arvoinen asia.

Juu, tervetuloa vaan minunkin puolestani, vaikuttaa siltä, että meillä on edessä monta yhteistä mielipidekädenvääntöä :D

Siis kaikki toiminta tulisi mielestäsi tähdätä rahan hankintaan? Milloin on se piste, että voi alkaa nauttimaan näistä saavutetuista rahakasoista?

Mä olen vakaasti sitä mieltä että pitää tarttua hetkeen, elää tässä ja nyt. Huomisesta ei tiedä kukaan. Rahaa on hyvä olla niin, ettei tarvitse koko ajan miettiä mistä saisi leipää suuhunsa tai kattoa pään päälle, mutta raha itseisarvona toisi onnellisuutta? Ei kai, sehän on vaan numero pankkitilillä.

Niinkuin laulussa sanotaan niin "elämä se on tässä ja nyt eikä muualla missään ihminen hyvä pidä mielessä tää"

 

[Taskuamatsoni]

Raha ei tuo onnellisuutta, mutta rahan puute tuo onnettomuutta. Tai jotain vastaavaa. Rahaa pitää olla "tarpeeksi" ja tällä hetkellä suurin onneni on käpertyä oman kullan kainaloon. Jos nyt voittaisin 10 000 000 000 euroa lotossa, niin ei se minun onnellisuuteeni vaikuttaisi, elämä vaan olisi helpompaa. Piste.

 

[Omna]

Kyllä mun mielestä tietty määrä rahaa edesauttaa onnellisuutta.

Entä, jos ei olisi varaa ostaa sitä kananrintaa ja jotenkin se mökkikin on hankittu. Se taas ei välttämättä vaikuta onnellisuuteen, onko se parinkymmenen neliön mökki vai valtava huvila.

Olen haaveillut pitkään veneestä, mutta minulla ei ole varaa vielä sellaiseen. Tiedän kokemuksesta, että olen onnellinen veneillessäni. Ilman rahaa en kuitenkaan pääse käsiksi tuohon onnellisuuteen. Sillä taas ei välttämättä ole väliä onko vene avovene perämoottorilla vai 40 jalkainen jahti. Tietty määrä rahaa vaaditaan kuitenkin.

Totta toinen puoli, rahaa on hyvä olla sen verran että elämä "rullaa", mutta miten isolla pyörällä on tarvetta rullailla sitä voi miettiä.

Juu, mökki on tehty Ukkivainaan selkänahasta, kananrintaan on sentään varaa, mutta ymmärrän pointtisi. Vaikki olenkin syntynyt työläisperheeseen silti minulla on Suomalaisena sen verran iso kultalusikka ollut suussa syntyessäni, että meinaa pitää moisia itsestään selvyytenä ja itseään kohtuuden ystävänä vaikka kehitysmaiden vinkkelistä pyöriskelen yltäkylläisyydessä.

 

[N.O.Kummonen]

Jos nyt voittaisin 10 000 000 000 euroa lotossa, niin ei se minun onnellisuuteeni vaikuttaisi, elämä vaan olisi helpompaa.

Eikö elämän helpottuminen tiettyyn pisteeseen asti tuo onnellisuutta. Piste on mulla ainakin hieman 10 miljardin alapuolella, mutta kuitenkin. Jos nyt saisin esim. 10 000 euroa voisin kuitata sillä opintolainat pois. 5000 euroa lisää niin saisin ASP:lle sen verran rahaa, että voisimme tyttöystävän kanssa alkaa katselemaan omaa asuntoa. 200 euroa/kk lisää palkkaa, niin oletetun asunnon saisi velattomaksi nopeammin. jne.

Eri asia on tietysti, jos on saavuttanut jo sen turvallisuutta tuovan perusvarallisuuden. Silloin voi miettiä, kuinka onnellinen olisi oikeasti, jos ei olisi rahaa asumiseen tai ruokaan. Sen jälkeen voi miettiä merkitseekö raha mitään onnellisuudelle.

Se että pystyn pitämään huolta lähimmäisistäni tekee minut onnelliseksi.

Totta toinen puoli, rahaa on hyvä olla sen verran että elämä "rullaa", mutta miten isolla pyörällä on tarvetta rullailla sitä voi miettiä.

Juu, mökki on tehty Ukkivainaan selkänahasta, kananrintaan on sentään varaa, mutta ymmärrän pointtisi. Vaikki olenkin syntynyt työläisperheeseen silti minulla on Suomalaisena sen verran iso kultalusikka ollut suussa syntyessäni, että meinaa pitää moisia itsestään selvyytenä ja itseään kohtuuden ystävänä vaikka kehitysmaiden vinkkelistä pyöriskelen yltäkylläisyydessä.

Juuri tuota ajoin takaa. :kippis1: Keskiluokkaisena onkin mielestäni ihan sopivat pyörät rullaamiseen onnellisena.

 

[Omna]

Se että pystyn pitämään huolta lähimmäisistäni tekee minut onnelliseksi.



Juuri tuota ajoin takaa. :kippis1: Keskiluokkaisena onkin mielestäni ihan sopivat pyörät rullaamiseen onnellisena.

Jep, keski-luokkaisuus ja lähimmäiset kunniaan!

Olen myös sitä mieltä, että lähes kaikilla on Suomessa mahdollisuus nousta keski-luokkaan, lähtökohdat voivat olla toki kovinkin erillaiset. Ymmärrän, että esimerkiksi alkoholistiperheen lapsilta se vaatii paljon enemmän kuin muuten vähävaraisen mutta vakaan perhetaustan omaavalta.

Jännä juttu, alle kaksikymppisenä vannoin, ettei minusta tule koskaan keski-luokkaista, töissä kahdeksasta neljään tyyppiä, oikein kylmiä väristyksiä aiheutti silloin sellainen kauhuskenaario, nyt kun olen keskellä sitä ( tosin en varmaan koskaan kasiin ole töihin vielä päässyt, mutta onneksi liukuva työaika armahtaa uniset) niin huomaan olevani onnellinen elämääni.

 

[Luc]

Kaveri oli äskettäin lukenut kirjan The Millionnaire Course (jupin elämänohjeita), ja heitti siitä aika osuvan kyssärin:

"Jos sinulla olisi kaikki tarvitsemasi raha - siten, että sinun ei enää koskaan tarvitsisi tehdä töitä - rahaa virtaisi automaattisesti niin paljon kuin haluaisit. Mitä tekisit? Jos vastauksena on "ostaisin uuden tietokoneen" tai "kävisin matkalla" niin hyvä, mutta mitä tekisit sen jälkeen kun olisit tehnyt ostoksia? Jos raha ei olisi este, mitä tekisit elämälläsi?"

Pitkän mietinnänkään jälkeen en keksinyt mitään, jolla voisi pitää itsensä suht onnellisena elämänsä loppuun asti. Varmasti sitä joksikin aikaa keksisi kivoja käyttökohteita rahoille, mutta mitäs sitten?