Pointtihan ei nyt ollut toi ollenkaan, etteikö olisi kiva olla hyvä sekä räteillä että ilman, vaan se että jos nyt on lukkopaini tai vapari lajina, niin missä määrin kannattaa painia puku päällä.
Tosissaan, taitaa olla vähän sama kun sanoisi että kannattaa treenata kaukalopalloa tukilajina, jos haluaa hyväksi jääkiekkoilijaksi
Tätä alkuperäistä kysymystä pohdittaessa on aivan eri asia, onko sulla päälajina vapari vai lukkopaini.
Jos päälajisi on amatööritason vapari, niin silloin pukupaini on vain kivaa vaihtelua ja teknistä silmää tuova lisä. Oikeastaan en aloittelevalle vaparijampalle suosittelisi pukujumppaa yhtään, sillä lukko- ja pystypaini, pystyottelu ja varsinainen vapari vievät alussa niin paljon aikaa. Tästä aiheesta muuten keskustellaan parhaillaan sekä twitterisssä @jannetulirinta ja @mikkopirtimaki, sekä Pirttimäen taitovalmennusaiheisessa blogissa
Voodoovalmennus :: Etusivu. Keskustelussa mukana myös Mikko Rupponen. Laitetaan vielä linkkikin:
Voodoovalmennus :: Ei tiedolla, ei taidolla vaan tuurilla
Jos taas olet kokenut vapariukko ja pidät mattopainista, niin pukuväännöstä voi olla monellakin tavalla hyötyä. Tai ei. Siitä tuossa blogissa enemmän.
Finnfighters´Gym:illä aloitteleville vaparityypeille suositellaan sivulajiksi lukkopainia, lukkopainijoille brassijutsua ja brassijutsukoille lukkopainia. Vaparityypeille suositeltaisiin myös pystylajeja, mutta kun niitä ei ole seuran valikoimassa.
Mikäli aiot vain kehittyä ADCC:n voittajaksi, niin suosittelisin ehdottomasti pukupainia subbarin oheen. Se toki tuntuu alussa ikävältä, sillä kehitys uikkaripuolella, jossa fysiikka ja nopeus näyttelevät suurempaa roolia, on huomattavasti nopeampaa kuin rättipainissa. Kuitenkin pukupaini lisää suuresti teknistä osaamista laajemmallakin mittapuulla kuin vain esim. pukuriippuvaisten lopetusten suhteen.
Pukutaustaisten painijoiden postuura on parempi, positiot ja paine paljon tiukempia. Uskon tuon johtuvan siitä, että gripit vaikeuttavat ohituksia ja helpottavat päällä olevan horjuttamista, jolloin tasapainon ja paineen on kehityttävä paremmiksi. Ajattelen myös useampien lopetusmahdollisuuksien kehittävän reagointinopeutta ja painisilmää. Jos olet tottunut siihen, että joudut puolustautumaan esimerkiksi backmountissa sekä kauluskuristuksia, että ilman pukua tehtäviä kuristuksia vastaan, on silloin paljon helpompi selvitä, mikäli pukutekniikat poistetaan hyökkäysvalikoimasta.
Käytännön tasolla bjj:n ottamista lajivalikoimaan tukee sekin, että bjj-kilpailuja on paljon lukkopainikisoja enemmän. Samoin bjj-harrastajia tuntuu olevan paljon enemmän kuin puhtaita lukkopainiukkoja ja ehkä suuremmasta omistautumisesta johtuen, on heidän yleistasonsa erittäin hyvä. Toki bjj:n (ibjjf) sääntöjen mielekkyydestä voidaan keskustella, mutta mikäli et unohda harjoittelustasi jalkalukkoja ja viittaat kintaalla typerille knee reaping -säännöille, niin silloin bjj on äärimmäisen tärkeä tuki lukkopainille. Lukkopainin kuningasluokka ADCC:n säännöt eivät juuri painota pystypainia, joten siitäkin syystä bjj on kannattava lisä. Muutenhan lukkopainin ohessa kannattaisi käydä opettelemassa perinteistä painia. Tai kannattaa toki nytkin.
Vaikka viittaus ADCC:n voittajien bjj-taustaan onkin kulunut, niin ei sitä voi ohittaakaan. Jenkeissä olisi jo painitaustaista harrastajavolyymiä ja kokemusvuosia niin paljon, että periaatteessa puhtaasti lukkopaini- tai catchwrestling -taustaisia ADCC-menestyjiä olisi tullut. Ei ole tullut. Eddie Bravon systeemiä voisi ajatella ehkä, ja Josh Barnetin koukkupainijana voisi mainita, mutta muuten kaikki menestyjät ovat olleet bjj-taustaisia. Jopa koulupainijajenkit ovat jumpaneet pukuvääntöä ja hehkuttavat sen hyödyllisyyttä lukkopainissa. Mörkö-Monsonkin on brassijutsun mustavyö jos oikein muistan. Voin olla väärässä.