Pystyottelu - yleinen keskustelu

Rekordilla ei ole juurikaan merkitystä, koska sitä ei voi tarkistaa mistään. Vastahan muuan suomalainen ottelija kävi Thaimaassa ottelemassa MAX Muay Thaissa ja hänelle ilmoitettiin ammattilaisrekordi 14-6. Todellisuudessa miehellä oli yksi harjoitusottelu panssarit päällä. Tuloksena yllätten keskeytystappio ja naama auki. :confused:

Keksittyjä rekordeja näkee muutenkin aika yleisesti. Ihan varmasti Laurille tai Korelle voisi lisätä rekordiin kymmenen voittoa ilman että kukaan kyselisi mitään. Ja jos kyselisi, niin väittäisi että ne on otettu Thaimaassa pikkustadioneilla paikallisia kykyjä vastaan.


View: https://www.facebook.com/roadtthring/photos/a.282031665292280.1073741835.269512863210827/895645477264226/?type=3&theater



View: https://www.facebook.com/laurisuomelakbt/photos/a.1417318528553673.1073741831.1416696991949160/2037361086549411/?type=3&theater
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Recordeilla ei tosiaan ole yleensä hirmuisesti merkitystä ja mistään niitä ei voi tarkistaa niin höpöhöpö recordeja näkee myös kokoajan. Wu Lin Feng Kiinassa ja jotkut Thaikku MT promootiot ainakin arpovat ulkomaalaisille recordeja. Nationalisti promootiolle näyttää paremmalta kun omat hakkaa mukamas voittavilla recordeilla olevia ulkomaalaisia.


Petrosyan pitkän aikaa melkein voittamattomana, mutta taidoiltaan kuitenkin about se paras ottelija ikinä niin en tiedä onko sillä recordilla ollut loppupeleissä niin merkitystä. Fang Bianilla Kiinassa ei yhtään kb häviötä ja varmaankin jotain 53 voittoa ja sillä tietty markkinoineet myös kaveria. Wei Ruilla taitaa olla nyt 33 voittoa putkeen ja onhan tuollaiset ihan mainitsemisen arvoisia.

Enfusionin El Boustatilla oli myös jotain 44 voittoa. Sitten sai ryöstö voiton Filip Verlindenistä joka muutettiin Verlindenin voitoksi myöhemmin. Silti käveli 45-0 lippis päässä ja Enfusion ei myöskään asiaa juuri noteerannut :) Noh pari karma häviötä tullut sittemmin.

Maurice Jackson huijasi itselleen Glory ottelun feikkaamalla jonkun 30-0 recordin. Jos kiinnostaa niin tasoa voi katsoa allaolevista videoista. Ihmeellisesti Glory suorituksensa jälkeen sai vielä ottelun ensin Superkombatissa ja sitten vielä FFC:ssä. "ahaa otellut Gloryssä niin palkataan kaveri" tasoa ollut SK ja FFC tietämys potkiksesta.


View: https://www.youtube.com/watch?v=VRFaBkfG9Es


View: https://www.youtube.com/watch?v=r_N5eBRQUpE
 
Viimeksi muokattu:
Aikamoista. Jotain tälläistä uumoilinkin kun tosissaan ei niitä listoja voi oikein tarkistaa. Se toisaalta on myös ihan kiva juttu että ei palvota mitään listoja liiaksi.
 
Se on suurimmaksi osaksi hyvä juttu joo. Häviöllä tai muutamalla ei ole niin väliä jos se otteleminen on kuitenkin hyvällä tasolla.
 
Joo, paljolti tuo johtuu myös siitä, että K-1 lanseerasi 8 miehen turnaukset. Niissä pakosti 7 ottelijaa saa tappion rekordiin, mutta sitä ei silti pidetä huonoutena, jos esitys vain on hyvä. Olen paljosta katkera K-1:lle, mutta tästä sille kuuluu ansio.

