Punttisali ja jatko-opiskelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Farmon
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%

Farmon

Liittynyt
31.8.2006
Viestejä
2
Aluksi vähän taustoja. Olen 17-vuotias lukiolainen. Punttisalin löysin reilu vuos sitte ja monen muun ikäiseni aloittelijan tavoin käynyt läpi dramaattisen muutoksen (n. 55kg -> 76kg, 174cm -> 180cm + voimatasot moninkertaistuneet). Eli kaikki on hyvin ja treeni on nousujohteista. Ongelmana onkin tuen puute perheestä.

Äiti ja isosiko olisivat varmaankin haltijoissaan jos olisin valinnut urheiluharrastuksekseni jonkin sulkapallon tai kestävyysjuoksun. Ruokapöydässä keskustelu siirtyy jatkuvasti (heidän toimesta) painooni (76 säälittävää kiloa! LOL!) ja siihen kuinka "Sun pitäis kyll rajoittaa tota touhua tai sit ku oot vanhempi nii ne kaikki lihakset muuttuu läskis" yms. pelleilyyn. Pakkotoiston foorumeilta ongittujen faktojen avulla tota mutuiluu ei ole enää hirveästi tarvinnut kuunnella ja siitä iso kiitos.

Nyt ne on kuitenki keksiny sellasen väitteen ettei enää tiedä mitä pitäis sanoa. Olen lukion tokalla ja jatko-opiskelua pitäis kohta jo ruveta miettimään ihan tosissaan. Näitten mukaan opiskelu on niin aikaa vievää ettei se ja punttisalilla käynti sovi yhteen. Ainoo tapa olis lopettaa koulu ja ruveta "varastomieheks, joilla ei työajat paljoa paina". PÄÄ HAJOO TOLLASESTA SAATANA! Siinä vaiheessa ei voinut muuta kun sanoo ett "KIITOS! TAIDANKI TÄST LÄHTEE SITT ETTIIN VARASTOMIEHEN TÖITÄ!" ja nousta ruokapöydästä kesken aterian.

Vituttaa. Tiedän olevani oikeassa ja mutsin ja siskon olevan väärässä, mutta en tiedä miten selittäisin tämän heille, varsinkaan kun henkilökohtaisia kokemuksia opiskelijaelämästä ei ole ja näillä sen sijaan on. Mietin tossa hetken aikaan pitäisikö kertoo niille esim. supermies Hulkista, mutta enpä sitten sanonut mitään. Mun keksimäks mielikuvitusolennoks olis ne sitä kuitenki väittänyt.

Eli kertokaan ihan vaikka käytännön esimerkkejä aiheesta "kuntosali & jatko-opiskelu/työelämä", joita vois käyttää lajista täysin tietämättömiä vastaan tai jotain muita mielialaa piristäviä juttuja.

</vuodatus>
 
GOOD MORNING -40% KOODILLA PAKKIS
Mikä väite...

Ainakin kauppatieteiden alalla pystyy oikein hyvin opiskelemaan ja käymään salilla. Itse treenasin koko toisen vuoden 6-8 kertaa viikossa (en siis pelkkää salia) ja otin samalla 46 opintoviikkoa. Eikä tehnyt edes tiukkaa, vaan siihen kahvilassa lorvailuun löytyy myöskin aikaa. Kävin tosin hyvin vähän töissä sen vuoden aikana.

Sanoisin, että aika harvassa ovat ne yliopiston alat, jossa keskimääräiseen tai jopa hieman ripeämpään valmistumistahtiin vaaditaan pelkkään opiskeluun yli 40 tuntia viikossa töitä. Omasta kokemuksesta voin puhua vain kauppatieteistä, mutta mitä nyt DI-opiskelijoitakin katselee, niin hyvin sitä aikaa tuntuu riittävän. Tämän lisäksi ajankäytön pystyy monilla aloilla jaottelemaan itse (jos suurin osa luennoista ei ole pakollisia), joten salillakäyntiin löytyy jopa paremmin mahdollisuuksia kuin varastomiehillä.

Kaikki on suhteellista, elämä on valintoja jne.
 
Aika helvetin typerältä mamman ja systerin väitteet kuulostaa. Mulla hajoais pää jos viettäisin aikaani pelkästään yliopistolla. Eikö ne ole ole koskaan kuulleet rentoutumisesta, harrastusten vaikutuksesta hyvinvointiin, vapaa-ajasta? Mikään opiskelu ei vie niin paljon aikaa, etteikö ehtisi urheilemaan ja viettämään sosiaaalista elämää.
 
