Pyöräily

[bjanne77]

Jos väsyttää niin menee julkisilla. Ei kai siinä kummempaa. Säästää vaikka noi lepopäivät kurakeleille. Mutta kyllähän kroppa tottuu tuohon 15 km matkaankin ihan hyvin.

Asiasta eteenpäin, eli onko fillarit kaivettu jo esiin? Itsellä vielä täpärissä nastat alla mutta varmaan voisi ruveta vaihtelemaan pois vähitellen.

nastat alla mullaki, en millään jaksais vaihtaa....

 

[Havoc]

Onpas talven jälkeen piristävää, että kevät etenee ja kesä lähestyy. Nyt on joka fillarissa kesänakit alla, maantielle alle tulee ainakin alkukesäksi Contin uudet GP5000 tubeleksena. Jos nyt ennen pääsiäistä jo uskaltaisi maantien varteen fiilistelemään.

 

[Colbert]

Liekkö tämä oikea ketju kysellä, mutta onko kellään kokemusta Sloveniassa pyöräilystä? Oisi tarkotus lentää maastopyöräilemään reiluksi viikoksi sinne.
Jos joku on käynyt niin vinkkejä saa laittaa!

 

[Dopey]

Aloin katselemaan Youtubesta vanhojen teräsmaantiepyörien entisöintivideoita, ja innostuin sitten tekemään itsekin. Ekana projektina on 70-luvun loppupuolen Schwinn, jota modaan fixieksi. Runko pitää maalata, mikä onkin osoittautunut astetta kimuraisemmaksi hommaksi. Maalien ja ruosteiden poisto oli jo melkoinen urakka. Fillari maksoi $25, mutta loppuhinta lienee muutaman satasen korvilla, koska koko voimansiirto, jarrut, ja renkaat pitää uusia.

Seuraavakin aihiokin on jo hankittu, 80-luvun alun Lotus Legend. Runko Tange Champion I putkea ja kaikki palat Shimanon 600-sarjaa, joten tämän koitain pitää niin originaalina kuin voin. Enemmille ei ole oikein tilaa, joten pitäisi malttaa olla katsomatta Facen Marketplacea ja Craigslistiä, missä menee arvotavaraa parilla kympillä harva se päivä.

Vimpan päälle entisöidyistä pyöristä ei kyllä makseta paljon mitään, joten rahanhimossa tätä ei kannata tehdä. Pirun hauskaa hommaa silti, ja hyvä fiilis kun voi pelastaa takavuosien käsityötä uudenveroiseksi. Muita alan harrastajia palstalla?

 

[Mikanas]

Täällä yks pyöräilyn harrastelija joka nyt ryhtynyt muutaman vuoden tauon jälkeen kasvattamaan lihasmassaa. Itsellöni nyt 90-luvulta peräisin oleva Cannondale jäykkärunkoinen ja jäykkäkeulainen maasturi työmatkakäytössä (16km) ja sitten uuden karhea Trek Èmonda maantiekäyttöön. Vielä en ole Émondaa kokeilemaankaan kesäkiireiltäni.

Mitenhän kun tota työmatkaakin sahaa 5x viikossa ja vähäb extroja päälle, niin äkkiä. 180-200km tulee viikossa. Onko tuo jo liikaa jos haluaa lihasmassaa kasvattaa vai onko vielä ok?

 

[bjanne77]

Tänä vuonna oon pyöräilly valta osan mun fillarilenkeistä myös kesällä sisällä, lastenhoidollisista syistä. Vuoden alussa painoni oli 140kg ja ftp oli 240. Nyt paino on 125kg ja ftp 280. Eli on tuo sisäpyöäräily vaan todella tehokas tapa nostaa pyöräilykuntoa.

 

[second]

Täällä yks pyöräilyn harrastelija joka nyt ryhtynyt muutaman vuoden tauon jälkeen kasvattamaan lihasmassaa. Itsellöni nyt 90-luvulta peräisin oleva Cannondale jäykkärunkoinen ja jäykkäkeulainen maasturi työmatkakäytössä (16km) ja sitten uuden karhea Trek Èmonda maantiekäyttöön. Vielä en ole Émondaa kokeilemaankaan kesäkiireiltäni.