Siperian Leijona Artem Levin tekee viimein paluun Moskovassa 20. huhtikuuta.


View: https://twitter.com/FightTimes/status/975785634890768385/photo/1
 
Tuo Gorilla Jackson oli kyllä melkoinen tapaus. Ensimmäistä kertaa näin, että ottelija saa potkut organisaatiosta julkisesti kehässä. SuperKombatin promoottori otti hieman kierroksia tuosta Morosanu-ottelusta ja kuulutti yleisölle, että Jackson on erotettu SuperKombatista ikiajoiksi. :ROFLMAO:

Mies lienee jonkinlainen mielenterveysongelmista kärsivä patologinen valehtelija ja kuvittelee itsensä paljon paremmaksi kuin on.
 

View: https://www.youtube.com/watch?v=KxCRl4DT3yQ&feature=share


Viron 18-vuotias Andi Uustalu Liettuan KOK:ssa viime viikonloppuna. Tapahtuma meni itseltä vähän ohi Yakuza Fightin takia, mutta seuraava ilta on jo tänä lauantaina Moldovassa. En saanut selvää, näyttääkö Ruutu+ sen suorana, mutta toivotaan niin.

Uustaluhan otteli Finnish Openissa tänä keväänä, häviten siellä turkmenistanilaiselle. Hänet on myös nähty Helsinki Openissa, jossa Kärährin Atte joutui melko kovaan pyöritykseen. Miellyttävä nuorimies livenä tavattuna.
 
Viime eventti ei ollut enää fightsportilla/ruudussa niin ei varmaan ole seuraavakaan :(

Streamaa kuitenkin useassa paikassa

Eventin molemmat osat:
fite.tv

tai

yksi puolikas:
filmboxlive.com
fightboxlive.com

toinen puolikas:
kokfights.tv
 
Kirjoitin Facebookiin pitkän julistuksen siitä, kuinka potkunyrkkeilyä tulisi minusta Suomessa edistää lähivuosina.

https://www.facebook.com/AndyKBT
29510822_10156234801758851_8605791364958342421_n.jpg


VIIDEN VUODEN VISIO POTKUNYRKKEILYSTÄ

Nyt kun en ole enää Potkunyrkkeilyliiton luottamustoimissa, niin voin vapaammin visioida asioita ilman että niitä käsitetään liiton kannaksi tms.

Viime lauantaina Virolaisessa 20000 asukkaan Rakveressa iskettiin potkunyrkkeilyn varaan rakennettu kamppailuilta Yakuza Fight 4, jossa oli noin 2000 katsojaa, eli 10% kaupungin väestöstä. Viime kesänä olin itse kulmamiehenä 900 asukkaan Mõisakülassa, jossa lähes koko kunnan väestö tuli katsomaan potkunyrkkeilyn ulkoilmatapahtumaa. Kotimaista potkunyrkkeilyä näytetään siellä myös televisiossa ja ottelijat ovat säännöllisesti lehdissä. Viron urheilullinen taso on myös ainakin miehissä kovempi kuin Suomessa, vaikka väestöä on alle neljännes - ei kuitenkaan läheskään niin paljon kovempi kuin puitteiden taso. Käytännössä laji on isompi kuin Suomessa vapaaottelu tai ammattinyrkkeily.

Viisi vuotta sitten tilanne ei siellä ollut lähellekään tämä. Miten siis Suomessa päästäisiin samaan tai edes vaparin ja ammattinyrkkeilyn nykytilaan viidessä vuodessa? Minä en sitä yksin voi tehdä, mutta ME voimme.