Tekosyyn ovat keksineet. Punttisalilla käyminen on kuitenkin erittäin rentouttavaa puuhaa, koska ei tarvitse ajatella mitään arkista oravanpyörää, vaan voi keskittyä aivan toiseen asiaan. Vaikka itsekkin olen vasta lukioasteella, niin koulusta pelkästään kertyisi tolkuton stressi, jos ei olisi tapaa purkaa sitä johonkin.

Tuo aikakysymys on se klassisin syy olla punttaamatta. Aikaa on käydä baareissa yötä pitkin, muttei aikaa käydä pari tuntia viikossa kuntoilemassa. Puntilla käyminen on yhtä järjestelykysymystä.
 
Komppaan. Itse innostuin salihommista vasta opiskelujeni loppuvaiheessa, kun olin jo heittäytynyt työelämäänkin mukaan. Eli koulut hoidin loppuun töiden ohella, eikä kumpikaan aiheuttanut mitään ongelmia treeneihin. Mikäli olisin salilla ruvennut käymään ennen duunien aloittamista, niin sittenhän sitä aikaa vasta olisikin löytynyt. Se opiskelu kun ei liian aikaavievää puuhaa loppupeleistä ole, kuten tuolla aiemminkin jo sanottiin.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Täällä meinaan kyllä pitää treenit kuvioissa 3-5krt viikossa vaikka aikaa kuluu töissä 40h/vk + koulussa ~10h ja 24/7 yksinhuoltajuutta. Ihan vitun tiukkaa ja rankkaa, mutta salista en ainakaan tingi koska se on ainoa joka pitää edes jotakuinkin järjissään.

En siis todellakaan usko että jatko-opiskelijalle harrastukset on yhtään sen vaikeempia kun lukiolaisillekkaan. Kun on vielä akateeminen vapaus olla istumatta siellä joka-ikisellä perkeleen luennolla niin luulisi jäävän aikaa (riippuu tietysti mitä meinasit opiskella ja missä).

Opiskelija-elämähän on tunnetusti varsin railakasta. JA aikaa menee jos jonkinmoisissa kinkereissä varmasti enemmän kuin itse opiskeluun (näin ainakin useimmilla) joten jos tekee valinnan vaikka baarissa roikkumisen ja saliharrastuksen välillä niin ei luulisi mitään ongelmaa olevan.

Vaikka, mistä minä mitään tietäisin.
 
Joo, soopaa on moinen väite, kuten tuossa jo edellä moneen otteeseen todettiinkin.

Itse aion tänä syksynä a)opiskella päätoimisesti b)käydä siinä ohessa kahdessa eri osapäivätyössä c)treenata kovaa 4 kertaa viikossa. Enkä usko, että tekee edes tiukkaa.

EDIT: Taratinilta hyvä pointti, himmaa niitä opiskelijarientoja ja baaririekkumisia, niin varmasti on aikaa treenata. Tämän luulisi kelpaavan perusteluksi äitylillekin? :)
 
Taitaa kuitenkin olla parempi pidemmällä tähtäimellä, mikäli on hieman diplomaattinen ja keskustelee asiat halki. Ei kannata ruveta tuollaisen takia viilentämään suhdetta äippään, saattaahan sen tukea tarvita joskus myöhemmin isommissakin asioissa.
 
Bodaaja sanoi:
Mitä vitun tukea sä siihen tarttet? Pitääkö jonkun äitin tulla saattaa sut salille? En ymmärrä. Sä nostat punttia jos haluut, anna mutsis vaan tehä safkaa.
Click to expand...

Tukea ja tukea... (ehkä vähän huono sanavalinta). Salillahan mä kävisin vaikka Kekkonen kieltäis. Pointtina oli kai se, ett on helvetin turhauttavaa ku noin läheiset ihmiset ei ymmärrä tahi tahdo ymmärtää asiaa joka on mulle niin tärkeä.

Ja välit äippään on tosi hyvät. Ihan ruokapöytäkeskustelu toi oli, jonka lopuks mä vaan satuin vähän hiiltymään.
 
Viimeksi muokattu:
No, äiti se on meillä jokaisella, eikä se holhoaminen koskaan lopu. Viimeeksi tänään oma äitini sanoi että nyt pitää lopetaa salilla käyminen kun alan näyttää pahalta ja mieheltä :hyper: Että tällasta, ja minä sentään olen 28v...

No, äippä kai vaan säikähti kun ilmaannuin paikalle napatopissa kauhiassa punpissa. Ei ole pelkoa meikäläisen ruodolla vielä vuosiin näyttää liian lihaksikkaalta.