Mitenhän kun tota työmatkaakin sahaa 5x viikossa ja vähäb extroja päälle, niin äkkiä. 180-200km tulee viikossa. Onko tuo jo liikaa jos haluaa lihasmassaa kasvattaa vai onko vielä ok?

Riippuu pohjakunnosta. Minä olen treenannut 2 edellistä vuotta sekä kestävyyttä että voimaa kehittäen (sitä ennen selkeämmin kestävyyttä, mutta perusvoimaliikkeet on olleet kokoajan mukana myös jollakin tapaa) ja kyllä se on onnistuu, omasta mielestäni jopa hyvin. Nyt viime syksystä kestävyyspuoli on tullut aikalailla puhtaasti työmatkapyöräilystä (noin 200km/vko mutta ajoittain 500km/10 päivää). Ei ihan ongelmitta sujunut, koska treenimäärät nousi merkittävästi. Aiemmin juoksin 70km viikkoja johon meni se reilu 7 tuntia, nyt pyörän selässä saattoi mennä 11-12 tuntia, kalorin kulutus nousi merkittävästi ja peruskunto ei meinannut riittää -> Testot tipahti hetkellisesti joka näkyi siinä että tuli "sikabulkki" (muutama sata grammaa lihasta, 3 kiloa läskiä)

Tasaisen varmasti on voimatasot kasvaneet ja lihasmassakin kasvanut muutaman sata grammaa vuodessa (vaikken varsinaisesti bodaa). Mave on noin 3xoma paino ja kyykky karvan verran yli 2xoma paino ja nimenomaan kyykky on se liike joka on aiheuttanut pähkäilyjä (millä tekniikalla ja mitä apuliikkeitä). Penkistä en tiedä koska olen toistuvasti paskonut olkapääni, dipissä nousee ruhon lisäksi reilu puolet omasta kehonpainosta kuitenkin. Nyt hetkellisesti olen bodannut etenkin yläkroppaa ja näkyy lihas kyllä tarttuvan kun on vain energiaa panostaa, ongelma on että ei enää oikein mielenkiinto riitä. Minulla se riittää ennen kaikkea kyykkäämiseen ja mavettamiseen, yläkroppa raahautuu vähän niin kuin siinä mukana (kokoajan teen, mutta en mitenkään mahdottoman suurella sielun palolla).

Kannattaa miettiä mitkä treenit vetää alakropan jumiin. Esim itse säästän kuormittavat lihasmassaa hakevat treenit vapaapäiville (tai viimeisen työpäivän illalle), noista on sitten aikaa palautua ettei tarvitse tukkoisilla jaloilla ja jäykällä selällä lähteä polkemaan sitä 50+km päivässä (alkaa meinaan vituttamaan). työpäivinä sitten alakropan treeniä maksimivoima-alueella. Yläkropan suhteen sitten on vapaampaa. Oma kokemus on se että kunhan ei mene yli 4 toiston eikä mene täyteen maksimiin kuormituksessa niin jalat on jopa hyvin freesit pyöräilyä ajatellen, ainakin minulla keskivauhdit jopa nousee jos teen maksimivoimatreenin pyörälenkin alle (VK-treenit pyrin tekemään suoraa maksimivoimatreenin päälle).

Omalla kohdalla liki pahin treenimuoto on ollut 5x5 siten että pari viimeistä sarjaa on viety melkein loppuun. Tuo pistää sekä lihaksiston että hermoston niin tukkoon että polkeminen on täyttä paskaa seuraavat 2 päivää, ei pelaa lihakset eikä hermosto. Esim 5x10 tuntuu selkeästi helpommalle seuraavina päivinä. Mutta varmaan on semmoisia juttuja että kokeilemalla oppii parhaiten.

