Kirian taktiikka oli pahasti vialla ja siksi matsista tuli noin yksipuolinen. Miesten taitoero ei ole ollenkaan niin suuri kuin vain tuon matsin katsomalla voisi luulla. Kiria oli aivan liian kevyellä jalalla liikkeellä ja paino korkealla, mikä ei sovi kovaan prässäämiseen. Jos vertaa Grigorianin askellukseen, niin ero on selvä.
Tulos korkeasta painopisteestä oli joka tapauksessa se, että hän horjahti jokaisesta Tawanchain potkusta, eikä juuri koskaan päässyt sen jälkeen puolietäisyydelle tekemään omaa lyöntihyökkäystä. Toisessa erässä Kiria laskikin painoa alemmas ja suoritti silloin selvästi paremmin, kun tasapaino pysyi potkuja blokatessa. Kolmosen alussa hän sitten taas nousi päkiöille, kunnes kohta kävikin heikosti.
Jos haluaa otella tuolla tavalla kevyellä jalalla, pitäisi laskea tempoa ja tehdä valehyökkäyksiä, joilla houkutellaan vastustaja potkaisemaan liian kaukaa, väistetään tai blokataan se ja hyödynnetään jälkitilanne. Korkea painopiste ja kova prässi eivät kuitenkaan ole järkevä yhdistelmä.
Allazov tosiaan näytti, miksi on P4P ykkönen. Grigorian pääsi vähän mukaan loppua kohti, niin kuin oli oletettavaakin. Yleensähän prässitaktiikka nimenomaan alkaa kääntää matsia loppua kohti ja toimii sitä paremmin, mitä pidempi ottelu on kyseessä. Ehkä Grigorian voitti viimeisen erän, mutta koko matsin viemiseen ei ollut kyllä mitään jakoja.
Sekä Allazov että Tawanchai näyttivät, kuinka tehokasta on, kun ulottuvampi ottelija peruuttaa, mutta tekee itse aloitteet vastustajan lähestyessä. Se tekee vastaiskut todella hankaliksi sekä etäisyyden puolesta että viemällä iskuista voimaa pois.