Ottelijat eivät ole ongelma. Meillä on jo nyt riittävän hyviä ottelijoita Suomessa ja niitä tulee kyllä lisää, kun lajin näkyvyys ja arvostus kasvaa ja houkuttelee panostamaan treenaamiseen. Nyt 16-vuotias salikisatason kundi on vuonna 2023 jo 22-vuotias lupaava kansainvälisen tason kyky, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus. 3x3 minuutin ammattilaismatsi ei kuitenkaan ole mikään kuolemanottelu. Pituus on sama kuin thainyrkkeilyn tai vapaaottelun amatöörimatseissa ja jaksaahan ihmiset niitäkin ottaa. Käytännössä suurin osa SM-kisojen osallistujista kykenee sellaisen ottamaan ilman että vaikuttaa olevan mitenkään väärässä paikassa.

Lähdetään siitä, että ammattilaistapahtumia pitää saada Suomeen lisää. Se ei ole erityisen vaikeaa, joskin työtä sellaisessa toki on. Ei kuitenkaan sen enempää kuin vaikka SM-kisojen järjestämisessä ja joka vuosihan niitäkin pidetään eri kaupungeissa. Rahan takia niitä ei tietenkään kannata järjestää. Järjestäjä voi kyllä jäädä voitolle, mutta tuntipalkkaa jos laskee, niin pullojen kerääminen on kannattavampaa. Eli rakkaudesta lajiin niin kuin amatöörikisojakin.

Jos King of Kings saadaan pyörimään Lahteen säännöllisesti, siinä olisi oiva kotimainen päätapahtuma, mutta tarvitaan muutakin. Niitä paikallisia iltoja, joissa voi olla esim. 1-5 ammattilaismatsia ja esiotteluina amatöörimatseja. Esiotteluiden ei edes tarvitse olla kovin hyviä, vaan niihin riittää ne parin matsin jampat, kunhan taso loppua kohti nousee. Ne ovat esiotteluita. Näitä voi järjestää joko ravintolatapahtumina tai urheilutaloilla ja vastaavilla. Jos on sopiva salitila jossa on korotettu kehä ja mahdollisuus rakentaa katsomo, niin jopa salilla.

Potkunyrkkeilyn ja thainyrkkeilyn yhteistapahtumat samaan tyyliin kuin Helsinki Fight Nightissa oli, ovat hyvä idea. Ensinnäkin useimmissa kaupungeissa on huomattavasti helpompi saada aikaan laadukas kattaus kotikehän ottelijoita, jos siellä on seuran kärkijampat molemmista lajeista. Harvasta seurasta löytyy esim. 8 sen tasoista ottelijaa, että ne voi laittaa maksavan yleisön eteen, mutta kahdesta seurasta 4+4 tai 5+3 löytynee jo helpommin. Toiseksi kahden lajin harrastajissa ja seuraajissa on isompi yleisö katsomoon ja seuraamaan ottelijoita, etenkin kun siellä on silloin enemmän niitä kotikaupungin sankareita, jotka tuovat aina yleisöä.

Todellisuudessa ei tarvita kovin paljon lisää ja toiminta voidaan suhteellisen pienellä panostuksella saada ihan eri tasolle kuin nykyään. KOK lahteen ja vuosittaiset tapahtumat 4-6 kaupunkiin, niin se on siinä. Viime aikoina Oulussa ja Porissa on järjestetty jo yleisötapahtumia ja jos nämä jatkuvat, ei tarvita montaa. Sen lisäksi on tietysti amatööripuolelta SM-kisat, Finnish Openit ja ulkomaan turnaukset, jolloin meillä olisi nykyistä selvästi paremmat kilpailumahdollisuudet niille kokeneemmille ottelijoille, joiden on vaikea saada salikisoista matseja. Ja lisäksi katsojat rahoittaisivat osaltaan urheilemista sen sijaan että ottelijat tai näiden seurat joutuvat maksamaan kaiken itse!

Paitsi kotimaasta, myös ulkomailta ja erityisesti Virosta saa ottelijoita tapahtumiin. Heillä on siitä kokemusta ja ottelupalkkiotkaan eivät ole tolkuttomia, puhutaan satasista. Lisäksi varsinkin Etelä-Suomeen tuotuina virolaisten matkakustannukset jäävät pieniksi, kun lauttalippu maksaa 20€ suuntaansa. Kansainvälinen pääottelu on siis tehtävissä pieneenkin iltaan.

