Ketjussa on näytetty esi
Terve!
Olen ajatellut kickboxingin aloittamista ja mieleeni tuli kysymys, miten kickboxing ja punttitreeni suhtautuu toisiinsa? Eli käyn salilla ja olen käynyt nyt puolitoista vuotta ja painoa on 74-76kg ja pituutta 172cm, rasva 12%. Ja sitten jos jatkan salilla käyntiä 2-4 kertaa viikossa niin haittaako se edistystä kickboxingissa? Vaikuttaa kickboxing lihasmassaan millä lailla? Vähän hölmö kysymyshän tämä on mutta pakko kysyä, koska asia vaivaa :D
katso liitettä 275688
Kyseessä on todella vanha postaus, mutta koska tähän on tullut hyvin jyrkkiä mielipiteitä ja täysin vastakkaisia vastauksia, haluaisin vielä vastata tähän kiistämättä kenenkään henkilökohtaista totuutta ja kokemusta.
Olen opiskellut käyttäytymistieteitä, urheilupuolen asioita yms. kohtalaisen aikaa enkä siis vetoa kokemukseeni, koska se olisi päättelyvirhe, vaan haluan vain sanoa, että en ole itse törmännyt vertaisarvioituihin tutkimuksiin, missä olisi voitu todeta, että lihaksen poikkipinta-alan kasvu tai voimien kasvu jotenkin estäisi kehittymisen taitolajissa. En ole itse tietoinen siitä, että millä mekanismilla tämä voisi oikein tapahtua.
Jokainen tuntee lisäksi oman kehonsa parhaiten ja pystyy tekemään päätelmiä siitä, että palautuuko riittävän hyvin vai ei. Punttitreenien ei tarvitse olla maksimaalisen kovia ollakseen kehittäviä. Omalla kokemuksella puntti ei näytä hirveämmin vaikuttavan potkunyrkkeilyssä jaksamiseen, mutta nivelet ja jänteet voivat ylirasittua esimerkiksi leirillä, ja silloin siihen voi olla hyvä varautua laskemalla kaikkea rasitusta tai jättämällä treenejä suosiolla väliin ja tämä voi tarkoittaa nimenomaan lajitreenejä.
Kamppailupiireissä on jonkin verran vanhan ajan uskomuksia siitä, miten painojen nostelu jäykistää tms. ja nämä eivät perustu tieteeseen, vaan ideologiaan tai näin olen itse ymmärtänyt. Lisäksi potkunyrkkeilyssä ei tarvita mitään satumaista notkeutta. Jos et pysty johonkin liikkeeseen eli todennäköisesti käytännössä korkeaan potkuun, niin se voi johtua lantion ja reisiluun geneettisestä rakenteesta, joka ei venyttelyllä muutu mihinkään ja loputon venyttely on tuolloin ajanhukkaa; normaalit liikeradat kannattaa säilyttää, mutta luiden muotoa ei voi muuttaa. Pitää oppia tunnistamaan, mitkä paikat reagoivat venyttelyyn ja mitkä eivät. Urheilupiireissä on olemassa vaarallinen itsensä hehkutusmekanismi, missä ihmiset kuvailevat geenejään "kovaksi työksi". Jokainen voi kehittyä, mutta lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Toiset nostavat eka päivänä isommat painot kuin joku toinen saa kymmenen vuoden harjoittelulla, ja geneettisesti etuoikeutetut ihmiset mielellään kiittävät siitä hyvää työmoraaliaan, mikä on eettisesti ongelmallista.
Koska useimmilla ihmisillä on mahdollista kehittyä voimissa ja lihaksissa ainakin vähän, puntti on mielestäni hyvä peruskivijalka mihin tahansa urheiluun. Itse olen saanut siitä itseluottamusta myös harrastaessani hip hoppia, balettia ja muita lajeja; vaikka en olisi hyvä tanssija, minulla on kuitenkin joku fyysinen vahvuus ja ylpeyden aihe, mikä pitää itsetuntoa yllä vaikeina hetkinä. Lisäksi varsinkin miesvaltaisissa urheilulajeissa painourheilu voi auttaa pääsemään sisälle keskusteluihin ja saamaan kunnioitusta harrastajilta, joiden tiedot lihasanatomiasta ja treenaamisesta voivat olla vaatimattomat.
Lopuksi haluaisin vielä lyhyesti palata taidon ja kehittymisen kysymykseen potkunyrkkeilyn kannalta. Potkunyrkkeilyssä kuten monessa muussa kilpailulajissa kehitystä ei voi mitata yhtä lineaarisesti kuin kehonrakennuksessa tai voimanostossa eli onko hauiksen ympärys isompi tai nouseeko 2kg enemmän mavessa. Treenikaverit vaihtuvat, harjoitukset vaihtuvat, ohjaajat vaihtuvat ja eri henkilöillä voi olla hieman erilaisia mielipiteitä siitä, miten joku isku tai suojaus pitäisi esimerkiksi tehdä, vaikka kokonaisuus olisikin melko yhtenäinen. Onneksi potkunyrkkeilyssä (WAKO) on kuitenkin käytössä vyöjärjestelmä, joten siinä saa tavan mitata omaa kehitystä ja aika pitkälle myös ilman kilpailua toisia vastaan. Jos pääset vyökokeesta läpi ja harrastat salilla tai kotona punttien nosteluja, selvästi puntit eivät ole muuttaneet hermostoasi niin, että et voisi oppia uusia taitoja. Ainakin itse pääsin viimeksi vyökokeesta läpi, vaikka olin edellisenä iltana treenannut jalkoja. Jos haluat kilpailla, niin nyrkkeilylajeissa on toki se heikkous, että kilpailut koostuvat lähinnä otteluista ja iso massa suhteessa pituuteen voi olla haaste pärjäämisen kannalta (ulottuvuus, kestävyys), mutta tässä jälleen jokainen määrittelee itse sen, mikä on hänelle tärkeää eli onko ottelu jo itsessään hieno saavutus vai onko pakko maksimoida mahdollisuudet voittoon muiden harrastusten ja intressien kustannuksella. Yksi mahdollisuus on myös vaihtaa tai harrastaa sivussa toista samantyyppistä liikekieltä hyödyntävää lajia (karate, taekwondo, hanmoodo, hapkido jne.), mikä tarjoaa kilpailumahdollisuuksia joko ilman painoluokkia tai muussa kuin perinteisessä ottelussa kuten murskaus tai koreografiat. Tuolloin voit tietysti edelleen kehittyä vyöarvoissa ja taidoissa kuten päälajissakin.
Kuuntele omaa kroppaa. Älä lähde muuttamaan sinulle iloa tuottaneita asioita ja elämäntyyliä varmuuden vuoksi ja etukäteen, ellei se osoittaudu tarpeelliseksi. Jos sitten muutoksia pitää tehdä (painoharjoitteluun), ei tarvitse ajatella mustavalkoisesti, vaan voit tehdä muutoksia maltillisimman kaavan mukaan, jotta saisit mahdollisimman paljon irti kustakin harrastuksesta. Uusien harrastusten lisääminen ei tarvitse ikinä olla uskontokunnan vaihtamista eli selän kääntämistä aiemmin elämään sisältöä tuottaneille jutuille.
/img-s3.ilcdn.fi/936af66feee7904e5564b681438f8c00b00f1618046b8c5a35594b7324280369.jpg)