 

[Dopey]

Mitenhän kun tota työmatkaakin sahaa 5x viikossa ja vähäb extroja päälle, niin äkkiä. 180-200km tulee viikossa. Onko tuo jo liikaa jos haluaa lihasmassaa kasvattaa vai onko vielä ok?

Tämä jakaa vahvasti palstan mielipiteitä, mutta minusta pyöräily vain jeesaa alakropan massanhankintaa, etenkin jos aika on kortilla. Varsinkin, jos duunimatkaan mahtuu jotain mäkiä, joissa voi vetää kintut hapoille. Salilla ei tarvitse huolehtia niinkään volyymista jaloille, joten voi selvitä muutamalla sarjalla maksimi tai nopeusvoimaa. Säästyneen ajan voi pakata yläkropan volyymitreeniin.

@second seconded, eli alakropan hermostoa ei kannata vetää tukkoon vetämällä sarjat failureen tai edes kovin lähelle.

 

[Tartsan]

Täällä yks pyöräilyn harrastelija joka nyt ryhtynyt muutaman vuoden tauon jälkeen kasvattamaan lihasmassaa. Itsellöni nyt 90-luvulta peräisin oleva Cannondale jäykkärunkoinen ja jäykkäkeulainen maasturi työmatkakäytössä (16km) ja sitten uuden karhea Trek Èmonda maantiekäyttöön. Vielä en ole Émondaa kokeilemaankaan kesäkiireiltäni.

Mitenhän kun tota työmatkaakin sahaa 5x viikossa ja vähäb extroja päälle, niin äkkiä. 180-200km tulee viikossa. Onko tuo jo liikaa jos haluaa lihasmassaa kasvattaa vai onko vielä ok?

Omalla kohdalla tuollaiset määrät pyöräilyä oli liikaa - vähänkin kovemman jalkareenin jos teki, niin jalat tuntuivat hiton raskailta monta päivää. Toinen riesa oli sitten toistuvat takareiden krampit, niihin ei tepsinyt muu kuin kunnollinen palautuminen. Yläkropan reenien kanssa ei ollut mitään ongelmia. Lisättäköön nyt vielä se, että työmatkat eivät todellakaan olleet mitään tasamaastoa, joita voisi polkea välillä "kevyemmin". Sen lisäksi ego ei antanut myöden taluttaakaan jyrkempiä mäkiä ylös

 

[brilleaux]

Itse lopetin pyörälenkit melko nopsaan saliharrastuksen aloittamisen jälkeen.
Ajoin siis maastossa 2-3krt/vko, 2-4h kerralla. Kai mä parikymmentä vuotta ajelin.

Ei toimi yhdessä. Ainakaan mulla.
Nykyään ajan työmatkat ainoastaan, 6km suuntaansa viitenä päivänä viikossa ympäri vuoden.
Toimii ainakin mulle hienosti, just sopiva määrä palautteluun. 3krt viikossa kyykkääminenkään ei aiheuttanut mitään ongelmia.
Mulla siis voimaharjoittelu vei voiton pyöräilystä. Aikansa kutakin, niinhän sitä sanotaan.

 

[Dopey]

Restomod-projektiharrastus jatkuu, tällä kertaa kohteena oli 1989 Puch Brigadier, tässä ostopaikassa eli paikallisessa panttilainaamossa:

Vein Reynolds 531 rungon jauhepinnoitettavaksi, konvertoin pyörän sinkulaksi, ja vaihdoin vannekooksi 700c aiemman 27" sijaan. Kampia ei ollut tarkoitus vaihtaa, mutta tuohon pultitukseen oli hankalaa löytää sopivaa eturatasta, joten uusiksi meni nekin. Vaihdoin tietty myös keskiön ja ohjainlaakerit. Vanhat Shimanon aeromalliset jarrukahvat löytyi ebaysta, ja jarrut on uudet normi-Tektrot.

Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää.

