Psykologisia vinkkejä treenitauosta selviämiseen

[reinhardt]

Miten saatte päänne pysymään kasassa, kun olette kipeänä ettekä pääse treenaamaan? Itselläni on vaihteeksi iskenyt joku virus, joka ei tavallaan "lyö läpi" kunnolla; olo on vähän huono, mutta ei niin huono, että esimerkiksi sairaslomaa kannattaisi hakea. Ja tätä jatkuu nyt toista viikkoa...järki sanoo, että ei kannata mennä tekemään treeniä, koska ensinnäkin sitä ei kuitenkaan jaksaisi täysipainoisesti treenata, ja toisaalta lepo taitaisi edesauttaa paranemista huomattavasti enemmän. Mutta kun se on niin pirun vaikeaa, se lepääminen...

Ihmisen keho kyllä aika hyvin kertoo, missä menee rajat: pari viikkoa rankkaa treeniä, ja tulee AINA joku pieni tauti muistuttamaan levon merkityksestä ja siitä, ettei kukaan ole kuolematon. Fiksumpi ihminen ottaisi jo opikseen ja muistaisi levätä silloinkin, kun treeni kulkee.

 

[Ahvena]

Otan nuo sairastumiset lepona, vaikka ketuttaakin. Ihan täyslepo päälle ja korkeintaan venyttelyjä. Syön paljon kun oon kipeänä. Pidän yhden terveen päivän kämpillä ja sitten salille kokeilemaan maksimia!

 

[Pyranha]

Eipä tuohon taida mitään lääkettä olla. Itsellä oli tuo rintalihas/etuolkapää tulehtunut juuri ja tiesin vallan hyvin ettei saisi treenata, menin silti, ja vielä uudestaankin kunnes oli pakko pitää pidempi tauko kun ei kestänyt kättä liikuttaa....

Jokainen sen riskin ja treenauksen turhuuden kipeenä tietää, jos se ei riitä niin kai se on opittava kantapään kautta.... :(

Jos on ihan pakko treenata olen esimerkiksi vedellyt vähän leukoja ja tehnyt vatsalihaksia, ei fiksua mutta ainakin hiukan paremman fiilarin saa..

 

[japa]

Ihmisen keho kyllä aika hyvin kertoo, missä menee rajat: pari viikkoa rankkaa treeniä, ja tulee AINA joku pieni tauti muistuttamaan levon merkityksestä ja siitä, ettei kukaan ole kuolematon. Fiksumpi ihminen ottaisi jo opikseen ja muistaisi levätä silloinkin, kun treeni kulkee.

Jos sulla menee noin että 2 viikkoa terveenä treeniä ja sitten kipeksi niin tee samoin kuin minä. Eli noin 2 viikkoa treeniä kovaa(joka toinen pvä) sitten 4-6 päivään muuta liikuntaa. Käyn lenkillä,uimassa jne. Nyt olen suunnitelllut viellä ottavani tuohon lepo sessioon mukaan hieronnan. Sitten taas kovaa treeniä 2 viikkoa jne.
Muuten tuohon pakolliseen lepoon joko sairauden tai muun takia pikkuhiljaa tottuu ja sitä alkaa oppia että ei kannata hakata päätä seinään. Pitää vaan muistaa että tästä hommasta ei ole elämä kiinni.

 

[Nee]

Pää pysyy suht hyvin kasassa, kun pakollisen tauon käyttää opiskeluun ja kertaamiseen. Vanhat treenivihot, lehdet ja Taluksen kirja ovat hiirenkorvilla, kun suunnittelen uutta, laadin tilastoa, tutkailen kehitystä ja viilaan ohjelmaa. Näin ei tunnu siltä, että paussi menee kokonaan hukkaan ja motivaatio on taivaissa, kun vihdoin pääsee taas treenaamaan.

 

[21980]

vanhojen kisojen katselu, eilen meni voimanoston mm 1995 pori :D

t:kirk karwoski

 

[Yussi]

Mulla päätty just viime viikolla kahden kuukauden paussi ja täytyy kyl sanoa
et vaikeeta oli. Pakkiksella vierailin kyl aktiivisesti ja seurailin juttuja jne, mut muuten hommat alkoi jo livetä ihan "taviksien" tasolle, eli syönnit perseellään, paino tippui yms.
Pinna kiristyi välillä (jatkuvasti) ihan turhasta, mikään ei oikein kiinnostanut,
perus vitutus päällä koko ajan.
Sitä vaan odotti sitä kun taas pääsee veivaamaan.
Noh, viime viikolla taas alettiin varovasti hommat ja kivaa on ollut :D :D
Nyt on taas virtaa ja pirteyttä ihan toisella tavalla kuin silloin kun ei pystynyt treenaamaan ollenkaan.

 

[JFG]

Tuttu tunne. Ketuttaa niin valtavavasti kun on puolikuntoinen eikä oo järkee mennä salille. Oottaa vaan seuraavaa päivää, josko ois tervehtynyt ja kannattaa mennä salille.

Mä psyykkaan sen tauon ajattelemalla, että olematta treenaamatta nyt kehityn nopeiten. Ja että treenaamattomuus on nyt parasta.

 

[reinhardt]

Tuttu tunne. Ketuttaa niin valtavavasti kun on puolikuntoinen eikä oo järkee mennä salille. Oottaa vaan seuraavaa päivää, josko ois tervehtynyt ja kannattaa mennä salille.