Tämä kaikki on tehtävissä ENSIMMÄISEN 2-3 vuoden aikana ja se on saatava aikaan ennen kuin voidaan päästä pidemmälle. Loppuaika viidestä vuodesta voidaan käyttää yleiskasvuun. Eli enemmän näkyvyyttä tapahtumille, kun ne toistuvat, enemmän katsojia, isompia budjetteja, nettipalvelujen kautta tapahtuvaa näkyvyyttä jne.

Viiden vuoden kuluttua on mahdollista olla samassa tilanteessa kuin esimerkiksi vapaaottelu on Suomessa nyt. Se vaatii vain innostusta ja halua viedä lajia eteenpäin. Niinhän vapaaottelukin nostettiin nykyasemaansa. Ei siitä niin kauan ole, kun se oli selvästi potkunyrkkeilyä pienempi laji, mutta kaikki vapaaotteluihmiset olivat varsinkin silloin 5-10 vuotta sitten tolkuttoman innoissaan asiasta ja nostivat lajia hirveällä draivilla kukin tahollaan. Homma on infernaalisessa nousussa! Bigger than boxing! Sitä mekin tarvitaan.

#andynkbjutut
 
Eri tasoisia tapahtumia pitäisi tosiaan ainakin olla suht tasaisin väliajoin. Suomiscenestä en juuri mitään tiedä mutta KOK onnistuessaan voisi olla ainakin melko taattu vuosittainen laadukas tapahtuma. 2018 Virossa neljäs, peräkkäinen, vuosi.
 
Lähes tunnin mittainen dokumentti Hollannin potkunyrkkeilyskenestä. Äänessä ensisijassa valmentajat, mm. Mike Passenier, Cor Hemmers, Andre Mannaart ja Ivan Hippolyte.

Kovan sparrin nimeen tuntuvat kaikki vannovan ja siltä se myös näyttää, kun katsoo meininkiä saleilta.


View: https://www.youtube.com/watch?v=GpdCo2L809U
 
Lähes tunnin mittainen dokumentti Hollannin potkunyrkkeilyskenestä. Äänessä ensisijassa valmentajat, mm. Mike Passenier, Cor Hemmers, Andre Mannaart ja Ivan Hippolyte.

Kovan sparrin nimeen tuntuvat kaikki vannovan ja siltä se myös näyttää, kun katsoo meininkiä saleilta.

Hollannissa treenailleet kertoilleet juurikin näin, että sparrit vedetään aina kovaa. Pistareita, pädejä, jne ei kauheasti käytetä, vaan tekniikkaharjoitukset tehdään yleenä hanskoihin. Yms, yms.
 
Lähes tunnin mittainen dokumentti Hollannin potkunyrkkeilyskenestä. Äänessä ensisijassa valmentajat, mm. Mike Passenier, Cor Hemmers, Andre Mannaart ja Ivan Hippolyte.

Kovan sparrin nimeen tuntuvat kaikki vannovan ja siltä se myös näyttää, kun katsoo meininkiä saleilta.


View: https://www.youtube.com/watch?v=GpdCo2L809U

Kuulostaa aika rajulta, että jokaisella sparrikerralla sparrataan kovaa ja vielä lähes jokaisessa treenissä. Omien kokemuksien mukaan Suomessa on aika reiluhenkinen meininki tuohon meininkiin verrattuna. Toki ennen ottelua vedetään kovat sparrit. Itse ainakin olen huomannut, että kovalla temmolla oma tekeminen muuttuu paaljon varovaisemmaksi. Tyyliin tumput ohimolla ja sarjat ovat lyhyitä. Ei tulis mieleenkään kokeilla mitään erikoistekniikoita osuman saamisen pelosta :D
 