 

[Rautasarvet]

Onkohan minulla aerobinen kunto vain niin huono, vai pyöräilyasennossa jotain vikaa - kun tuntuu ihan ihmeellisen vastenmieliseltä minulle tuo pyöräily? parin kilometrin matka saa hengästyneeksi, ja jalat tuntuvat hetken aikaa pyöränpäältä noustua tukeilta, keuhkot käyvät ylikierroksilla jo alkumatkasta. Tuo ei tuntunut helpottuvan juurikaan vaikka olisi pyöräillyt useamminkin.

Paino minulla on pituuteen verrattaen tietenkin aika korkea, olisikohan hölkkäämisestä tai juoksemisesta jotain apua myös tuohon pyöräilyyn? olisi ihan käytännöllistä tykätä pyöräilystä sen inhoamisen sijaan.

Se tunne on vähän sellainen, kun reisilihakset vaatisivat enemmän happea kun keuhkot kerkeävät kuljettaa.

Ajattelin että sekin mahdollista että teen pyöräillessäni jotain väärin, jouduinhan minä nuorempanakin (16-18v) taluttamaa jyrkät ylämäet kun en ymmärtänyt laittaa vaihtaa vaihdetta pienemmälle :D.

 

[Dopey]

Onkohan minulla aerobinen kunto vain niin huono, vai pyöräilyasennossa jotain vikaa - kun tuntuu ihan ihmeellisen vastenmieliseltä minulle tuo pyöräily? parin kilometrin matka saa hengästyneeksi, ja jalat tuntuvat hetken aikaa pyöränpäältä noustua tukeilta, keuhkot käyvät ylikierroksilla jo alkumatkasta. Tuo ei tuntunut helpottuvan juurikaan vaikka olisi pyöräillyt useamminkin.

Kyllähän tuo huonolta kunnolta kuulostaa. Tukit johtuvat maitohaposta. Vastussäädöllä ja wattimittarilla varustettu kuntopyörä olisi hyvä apu etsiä sitä polkuvastusta, mitä pystyy ylläpitämään pidemmän ajan ilman hapotusta. Jos vielä omistaa pulssimittarin, niin hommana olisi löytää sellainen vastuksen ja kadenssin (kuinka monta kertaa minuutissa polkimet pyörähtävät 360 astetta) yhdistelmä, missä pulssi pysyy vakiona alkunousun jälkeen. Tätä steady statea voi sitä treenillä koettaa nostella pikkuhiljaa. Pyöräilyä vähän harrastavat yleensä polkevat liian isolla vaihteella ja liian pienellä kadenssilla suhteessa pyörän etenemisnopeuteen.

 

[Havoc]

^^ Pienempää vaihdetta vaan, kuten Dopey totesi. Kammet pitäisi pyöriä vähintään 70-80 krt/minuutissa, eikä 90 kadenssikaan pahaksi ole. Eil pitää opetella polkemisen sijasta pyörittämään niitä kampia. Fillaroidessa näkee välillä aivan jäätävä suorituksia, missä väännetään naama irvessä iso vaihde silmässä, hiki valuu naamalla eikä pyörä kulje mihinkään.

 

[Rautasarvet]

^^ Pienempää vaihdetta vaan, kuten Dopey totesi. Kammet pitäisi pyöriä vähintään 70-80 krt/minuutissa, eikä 90 kadenssikaan pahaksi ole. Eil pitää opetella polkemisen sijasta pyörittämään niitä kampia. Fillaroidessa näkee välillä aivan jäätävä suorituksia, missä väännetään naama irvessä iso vaihde silmässä, hiki valuu naamalla eikä pyörä kulje mihinkään.

Oot ilmeisesti nähny mut pyörälemässä :D. Nojoo, kiitos vinkeistä teille.

 

[second]

'Vauhti tappaa, ei matka' Tämä on viidakon vanha sanonta mikä pätee kaikkeen aerobiseen liikuntaan. Jos tuntuu että keuhkoissa ei riitä kapasiteetti niin vauhtia on yksinkertaisesti liikaa. Pyöräilyssä paino rankaisee ylämäessä, tasaisella sillä ei ole isoakaan merkitystä, ja alamäessä se auttaa.