Puolikuntoinen on juuri sana, joka sopii tähän tilanteeseen. Olisi hitto vieköön edes keuhkokuume tai koipi irtipoikki, niin olisi aika selvää, ettei voi treenata. Mutta kun puolikuntoisena tuntuu, että jos kumminkin menisi sisulla. Vaikka järki sanoo, että se on tyhmää. Huoh.

 

[JFG]

Puolikuntoinen on juuri sana, joka sopii tähän tilanteeseen. Olisi hitto vieköön edes keuhkokuume tai koipi irtipoikki, niin olisi aika selvää, ettei voi treenata. Mutta kun puolikuntoisena tuntuu, että jos kumminkin menisi sisulla. Vaikka järki sanoo, että se on tyhmää. Huoh.

Jätä vaan väliin. Voi tulla se keuhkokuume, jos treenailee puolikuntoisena.

(Tosin mä kävin kans tollasen vittumaisen pitkäkestoisen viruksen aikana vetelemässä penkkiykkösiä, silleen ettei tuu hiki, eikä hengitystiet rasitu. Ei tainnu järkee kyllä siinäkään olla..)

 

[SannaK]

Itselläni on vaihteeksi iskenyt joku virus, joka ei tavallaan "lyö läpi" kunnolla; olo on vähän huono, mutta ei niin huono, että esimerkiksi sairaslomaa kannattaisi hakea.

Tässä on minullakin se kriittinen piste: Kun kerran pitää töissä käydä niin saan kyllä sitten mennä salillekkin :evil: Onneksi viime flunssa marraskuussa oli sen verran ärjy että (osa-aika)työn päälle nukuin lopun päivää.

Ari Kokkosen sananlasku sanoo, että jokainen osaa käydä salilla mutta viisas on se joka osaa pysyä välilä poissa sieltä. Vanhempi sananlasku sanoo, että lihas kasvaa levossa.

Sitten tuo jo edellä esitetty konsti, eli suunnitella treenejä vaikka koko loppuvuodeksi ja lukea kaikki käsillä olevat alan kirjat ja lehdet, on ainakin minun kohdallani toimivat. Pakkikselta kannattaa eritoten searchilla etsiä kaikki flunssaan, treenitaukoon ja tappaviin jälkitauteihin viittaavat threadit.

Sekin auttaa paljon että syö siististi ja asiallisesti, ettei morkkis ainakaan lisäänny. Ja hankkii muutakin kiinnostavaa elämäänsä kuin treenaaminen :D

Mikä asiantuntija :jahas:
nimim. Ei ikinä taukoa

 

[Timba79]

Miten saatte päänne pysymään kasassa, kun olette kipeänä ettekä pääse treenaamaan? Itselläni on vaihteeksi iskenyt joku virus, joka ei tavallaan "lyö läpi" kunnolla; olo on vähän huono, mutta ei niin huono, että esimerkiksi sairaslomaa kannattaisi hakea. Ja tätä jatkuu nyt toista viikkoa...järki sanoo, että ei kannata mennä tekemään treeniä, koska ensinnäkin sitä ei kuitenkaan jaksaisi täysipainoisesti treenata, ja toisaalta lepo taitaisi edesauttaa paranemista huomattavasti enemmän. Mutta kun se on niin pirun vaikeaa, se lepääminen...

Tässä taisi jo tullakkin se syy miksi paraneminen kestää, kun et kuitenkaan lepää kunnolla vaan käyt duunissa yms.

En siis tarkoita että jokaisesta aivastuksesta saikkaria, mutta jos oikeasti on niin kipeä että ei voi treenata ja se vielä jatkuu yli viikon, niin kyllä mä itse ainakin hakisin saikkaria jotta saisin levättyä kunnolla ja taudin pois päältä.

Edit: se itse asia jäi kirjoittamatta, eli vaikeeta se on taukoa pitää jos ei ole suurinpiirtein petipotilaana. Eli pakkista, kirjoja, leffoja tai jotain tekemistä pitää olla koko ajaksi, muuten päässä pyörii lähinnä väliin jäävät treenit ja muu typerä. Ja toki jotain hyvää syömistä riittävästi.

 

[Orava]

Mulla pää ei ole muutenkaan kasassa
Treenaaminen on kyllä elämän suola ja mukavempaa puuhaa saa etsiä

 

[Faidra]

Argh, toinen flunssa jo tälle vuodelle, kieltämättä hiukan pistää harmittamaan. Oon pyrkinyt takomaan itselleni kaaliin, että tällainen sairastelu kielii vaan siitä, että kroppa todella tarvii lepoa. Sitten maataan sohvalla ja luetaan kirjoja, selataan välillä Pakkista ja mietitään uusia treenijuttuja, syödään kaikesta huolimatta siististi ja nähdään unta ensi viikon tuskallisista jalkatreeneistä Pakko yrittää vaan olla aloillaan, ja sitten kunnolla parannuttua treenata taas entistä kovempaa. Tosin tällä kertaa paranemisen jälkeen voisi ehkä ekan viikon ottaa hiukan kevyemmin... välttämättä se edellinen kuuden päivän treeniputki ei ehkä kuitenkaan ollut paras mahdollinen aloitus sairaanaolon jälkeen :D

 

[harald]

Mä ajattelen, että ne paussit tekee vaan hyvää ja nautin levosta ja ehkä venyttelenkin hieman yms. Samalla tulee yleensä pysähdyttyä viilaamaan ohjelmaa ja hyvin levänneenä paussin jälkeen on nasta alottaa uusilla juonilla...eikä pitäis olla heti pelkoa hiipivästä ylikunnosta kun on kunnolla huilittu. Toisaalta....ottaahan se päähän, kun ei pääse vääntämään...