Viimeksi muokattu:
Kuulostaa aika rajulta, että jokaisella sparrikerralla sparrataan kovaa ja vielä lähes jokaisessa treenissä. Omien kokemuksien mukaan Suomessa on aika reiluhenkinen meininki tuohon meininkiin verrattuna. Toki ennen ottelua vedetään kovat sparrit. Itse ainakin olen huomannut, että kovalla temmolla oma tekeminen muuttuu paaljon varovaisemmaksi. Tyyliin tumput ohimolla ja sarjat ovat lyhyitä. Ei tulis mieleenkään kokeilla mitään erikoistekniikoita osuman saamisen pelosta :D

Juurikin tuon takia Suomessakin pitäisi IMO harrastaa enemmän kovaa sparria. En nyt tarkoita jokaista sparrikertaa. Kovaa sparratessa myöskin karsiutuu ne 'turhat' tekniikat pois. Kannatan myös jokaisessa treenissä sparrausta. Tekniikkatreenien lopuksi voi jokainen yrittää soveltaa opeteltuja asioita käytäntöön.
 
Kuulostaa aika rajulta, että jokaisella sparrikerralla sparrataan kovaa ja vielä lähes jokaisessa treenissä. Omien kokemuksien mukaan Suomessa on aika reiluhenkinen meininki tuohon meininkiin verrattuna. Toki ennen ottelua vedetään kovat sparrit. Itse ainakin olen huomannut, että kovalla temmolla oma tekeminen muuttuu paaljon varovaisemmaksi. Tyyliin tumput ohimolla ja sarjat ovat lyhyitä. Ei tulis mieleenkään kokeilla mitään erikoistekniikoita osuman saamisen pelosta :D

Toimiva tyyli mut vaatii sen että on suht tasaväkiset sparraajat ja tarpeeks hyviä.
Tos idea että on kontrolli mut kovaa.
Melkein yhtä kovaa kun matsissa mutta ilman vammoja eli ei haeta tyrmäystä.
Täs esim jotkut vaparityypit meni suomessa metsään, voimaa iskuissa muttei osata ottaa pystyä.
Ongelman huomaa jos kytätään ni sillon kevyempää.
 
Dokumentissa esiintyvä Enfusionin mestari Ilias Bulaid on Combat Pressin maailmanrankingissa #5 ja Liverkickillä #8, eli kohtuullisen pätevä äijä. Aiemmin ollut vielä korkeammalla ja kehässä semmoinen tosi vahvan ja väkivaltaisen oloinen. Ikää hänellä on 22v ja rekordi ilmoitettu vaatimattomasti 155-9-2. Ilmeisesti se kuitenkin tuollakin tyylillä pääsee sen verran ehjänä kehään asti, että pystyy siellä voittamaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilias_Bulaid


View: https://www.youtube.com/watch?v=B6IJeoWg5Vg


Tämä ei kuitenkaan ole ihan suoraan sovellettavissa Suomeen jo siksi, että tasaisten sparriparien saaminen on paljon vaikeampaa kuin Hollannissa. Olen tehnyt vuosikaudet ranking-listoja ja yleensä on niin, että jonkun sarjan Suomen ykkösjätkän kanssa on noin 3-4 kaveria, jotka matsissa pysyisivät pystyssä täydet erät. Aina ei sitäkään. Sitten jos katsotaan seurakohtaisesti, niin varsin usein on niin, että seurassa ei ole missään painoluokassa ketään, joka pysyisi pystyssä parhaan miesottelijan kanssa. Eihän se voi silloin täysillä sparrata joka treeni. :eek:

Voin muuten kokemuksesta kertoa, että seuran toiseksi kovimman jätkän asema ei ole mikään erityisen kadehdittava, kun se ykköstykki ottaa kaikki kovat sparrit tietysti juuri sinun kanssasi. :kuola:
 
Se on totta, että potkunyrkkeilyn kärki on Suomessa kovin kapea. Etenkin painoluokan noustessa. Siinä ei pari SM-kultaa takaa tasosta mitään. Vähän niinkuin nyrkkeilyn raskassarja SM-tasolla. Toki riippuu mihin verrataan..