Se että jalat tuntuu pölkyltä on tottumattomuutta, sekä toki liian kovaa matkavauhtia, lähtee ajan kanssa kun jalkojen lihaskestävyys alkaa paranemaan.

Renkaisiin toki kannattaa laittaa sitä ilmaa ihan kunnolla, raskaamman kaverin sinne ylärajan tuntumaan. Ilmanpainemittarilla varustettu pumppu auttaa kummasti.

Kestävyysliikunta on pitkäjännitteistä hommaa. Etenkin olosuhdeherkkä laji kuten pyöräily jossa olosuhdevaihtelut tarkoittaa usein sitä että samanlaisia lenkkejä tulee tosi harvoin joten matkavauhdista on vaikea päätellä mitään ja kehitystä on vaikea seurata. Toki ensi alkuun motivoi se että matkaa pystyy kasvattamaan vaikka sinne sataan kilometriin pikkuhiljaa eikä tuijota matka-aikaa.

 

[Rautasarvet]

Mjoo, mua ei oikeestaan haittaa se jalkojen tuntuminen tukeilta, se on vaan hetken sen jälkeen hassu tunne kun pyöräilyn lopettaa - kunhan mainitsin.

En ees mitenkään kovaa vauhtia pyöräile, nimenomaan varmaan toi et vaihde liian isolla + renkaissa ei kunnolla ilmaa, koska toi pumppu nyt on mitä on- pitäs varmaan sijottaa johonkin pumppuun mistä tulee oikeesti ilmaa pyörään :/

Huomaa kyl et olosuhteet vaikuttaa paljon, jostain syystä märällä ja kylmällä kelillä tuntuu raskaammalta ajaa, vaikka muuten pidän enemmän viileestä kelistä kun helteistä.

 

[Yoda]

Arvon pyöräilyn asiantuntijat! Mulla olisi ajatuksissa yksi haaste, jossa pitäisi 20h polkea 380km. Onko tämä mahdollinen henkilölle, joka on hyvässä kunnossa, mutta pyöräily rajoittuu salille 5km suuntaansa.

Onko jotain, mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon?

Kiitos etukäteen!

 

[IVa]

Arvon pyöräilyn asiantuntijat! Mulla olisi ajatuksissa yksi haaste, jossa pitäisi 20h polkea 380km. Onko tämä mahdollinen henkilölle, joka on hyvässä kunnossa, mutta pyöräily rajoittuu salille 5km suuntaansa.

Onko jotain, mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon?

Kiitos etukäteen!

Luulen että perse ja polvet alkanee prakaamaan vaikka kunto olisikin hyvä. On se silti ihan mahdollinen ajaa ainakin kunnon puolesta.

Kalusto pitää olla tietty kunnossa noita taustoja silmällä pitäen, eli suht rentoasentoinen ja sopivalla rengastuksella varustettu tsygä alla. Maantiepyörässä on liian tiukka asento lähteä ilman mitään kokemusta tuommoiselle taipaleelle.

 

[Yoda]

Luulen että perse ja polvet alkanee prakaamaan vaikka kunto olisikin hyvä. On se silti ihan mahdollinen ajaa ainakin kunnon puolesta.

Kalusto pitää olla tietty kunnossa noita taustoja silmällä pitäen, eli suht rentoasentoinen ja sopivalla rengastuksella varustettu tsygä alla. Maantiepyörässä on liian tiukka asento lähteä ilman mitään kokemusta tuommoiselle taipaleelle.

Kiitos vastauksesta! Juuri tuo perse itteä mietityttää, et miten mahtaa kestää :D

Ja ei tuo 20h oo varsinaisesti mikään raja, et kunhan pääsee maaliin niin olis tavoite täytetty.

 

[nkob]

Melko varmasti uskallan sanoa että tuohon 20 tuntiin et tule pääsemään jos puhutaan ajasta mikä sisältää tauot jne. Sit taas jos puhutaan että tuon suorittaa vaikka kahteen vuorokauteen, välissä ottaa unta jne ni varmasti onnistuu jantterilta jolla edes jonkinlainen aerobinen pohjakunto