No meni vähän :offtopic:

Mutta siis pointtini oli että vaikka saisit tässä kyseisessä tapauksessa äitisi jollainlailla vakuutettua niin sitten tulee seuraava ongelma, äitejä on mahdoton miellyttää.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Anna karavaanin kulkea ja koirien haukkua. Eli käy salilla vaan ja anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitä vähemmän niiden räkytykseen kiinnittää huomiota, sitä todennäköisemmin ne sen unohtaa ja antaa myöhemmin jopa tukea sun harrastukselle. Ne on katos noita ennakkoluuloja joita tässä harrastuksessa tulet kohtaamaan. Sitten kun olet vähän kehittynyt ja saanut pattia, niin aletaan vihjaamaan että pistät nappia huuleen. Ei tolle mitään voi, sen kanssa on vain elettävä ja mitä pidempään on treenannut, sitä enemmän ne osaa ottaa huumorilla!
 
Mulla oli tossa 2 viikkoa 60h/vko töitä ja hyvin ehti salilla käymään kolmesti viikossa.

Ihan mielenkiinnosta, mitä äitis ja siskos teki opiskelujen ohella?
Tuskin istu kirjojen äärellä heräämisest nukahtamiseen.
 
Ite opiskelen viimeistä vuotta Kaupan ja hallinnon alaa ja koulun jälkeen menen salilla ja mulla on 8kk ikäinen poika jonka kanssa pitää keretä olemaan ja leikkimään mahdollisimman paljon eikä vaimoakaan voi unohtaa. Lisäksi tässä kuussa aloitan luultavasti iltatyöt eli koulun jälkeen töihin ja sit salille tai ennen koulua salille tai tai tai. Kyllä sitä aikaa jotenkin saa järjestettyä.

Sali on itellenikin sellanen paikka jossa ei tarvii miettiä että vitsi kun ohjelmointia huomenna eikä jaksais mennä vaan voi miettiä mites siistiltä tuntuu kropassa ja päässä kun rauta kilisee.

Heitä mutsilles vitsillä että oot ajatellu panostaa kehonrakennukseen ja stopata opiskelut ja näytät vaikka Arnoldin kuvaa kun se vielä oli kondiksessa, tai jonkin pakkislaisen kisaajan :D
 
Useimmissa korkeakoulu-/opiskelutasoisissa puljuissa on nimenomaan järjestetty opiskelijoille loistavat liikuntamahdollisuudet (mm. kuntosali), ja niiden pariin suorastaan patistetaan.. ;)
Itselläni oli opiskeluaikoina tapana käydä luentojen välisillä hypäreillä salilla hakemassa uutta energiaa tuleviin kuiviin akateemisiin koitoksiin. Toinen vaihtoehto oli varhaisaamun "punttiherätys", joka on monena aamuna jäänyt perinteeksi myös näin työelämässä. Virtaa riittää duuniin, stressistä ei ole tietoakaan (-koputtaa puuta-) ja aikaa jää iltaisin perheellekin.
 
Helpommin sitä riittää virtaa opiskelun ohella satujumppaan kuin raskaiden töiden jälkeen.
 
Sitä voi käydä vaikka huvikseen vilkaisemassa noita yliopistojen saleja, kyllä ne taitavat opiskelijoita siellä olla treenaamassa. :rolleyes:

Saliarvosteluista löytyi kahdesta yliopiston salista juttua, molemmissa merkitty miinukseksi ruuhkat. :)

Yliopiston sali, Jyväskylä
Helsingin yliopiston Yliopistoliikunta, hallintorakennuksen kuntosali

Itse teen osa-aikaisena töitä n. 20 tuntia viikossa, opiskelen yliopistolla ja kyllä mä sen kolme kertaa kerkeän treenaamaan viikossa. Eri asia olisi varmastikin, jos viikonloput riekkuisi jossain dokaamassa, tai jos telkkaria katselisin enemmän kuin tunnin viikossa. Em. asioiden lisäksi aika kuluu ihmissuhteiden "ylläpitämiseen" (kauhea sana tässä yhteydessä) sekä kodinhoitoon.

Kyllä sitä aikaa on perkele. Tietenkään toi aika ei aina jakaudu tasaisesti, on tenttejä yms. harjoitustöitä. Mutta voi vittu jos oikeasti pitäis lakata urheilemasta kokonaan tollasten juttujen takia, niin voi helvetti. Suutuin. :D
 
Mulla ei ole koskaan ollut yhtä paljon aikaa treenaamiseen kuin opiskeluaikana :lol2:. Nyt valmistumisen jälkeen joutuu sorvaan aikatauluja harva se päivä.
 