Mielestäni tasaisia sparreja voi saada, vaikka parin taso ei aivan sama olisikaan. Se on siinä tapauksessa tietenkin sen taitavamman kaverin vastuulla. Hän voi aivan hyvin ottaa esim. tehtäväsparria samalla, kun kokemattomampi pyrkii toteuttamaan omaa juttuaan. Parhaimmassa tapauksessa molemmat kehittyvät. Tässä toki astuu esiin ego, jonka pönkittämiseksi valitettavan moni ylipäätään kamppailu-urheiluun ajautuu. Yllättävänkin monella ns. kokeneemmallakin harjoittelijalla/ottelijalla tuntuu olevan juuri egon kanssa ongelmia. Pahimmillaan se on sellainen alistamisen kulttuuri. Toki eihän se ole ideaalitilanne, että treenailet itseäsi heikompitasoisten kanssa. Tosiasia on kuitenkin se, että sinä teet siitä itsellesi juuri niin vaikeaa, kuin sinä itse tahdot. Kai ne taitavimmat sitten tykkää mennä siellä omalla mukavuusalueella?

Kyllä minä olisin yhtä mieluusti ellen jopa mielummin se seuran toiseksi kovin jäbä, kuin se ykköstykki. Siinähän ollaan kertomasi mukaan aivan huipputilanteessa, jossa pääset sparraileen itseäsi tasokkaamman vastustajan kanssa treeneistä toiseen. Mikäs sen kehittävämpää? Jos "turpaan saamista" pelkää vielä siinä vaiheessa, niin olisi ehkä syytä harkita lajinvaihtoa.

Mutta joo, sepä niistä. Kyllähän se suoraan sanottuna vituttaa, kun sparraaminen on sellaista "sori, sori"-meininkiä. Kaikki heti pois siitä kulttuurista.
 
Tehtäväsparrit ovat kuitenkin vain tehtäväsparreja, eivätkä sama asia, kuin jos molemmat tekevät kaikkensa.

Siinä että treenaa jatkuvasti itseään parempien kanssa on tietysti puolensa, kun saa jatkuvasti itseään parempaa treeniseuraa. Ongelma on se, että siinä kehittyy tosi hyväksi puolustamaan. Hyökkääminen jää vähemmälle, jos on itse koko ajan ottavana osapuolena. Lisäksi tämä on omiaan ohjaamaan pelkästään varmasti toimivien perusjuttujen käyttöön. Eihän mitkään erikoisemmat hyökkäykset tai varsinkaan sellaiset vasta treenivaiheessa olevat toimi parempaan vastustajaan, joka vielä tietää mitä on odotettavissa. Siksi niitä ei tule käytettyä eikä niissä kehity. Valmennusportaan pitäisikin aktiivisesti huolehtia, että se salin kakkonen saa muutakin sparria kuin kukkulan kuninkaan kanssa.

K-1 järjesti K'Festa tapahtuman, jossa Kaew Fairtexin uhriksi oli hankittu 19-vuotias japanilainen Ren Hiramoto. Nuorukainen osoittautui yllättävän kovaksi palaksi.


View: https://www.youtube.com/watch?v=RwWIn-vS2a0
 
Tehtäväsparrit ovat kuitenkin vain tehtäväsparreja, eivätkä sama asia, kuin jos molemmat tekevät kaikkensa.

Siinä että treenaa jatkuvasti itseään parempien kanssa on tietysti puolensa, kun saa jatkuvasti itseään parempaa treeniseuraa. Ongelma on se, että siinä kehittyy tosi hyväksi puolustamaan. Hyökkääminen jää vähemmälle, jos on itse koko ajan ottavana osapuolena. Lisäksi tämä on omiaan ohjaamaan pelkästään varmasti toimivien perusjuttujen käyttöön. Eihän mitkään erikoisemmat hyökkäykset tai varsinkaan sellaiset vasta treenivaiheessa olevat toimi parempaan vastustajaan, joka vielä tietää mitä on odotettavissa. Siksi niitä ei tule käytettyä eikä niissä kehity. Valmennusportaan pitäisikin aktiivisesti huolehtia, että se salin kakkonen saa muutakin sparria kuin kukkulan kuninkaan kanssa.

Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen osittain samaa mieltä. Nämähän on aina näkemys/mielipide-eroja. Painotan edelleen sen taitavemman kaverin vastuuta siinä, että tarviiko sitä heikompaa rummuttaa pihalle heti ensimmäisellä minuutilla vai voisiko keskittyä esimerkiksi omaan puolustukseen ja pyrkiä kehittämään reaktiokykyä, tms. Etenkin jos puhutaan seuran kärkiäijistä. Luulisi sen toiseksi kovimman äijän hyökkäyksen tason olevan sitä luokkaa, että se kovinkin karju joutuu oikeasti puolustamaan. Paljon on myös kiinni luonteesta. Toiset passivoituu muutaman kopin jälkeen ja toiset sisuuntuvat. Tuo kertomasi voisi kuulostaa myös siltä, että siellä salilla vallitsee jokin hierarkia, josta harjoittelijoiden täytyy taistella vimmatusti ja valmennusjohdolla huolehtia siitä, että vuoren huipulla jokainen pääsee todistelemaan paikkaansa.
 
Tuossa menee nyt minusta vähän sekaisin tekniset ja psykologiset seikat. Taidollisesti parempien kanssa sparraaminenhan menee yleensä parhaiten "sisulla läpi" -tyylillä ja ohjaa pikemmin siihen. (Jos on kovin säikky lyönneille, niin silloin luultavasti ei ole se salin toiseksi kovin jätkä.)

Mutta ajatellaanpa, että tämä salin kakkosmies haluaa kehittää jotain uutta tekniikkaa, vaikka takakiertopotkua. Hän osaa sen teknisesti, mutta ei vielä niin että se toimisi sparrissa saati ottelussa. Nythän sitä pitäisi alkaa kokeilemaan sparrissa, mutta se parempi kaveri tietysti osaa väistää ja kuitata erikoistekniikkaan, joka ei vielä lähde oikein sujuvasti. Tämä tapahtuu sparrissa lisäksi automaationa, eikä häntä voi oikein "velvoittaa" ottamaan niitä potkuja vapareina. Ongelmaa pahentaa se, että treenipari alkaa tietenkin pian hoksaamaan, että niitä takakiertopotkuja tulee nyt paljon ja tietää varoa niitä. Tuloksena ei saada onnistuneita toistoja ja tekniikka jää luultavasti pois käytöstä, kun ei se kehitykään.

Ratkaisu on jakaa pareja niin, että tämä kakkosmies pääsee sparraamaan myös huonompiensa kanssa, joille voi kokeilla vaikeampia ja vasta kehitysvaiheessa olevia tekniikoita. Tällöin hän saa niistä onnistuneita toistoja ja tekniikka kehittyy. Sitten kun se alkaa olla paremmalla tolalla, sitä voi hakea myös taidollisesti parempaan vastustajaan ja ehkä osuakin, etenkin kun se tulee yllärinä eikä koko ajan.

Salin kärkikaverin ongelmaksi tulee yleensä aina puolustus. Kun hän pystyy omalla hyökkäystoiminnalla lamauttamaan sparrikaverien hyökkäykset, jää omaan peliin aukkoja, joita tasavertainen vastustaja voi hyödyntää. Tähän ratkaisuna ovat tehtäväsparrit joissa sparriparille annetaan jotain etua (esim. molemmat kädet vs. etukäsi) ja asian huomioiminen pari- ja välineharjoittelussa.
 
Back
Ylös Bottom