Itsekin on tullut tässä harrastettua aivan turhaan kaikenlaisia itsepuolustus ym. kamppailulajeja ja tietoutta jo 15 vuotta (ei yhtään täyteen käsikähmään päättynyttä tilannetta).
Noh, oli tilastot mitä ovat, minulle syyksi jonkinlaisen tiedon ja taidon keräämiseen riittää se, että yksikin pahan tilanteen välttäminen / hoitaminen saattaa merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Se henki, joka ehkä säästyy voi olla omasi, tai mahdollisesti rakkaasi. Tyytyväisempi olen, jos tästä eteenpäinkään en tule koskaan tarvitsemaan itsepuolustustaitoja tositilanteessa, ja harrastus pysyy edelleenkin aivan "turhana". Silti haluan olla edes jossakin määrin valmis, jos itseni tai rakkaani päälle käydään.
Jälkeenpäin voi olla vaikea selittää rakkaalle (tai itselleen), miksi ei edes yrittänyt puolustaa/puolustautua. Syyksi tuskin kelpaa se, ettei viitsinyt opiskella tilastojen valossa minkään sortin kovempia ihmissuhdetaitoja, ja tämä ko. tapaus (pahoinpitely, raiskaus tms) oli vain tilastotappio.
Itselleni paras keino tähän mennessä on ollut puhetaito (psykologiset taidot), sekä tarkka ympäristön havainnointi ja riskien välttäminen. Itsepuolustuksen ja sen opettamisen pitäisikin lähteä liikkeelle juuri noista asioista, ja edetä mahdolliselle tekniselle suorittamisen tasolle vasta viimeisenä keinona, kun tilanne ei enää muuten ole vältettävissä.
Aika monesti perinteisissä itsepuolustuslajeissa esim. tuo havainnointi jätetään järkyttävän vähälle huomiolle. Puukko treenit lähtevät siitä, kun juostaan puukko ojossa kohti, vaikka tositilanne lähtee helposti liikkeelle siitä, ettei puukon olemassaolosta ole vielä edes selvää tietoa, jolloin havainnoinnin tärkeyttä ei voi painottaa liikaa.
Tilastoista edelleen, harvinaistahan tuo pahoinpitely ja puukon heiluttelu on, mutta kaveri- ja tuttavapiiristä on kahta lyöty puukolla ja yhden tuntemattoman tapauksen olen nähnyt aivan vierestä. Kavereille tapahtuneet tapaukset olivat aivan järjettömiä hyökkäyksiä. Toinen oli vastaantulija illalla kadulla, joka veti puukon esiin ja löi kaulaan ja mahaan sanomatta sanaakaan. Toisessa tapauksessa kaveri meni väliin rauhoittamaan tilannetta, kun tämän kaveria hakattiin kahden miehen voimin. Toinen miehistä veti puukon esiin, ja uhitteli muutaman kerran, kaveri koitti perääntyä tilanteesta, mutta lopulta mies syöksyi kimppuun ja viilsi useita kertoja.
Molemmat tapaukset tapahtuivat ns. normaalin illanvieton yhteydessä, eikä taustalla ollut mitään vanhoja kaunoja, rikollista toimintaa (siis kavereiltani) tms. Se 1 % vai mikä se todennäköisyys nyt olikaan ei paljon lämmitä, kun löydät itsesi haluamattasi tilanteesta, jossa sinua uhataan väkivallalla.
Melkoista ylioptimismia on, jos tosissaan ajattelee, ettei varmasti koskaan elämässä tule tilannetta vastaan, jossa voisi joutua puolustautumaan. Melkoista sokeutta on se, jos väittää, ettei kukaan normaali ihminen tällaisia oppeja elämässään koskaan tarvitsisi. Myös pelkkä Suomen tilastojen varainen väittely on hieman harhaanjohtavaa, sillä ulkomailla tulee varmasti normaali-ihmisilläkin käytyä, ja siellähän sitä taas törmätään varsin erinäköisiin tilastoihin, eivätkä ne välttämättä ole aivan yhtä nättejä, kuin turvallisessa koti Suomessa.
Pitänee kirjapakettia pistää tilaukseen, kunhan lompakko vähän toipuu tuosta asunnon ostosta. Lienevät hyvä lisä tuonne kirjahyllyyn nuokin.
Johan tuli postia, suurimmaksi osaksi puhdasta tajunnanvirtaa, joten älkää välittäkö pienistä hypyistä asiasta toiseen, eiköhän se juoni sieltä jostakin löydy. Kyseessä ei ole mikään ylimaallinen totuus, vaan niitä mietintöjä, jotka omasta mielestäni tekevät itsepuolustuksesta minulle tärkeän taidon.