Farmon sanoi:
Aluksi vähän taustoja. Olen 17-vuotias lukiolainen. Punttisalin löysin reilu vuos sitte ja monen muun ikäiseni aloittelijan tavoin käynyt läpi dramaattisen muutoksen (n. 55kg -> 76kg, 174cm -> 180cm + voimatasot moninkertaistuneet). Eli kaikki on hyvin ja treeni on nousujohteista. Ongelmana onkin tuen puute perheestä.

Äiti ja isosiko olisivat varmaankin haltijoissaan jos olisin valinnut urheiluharrastuksekseni jonkin sulkapallon tai kestävyysjuoksun. Ruokapöydässä keskustelu siirtyy jatkuvasti (heidän toimesta) painooni (76 säälittävää kiloa! LOL!) ja siihen kuinka "Sun pitäis kyll rajoittaa tota touhua tai sit ku oot vanhempi nii ne kaikki lihakset muuttuu läskis" yms. pelleilyyn. Pakkotoiston foorumeilta ongittujen faktojen avulla tota mutuiluu ei ole enää hirveästi tarvinnut kuunnella ja siitä iso kiitos.

Nyt ne on kuitenki keksiny sellasen väitteen ettei enää tiedä mitä pitäis sanoa. Olen lukion tokalla ja jatko-opiskelua pitäis kohta jo ruveta miettimään ihan tosissaan. Näitten mukaan opiskelu on niin aikaa vievää ettei se ja punttisalilla käynti sovi yhteen. Ainoo tapa olis lopettaa koulu ja ruveta "varastomieheks, joilla ei työajat paljoa paina". PÄÄ HAJOO TOLLASESTA SAATANA! Siinä vaiheessa ei voinut muuta kun sanoo ett "KIITOS! TAIDANKI TÄST LÄHTEE SITT ETTIIN VARASTOMIEHEN TÖITÄ!" ja nousta ruokapöydästä kesken aterian.

Vituttaa. Tiedän olevani oikeassa ja mutsin ja siskon olevan väärässä, mutta en tiedä miten selittäisin tämän heille, varsinkaan kun henkilökohtaisia kokemuksia opiskelijaelämästä ei ole ja näillä sen sijaan on. Mietin tossa hetken aikaan pitäisikö kertoo niille esim. supermies Hulkista, mutta enpä sitten sanonut mitään. Mun keksimäks mielikuvitusolennoks olis ne sitä kuitenki väittänyt.

Eli kertokaan ihan vaikka käytännön esimerkkejä aiheesta "kuntosali & jatko-opiskelu/työelämä", joita vois käyttää lajista täysin tietämättömiä vastaan tai jotain muita mielialaa piristäviä juttuja.

</vuodatus>
Click to expand...

Vielä kun olin itse saman ikäinen ja harrastelin ainaki 6krt viikossa olin samalla töissä JA koulussa! En itsekkään ymmärrä, miten oikeen osasin sovittaa kaiken yhteen plus kaveritkaan ei koskaan kadonneet ympäriltä:haart: . Muistan kun Isä oli sitä mieltä, että harrastaminen oli perseestä (kun olisi ollut kaikkea muuta tärkeämpää mihin keskittyä...ymmärrettävää kyllä), mutta onneksi äiti oli aina tukena täysillä:rock: . Ja fiksuna naisena tiesi että se on tervettä nuoren elämää...ja pysypähän tyttö pois pullon suulta:jahas:
Äitis ei vaan tiedä mitään urheilusta saatika lajeista. Ja jos hoidat muut hommat kunnialla esim. koulun niin anna väitteiden viiltää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olet kohta kahdeksantoista. Älä luovu haaveistasi tai lopeta tekemästä siitä mistä pidät.
Tällä hetkellä taas sama homma vuosia myöhemmin. Harrastusta, koulua, töitä ja reissailua mutta tietysti tarkemmalla ohjeistuksella.
 
Pistetään nyt sitten oma anekdootti: teen n. 50 tunnin työviikkoja ja hyvin mahtuu 3-4 punttisalikertaa viikkoon. Päin vastoin, jos jättäisin punttisalin ja muun liikunnan pois, niin en varmasti jaksaisi näin hyvin töissä.

Mutta kuten tuossa yllä jo todettiin, pidät vain huolta siitä että arvosanat pysyvät hyvinä tai paranevat niin eipä siihen ole paljon silloin sanottavaa. Ja muista, että olet pian täysikäinen ja pääset/joudut järjestelemään elämäsi joka tapauksessa itse.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom